Así que corre corre corre corazón...

Holis! Täällä tylsistyneenä päätin nyt kirjoittaa taas tätä blogia... :D Ja jostain syystä ajauduin perheen koneelle, eli yritän lisailla ään pisteitä mutta ne varmaan jää koska tää on aikamoista nappuloilla säätämistä :D Etta ehka ymmarratte vaikka en laitakaan noita pisteita? 


Nyt on jo matkasta kulunut 2 viikkoa. Ihan hassua kuinka se aika taas menee! Vaikka toisaalta tuntuu etta se on menny aika hitaastikin, ainakin valilla. Mulla on ollut nyt naina viikkoina semmoinen tos ristiriitainen ja janna olo. (nyt isi varoitus tulee taas tunteiden pohdintaa xD iska ihmetteli yks paiva et onko mun vaihto pelkkaa tunteiden myllakkaa kun mun pitaa niista koko ajan puhua! ja sit rupesin oikeesti miettimaan, etta onko se vaan sita, etta mulla on nyte enemman aikaa pohtia milta musta oikeesti tuntuu vai olisinko vaan vahan muuttunu argentiinalaisempaan avoimempaan suuntaan? Ehka siina on vahan molempia, en tiia...) Mutta siis mun ristiriitainen janna oloni. Ensinnakin, oon periaattees tosi tosi iloinen taalla ja mulla on hyvia kavereita ja oon oikeesti jo onnistunu tulemaan tosi laheiseksi niitten kanssa. Ja on semmoinen aaaks apua pian mun pitaa hyvastella kaikki jne, eli en siis halua lahtea! Mutta sitten samalla oon huomannu etta hups, oon oikeesti ollu jo 9 kuukautta taalla ja nyt vois oikeesti jo olla vahan ikava monia ihmisia ja asioita sielta suomesta. ja etta oikeestaan tekiskin jo mieli palata. Samaan aikaan siis toivon etta aika menis nopeesti ja paasisin jo kotiin ja etta aika menis kauheen hitaasti ja ehtisin viela nauttia taysilla argentiinasta. Huh, kyllapas ma oon hankala. 

Nyt talla viikolla on ollu myos yks semmonen surullinenhko asia menossa, nimittain Sloane, se amerikkalainen vaihtarikaverini joka asui taalla Cipossa kans, lahti kotiin. Se ei jaksanu enaa. Silla oli ikava ja se oli kuulemma masentunu ja silla ei ollu kavereita koulussa jne. Kurjaa :( ymmarran, tai ainaki yritan ymmartaa sita. Ite en kyl enaa tassa vaiheessa olisi luovuttanu, tai aio luovuttaa! Vaikka on se mun tilanne varmaan vaha eri, koska mulla kuitenkin on kavereita koulussa ja ihan oikeesti tykkaanki kayda koulussa. No Sloane on kuitenki naiden kuukausien aikana tullu aika laheiseksi mulle ja nyt yhtakkia se piti hyvastella, niin kyllahan siina itku tuli. En ollutkaa itekny pitkiin aikoihin, niin etta siina sit purkautui varmaan kaikki, koska itkin siis ihan hirveesti siella bussiasemalla...ja seuraavana paivana kaikki paikalla olleet multa kyseli etta oonko okei jne :D 


Mutta elama jatkuu, mun pitaa nyt keskittya naihin mun muihin kavereihin ja nauttia niiden seurasta kaikki mahdollinen aika kun vaan voin! Ja heheh, ens viikonloppuna on taas edessa pieni matka :D Me mennaan Comodoro Rivadavia nimiseen kaupunkiin meidan distriton Rotaryvaihto tyypin Ramiron kotiin, siis kaikki me patagonian vaihtarit, jotka pystytaan. Viimeinen viikonloppu yhdessa! Odotan sita aika paljon, koska ollaan kuitenki aika laheisia kaikkien niitten about 25 vaihtarin kanssa. ja taa ei sinansa oo mikaan virallinen rotary konferenssi, eli siis vaan mennaan sinne pitamaan hauskaa porukalla! :D Mun paikalliset kaverit on vahan silleen plaaah, miks sa koko ajan meet jonneki...Eli kai se tarkoittaa et ne oikeesti musta valittaa! (koska mulla on vielaki joskus sellanen, luultavasti kuviteltu, tunne et ne olis mun kavereita vaan pakosta, tai et olisin jonkinlainen taakka...)


Nyt on luultavasti aika rauhallinen viikonloppu. On ollu jo aika monta semmoista, en oo varmaan ainakaan kuukauteen menny minnekaa bilettamaan, jos ei jotain pienta silla pohjoisen matkalla lasketa :D Etta melkein tekis mieli lahtee bolicheen tai jonneki, just nyt kun vissiin kaikki mun kaverit on tylsia ja vasyneita eika kai meinaa tehda mitaan... Mutta saa nyt nahda. Taalla aina tehdaan nuo suunnitelmat 5 minuuttia ennen tapahtumahetkea, etta voi ollakin etta tehdaankin jotain jonkun kanssa! Ja huomenna lounaalle mut kutsuttiin Carlan, yhden luokkakaverin kotiin asadolle. Voih kun kivaa :) Pitaa vain viela puhua perheen kanssa, koska niilla on ylensa suunnitelmia sunnuntaille, mutta ehkapa ne antaa mun menna. 

Mun perhen on tosi mukava! ne on paljon menossa ja tekemassa jotain koko ajan :D Etta vaikutan varmaan aika laiskeliinilta niiden mielesta mutta toisaalta ei ne ainakaa mitaan oo mulle ikina sanonu. Ja ne on tosi ihania oikeesti, tuntuu etta ne valittaa oikeesti. Ja kohtelee palvelijoita tosi hyvin, nekin on melkein kuin perheen jasenia. makin aina juttelen niitten kans kun tuun koulusta tms, varsinkin Monin, joka tulee aamuisin. Ja aina naille vanhemmille voin kertoo kaiken ja jutellaan paljo kaikkea siskonkin kanssa. ja  oikeestaan kaikkien perheiden kanssa tykkaan olla. kayn usein mun tokan perheen luona kylassa ja voi jeronimo mun vauva veli on jo niin iso kaveleva kiharapaa <3 ja nyt kun mun eka perhekin tuli kotiin euroopan matkalta niin menin sitten eilen sinne ja jain illalliselle. Meita oli semmoiset 13 henkee syomassa :D Ja cris teki ihanaa pizzaansa! oon vielaki sita mielta etta se tekee varmaan maailman parhaimmat pizzat, anteeksi nyt kaikille! 


Mun opiskelumotivaatio on jossain hukassa, tai silla on oikeestaan paivia jolloin se iskee ja oikeesti tekee mieli tehda kaikkee ja sit taas valilla ei yhtaan mitaan. Kylla musta tuntuu et oon lepsuuntunu ja laiskistunu taman vuoden aikana melkoisesti. Mutta yritan rauhoitella itteani miettimalla etta taa on mun lepovuosi, pitaa ottaa kaikki irti, ens vuonna sitten paahdan taysilla etta saan kirjotukset menemaan hyvin ja naytettya lukiolle etta pystyinpas siihen :P eli ehka tassa nyt oikein lauantai illan kunniaksi rupeen tekemaan psykan tehtavia tai hissan esseita ;D jos ei muuta ohjelmaa tuu! 


Saa on muuttunu jo tosi paljo syksyisemmaksi. Enaa korkeintaan 10-15 astetta paivisin ja oisin saatta jo menna nollan alapuolellekin! Hui! ja melkein kaikki lehdetkin on jo tippunu puista. Joinakin paivina on niin kaunista kun kavelen koulusta kotiin ja aurinko paistaa ja lehdet on oransseja ja ruskeita ja on semmonen kirpee ilma! Tykkaan syksysta paljon! Nyt mun pitais vaan saada itteani niskasta kiinni ja lahtea ottamaan kuvia tuolla mun uhmaikaisella jarkkarila, joka siis toimii silloin talloin :D 

 Pitais ottaa se oikein kouluun mukaan, etta saisin oikein kuvia koulusta ja meidan hienoista luokkahuppareista jotak on niin hienot, sun muusta! Ens viikolla otan, lupaan sen! 

Listalla asioita joita pitais tehda: mun puhe rotaryyn! En tiia yhtaan koska sen pidan, mutat koska Ruben, mun rotary vaihtoasiamies on mita on, niin se saattaa vaan yhtakkia sanoa mulle et hei, voisitko tanaan tulla puhumaan! Ja vaikka rentoutunu oonkin paljon taman vuoden aikana, ei musta kuitenkaa oo ihan puhumaan ihan tuosta vaan niin isolle yleisolle. Jotenki haluan siihen valmistautua. Eli arkoitus olis kai kertoa jotain perusjuttuja suomesta ja mun kodista ym ja sitten tasta vuodestani. Voisin kysya etta onko mahdollisuutta nayttaa kuvia esim powerpointilla. En jotenki usko, mutta katotaan :D Ui lisaksi oon luvannu puhua koko koululle mun viimeisena koulupaivana, jonka paivamaaraa en viela tieda, riippuu ihan siita, etta mina paivana meen Buenos Airesiin. koska tarkoitus olis etta meen muutamaa paivaa ennen mun lentoa, jotta nakisin paakaupunginkin! 

Tanaan oon jutellu skypessa parin parhaan suomi ystavan kanssa seka pikku hetkisen pikkusiskoni kanssa myos <3 ihan hassua sinansa puhua kaikkien kanssa, koska toisaalta tuntuu etta kaikki on kuitenki aika samalla lailla ja etta ihan hetki sitten ma lahdin. ja samlla myos niin moni asia on muuttunu... oon ollu muuten aika tylsa ja huono vaihtari, kattonu teeveta ja konettanu. sitte otin pitkan kuuman suihkun ja ajelin oiken saaretkin pitkasta aikaa! ja soin jugurtin myslin kanssa nam <3 nyt odottelen etta nuo mun kaverit sais paatettya etta tehdaanko jotain tanaan vai ei ja jos ei niin varmaan pidan ittekseni leffaillan kattoen The Lord of the Ringsin :D 

Nyt viela loppuun jaan teille yhden ihananihanan biisin jota on tullu kuunneltua paljon ja joka saa mut aina melkein itkemaan <3 ihanaa viikonloppua kaikile! jos oiken laskin, niin enaa 7 viikonloppua jaljella ja tuun takasin!!! :)

Kuvapostaus

Tämä oli meidän pohjoisen matkan biisi! Aina kuunneltiin ja laulettiin sitä ja Laura aina hermostu ku kaikki laulo väärin :D 

Sain Lauralta joitain kuvia, niin että pistän muutaman kuvan siitä konferenssista Punta Altassa ja matkan ekoista päivistä Cordobassa. Kun saan lisää muilta ihmisiltä niin yritän niitä lisäillä tänne ja facebookiin. Mutta kärsivällisyyttä ihmiset! Muakin harmittaa melkoisesti mun uusi ihana kamerani, joka oli vieläpä synttärilahja. Anteeksi Aino ja Markku...En mä sitä tahallani hajottanu ja hukannu!

Punta Altasssa kahvilassa

 konferenssiiiiiii

 näkymää hotellihuoneen ikkunasta Cordobassa

 lusikkapeli...tulin vähän huijatuksi ja lyödyksi...:D

Pohjoisen matka

Nyt on edessä tehtävä josta en usko selviytyväni. Nimittäin aion kirjoittaa LYHYESTI mun pohjoisen matkastani! Katsotaan miten onnistun :D 


Eli viimeiset 3 viikkoa vietin about 60 muun vaihtarin, 4 rotarityypin ja kahden matkatoimistotyypin kanssa istuen tunti toisensa perään linja-autossa ja käytännössä nukkumatta kierrellen Argentiinan pohjoisen osan turistikohteita. Se oli siis Rotaryn vaihatreille järkkäämä pohjoisosan kiertomatka ja ihan lyhyesti: se oli aivan HUIPPU!!! 


Ennen matkaa meillä oli viikonlopun mittainen konferenssi Punta Alta nimisessä kaupungissa, jossa me maassaolevat vaihtarit tavattiin kaikki lähtevät vaihtarit perheineen (siis tää meidän district 4930, Rotaryt jakaa maailman districteihin, mun alue on patagonia, argentiinan eteläosa). Ja oli siellä kaks suomeen lähtijääkin, jee! Konferenssissa mm laulettiin ystävyydestä kertova laulu yhdessä ja muutenki hömpötettiin niiden uusien ja innosta paukkuvien lähtijöiden kanssa! Oltiinko mekin muka noin intoa ja jännitystä täynnä vuosi sitten?


Konferenssin jälkeen meidän districtin about 20 vaihtaria pakkautui linkkariin ja yö ajettiin Cordoba nimiseen provinssiin, jossa majoittauduttiin suoraan sanottuna keskelle ei mitään yhteen erittäin mukavaan ja siistiin hotelliin. Hotellissa saatiin olla vain me 20 plus kolme ihan älyttömän mukavaa valvojaa. Ja meillä oli uima-allaskin! Cordobassa oli vielä aika kesäinen sää, vaikak Cipollettissa jo alkaaki syksyttämään. Cordobassa oltiinkin perjantaihin asti ja joka päivä tehtiin paikallisen oppaan kanssa linkkarilla päivämatkoja ympäri vuoristoja ja kaupunkeja siinä lähellä, ja viimesenä päivänä mentiin ihan Cordoba Capitaliin. Mähän jo tunsin kaikki noi paikat, jajaja xD Lähennyttiin tosi paljon meidän proukan kanssa tuona aikana ja oli kyllä tosi kivaa! Torstai iltana tulin sitten kipeeksi ja perjantai aamulla lähdettiin varhain matkaan ja olin ihan kuollut siellä linkkarissa.


Perjantaina mentiin Cordoban linkkariasemalle tapaamaan Cordoban districtin about 40-50 vaihtaria, joiden oli tarkotus matkustaa meidän kanssa. Ihanasti ite olin niin kökössä kunnossa, että varmasti annoin oikein karmaisevan ensivaikutelman, enkä oikeastaan edes muista paljon tuosta tapahtumasta. Siitä nimittäin stten lähdettiin 2 linkkarilla kohti argentiinaan "käsivartta" Misionesin provinssia, Iguazun putouksia ja taidettiin matkustaa reilut 30 tuntia. 


Iguazussa majoituttiin taas erittäin kivaan hotelliin ja tutustuminen muiden vaihtarien kanssa alkoi. Tultiin kaikki heti tosi hyvin toimeen!!! Mulla oli hieman vaikeuksia parin päivän aikana jutella ihmisten kanssa koska ääni meni, mutta sitäkin innokkaammin selitin käsillä :D Iguazussa tehtiin yhden päivän retki Argentiinan puoleisille putouksille ja toinen päiväretki Brazilian puolelle. Ne oli kyllä aika unohtumaton näky! Oon nähnyt Niagaran putoukset, mutta nämä kyllä voitti ne ehdottomasti. Ja muutenkin se luonto siellä ympärillä oli semmosta  viidakkoa ja aah, tosi kaunista!!! Ja nyt voin sanoa että oon ollu Braziliassa! 


Iguazusta lähdettiin sitte kohti Jujuyn provinssia, ja matkaa oli taas mukavasti ainakin se 30 tuntia! Matkalla pysähdyttiin ostamaan illallista Corrientesin kaupungissa ja olin ihan innosta soikeena, koska yks toinen suomalainen vaihtari asuu siellä! Pienten vaikeuksien jälkeen saatiin Emmiin yhteys ja sain sitten sen pulituntia puhua suomeksi!!! Essittelin kakille ylpeenä et tässä on toinen suomalainen :) Koska matkalla olin siis ainut suomalainen, kuinkas muutenkaan... Jouduttiin ihan liian pian hyvästelemään ja melkein siinä meinas itku tulla, ainakin mulla! 


Tilcara nimiseen kylään majoittauduttiin Jujuyssa. Nyt maisema oli ihan erilainen! Viidakosta autiomaahan! Vuoria, kallioita, kaktuksia. Maisema oli tosi paljon kuivempi. Ja nähtiin kuuluisa 7 värin kallio, joka oli aika hieno. (tässä vaiheessa mun kamera oli jo aikaa sitte hajonnu xD) Ja kyliä, jotka oli, jos nyt oon rehellinen, enemmän semmosia mitä mä vähän niinku odotin etelä-amerikalta. Käsintehdyistä savitiilistä tehtyjä pieniä taljoa, hiekkateitä, ihmiset lyhyitä ja tummia yllään tosi värikkäitä villavaatteita, ponchoja ym. Mentiin semmoselle käsityötorille ja siellä oli vaikka mitä ihanaa!! Löysin mm maailman ihanimmat LAAMAkorvikset <3 Vierailtiin myös jotain inka paikkoja ja käytiin jossain paikassa syömässä perinne ruokaa, eli maistoinpa LAAMAA. Ja heti sen jälkeen mentiin paijjaamaan laamoja, tuli vähäsen huono omatunto...Vierailtiin myös mm savipajassa ja jotain muutakin, en vaan enää meinaa ihan kaikkea muistaa. Ai niin, Tilcarassa etittiin pesula ja pestiin vaatteita, koska nyt oltiin jo melki 2 viikkoa oltu reissussa! Äkkiä se meni! Hotellissa tottakai valitettiin että oltiin meluisia. Ja tässä vaiheessa olin jo lähentyny tosi paljon kaikkien toisenkin ryhmän vaihtarien kanssa, melkein enemmänkin niitten kuin oman ryhmän kanssa!


No Tilcarasta siirryttiin Salta nimisen provinssiin pääkaupunkiin Saltaan. Se oli  aika iso ja kiva kaupunki ja meidän hotelli oli ihan keskustassa. Meillä oli pieni kaupunki kierros oppaiden kanssa kävellen ja sitten majoittuminen siistiin hotelliin, joskin meitä oli 6 tyttöä yhdessä kämpässä yhdellä suihkulla...Mutta hyvin selviydyttiin :D Tässä vaiheessa matkaa ihmisissä alkoi jo vähäsen näkyä väsymys, mutta ei se toisaalta yövalvomiseen vaikuttanut mitenkään xD Saltassa oltiin 2 yötä ja sieltä jatkettiin matkaa halki Tucumanin, jossa vierailtiin itsenäisyyden talossa. Matkan varrella huomas, että oltiin Argentiinan köyhemmässä osassa, kaikki talot oli aika pieniä ja ränsistyneitä ja ihmisistäkin sen huomas. Ja sitten sää, Jujuy ja Salta oli niin korkealla vuoristossa, että siellä sää oli tosi vaihtelevaa, välillä tosi kylmä ja välillä tosi kuuma... Päästiin kerran leikkimään lumessakin, vaikka se taiskin olla Mendozassa, hups...


Saltan jälkeen tultiin yhteen pieneen paikkaan jossa oli ehkä kivoin hotelli ja siellä saatiin olla jopa yksin, eli meluta saatiin :D Ainut miinus oli että 14 ihmistä joutui toiseen hotelliin joka oli parin korttelin päässä. Mutta oltiin pienessä kylässä keskellä ei mitään. Matka jatkui viimeiseen kohteeseen, eli Mendozan provinssin pääkaupunkiin mendozaan. Se oli tooosi siisti ja kaunis kaupunki, jos Argentiinaan joskus muuttaisin niin varmaankin Mendozaan!!! Sieltä tehtiin muutamia retkiä mendozan vuoritoihin ja viinitilalle jossa meille oli järjestetty oikein viininmaistelu. Mendozassa alettiin tajuta että matka on oikeesti jo kohta ohi...:( Edessä oli kuitenkin vielä kokonainen päivä ja yö linkkarissa ja kaikki pysähdykset oltiin yhdessä <3 Ja kirjotettiin toistemme päiväkirjoihin. Nyt mulla on ihania muistoja monista ihmisistä <3


Perjantai aamuna varhain saavuttiin Cordobaan väsyneinä ja surullisina ja alkoi hyvästelyjen ketju. Mun linkkari lähti vasta myöhään iltapäivällä, eli olin siellä sitten hyvästelemässä kaikkia vuorotellen, sillä kaikki lähti vähä eri aikaan. Kivasti itkin ainakin 10 kertaa sinä päivänä. odotettiin linkkariasemalla about keskipäivään ja kävinpä siellä suihkussakin. Sitten me jäljellä olevat mentiin yhteen ostoskeskukseen syömään ja keilaamaan pariksi tunniksi kunnes meidänkin linkka lähti. Siinä vaiheessa osa meidän districtin porukasta vielä jäi sinne ja osa lähti, ja osaa ei ehkä enää nähdä ja siinä vaiheessa itkettiin sit kaikki ihan kamalasti, koko bussi nauroi meille...


Ja koko iltapäivä ja yö matkustettiin vielä linkkarissa ja lopulta lauantaiaamuna lopenuupuneena ja haikeena saavuttiin Cipolleettiin. Oho, oikeesti tiivistin tooooosi paljon!!! Mutta tärkein asia tässä matkassa mulle oli varmaan taas vaihteeksi ne ihmiset! Sain taas uusia kavereita ympäri maailmaa ja jotenki se vaan oli niin ihanaa se yhdessä olo, kun kaikki on kavereita, kaikki kuuluu porukkaan, kaikki on samassa tilanteessa, ymmärtää toisiaan jne. Se yhteenkuuluvuuden tunne on jotenkin niin ihana! Ollaan kaikki erimaista ja kuulutaan silti yhteen niin hyvin, se on jotain tosi ihanaa! Olihan siellä toki klikkejä ym, esim saksalaiset ja varsinkin ranskalaiset oli aina yhdessä jne. Mutta silti!! <3 Ehkä me vielä joku päivä nähdään toisemme! Mä toivon niin.


Nyt matkan jälkeen oli ja on ehkä vieläki vähä semmonen jännän haikee olo. Tai en osaa selittää mun tunnetta, tosi ristiriitainen. Osittain tekis mieli jo palata suomeen, tuli semmonen olo et tohon matkaan olis hyvä lopettaa tää vuosi, et en enää jaksais uudestaan tätä et pitää totutella tähän uuteen perheeseen jne. Mutta sitten samalla on ihan kauhistunu olo, et apua, mulla on enää 2 kuukautta täällä, vähän aika menee nopeesti ja eiiii mä en halua vielä palata, Argentiina on mun uusi koti, ja voii kuinka mun tulee ikävä kavereita ym! Mutta on mun oikeastaan jo vähäsen ikävä suomalaisia ruokia, omaa huonetta, suomen talvea, saunaa jne. Mutta heiii, kaks kuukautta hurahtaa ohi nopeesti. Nyt pitää vaan yrittää nauttia kaikesta! :)


ps. anteeksi että ei oo kuvia, koska tosiaan mun kamera hajos ja sen taisin hukatakin kaikenlisäksi!