Elämää maailman toisella puolen

Nyt oon ollu täällä 11 päivää.  Yli viikko! Tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo paljon kauemmin, jotenkin. Jotkut ihmisetkin tuntuu jo niin tutuilta, niinku olisin tuntenu ne aina! Ajattelin nyt yrittää kertoo kaikkea mahdollista mun elämästä täällä. Musta tuntuu et olis kauheen paljon kaikkee sanottavaa, että ihan VAROITUS, tästä tulee PITKÄ teksti :D Luultavasti… laitan väliotsikoiksi kysymyksiä, joihin oon saanu vastailla ja varmasti tuun vielä vastailemaan mooooooonta kertaa täällä!

1. Mistä oot kotoisin? Miksi valitsit Argentiinan?

No joo, Suomesta. Sillon kaikki on aina silleen et , wau se on aika kaukana, ja wau onko siellä kylmä! Ja joo, kyllähän suomen talvi on kylmempi ku täällä. Nyt on talvi, ja sää on semmoinen suomen syksy. Viileää mutta ei kylmää. Ihmiset kulkee toppatakit päällä ja talvikengät jalassa ja mä meen kesätakilla ja tennareilla. Hyvin pärjää niillä! Ainut juttu mikä tekee säästä vähemmän kivan, on tuuli. Täällä on välillä tosi kova tuuli ja sen mukana silmiin lentää kaikenlaista moskaa.

 Argentiinan valitsin, koska Latinalainen Amerikka kiinnostaa mua, se kulttuuri, espanjan kieli kaikki! Argentiina on kaukana, erilainen, maa, josta en tiennyt oikeestaan paljoakaan. En mä vieläkää kyllä voi kutsuu itteäni  miksikään Argentiina asiantuntijaksi, mutta enemmän osaan sanoa kuin 12 päivää sitten :D Kielestä sen verran, että Espanjalaiset tuskin kutsuis koko kieltä edes espanjaksi. Eikä täällä sanotakaa ”español” vaan ” castellano”. Jotkut sanat ja ääänteet on ihan erilaisia kuin esim Espanjassa. Ja sen vähän espanjan jonka oon opiskellu koulussa, oon oppinu espanjalaisittain. Eli verbien taivutuksista erilaisiin äänteisiin on pitäny ruveta opettelemaan uudestaan täällä. Mutta eiköhän se tästä. meillä on koulussa yksi opettaja, psykologian ope, joka on Espanjasta kotoisin ja kaikki inhoaa sitä. ilmeisesti suurrimmaks osaks siksi, että se puhuu niin ” oudosti”… Mutta espanjan, tai castellanon aion oppia! Se on mun suurin tavoite tän vuoden aikana. Oppia puhumaan sujuvasti espanjaa. Vielä siihen tuntuu olevan ihan hitsin pitkä matka… Onneksi kaikki auttaa mua tosi paljon, ja rupeen ehkä pian käymään iltapäivisin semmosella espanjakurssilla, kahdestaan jonku opettajan kanssa, et oppisin nopeammin.

2. Mitä mieltä oot koulusta?

Koulu, sí me gusta la escuela aqá! Tykkään koulusta. Ainaki suurimmaks osaksi. Koulupuku on meidän koulussa, eli Estacion Limayssa tosi rento, ja silleen se on aiva kiva juttu. Helpottaa suuresti mun aamuja täällä. Aamuisin meinaa muutenki tulla aina niin kiire jostain syystä. Ehkä siksi, että kotona (suomessa siis) oon tottunu siihen et meen vaa aamulla keittiöön ottamaan jotain aamupalaa silloin ku haluan, mut täällä syödään yhdessä, aika tiukalla aikataululla. Aamupalaksi on kahvia tai teetä, paahtoleipää dulce de lechen tai juuston ja hillon kanssa, nam! Nää ei silleen syö paljoa yleensä aamuisin. Nojoo, mut mun piti nyt puhua koulusta ja eksyin puhumaan ruuasta…Ihme ja kumma :P

Nojoo, koulu alkaa joka päivä kaheksalta semmoisella kokoontumisella juhlasalissa. Siellä mennään jonoihin ja jotkut oppilaat nostaa lipun. Oppitunnit on joko 40 minuuttia tai 80 minuuttia, päivän aikana on kaks 10 minuutin välituntia. Eli esim tänään mulla oli aamusta 2 tuntia, eli 80 min Literaturaa eli kirjallisuutta ja sitten oli välitunti ja no sitten olis pitäny olla italiaa ja ranskaa, mutta niitten opettajat oli poissa eli meillä oli vapaata. Semmosta sattuu kuulemma tosi usein, et opettaja ei tuu. Mulla esim ei oo vielä ollut italiaa ollenkaan. Tänään vapaa tunneilla me pelattiin semmosta pallojuttua pihalla. Olin ihan surkee, mut ei se vissiin haitannu. Musta on niin tosi kiva kun tämä luokka on semmoinen yksi iso äänekäs perhe. Kaikilla on hauskaa yhdessä. Ja ainaki vielä ne on ottanu mut vastaan tosi hyvin… Toisaalta mua pelottaa et kaikki on niin ystävällisiä siksi, että oon uus ja erikoinen, vielä. Mutta entäs sitten vaikka öö kahden kuukauden päästä. Kiinnostaako niitä siltikin viettää aikaa mun kanssa? Toivotaan niin. Mutta siis tällä hetkellä tykkäilen kovasti luokkakavereista, joiden nimet muistan jo kaikki!

Oppitunneilla em tee paljoakaan, luen espanjaa mun kirjoista joille luokkakaverit naureskelee… Tai kyselen joitain sanoja tai nauran muille ku ne selailee mun sanakirjaa jne. Historiassa kopioin aina muistiinpanot ja yritän kääntää niitä, ja matikassa yritän tajuta myös… Mutta en tajua. Englanti on ainut aine jossa teen just samat asiat ku muutkin. Se on silleen suht helppoa ollut ainakin tähän asti. Mutta opettajat ei odota multa kauheesti, kun en kerta ymmärrä, ja kun häärään sanakirjani kanssa siellä jotain niin ne on tyytyväisiä. Niistä mun espanjan kirjoista on kyllä hyötyä, mutta kuitenkin ehkä parhaiten opin silleen käytännössä, et joku näyttää esim kaulahuivia ja sanoo mikä se on ja mä toistan ja sit ehkä katon sanakirjasta että miten se kirjoitetaan.

Koulussa ei syödä, niinkun oon tainnu sanooki. Eli eväät tai kotiin syömään, riippuen päivästä. Tänään tulin kotiin syömään, ja iltapäivällä mulla on tuneja 20 vaille neljästä 20 yli kuuteen. Se on aika väsyttävää, että on oppitunteja tolleen iltapäivälläki noin myöhään, mutta sitä varten pitäiskin nukkua siesta päivällä kun tullaan kotiin. Mä oon nukkunut muutaman kerran, mutta jotenkin en vaan meinaa osata nukkua keskellä päivää.

3. Mitä tykkäät Cipolletista?

Tykkään paljon. Kaupunki ei ehkä oo mikään maailman kaunein, ei, mutta jotenkin siinä on oma viehätyksensä. Aika ns ränsistyneen tai rähjäisenkin näköstä täällä on monin paikoin, ja roskia kaduilla ym, mutta silti tää on semmoinen kiva kaupunki. En osaa vieläkään liikkua kaduilla, oon aina aiva eksyksissä :D Tänään kävelin ENSIMMÄISEN KERRAN IHAN YKSIN kadulla!!! Kauppaan! Toivottavasti mun paikalliset kaverit ei lue tätä, koska ”No Laura, you CAN’T walk ALONE!” . Yks päivä olin yhden Lulan luona yötä ja aamulla aioin kävellä kotiin, koska reitti oli aika yksinkertainen. Mutta ei. Ne kuulemma asuu vähän huonommalla alueella, jossa yksin käveleminen, varsinkin vielä kun en osaa erottaa ”hyviä tyyppejä” ja ”pahoja tyyppejä” enkä osaa kieltä… Samoin tänään, kun aioin kävellä koulusta kotiin yksin, Cami ei suostunu. Varsinkin tytön, varsinkin MUN (murr…) on kuulemma vaarallista liikkua tietyillä alueilla YKSIN. Mun host perheen mukaan keskustassa päivällä voi mennä yksin, mutta yöllä pitää porukallakin kävelessä varoa vähän missä kävelee. Voi mulla on vielä niin kauheesti opittavaa, koska Jurva on niin pieni tuppukylä, ja varmaan Suomi ihan yleensäki on turvallisempi kuin tää… Mutta siis ei mulla mitään hätää oo, kunhan opin nää asiat. Ai niin, maanantaina Facu, yks poika mun luokalla, tuli kouluun käsi paketissa, mustelmilla ja hammas murtuneena, koska la-su välisenä yönä jotkut tyypit oli käyny sen ja sen serkun kimppuun ja yrittäny kuulemma ryöstää ne. Olin vähäsen järkyttynyt siitä, varsinki ku Facu oli vaan silleen et mitäs pienistä, ei oo iso juttu… Mutta äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen!!! Tänäänkin kun kävelin kauppaan niin katoin tarkasti ympärilleni jne. Ja jos oon yksin kotona niin en päästä ketään, ketä en tunne niin sisälle.

Täällä on semmosia Super Mercadoja eli semmosia kauppoja niinku esim joku K market suomessa ja sitten kaikkia pieniä niinku esim Panaderia, josta saa leipää, tai jotain muita, esim lihaa, kalaa, juustoja kaikkee. Ihania! Keskustassa on muutama puisto, joissa on aina paljon ihmisiä! Kerran yhessä puistossa oli joitain poikia soittamassa rilaisia rumpuja ja sit paljon ihmisiä tanssimassa silleen hauskasti. Ja aina paljon ihmisiä istumassa ja juomassa matea. Mate. Yök. Legendaarinen argentiinalainen juoma. Vähän niin kuin tee muttei kuitenkaan. Juodaan semmosella pillillä hassusta kupista. Maistuu ihan kamalalta! Ja sitä juodaan silleen et isolla porukalla on tyyliin yks mate ”muki” joka kiertää kaikilla. Se on semmonen kaikkia yhdistävä tekijä… Semmoinen juttu, et munki on varmaan pakko opetella juomaan matea, silon kuuluu paremmin porukkaan.

Täällä illallinen tosiaan syödään siinä yheksän kymmenen aikoihin ja on ihan tavallista, että joku yhtäkkiä tupsahtaa kylään joskus sillon illalla. Täällä ei soiteta etukäteen jos tulee kylään, ainakaa aina. Mun pitää kuulemma opetella se, yks nainen selitti mulle että se on aivan normaalia että menee kylään soittamatta, ja että munki pitää mennä vaan käymää mun kaverien luona jne. Tuntuu oudolta, mutta ehkä se tästä. J

5. Ikävöitkö kotiin?

Just eilen puhuttiin Sloanen, toisen Cipolletissa asuvan vaihtarin kanssa tästä aiheesta. Ei silleen oo vielä kerinny kauheeta ikävää tulla, ja tavallaan sitä yrittää ihan välttääkin ajattelemasta kotia ja perhettä ja kaverieta ym, jottei tulisi sitä ikävää. Enemmänkin välillä ikävän sijaan on semmoinen yksinäisyys. Yksinäisyys ihmisten keskellä. Se, kun ei ymmärrä mistä toiset puhuu, voi olla tosi rasittavaa välillä. Ja sitten, en tiedä, kun on vaihtari, sun odotetaan olevan aina iloinen, aina kiinnostunut, aina innostunut, aina ystävällinen. Varsinkin nyt alussa. Pitää antaa hyvä kuva. Pitää kokeilla kaikkea. Ja kaikki tuo sekä se että yrittää ymmärtää ja oppia uutta kieltä VÄSYTTÄÄ. Se on loppujen lopuksi melko rankkaa, silleen henkisesti ja fyysisesti. Niin paljon uusia asioita yhtä aikaa. Välillä tulee semmoinen ”YLIKUORMITUS” olo. Oli ihana puhua tästä Sloanen kanssa, koska sillä oli just samanlaisia fiiliksiä, se tiesi just mistä puhuin.

Mutta kaikesta huolimatta oon ihan superiloinen että oon täällä! Mä oon Argentiinassa! J

+ Koirat. Paljon koiria kaduilla, kodeissa, kaikkialla. Koiria. Muchos perros :D

     ++ Kuvia. Loppuun laitan kuvia :D

Mun sänky

Katua Cipolletissa

Minä ja äiti Cristina <3

Koulupuku

Con amigaaaas <3 Lula, Flor, Cami y yo

Pizzaaaaaa

Ei tästä sen enempää...:D

Tyttöjeniltaa; Carla, yo, Sofi y Carla. Ja Lulan sormet.

Tyttöjen iltaa, Carla, minä, Lula, Sofi ja Carla :)

Twister ;D

Mi casa, mun koti :)

Perico <3

Los perros, Perico, Jaime ja Amy takana <3



Eka koulupäivä!!!

Kummallista, kuinka vieraaseen maahan matkustaminen yksin lentokoneella tms ei jännittäny yhtään niin paljon, kuin tänään kouluun meneminen!? Mutta ensin vähän eilisestä...Eilen en tehnyt paljon mitään, olin vaan kotona ja konetin jaa sitten käytiin host vanhempien Alejandron ja Cristinan kanssa tutustumassa naapurikaupunkiin, Neuquéniin. Se on aika paljo isompi kaupunki. Käytiin semmosella hauskalla käsityötorilla jolta vanhemmat osti mulle avaimenperän mun avaimille. Illalla rupesin kattomaan elokuvaa ja nukahdin...:D hupsis! En tiedä kuinka kauan tästä aikaerosta kestää toipua, mä en ainakaa oo vielä yhtää toipunu, meen aiva suomen kellojen mukaan niin et illalla väsyttää ihan hirveesti ja sit herään aamuyöstä ja oon muka aiva virkee! Eli suomeksi, en oo nukkunu kauheesti...:D Varsinkin kun meidän eläintarhan lihavampi kissa on ottanu tavakseen tulla nukkumaan mun rinnan päälle, ja sit aina välillä taputteee tassulla mun naama sillon ku se haluaasilitystä! Ja Perico, yks kolmesta koirasta, nukkuu mun huoneen lattialla ja kuorsaa...Ja koska ollaan kaupungin keskustassa niin tottakai kaikki äänet kuuluu tosi hyvin! Mutta ei se mitään, kaikkeen tähän auttaa aika ihan varmasti, kyllä mä totun! :)

Mutta sitten tämä päivä...Aamulla ylös puoli seittemältä jotta ehdin suihkuun ennen Alejandroa :D Suihkun jälkeen kiskoin mun host veljen (joka on hollannissa vaihdossa, oon ainut lapsi kotona...) tilavahkon valkosen t-paidan ja semmosen tummansinisen...öö collegepaidan ja ihan omat farkut päälleni. Aikas muy sexy ;) Aaamupalaksi söin paahtoleipää, jonka tää äiti leipoo aina ite, semmosen kermajuuston ja hillon kanssa ja join kahvia...Meinas tulla ihan pikkusne kiire. Sit mun iskä lähti viemään mua kouluun ja matkalla otettiin kyytiin yks poika, mun luokalta, joka kuulemma oli luvannu näyttää mulle koulua yms. Ei puhunut englantia, mutta en mä sen kanssa kauheen kauaa kiertänytkää, ku päästiin meidän luokkaan niin löysin tuttuja tyttöjä joiden kanssa sitten hengailin. Kun kello soi me mentiina lakertaan juhlasaliin jonkinlaiseen lipunnostojuttuun, jossa kaikki meni jonohoihin kai luokittain. Ja rehtori selitti jotain edessä...ja kutsui mut sinne kans :D Esitteli mut kaikille, niiin ettei kenellekään jäänyt epäselväksi et oon uus ja vielä jostain kaukaa Suomesta :D Vaikka kai sen huomaa muutenki, oon mä aika blondie näitten keskellä...

Koko päivän seurasin vaa luokkakavereita, jotka oli tosi ystävällisiä. Kaikki ihmiset tuijotti jonkin verran ja tosi monet tuli sanomaan hei, poskipusuilla tietenkin ;D Ihan erilaista ku jos ajattelee suomea, ainaki meidän koulua, niin ei siellä ihmiset tuu niin helposti juttelemaan uusille oppilaille...Mun piti sanoo jotain suomeksi ja joka kerta kaikki on aiva et wwaaaauuuu :D Ja sit ne opetti mulle kaikenlaisia sanoja, jooita en muista enää...:D ja mun piti opettaa niille jotain, kröhöm, vähän "pahempia" sanoja XD Paska on nyt Estacion Limayn neljännen luokan opiilaiden käyttämä sana, koska ne kysyi ttä kuinka me sanotaan "shit" ja minähän käänsin ja se oli niiden mielestä ihan yli hassu sana XD

Oppitunnit oli käytännössä oppilaiden ja opettajan kilpahuutoa...tai no ei aina. Toisaalta oppilailla ja opettajilla tuntui olevan semmonen läheisempi suhde, et ne keskusteli kaikesta ja oppilaat oikeesti tykkäs niistä opettajista. Joistakin. Mä en tajunnu opetuksesta mitään...Ja muistiinpanotki kirjotettiin pääasiassa opettajan puheeesta, niin et en oikein niitäkää voinu tehdä...:D mä sitten käänsin sanakirjan avulla ne muutamat sanat mitä talulle kirjotettiin ja sit selailin mun vieressä istuvien tyttöjen kirjoja ja vihkoja tai lueskelin mun espanjan kirjoja. Ja kyselin Camilalta verbien taivutuksesta. Meillä oli yllättävän paljo vapaata, koska jotkut opettajat oli poissa, ilmeisesti ainaki kolmella vai neljällä jopa oli nyrjähtäny nilkka.

Mulla oli lukkarin mukaan tänään kirjallisuutta (äikkä, eli espanja), historiaa, italiaa (jota ei ollutkaan), enkkua ja liikuntaa. Ruokaa ei koulussa syödä, yleensä mennään kotiin käymään, jos vaan mahdollista. Tänään se tosiaanki oli mahdollista, koska englantiakaan ei sitte ollu. Päästiin melkein pari tuntia ennemmin ku luultiin. Kivaa jee joo, mut obs, mitäs mä teen? Alejadro ja Cristina oli töissä ja Alen oli tarkotus hakea mut koululta kello yks, ei ykstoista...Lähdin sit yhen mun uuden kaverin, Camin kanssa sen kotiin. Mentiin taksilla. Laitoin Alelle viestin, et olin menny sinne. Ai niin unohdin sanoa et olin siis unohtanu mun avaimet kotiin, siksi Cami ei voinu vain viedä mua kotiin...:D No mentiin sit Camin kotiin ja kierrettiin siinä naapurustossa ja sit Cami lähti viemään mua pikkuhiljaa kotiin kävellen. Oli kivaa jutella sen kanssa kaikesta :) Iskä oli kotona kun tultiin sinne, mut se lähti pian takasi töihin, käski mun vaa syödä jotain jääkaapista ja mennä nukkumaan XD Käytännössä konetin suurimman osan ajasta ja otin pienet vartin päikkärit vähän ennen puolta neljää. Sillon piti lähtee takaisin kouluun, liikuntaa jee. Eli siis välissä oli semmonen pieni lounastutnipaussi, ja sit vielä tunteja.

Liikunnasta en oo ikinä kauheesti tykkäillyt, eikä se nytkää ollu mitää mun suurinta lempparia...jos noin voi sanoa XD Opettaja oli kyllä tosi kiva, ja ne tytöt kans, kärsittiin yhdessä jotain ihme jumppaliikkeitä ja sit juostiin kenttää pitkin jalkapalloa pelaavien lasten seassa. Se oli semmoinen pieni kaaos, se puutarha. Ei siis ollu mitään urheilukentää, ihna vaa siinä koulun takapihalla juoskenneltiin me neljännen luokan tytöt ja pojat ja jotkut alakoulun lapsetki vielä :D Ja maassa oli vaikka minkälaisia salakuoppia ym! Mulla on kai liikuntaa kaks kertaa viikossa...uuh...

Niin noista luokista vielä, että lukiossa täällä on siis 5 luokkaa. Ja mun koulussa, Estacion Limayssa, on jokasta vuosiluokkaa kaks kipaletta, 4 ykkönen ja 4 kakkonen esim. Mä oon Cuarto Segundo eli 4 kakkosessa. Oppilaita on semmonen about 30 yhessä luokassa. Samassa pihapiirissä on primaria, eli alakoulu, 7 luokkaa.

Okeii, mun netti sammutettiin jo, joten tallennan tämän koneelle ja laitan huomenna nettiin. Nyt nukkumaan, että jaksan taas herätä PUOLI SEITSEMÄLTÄ! Buenas noches a todos :)

En Cipolletti

Täällä ollaan…kotona! Huiiii! Nää vanhemmat on ihania! Ihan superihania! Kaikki ihmiset on aivan älyttömän ihania ja ystävällisiä. Istun nyt just keittiön pöydän ääressä, host isän ja kaupungin toisen vaihtarin kanssa. Sloane asuu toisessa perheessä, mutta silä on pieni vauva, ja Sloane on just nyt kipee joten se tuli tänne parantumaan, ettei vauva saa tautia! Mä pääsin perille piiitkän matkan jälkeen…Yhteensä matkustust tuli varmaan yli 37 tuntia! Matkustin 3 muun suomalaisen tytön kanssa. Pariisissa oltiin Emmin kanssa hetki eksyksissä kun piti löytää terminaali 2E ja elekielellä saatiin ohjeet joiltain naisilta :D Lopulta oltiin siinä koneessa, ja se oli valtavin kone jossa oon ollu, 10 paikkaa rivissä. Siellä juteltiin jo parin argentiinalaisen kanssa ja oltiin aiva fiiliksissä. En saanu kauheesti nukuttua koneessa, joten se vähä lisäs väsymyustä. Buenos airesissa Jorge kumppaneineen autto mua, ne oli tosi kilttejä! Mut vietiin kentälle ja autettiin ihan kädestä pitäen saamaan laukku ruumaan jne… Ne oli ihan pikkuisen holhoavia, tai silleen, mutta tosi mukavia ja täähän on semmonen miesvaltanen kulttuuri, et miehet huolehtii asioista, pakko vaan tottua siihen.

Siellä kentällä olin sitten monta tuntia yksin, harhailin vaan ja söin jne. Ja sitten säikähdin kun luulin että mun lento on peruttu ku siihen tauluun ilmestyi espanjaksi joku punanen teksti  ja koneeseen ei päästettykää vielä ihmisiä…Olin silleen et voi dääm! Mitä mä nyt teen! Mut sit sain suuni auki ja kysyin ja selviski et se oli vaa myöhässä! Onneksi. Laitoin sitten viestiä host isälle, ja ne sano et ne odottaa mua. Lopulta saavuin Neuquenin kentälle. Olin vähän väsyksissä, ehe pikkuisen vaan XD vanhemmat siellä jo vilkutteli. Yksi poika mun koulustakin oli paikalla lentokentällä ottamassa mua vastaan J

Illalla äiti teki pizzaa, joka oli valehtelematta parasta pizzaa mitä oon ikinä maistanu! Talo on ihan keskustassa, ainakin tuntuu siltä. Tää on tosi kiva talo, semmoinen sopivan kokonen. Tielle päin on semmonen aita ja etupiha on pieni. Keittiö on kivan kokonen, silleen yhdessä olkkarin kanssa. Alhaalla on myös työhuone ja vierashuone ja vessa, yläkerrassa on vanhempien makuuhuone ja mun huone ja vessa. Mun huone on tosi kiva, tilava! Siellä on 2 sänkyä ja kerrossänky ja vaatekaappi ja pieni pöytä ja lipasto. Laattalattiat on koko talossa ja muutenkin talo on kivinen. Vessaa en osannu aluksi vetää, siinä oli semmoinen ihan hämärä systeemi! Mun oli pakko kysyy siitäki äidiltä…Mutta nää on niin ihania ihmisiä, et niiltä voi kysyä ihan mitä vaan. Ja ne haluaa auttaa mua ja opettaa mulle kaikkee! Ja sit jos sanon sananki espanjaksi nii ne hurraa ja on aiva onnessa! Halailee paljon. Ja aina kun lähtee johonkin niin un beso, suukko!

Illalla kävin suihkussa ja se oli aika kamala kokemus suoraan sanottuna…:D En saanu suihkusta millään mitään muuta ku kylmää vettä! No eipähän ainakaa tuu tuhlattua vettä jos se on aina tommonen XD Suihkun jälkeen menin heti nukkumaan, olin niin väsyksissä et nukahdin melkein heti! Sänkykin oli tosi mukava, ja peitto ihanan paksu ja lämmin, koska täällä ei oo, ainakaa mun huoneessa kauheen lämmin. Täällä alakerrassa on tosin melkein kuuma kun on jotkun ihmeen lämmityspuhlatimet täysillä, koska on hei daah talvi :P Pärjäsin pihalla loistavasti mun kesätakilla, eli mun mielestä ehkä semmonen alkusyksyn keli :D Kengtä pidetään jalassa sisällä, mut saan kuulemma kyllä kulkea sukillakin jos haluan. Ai niin, illalla Caarla (tyttö mun tulevasta koulusta) soitti ja sano et muutama tyttö tulee hakemaan mua aamulla kaupungille ja illalla johonki illanistujaisiin. Iskä opetti mite vastaan ovikellopuhelimeen ja avaan oven, ja sain avaimet. Koska siis vahemmat lähti aamulla hetkeksi  töihin.

Aamupäivällä tyttöjä tuli neljä kipaletta ja kiersin niitten kanssa kaupungilla jonkin aikaa. Oli aika kivaa J Tytöt puhuu jonkin verran englantia ja niitä nauratti aika kovaa mun epätoivoiset espanjan puhumis yritykset :D Päivällä sitten oltiin perheen kanssa ja opettelin kaikkea ja kuunneltiin Sloaen kanssa musiikkia yms. Illemmalla hain Cristinan, eli host äidin kanssa abuelan, eli isoäidin meille. Siinä puoli kymmenen aikaan tuli yks tytöistä hakemaan mua sinne tyttöjeniltajuttuun. Siellä oli 6 chicas mun kanssa, 2 Caarlaa, 2 Camilaa, Floppy ja Lucia. Ja minä. Oli aivan kiva ilta, ihana kun ne kutsui mut, mutta totta kai tunsin itteni aika ulkopuoliseksiki suurimmaks osaks aikaa…Kun en ymmärtäny. Välillä ne puhui englantia mulle. Mä olin myös aika väsyksissä, ja lähdinki jo aikasin kotiin, Camilan kanssa. Siis about 3 aikaan! Camilan veli ajoi mut kotiin. Mua jänntti kauheetsi että saanko ulko oven ja portin auki, ja hetken siinä touhusin avaniten kanssa, mut osasin! Jee! Sitten äkkiä nukkumaan!!!

Anteeksi ihan kauheen sekava teksti, yritin vaan saada kaikkia juttuja kirjotettua. Oon aika väsyksissä nyt, mutta eiköhän se tästä. Yritän olla selkeämpi myöhemmissä teksteissä! Besos!

Viimeinen ilta

Tänään, tai eilen oikeestaan, oli viimeinen ilta täällä suomessa. Ihan outoa. Olin päivällä koulussa tekemässä matikan kokeen ja sitten vain palloilin, koska en halunnu mennä istumaan kotiin ihan yksin. Halusin olla ihmisten kanssa, ja mielellään semmoisten ystävämäisten ihmisten <3 Senpä takia huomennakin on tarkoitus mennä kouluun aamuksi! XD Opettajat ihmettelee, et eikö se millään osaa pysyä poissa!

Tänään oon hyvästelly taas yhden ehkä maailman tärkeimmästä päästä olevan ihmisen <3 se oli kamalaa :( hyvästely on kamalaa! Lisäksi kävin vielä illalla ystäväperheen luona hyvästelemässä mun neljä ihanaa leikkisisarustani <3 ollaan tosi läheisiä ja oli kamalaa! sain pidettyä kyyneleet siihen asti et lähdin kävelemään kotiin...

Ilta oli ihan älyttömän kaunis, taivas oli ihan vaaleenpunanen ja olin yhtäaikaa niin ilonen ja surullinen ja paniikissa kuin vaa voi olla!! Kotona sitten tein viimeiset pakkaukset ja punnitsin laukun...jes...28.8 kg! Laukku siis vaan auki ja pohtimaan et mitä ihmettä sitä oikein voisi jättää pois! Lenkkarit ja toinen takki sekä aurinkorasva ja pari paitaa jouduin nyt sitten jättämään tänne...No, ostan sitten sieltä kun tulee tarve :)

Sekava, jännittynyt, pelokas, innokas, surullinen, hämmentynyt, panikoiva, haikee, iloinen, nälkäinen, kauhistunut, onnellinen...jne jne...En osaa kuvailla sitä tunnetta mikä nyt on...:D Ei ainakaa ihan hirveesti jännitä...silleen, tai sitten se on semmoista jännitystä et jännitän niin paljon etten edes huomaa sitä! XD Aivot ei suostu käsittämään sitä mitä kohat on tapahtumassa...

Mutat nyt tämä menee ihan jännäksi höpinäksi, ehkä yritän mennä vähän nukkumaankin ennen lähtöä, matkustamistahan ehkä tulee semmoiset about 2 vuorokautta hyvällä tuurilla :P Ja viimeinen yö omassa sängyssä! <3 Öitä kaikille ja toivon mukaan saan tilaisuuksia päivitellä tänne. Tämähän on viimeinen teksti täällä Suomen puolella!

"Taas vuoden päästä me - jälleen kohdataan!"

Lauran matkalaulu

Kamat kyydissä on

etupenkkipaikasta riitaa

Otin evsäpaketin

Lauralla on kuitenkin nälkä

Kenen vuoro ajaa?

Ulli on ottanut oluen

Laura kuskina vaan

silloin kun on hätätilanne

Laula meille pingviinilaulu

ettei vielä silmät ummu

kerto:

Tulevaisuus tuolla edessämme jossain

Mennään, mutta juhlitaan kovempaa

Toivon, ettei ystävyys loppuis milloinkaan

Tämä voi olla

koko elämämme ihanin päivä

Juhlitaan kovempaa

Toivon, että ystävyys jatkuu, jatkuu vaan

Lauraa vessatti taas

tuokaa sille sakset ja nopiaa

Samat koomakohtaukset

osunut ei näkkäriin taaskaan

Laula vielä kerran se laulu

ettei iltaan silmät ummu

kerto

Avaan ikkunan

hengitän sisään maisemaa

oot nin täydellinen, että pelottaa

Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen

Mitä sitten teen

mitä sitten teen?

Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin

että meillä kaikilla on kotikin

Meillä kaikilla on joku, jota odottaa

Taas vuoden päästä me - jälleen kohdataan

kerto

Tuommoisen sanoituksen mun ihanat kultamunoni oli tehnyt mulle ja esitti perjantaina mun ylläriläksiäisissä! Olin tosiaan lähdössä Alajärvelle mummun ja vaarin mökille perheen kanssa. Matkaan lähdin täysin mökkivarusteissa, valmiina mökkeilemään. Yhtäkkiä matkalla äiti säikähtää että sen lompakko jäi kotiin ja pitää mennä takasi. ja käännyttiin oudolle hiekkatielle, joka kuulemma on "oikotie" tai jotain XD Pidin äitiä vähän hassuna, mut en silti osannu epäillä mitään. En edes siinä vaiheessa kun käännyttiin Klapurille (semmoinen vuokrattava mökki täällä Jurvassa järven rannalla)! Ja sitten siitä vaiheesta kun lopulta näin kaikki ihanat ihmiseni siellä, en kauheesti osaa sanoa mitään, koska hämmennyin niin kauheesti ja vaan itkien halalilin sitä ihmisjoukkoa joka puolelle!



Mun kaverit oli kuulemma suunnitellu iltaa vaikka kuinka kauan, ja onnistuivat yllättämään totaalisesti! Ja onnistuihan se iltakin ihan loistavasti! Siellä oli kaikki rakkaimmat, eli porukka oli aika huippua ;D En muista koska viimeksi olisin itkeny niin paljon ja monta kertaa...Mutta naurettiin ja laulettiin myös (ainakin eräät lauloi, kiitos karaoke laitteiden xD)! Ja SYÖTIIN!!! Ruoka oli hyvää niinku yleensä :):) Isona yllärinä ja shokkina mut laitettiin ratsastamaan ekaa kertaa tyyliin 10 vuoteen...Olin aika kauhuissani, mut oon ilonen et tuli seki tehtyä, hih pelkojen voittaminen on aina hyvä juttu! :) Kaikenlaista muutakin tehtiin myöhälle yöhön asti, ja lopuksi oli enää meidän se ydinkaveriporukka (Emma, Laura, Kati, Ulli, Linda, Meri, Lotta, Anita ja Roosa ja minä) Mentiin me lopulta nukkumaankin ja herättiin aamulla virkeinä siivoamaan :P Aamu oli kamala, koska piti sanoo hyvästit muutamille ihanuuksille joita näin viimeisen kerran ennen lähtöä...Hanat oli auki ja paperia kului...Olette rakkaita, mutta vielä me nähdään! <3

Tänään oli sitten vuorossa sukulaisläksiäiset ihan kotona. Ruokaa oli paljon, kaikenlaisia jouluruokia ja pääsiäisruokia ja juhannusherkkuja ymym sekä synttärikakkukin löytyi :D Vietettiin yhdessä koko vuoden juhlat, minäkin täytin jo 18 ;) oli hauskaa, haikeaakin, kun ainakin joitakin näin viimeistä kertaa ennen lähtöä...:( Mutta ihana ilta oli taas <3

Pakkaamisen sain vihdoin aloitettua tänään, kaksi matkalaukkua lattialla avonaisena ja tavarat hyrsyn myrskyn ympäri kämppää :D Tuliaiset vei yllättävän paljon tilaa, samoin kengät...Mulla on liikaa kenkiä XD Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa ;) Matikkaa, jota oon koko kesän "ahkerasti" laskenu, yritin kertailla tänään, koska koe lähestyy uhkaavasti...Itku siinä meinas tulla kun en vain tajua niitä tilastoja ja todennäköisyyksiä! Oikeesti, ihan kamalaa!!! Pitäkää kaikki peukkuja pystyssä että pääsisin edes siitä kokeesta läpi! Koulu siis alkaa tiistaina ja kilttinä tyttönä aion käydä nämä kaksi ja puoli päivää koulussa ennen lähtöä. Teen sen kokeen ja näen ihmisiä. Tänään taas kuulin kysymyksiä siitä että joko jännittää. Nyt voisin sanoa että...ehkä pikkuisen. Semmoinen aika kiva jännitys. Samalla aika surullinen olo. Ja samalla älyttömän iloinen! Kummallista...Mutta

Taas vuoden päästä me - jälleen kohdataan <3



Takki ja pinssit

Nyt ajattelin laittaa pikkuisen kuvamateriaalia mun vaihtaritakista yms. Lähden Rotarien kautta vaihtoon ja kaikilla meillä pitää olla semmoinen edustustakki, jota käytetään matkustaessa ja kaikissa Rotarien tilaisuuksissa. Se on aika tyylikäs, ei voi muuta sanoo :D

Jos oikein laskin lyhyellä matikallani niin 11 yötä olis jäljellä lähtöpäivään! Pyöriihän se koko ajan mielessä, mutta ihme ja kumma, hirveää jännitystä ei oo havaittavissa?! Varmaan osaltaan voi johtua siitä että olin just viime viikon kehitysvammaisten riparilla isosena ja aivot on vielä semmoisella leirivaihteella :D leiri oli ihana ja erilainen ja uus ja mieleenpainuva kokemus! Ehdottomasti uusiksi joskus!

Mutta nyt vähän stressaa tuo Chilen tulivuoren purkaus, kun siitä on tullu tuhkapilveä ihan Argentiinan puolelle, ja mun tuurillani juurikin se Neuquenin kenttä jolle mun olis tarkotus lentää Buenos Airesista, on suljettuna, ja luultavasti vielä aika kauan... Nyt täytyy ruveta suunnittelemaan bussilla menemistä, ja se tarkottais jotain about 17 tuntia lisää istumista sen 1 ja puolen tunnin lentomatkan sijaan :D Voitte uskoa että olen innoissani...Mutta, katsotaan miten käy, toisaalta vois olla aivan mukavaa istua linkkarissa ja kattella maisemia yms :)

Tässä tämä vaihtaritakki roikkuu :D Rotarymerkin ja nimikyltin lisäksi siinä on muutama suomipinssi joita oon saanu :)

Tässä löytyy mun pinseejä jotka melki kaikki on äiti mulle tehny ja sitten vähän tuliaisia, mm muumirasioita ja nenäliinoja ja purkkaa :D

Kahdenlaisia pinssejä. Toiset on tehty hamahelmistä ja toiset 5 sentin kolikoista ja sinisestä ja valkoisesta silkkinauhasta. Niitä on mulla yhteensä jotain vajaa 200 ehkä :D Näitä pinssejä siis vaihdellaan sitten muiden vaihtarien kanssa ja kerätään siihen takkiin niin että näyttää joulukuuselta kotiin palatessa!