Nyt on jostain syystä vähän ambivalenttiset fiilikset :D Tää hieno psykan termi suomennettuna meinaa ristiriitaista. Ja vaikka käytän kaiken psykan tiedon mitä tänään yritin itteeni imeä lukemalla vitos kirjan loppuun, en osaa analysoida että miks musta tuntuu tältä! Ehkä joku tiedostamaton lapsuuden trauma, alitajuntainen halu tai pelko tai ehkä mulla on alkamassa joku psykoosi tai ehkä mulle vaan iski stressi kirjotuksista!
Viimenen kappale tossa kirjassa kerto persoonallisuuden vahvuuksista, myönteisyyden voimasta. Ihan yllätti tuo teksti ja tutkimustulokset! Opitimistisuuden on todettu tutkimuksilla pidentävän elinikää ja suojaavan jopa sairastumiselta!!! Noh, ainakin jossain määrin. Mä oon ite aina uskonu olevani jonkin sortin optimisti, ainakin yleensä. Kai sitä voi olla optimisti jolla on toisinaan huonoja päiviä?
Onnellisuus merkitsee niin monia eri asioita eri ihmisille. Ja ihmiset kokee kaikki asiat omalla tavallaan, toisen maailma romahtaa ja samasta asiasta toinen vaa saa lisää intoa ponnistella eteenpäin. En tiiä vaikuttaako enemmän oma tietoinen asennoituminen vai synnynnäinen temperamentti...Mutta hui mikä psykan essee tästä meinaa tulla?! :D
Omasta kokemuksesta voin sanoa että positiivisuus oikeesti kannattaa! Kun uskoo että asiat menee hyvin, käyttäytyy sen mukaisesti ja edistää sitä, että ne asiat ihan oikeesti meneekin odotetulla tavalla! Ainakin joskus. Ei aina xD Mutta positiivisuudella voi onnistua näkemään kaikki epäonnistumisetkin hyvinä, vahvistavina kokemuksina joista oppii jotain. Ja jos yrittää löytää joka tilnateesta jotain iloittavaa, niin tulee huomattua monia asioita joita kaikki ei ehkä huomaakaan! Pienet asiat on tärkeitä! :)
Nyt asennoidun myönteisesti kirjotuksiinkin! Oon lukenu ehkä ihan liian vähän, mut aion tehä parhaani ja se saa luvan riittää, mörr! Ja otan jotain tosi hyvää syötävää evääksi sitte psykan kirjotuksiin! Onpahan sitten ainaki joku asia josta iloita sielläkin ;)
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
You are only young once, but you can be immature for a lifetime!
Huh, onko siitä muka oikeesti jo melkein 5 kuukautta kun viimeksi tänne kirjoitin? Lyhyellä matikallani semmoisen tuloksen sain ja järkytyin :D Mun kommentti viime postauksessa siitä, että mun elämä olis aika kiireellistä, on osoittautunu tottakin todemmaksi...Mitä vanhemmaksi sitä tulee nii sitä nopeempaa aika menee! Tai sit ne vuodet ja rypyt tuo vaan mukanaan niin paljo uusia asioita että niitten perässä vaan ei pieni ihminen meinaa pysyä..:O
Anyways, mulla on näinä kuukausina ollut kyllä semmonen kirjoitusolo monta kertaa, mutta hupsista, aina se on jotenkin jäänyt...Saamaton mikä saamaton xD Mutta nyt ihmiset, NYT oon lukuLOMALLA, eli mullahan ei käytännössä ole muuta kuin aikaa! ;) Eli jospa nyt rupeis tulemaan vähän enemmän tekstiä tänne! Noh, en rupee mitään lupailemaan, koska luultavatsi taas tämänki postauksen jälkeen tulee uus puolen vuoden tauko ja sen jälkeen oon taas tällä selittämässä miten kiiiiiiireinen taas oon ollut...voivoi...
Kattelin tossa lentojen hintoja. Ensi jouluksi. Argentiinaan. Sitten vertasin hintoja mun suunnattomaan omaisuuteeni. Masennuin. Miksi kaikki on niin kallista, mörrr?? Noh, mutta löytyi sieltä ihan kohtuu hintaisiakin kun tarpeeksi etsi ja vähän jousti päivissä! Jopa alle tonnin :) hui... Mutta niin, yli puoli vuotta oltu suomessa ja oikeesti ihan kauhee hinku jo takaisin tuonne mun kakkoskotiin! Vaikka en niin usein tämän mun kiiiiireisen elämäni aikana ehdikään sitä ikävää ym miettimäänkään, niin aina välillä nekin puuskat iskee kimppuun! Varsinkin kuvia katellessa, tai jutellessa Argentiinan ihmisille!
Suomen Rotaryvaihtarit on nyt saaneet tietää tulevat maansa! Aika siistiä. Ja haikeeta. Yhyyy, mäkin haluan taas olla se paniikkinen pikkutyttö joka ei tiedä mitä pakata ja joka itkee joka toinen yö sitä kuinka ei uskalla lähteä ja joka toinen yö pomppii onnesta ja tarkistaa sähköpostinsa tuhat kertaa päivässä, siltä varalta että tuleva host perhe olis sattunut laittamaan viestiä! Se odotus oli ihanaa ja kamalaa aikaa. Ja se vuosi oli samanlaista, mutta vaan kymmenenkertaisena!
Mä huomaan koko ajan uusia positiivisia asioita joita vaihtovuosi mulle antoi. Tai ainakin haluan laittaa kaiken sen vuoden ansioiksi :D Enemmän rohkeutta ja hulluutta ja avoimuutta se mulle antoi! Opin että oikeastaan joka asialle voi löytää valoisanki puolen :) Ja se, että olin vuoden poissa, autto mua huomaamaan monia uusia asioita täältä kotosuomestakin! Tai näkemään asiat vähän erilailla. Hihih, yks tärkein tämmönen huomaaminen oli mun nykyinen kullanmuruseni <3 Oltiin oltu samassa koulussa ja samalla luokallakin aikas kauan, mutta huomattiin toisemme vasta kun palasin kotiin. Kuka tietää olisko näin käyny jos en olisi lähteny :O Hassua miten pienistä asioista monet loppujen lopuksi tosi isot asiat on kiinni! Tossa edellisessä postauksessa mainitsemani lukiopippalot oli semmonen alotushetki meille, ja pianhan tässä tulee 4 kuukautta yhdessä täyteen :)
Nää kuukaudet on menneet ihan supernopeesti ja oikeesti voin sanoo että hymy on ollut huulilla koko ajan kirjaimellisesti! :) muutamaa poikkeusta lukuunottamatta of courseee...Viimenen lukiovuosi saatiin aikalailla päätökseen, edellisviikolle mahtui potkijaiset, penkkarit, vanhojen tanssit ja vielä abiristeilykin!!! En aikonut tanssia vanhoja muttaah toisin kävi :) Onneksi! Olihan se aika ihana prinsessapäivä, vaikken omasta mielestä mikään superprinsessa yleensä ookkaan...Penkkaritkin onnistui aikas hyvin, vaikka niiden takia asuinkin koko tammikuun koululla! Noh, penkkarien ja Kaunotar ja Hirviö - näytelmän takia :D Meillä tosiaan oli esitykset tammikuussa, sain lyllertää lavalla ihanassa kaappikello-puvussani aahhh :D Rakastan teatteria ja näyttelemistä! lavalla tulee vaan niin ihana tunne, en osaa selittää sitä! Ja porukan kanssa kaikki yhdessä tekeminen ja yhteiset kokemukset ja kommellukset ja naurut ja hermoilut ja kyyneleetkin on jotain niin upeaa! Tulee semmonen superihanainen yhteenkuuluvuuden tunne :)
Juups, hyppelen taas ihan aiheesta toiseen...Ei mulla taas tainnu olla mitään pointtia tässä tekstissä...Ihailen niitä ihmisiä, jotka kirjottaa blogiaan silleen SELKEESTI, niin et niillä on oikeesti joku IDEA siinä :D Mutta, ehkä mä teen tätä enemmän itteni kuin muiden takia, joskus on vaan ihanan vapauttavaa kirjottaa kaikkia ajatuksiaan ihan EPÄLOOGISESTI ylös...Ei kaiken tarvi olla niin loogista ja järkevää! Ja nyt mun tekee erittäin epäloogisesti mieli TANSSIA xD vaikka sitä kyllä viime yönäkin jo tuli tehtyä suht paljoooon...x)
Tuossa äsken yritin lukea psykaa...Tosiaan ne kirjoitukset on tulossa, ja aikas piankin huuuiii :o Viikon päästä mulla on psykan tentti, ja siitä viikon päästä ihan oikeat kirjotukset alkaa, tai siis jatkuu, oonhan mä jo jotain kirjottanutkin :D Muttah, jotenki vaan en kauheesti stressaa kirjotuksia, enemmänki stressaa tulevat pääsykokeet ja yleensäki se minne hakee jne jne. Mutta en nyt aloita puhumaan jatko-opinnoista nyt! Ne vaatii varmaan ihan oman postauksen joskus. Sen verran tulevaisuudesta voisin sanoa, että erilaisia työhakemuksia oon tänäänkin lähetellyt ja myös vähän epävirallisempiakin "hakemuksia" puhunut tuttujen kanssa vähän sinne sun tänne ympäri eurooppaa ehhehh :D Tunnustan myös että selailin au pair sivustoja kauan tänään. Niin se vaan vissiin on, että kun matkakuumeen kerran saa niin se tulee jäädäkseen! Ja mikä olis ihanampaa kuin yhdistää matkailu ja työnteko?!
Mutta, mähän tottakai voisin jatkaa höpöttelyä vielä viiskymmentä kappaletta lisää, mut ehkäpä pitäis lopettaa tähän. Katotaan nyt miten tää blogin elvytys onnistuu :D Buenas noches, cariños! :) Besitos!
Anyways, mulla on näinä kuukausina ollut kyllä semmonen kirjoitusolo monta kertaa, mutta hupsista, aina se on jotenkin jäänyt...Saamaton mikä saamaton xD Mutta nyt ihmiset, NYT oon lukuLOMALLA, eli mullahan ei käytännössä ole muuta kuin aikaa! ;) Eli jospa nyt rupeis tulemaan vähän enemmän tekstiä tänne! Noh, en rupee mitään lupailemaan, koska luultavatsi taas tämänki postauksen jälkeen tulee uus puolen vuoden tauko ja sen jälkeen oon taas tällä selittämässä miten kiiiiiiireinen taas oon ollut...voivoi...
Kattelin tossa lentojen hintoja. Ensi jouluksi. Argentiinaan. Sitten vertasin hintoja mun suunnattomaan omaisuuteeni. Masennuin. Miksi kaikki on niin kallista, mörrr?? Noh, mutta löytyi sieltä ihan kohtuu hintaisiakin kun tarpeeksi etsi ja vähän jousti päivissä! Jopa alle tonnin :) hui... Mutta niin, yli puoli vuotta oltu suomessa ja oikeesti ihan kauhee hinku jo takaisin tuonne mun kakkoskotiin! Vaikka en niin usein tämän mun kiiiiireisen elämäni aikana ehdikään sitä ikävää ym miettimäänkään, niin aina välillä nekin puuskat iskee kimppuun! Varsinkin kuvia katellessa, tai jutellessa Argentiinan ihmisille!
Suomen Rotaryvaihtarit on nyt saaneet tietää tulevat maansa! Aika siistiä. Ja haikeeta. Yhyyy, mäkin haluan taas olla se paniikkinen pikkutyttö joka ei tiedä mitä pakata ja joka itkee joka toinen yö sitä kuinka ei uskalla lähteä ja joka toinen yö pomppii onnesta ja tarkistaa sähköpostinsa tuhat kertaa päivässä, siltä varalta että tuleva host perhe olis sattunut laittamaan viestiä! Se odotus oli ihanaa ja kamalaa aikaa. Ja se vuosi oli samanlaista, mutta vaan kymmenenkertaisena!
Mä huomaan koko ajan uusia positiivisia asioita joita vaihtovuosi mulle antoi. Tai ainakin haluan laittaa kaiken sen vuoden ansioiksi :D Enemmän rohkeutta ja hulluutta ja avoimuutta se mulle antoi! Opin että oikeastaan joka asialle voi löytää valoisanki puolen :) Ja se, että olin vuoden poissa, autto mua huomaamaan monia uusia asioita täältä kotosuomestakin! Tai näkemään asiat vähän erilailla. Hihih, yks tärkein tämmönen huomaaminen oli mun nykyinen kullanmuruseni <3 Oltiin oltu samassa koulussa ja samalla luokallakin aikas kauan, mutta huomattiin toisemme vasta kun palasin kotiin. Kuka tietää olisko näin käyny jos en olisi lähteny :O Hassua miten pienistä asioista monet loppujen lopuksi tosi isot asiat on kiinni! Tossa edellisessä postauksessa mainitsemani lukiopippalot oli semmonen alotushetki meille, ja pianhan tässä tulee 4 kuukautta yhdessä täyteen :)
Nää kuukaudet on menneet ihan supernopeesti ja oikeesti voin sanoo että hymy on ollut huulilla koko ajan kirjaimellisesti! :) muutamaa poikkeusta lukuunottamatta of courseee...Viimenen lukiovuosi saatiin aikalailla päätökseen, edellisviikolle mahtui potkijaiset, penkkarit, vanhojen tanssit ja vielä abiristeilykin!!! En aikonut tanssia vanhoja muttaah toisin kävi :) Onneksi! Olihan se aika ihana prinsessapäivä, vaikken omasta mielestä mikään superprinsessa yleensä ookkaan...Penkkaritkin onnistui aikas hyvin, vaikka niiden takia asuinkin koko tammikuun koululla! Noh, penkkarien ja Kaunotar ja Hirviö - näytelmän takia :D Meillä tosiaan oli esitykset tammikuussa, sain lyllertää lavalla ihanassa kaappikello-puvussani aahhh :D Rakastan teatteria ja näyttelemistä! lavalla tulee vaan niin ihana tunne, en osaa selittää sitä! Ja porukan kanssa kaikki yhdessä tekeminen ja yhteiset kokemukset ja kommellukset ja naurut ja hermoilut ja kyyneleetkin on jotain niin upeaa! Tulee semmonen superihanainen yhteenkuuluvuuden tunne :)
 |
| K&H :) |
 |
| Mekin siellä <3 |
 |
| Penkkariasu...ja väsynyt naama...xD |
 |
Juups, hyppelen taas ihan aiheesta toiseen...Ei mulla taas tainnu olla mitään pointtia tässä tekstissä...Ihailen niitä ihmisiä, jotka kirjottaa blogiaan silleen SELKEESTI, niin et niillä on oikeesti joku IDEA siinä :D Mutta, ehkä mä teen tätä enemmän itteni kuin muiden takia, joskus on vaan ihanan vapauttavaa kirjottaa kaikkia ajatuksiaan ihan EPÄLOOGISESTI ylös...Ei kaiken tarvi olla niin loogista ja järkevää! Ja nyt mun tekee erittäin epäloogisesti mieli TANSSIA xD vaikka sitä kyllä viime yönäkin jo tuli tehtyä suht paljoooon...x)
Mutta, mähän tottakai voisin jatkaa höpöttelyä vielä viiskymmentä kappaletta lisää, mut ehkäpä pitäis lopettaa tähän. Katotaan nyt miten tää blogin elvytys onnistuu :D Buenas noches, cariños! :) Besitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)