En mikään Justin Bieberin suurin fani oo, mutta tämän biisin sanat vaan jotenkin uppos toissapäivänä! Jostain syystä alkuviikosta tappelin ilkeän ja rasittavan kiusankappaleen nimeltä IKÄVÄ, kanssa. Olin ja olen vieläkin, lääkekuurilla, ja maanantain olin kipeenä kotona tekemättä oikeestaan mitään. Kipeänä ei oo ikinä kiva olla, ja varsinkin kaukana kotoa sairastaminen on, no sanotaan ettei ainakaan yksi niitä helpoimpia asioita mitä tiedän! Jostain syystä sitten iski pieni koti-ikävä ja samalla oloa pahensi tämä oma epävarmuus itestäni. Siihen tulokseen mä ainaki tulin, että oon liian epäitsevarma! Koska mulla on tosi ihania kavereita, mutta koko ajan itellä on semmoinen pieni pelko, että ei ne halua olla mun kavereita, tai et ne on vaan pakosta, ja musta tuntuu välillä että oon kauhean tylsä ihminen, kun en puhu niin paljon ja oo niin ulospäinsuuntautunu kuin KAIKKI muut täällä.
Sitten vielä, olikohan tiistaina vai keskiviikkona, tuli vahemmiltakin semmoinen "pommi" joka jotenki vaikutti tosi paljon. Ne rupes puhumaan sitä, kuinka ne on huolissaan musta kun en kuulemma puhu. Että oonko mä masentunu tai onko mulla joku hätänä. Kun kuulemma musta saa vaan muutaman sanan vastauksia, ja et ikinä en ite tuu juttelamaan mitään, vaan multa pitää kysyä ja sit vastaan ja sit oon taas hiljaa. Ja että ne kuulemma ihmettelee, kun skypessä puhun paljon ja sit täällä en. Mutta kun ei se oo niin!!! Mua meinas ruveta itekttämään ja yritin selittää niille, että A) kulttuurit on erilaisia, me ollaan suomessa hiljasempaa porukkaa B) se on vaikeempaa mulle, koska joka ikistä lausetta pitää miettiä paljon enemmän, kuin suomessa ja keskustelun käyminen on hidasta C) mä oon ihan sama ihminen täällä ja suomessa, mutta erilaisen ympäristön takia mä VAIKUTAN erilaiselta, koska suomessa ihmiset on yleisesti paaaaljon hiljasempia ja epäsosiaalisempia, niin mä oon melkoisen puhelias siellä. No sitten taas argentiinassa, missä lähestulkoon kaikki on puheliaita papupatoja ja tosi ulospäinsuuntautuneita ja melkein koko ajan puhumassa ja kovaan ääneen, niin pakosta mä vaikutan hiljasemmalta!!! ja vielä D) vielä tässä vaiheessa, jos puhun oiiiikein kauan ja paljon, niin se vie energiaa, rupeaa väsyttämään! koulu vaatii energiaa ja kotona oon aika väsynyt, ja sillon puhetta tulee huonommin! ja E) MÄ YRITÄN!!! koko ajan!!!
Yritin selittää niille itkua nieleskellen kaiken tuon (ESPANJAKSI kaikki, nykyään vaan sanoja englanniksi sinne väliin, huom huom!!! :D) ja silleen et mulla on kaikki hyvin, ei tarvi olla huolissaan, mä oon mä! Mutta musta tuntuu että ne ei ihan ymmärtäny. Sain itkun pidettyä sänkyyn asti ja siellä hieman purkauduin. Mutta sitten lopetin aika äkkiä ja rupesin vaa kuuntelemaan jotain biisejä että piristyisin. Ja kun kuuntelin ton Never say neverin, ja luin sanat niin jotenkin tuli semmonen, taistelija olo! Minähän en anna periksi! Jos ne haluaa puhetta, okei, mä yritän sitten panostaa vielä pikkuisen enemmän. Koska kyllä mua itteäki ärsyttää että porukoissa jään hiljaseksi hissukaksi, ja kyllähän vanhemmatki ihan oikeessa silleen oli, että en mä mitenkään älyttömästi kotonakaa puhu. En vaan ikinä tiiä mitä sitä niille kertois...Mutta yritetään vähän enemmän! I will fight til forever! Mä tappelen tämän ikävän pois, mä selviän tästä vuodesta, mä opin tämän kielen, mä koen uusia asioita, ja I will never say never! Ja jotenkin mä päätin että nyt loppuu tämä nysväily! Ja sen jälkeen oon oikeesti yrittäny enemmän, slittäny ihan pienistä asioista ja silleen yrittäny sit vaa puhua jotain. Ja kavereiden kanssa, varsinkin nyt loppuviikosta on ollu silleen rennompaa, normaalimpaa! Sellasta leikinlaskua ymym ja on niin kiva kun vihdoin rupee ymmärtämään puheenaiheet! :)
Viikko menikin sitten loppujen lopuksi tosi nopeasti, ja silleen aika perusviikko, aamulla kouluun jne jne, ei mitään erikoisuuksia kai tapahtunut. Vähän toipilaana oon ollu, mutta onneksi kotona on kaksi lääkäriä <3 Uiii eilen menin koulun jälkeen shoppailemaan itelleni sandaaleja yksin. Kaikilla muilla on kauheesti kokeita joihin pitää lukea, niin että päätin sitten mennä yksin. Jänskätti vähäsen, mutta sain selitettyä nille myyjille että oon vaihtarina ja ne oli tosi ystävällisiä ja kokeilin monia ja sain sanottua kaikki koon ja värin ja kaiken!!! Ja löyty sit yhdet aikas hyvät ja kivat ja läpsyt siihen lisäksi, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hahaaa :) Ja sit juttelin niiden myyjien kanssa varmaan ainaki vartin siinä kassalla, semmonen vanhempi ja nuorempi nainen, kai äiti ja tytär. Kaiken ne halus tietää, mistä tuun, millasta mulla on täällä, missä mä täällä asun, mitä me syödään suomessa, onko poikakaveria jne jne :) mutta mukavia! Ja tulin niin hyvälle tuulelle kun sain hoidettua sen asian niin hyvin yksin ja vielä puhuttua paaljon espanjaksi ja ymmärsin kaiken mitä ne sano mulle!!!
Nyt on edessä viikonloppu!! Perjantai illan otan ihan rauhassa kotona, kirjoittelen tätä ja tvstä tulee WB kanavalta The Big Bang Theory ja Two and a Half Men ym...:D Että laiskottelu ilta joo...Mutta huomenna aamupäivällä mennään porukalla pablon luo tekemään ryhmätyötä Mapuche intiaaneista jaaa illalla Camin (kiharapään) kotiin synttärielle ja previoille ja sieltä sitten salimos eli lähdetään bolicheen. Ja sunnuntaina luultavasti vanhempienb kanssa mennään jollekin järvelle tms ottamaan matea ja viettämään iltapäivää, katotaan nyt jos toteutetaan suunnitelma :) Eli ohjelmaa piisaa! Nyt just oon tosi hyvällä tuulella! Ja on semmonen, en osaa selittää, mutta sellainen fiilis, että koska täällä nyt oon selvinnyt jo 11 viikkoa, niin kyllä ne loputki about 36 viikkoa pärjään :) huiii se kuulostaa yllättävän vähältä, melkein kolmasosa menny tästä vuodesta, melkein!!! Pian mä jo vaihdan perhettäkin!
Mutta nyt syvennyn laiskottelemaan tvn kanssa ja pian syödään illallinen :)
"And there's just no turning back,
When your heart's under attack
Gonna give everything I have
It's my destiny!"
