Aika menee ihan liian nopeesti eteenpäin...Tässä ihan pieni ihminen hämmentyy! Toisaalta toivon et se menee nopeesti ja odotan jo kauheella innolla kesää ja kaikkea, mutta sitten taas toisaalta toivoo, että olis joku keino, jolla voisi hidastaa tai jopa pysäyttääkin aikaa joskus!
"Joko jännittää? Onkos espanjaa jo opeteltu paljon? Kuinka sä uskallat? Niin missäs Argentiina taas olikaan? Milloin sä lähdet?jne." Kysymyksiä, joita kuulee niin usein, kun ihmiset saa tietää mun lähdöstä. Varsinkin tuota ekaa ihmiset jaksaa hokea. Ja mä yleensä vastaan, että ei mua, ainakaa paljon. Ainakaan vielä. Ei se tunnu todelliselta. Vielä. Ehkä sitten lentokentällä. Väännän sen vitsiksi. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin oikeesti mua jännittää. Ja paljon. Ei aina. Koko kevään mulla on ollut käynnissä semmoinen tunnemyllerrys. Välillä on päiviä, jolloin suunnittelen ja haaveilen ja odotan ihan älyttömän malttamattomana ja innokkaana ens vuotta. Oon niin onnellinen, että mulla on tää tilaisuus ja toivoisin jo että se vuosi alkais jo. Ja näin mä sen aika monelle selitän, jos ne kysyy että miltä musta tuntuu. Usein jätän mainitsemasta ne toiset päivät. Ne itkupotkuhämmennyspaniikkihetket. Sillä joskus mulle tulee sellaisia kohtauksia, että itkettää ja pelottaa ja miettii, että MITÄ IHMETTÄ SÄ LIKKA OIKEIN MEINAAT?! että en mä pysty, en uskalla, en voi, en halua... Mietityttää, että mistä kukkapenkistä mä oikein kaivan sen kaiken rohkeuden, jota mä tarvin. Miten mä osaan olla tarpeeksi ulospäinsuuntautunu, fiksu, positiivinen, rohkee, itsenäinen, aktiivinen ja kaikkee muuta, mitä multa odotetaan?! Ja miten mä pystyn jättämään mun läheiset ihmiset? Yleensä pieni vollotus, pala suklaakakkua tai kenties juttelu jonkuin mun kullan tai toisen vaihtariksi lähtevän kanssa on aika hyviä lääkkeitä tälläsiin kohtauksiin, eikä ne kestä kauan. Pian tulee taas se innostus. Ja yleensä oon sitä mieltä et oon tehny oikeian valinnan ja ratkaisun. Yleensä.
Mutta mistä sen oikeestaan voi tietää, että mikä valinta on oikee tai väärä? Mun elämä muuttuu tästä vuodesta varmasti. Mut muuttuuko se hyvään vai huonoon suuntaan? Vaikeeta sanoa tässä vaiheessa, mutta just nyt mulla on hyvä tunne, (ikuisena optimisitina!) että jotain hyvää siitä tulee :)
Mun rakas siskoni ja äiti on tehny jonkin verran pinssejä mulle. Rotary vaihtarit vaihtaa keskenään oman maansa pinssejä ja kerää niitä sellaseen rotary takkiin. Tarvin niitä TOOOSI paljon. Nää mun pinssit on oikeestaan aika hienoja. Niitä vaan pitäis tehdä vielä paljon lisää. Ehkä mä järjestän jotkut pinssinväsäämisjuhlat joku päivä ;D Muita valmisteluja tässä on ollu mm. Suomi-esitelmän tekemistä...Tai olis pitäny olla, en oo sitä kauheesti tehnyt ja nyt alkaa siitä kehittyä pieni paniikki. Mun pitää siis pitää semmonen Suomesta kertova esitelmä englanniksi seuraavassa vaihtarikoulutuksessa 5.5. Mutta ehkä se menee hyvin...Tuliaisia isäntä perheille pitäis ruveta ettimään, ja käyntikortteja tilata. Heti kun saan tiedot siiitä minne nyt oon muuttamassa. Joka päivä tarkistan sähköpostin ja toivon että nyt olsi tullu tiedot isäntäperheestä ja kaupungista. Vielä ei oo tullu, muuta kuin että Patagoniaan ollaan menossa! http://fi.wikipedia.org/wiki/Patagonia tuosta kartasta kun katotte, nii huomaatte varmaan, että aika laaja alue vielä...:D
Mutta juu, en nyt kovin ahkera kirjottelija oo vielä ollut, mutta sitten kun oikeesti pääsen tuonne maailman toiselle puolelle nii sitten (jos on aikaa ja netti käytössä!) toivon mukaan tulee enemmän ja useemmin juttua! Ja toivonmukaan jotain vähän mielenkiintoisempiaki juttuja..:D
