Heissan kaikki, piiiiiiiiitkästä aikaa! :)
En nyt osaa taas yhtään ajatella mitä oon viimeksi kertonut, vissiinkin meidän Italian reissusta toukokuussa...Paljon on muuttunu, mun elämässä on tullu aika isojakin muutoksia ja silti samalla tuntuu että kaikki on aika ennallaan...Hassua!
Ensin vähän kurjemmat uutiset. Eli en nyt sitten päässyt minnekään opiskelemaan. Olis se ehkä pitänyt arvatakin, koska hakijamäärät noille aloille hipoo pilviä (onko tuo joku sanonta?!), eli onhan niihin vaikea päästä. Hahah, seliseli. No, anyway en päässyt ja pitihän siinä aluksi vähäsen itkeäkin. Kunnes otin itteäni niskasta kiinni ja totesin, ettei maailma siihen lopu. Ja kaikella on tarkoituksensa, sillä kuin ihmeen kaupalla sit melki heti sen jälkeen löysin yhdeltä tutultani työnhakuilmoituksen ja nyt on sitten sovittu työpaikasta syksyksi! Ja vielä tuttuakin tutummassa paikassa - Jurvan lukiossa! Pääsin siis henkilökohtaiseksi avustajaksi ja aivan innolla odotan syksyä, tää on varmasti mielenkiintoinen homma! :)
Onni onnettomuudessa siis. Toinen mun elämää ehkä jollain tapaa on ollut tämä mun kesätyö pienkodilla ja vanhainkodilla. Joskus ennemmin en ikinä olis uskonu että musta olis tommoseen hommaan, vaihtamaan kakkavaippoja jne jne :D Mutta oon tykännyt ihan älyttömästi, vaikka työ onkin välillä rankkaa, niin silti musta tuntuu että saan siitä paljon, jotenkin on ihana tunne kun huomaa että tekee työtä jolla on oikeasti merkitystä jonkun elämään :) No, mutta miten se sitten on vaikuttanut mun elämään? Oon palannut takaisin mun muutaman vuoden takaisiin mietteisiin hoitoalasta! Joskus ennemmin harkittin sitä, mut jotenki hylkäsin sen, koska ajattelin että ei musta olisi siihen. Nyt oon jotenkin alkanut muuttaa mieltä...Ja no ainahan sitä voi yrittää hakea, ei siinä mitään menetä. Nyt siis tarkoitan syksyn yhteishakua tammikuussa alkaviin koulutuksiin. Oon melkein päättänyt hakea :D Saa nähdä :P
Mutta tää koko alku tässä on periaattees vähän turhaa löpinää koska se aihe josta oikeesti haluan hehkuttaa on tosi iso juttu! MUA KOSITTIIN VIIKONLOPPUNA!!!! ja nyt on nimettömässä sormus aiheuttamassa pieniä perhosia vatsassa joka kerta kun vilkaisen kättä (eli aika usein ehhehe :D)! En nyt yksityiskohtiin mee, mutta Teemu kyllä sai yllätettyä mut loistavasti ja tehtyä musta maailman onnellisimman ihmisen! Musta tuntuu ihanalta tietää, kuinka tosissaan se oikeesti on meidän jutussa ja että me oikeesti aioitaan sitoutua toisiimme! Uskomatonta tietää, et on joku joka rakastaa mua niin paljon <3 Oon edelleenkin vähän sekaisin ja jossain kuplassa, mutta eikö se siitä pikkuhiljaa! Tärkeintä kai on et musta tuntuu hyvältä ja onnelliselta, siis siltä et tää oli oikea päätös :)
No, heti ylläripylläritunnekuohujen jälkeen olikin aika sano heipat kun mun tuore kihlattuni lähti armeijaan, niisk...Nyt on kolme päivää mennyt, ja vähän jo meinais olla ikävä..Mutta kyllä se siitä, nyt panostan kaikkiin muihin ihmissuhteisiin oikein ajan kanssa ja onneksi on työt niin päivät menee nopeasti. Ja eilen oli ihanaa kun tehtiin Emman kanssa Teuva kierros ja vietettiin puoli päivää höpötellen syvällisiä parin hyvän ystävän kanssa. :) Ja tänään kävin töiden jälkeen ekassa työpaikassa eli pienkodilla moikkaamassa vanhoja työkavereita joista on tullut aika hyviä kavereita! Ja pitihän niille käydä kertomassa uutiset :D Ja onneksi ne siellä sotaleikkien keskellä saa aina välillä käyttää puhelinta ;D Että eiköhän me tästä selvitä! :) Onneksi mulla on maailman historian ihanimmat ja parhaimmat ystävät jotka on aina mun tukena <3 Rakastan teitä!
Tämmöistä pientä päivitystä nyt tähän kesään. Koko kesä menee töiden merkeissä ja sitten jo 8. elokuuta alkaapi toiset hommat, että en ehdi yhtään lomailla. Mutta ei se mitään, tuleepahan rahaa! Ja oon taas jo aivan intoa täynnä suunnittelemassa kaikenlaista tulevaisuudelle, saa nähdä mihin elämä vie :) Just nyt kaikki tuntuu aika hyvältä, tosi positiivisin mielin oon, vaikka niin moni asia meneekin ihan erilailla ku olin ajatellu. :)
