Maanantaina muuten oli silleen tosi kiva päivä, vaikka mulla oli maantiedossa esitelmä enkä oikein tiiä et menikö kauheen hyvin...no iltapäivä oli huippu, koska menin bussilla Neuqueniin ja Lauran ja Lean (saksalainen vaihtari) kanssa mentiin syömään subwayhin. ja sen jälkeen mentiin superiin ja ostettiin hiusväri lauralle ja värkit brownieseihin. (tosin semmonen valmispakkaus...)ja sit mentiin lauran kotiin, pistettiin musiikki soimaan, häärättiin browniet uuniin ja ruvettiin värjäämään lauran tukkaa. ei se muuttunu paljoa, mutt pikkusen punasävyistä! ja se halus kokeilla, kun ei oo koskaan aiemmin värjänny! browneit oli aika herkkua nam!
Yhen asian haluan kuitenkin tarkentaa. Oon siis saanu täällä tosi paljon tosi tärkeitä ystäviä, mutta se ei tarkota yhtään pienintäkään pätkän vertaa että mun suomen ystävyyssuhteet olis jotenkin heikentyny. Päinvastoin, musta tuntuu, että jos me selvittiin tästä vuoden erosta, niin MIERDA meidänb ystävyys kestää vaikka mitä!!! ehkä se vain vahvistaa sitä ystävyyttä, kun huomaa kuinka ikävöi toista. ja samalla mä en halua ajatella että uudet ystävät jotenkin "syrjäyttäis" tms vanhat ystävät, ei ollenkaan!!!mulla on vain hieman enemmän ihmisiä rakastettavana, mutta sitä piisaa ihan kaikille! Juurikin eilen puhuin Lauran ja Emman (kun se lopulta ehti poikakaveriltaan tulla mulle jotain sanomaan ;D) kanssa skypessä ja kuten aina, olishan sitä juttua voinu jatkaa paljon pitempäänkin, mutta jossain vaiheessa pitää lopettaa. Ne lähtee nyt matkalle Amerikkaan ja ai niin Sofia siskoni lähtee englantiin. Tuun muuten kotiin ennen sofiaa :P
Hypin kivasti aiheesta toiseen, oon vähän sekavalla päällä. Tänä viikonloppuna en nukkunu kunnon yöunia. Pe-la yön oltiin Camilan kotona pienellä porukalla ja laulettiin karaokea ja pelattiin twisteriä johonki puoli kuuteen asti aamulla. ja sitten herättiin yhdeksän aikaan ihmettelemään LUMISADETTA!!! joka siis on tosi harvinaista herkkua täällä! ei se lumi kyllä sitten jäänyt maahan tai mitään, mutta silti oli ihana kävellä kun tunsi lumihiutaleet naamalla! aih kun sitä oli ikävä! no ja takaisin tapahtumiin. Lauantaina sitten illalla tyttösiä tuli meille syömäään kun jäin yksin kotiin aj tein niille sitten suomalaista makaroonilaatikkoa!!! ja jälkkäriksi toi Lula kääretorttua jossa tottakai oli dulce de lecheä (johon oon muuten vähän kyllästyny) :D Ja sitten oli kauheaa soutaamista ja huoaamista ja puhumista että ketkä lähtee bolicheen bilettämään ja ketkä ei ja missä tehdää previa jne. Ja loppujen lopuksi sitten mä lähdin Carlan kanssa (kun kaikki muut oli kotiutunu) taksilla ettimään Nanun kaverin taloa. Ja tokihan nanu nyt sanoi osoitteen väärin ja oltiin sitten keskellä yötä jollain syrjäisellä kadulla tuijottamassa pimeetä taloa ja soittamassa nanulle vihaisia puheluita joihin se ei aluksi vastannu...nice...Carla oli ihan hermona, pääasiassa vihanen Nanulle ja kai sitä vähän pelottikin, koska alue kuulemma oli aika vaarallista...kahdelle tytölle...yksin...keskellä yötä...Mä en kuitenkaan jostain syystä tapani mukaan osannu pelätä kauheetsi ja keskityin vaan rauhottelemaan Carlaa ja soittamaan uudesta Nanulle, jolle Car löi luurin korvaan, ja kysymään sitä oikeeta osoitetta ja sit soitin uuden taksin meille ja lopuksi kaikki meni hyvin. Rahaa vain kului vähän enemmän. Ja kyl Carlaki sit rauhottui ja yö meni hyvin Meetissä. Mun ihana isäpappani tuli sitten kuudelta meitä hakemaan.
Ja tänä aamuna heräsin ennen yhtä koska meidän piti mennä isoäidin luo lounaalle, kuten tavallista. ja nyt kun palattiin sieltä niin puhuin skypessä perheen kanssa, ehkä viimeistä kertaa ennen kotiinpaluuta, ja sen jälkeen menin nukkumaan kahdeksi tunniksi myöhäistä siestaa ja taisin sillä varmistaa et tänäkään yönä uni ei tuu varhain...fiksua. Mutta hheeeiii muistatteko sen mun tuskaileman maantiedon kokeen? siitä tuli 9,5!!! meni paremmin kuin monilla luokkakavereilla! olin ihan o.O whaaat? hihhhiii eli jotenkin kai tuo kirjoittaminenkin sujuu :D ehkä mä niistä espanjan kirjoituksista läpi pääsen syksyllä. Sillä syksyllä olisi sitten jo kirjoitukset edessä hui.
Torstaina mulla oli puhe rotaryssa ja se meni yllättävän hyvin! yleensä aina jännitän ihan kauheesti tollaisia puhetilaisuuksia, mut nyt en edes kattonu mun muistiinpanoja ja sainpa ne papparaiset oikein nauramaan ja herkistymäänkin pari kertaa! siinä siis muuten toinen asia jonka oon huomannu! mulla on oikeesti enemmän rohkeutta! ja itsevarmuutta! sitä mä toivoinkin saavani tänä vuonna ja kyllä nää kaikenmaailman kokemukset pakosti on opettanu ja antanu paljon! on niin hassua ajatella sitä 7 vuotiasta itteäni, itkemässä, koska en halunnu aloittaa ekaaluokkaa koulussa, koska mua pelotti niin kauheesti kaikki ne uudet ihmiset ym. ja verrata tähän päivään, oon argentiinassa pitämässä puhetta 30 vanhalle miehellä espanjaksi. En ehkä ihan heti olisi kuvitellu että tuun tekemään tommosta!
Nyt tein ja on aika ihana tunne ajatella, että oikeesti selvisin tästä vaihtovuodesta ja toisaalta ihan kamala tunne että se oikeesti on ihan kohta ohi. joka tapauksessa pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä päivistä!!!