Okeiii nyt oon ollut kyllä eriiiiittäin laiska kirjoittaja! Monet on mua jo muutamaan otteeseen muistuttanutki että josko pian jo taas saataisiin edes jotain kuulumisia. Mutta kesä on jotenkin hurahtanut ohi ihan kauheen nopeesti, eikä oo ollu aikaa kirjottaa. Nyt yritän koota jonkinlaisen koosteen mun kiireisestä kesälomastani!
Jouluaatto oli kyllä elämäni erilaisin! En sano, että se olisi ollut huonompi, enkä kyllä että parempikaan. Suoraan sanottuna, päivä ei tuntunut joululta ollenkaan ja siten se auttoi ja epäauttoi… Aamusta heräilin varhain, jotta ehdin kahdeksitoista tapaamaan keskustassa Nanun, yhden kaverin. Mentiin ostamaan sisäänpääsyliput Meetiin, bolicheen, diskoon, jossa oli sinä iltana Patagonia Fest. Siis jouluaattoiltana. Oli ihan järkyttävän kuuma, hikihatussa kävelin ne muutamat korttelit keskustaan ja lippushoppailun jälkeen mentiin ostamaan cokikset, semmoiset ylisöpöt pikkulasipullot.
Loppupäivänä ei tapahtunut mitään erikoista, sukulaisia ja ystäviä tuli ja meni käymään kylässä onnittelemassa Alea, jonka synttärit siis on jouluaattona. Mä leivoin pullaa ja sit pulahdettiin uima-altaaseen. Koko päivän olin jotenkin vähän vaisumpi kuin yleensä, ehkä pikkuisen kuitenkin haikeampi olo oli. Täällä joulu ei oo niin iso juttu, kuin mitä se suomessa on, tai ainakin mun perheessä. Ei tehty minkäännäköisiä joulusiivoja, ei levottu tai kokattu mitään erikoisia jouluruokia ja illalla ei annettu lahjoja. Ainoat juhlistukset tuli sitten illalla siinä 10 aikaan, sillon alko juhla.
Joudun hieman perumaan puheitani tuon ruuan suhteen, kyllä jotain tavallisuudesta poikkeavaa tehtiin. Ale nimittäin paistoi quinchossa semmoisessa valtavassa takassa monta tuntia kokonaista vuohta. Sen kanssa syötiin salaatteja ja leipää. Ja kaikki otti reippaasti alkoholia, totta kai. Ruoka oli aikas hyvää, tykkäsin! Jälkkäriksi oli hedelmäsalaattia ja jonkinlainen marenki dulce de leche kakku. Kahdentoista aikaan nostettiin shampanja maljat ja halattiin kaikkia ja mentiin kadulle kattomaan ilotulituksia. Ohi ajavat autot tööttäs ja hurras ja samoin perheenijäsenet. Meitä oli siis mun vanhemmat, sisko, veli, ja alen veli vaimonsa ja tyttärensä kanssa.
Siinä kahden aikaan lähdettiin sitten ulos, me nuoriso. Ja vanhukset painui nukkumaan. Pupi tuli hakemaan mua, ja mentiin yhdessä Meetiin. Siellä oli jonottamassa jonkin verran väkeä, ei mitenkään hirmuisesti vielä. Kun päästiin sisälle, löydettiin kaksoset ja niitten kavereita toisesta koulusta. Meetissa oli nyt kaikki osat yläkerrastakin auki, ja pihalle oli tehty isompi alue ja pihallaki oli DJ ja alkoholikojuja. Mahtui siis paaaljon enemmän väkeä. Ja siinä neljän aikaan se rupeski täyttymään. Oltiin aika paljon ajasta pihalla, koska sisällä oli kuuma, ja kun kerrankin oli mahdollisuus tanssia pihalla! Mulla oli semmoinen suht kiva yö, on ollut kivempaakin täytyy myöntää. Mutta ihan hyvillä mielin palasin siinä puol 7 aikaan kotiin. Romi oli jo nukkumassa mun huoneessa. Hiippailin hiljaa viemään mun lahjat kuusen alle alakertaan ja painuin nukkumaan. Mutta en kerinnyt nukahtaa kun Romin puhelin rupes soimaan. Ja se soi, ja soi ja uudestaan ja uudestaan ja tämä ei herää. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen. Siellä oli tämä serkkutyttö, joka oli pihalla ilman avainta odottamassa että Romi tulee avaamaan oven. No mä menin sen sitten avaamaan.
Sunnuntai aamuna oli tuskaa herätä siinä yhdentoista aikaan… Ja aamulla oli kauhea hoppu kiire sekavuus, kun piti pakkailla ja viimeistellä kaikki tavarat telttailumatkaa varten. Viime hetkellä Cris huomas mun lahjat kuusen alla, ja kaikki oli silleen oo Laura ja Cris rupes itkemään…minäkin siinä muutaman kyynelen tirauttelin. Täällä ei oo mitenkää tapana antaa, ainakaa aikuisille lahjoja, lapsille ehkä pukki tuo just sen yhden lahjan.
No, maasturi pakattiin täyteen ja sitten minä, mun mami, sisko ja veli tungettiin sisälle ja matka alkoi. Mulla ei silleen ollut mitään suuria odotuksia, en tiennyt että mitä tässä pitäis odottaa. Ihan ekana oli semmoinen 6 tunnin automatka edessä, kohti pohjoista Neuquen provinssia. Auton puhaltimista huolimatta olin välillä aika kiehumispisteessä (en siis vihaisena, vaan kuuuuuumissani) siellä autossa. Nukuin ainakin osan matkaa, koska edellisenä yönä tosiaan tuli nukuttua heikonlaisesti. Aina kun pysähdyttiin tankkaamaan, meikäläinen rynni ekana vessaan totta kai. Ostettiin jotain voileipävärkkejä ja sehän oli siiis ihan valkosta patonkipullalepää niinku aina.
Ekaksi yöksi saavuttiin semmoiseen pikkukylään vuoristossa jonka nimi oli Huinganco. Sieltä löydettiin harvnasen kallis ja anoa leirntäalue. Ja nyt huomaan että mun tiivistelmästäni meinaa tulla kilometrien pituinen, että yritän nyt vähän tiiviimmin kertoa. Eli joo, siis oltiin muistaakseni vajaa viikko tuolla reissulla. Kaikenlaisissa pikku kyläpahasissa uskomattoman ihanissa maisemissa nukuttiin teltassa ja ajeltiin kapeita ja kiemuraisia hiekkateitä, joilla äiti olis kuollu pelosta :P Mua harmittaa kauheesti kun ei tullut kameraa mukaan, koska ne maisemat oikeesti oli aivan uskomattomia!!! Vuoria, vesiputouksia, öisin upeet tähtitaivaat, joissa tähdet on oudosti ihan väärillä paikoilla eikä Otavaa pysty näkemään, koska ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Ja ihmiset oli tosi ystävällisiä ja avuliaita joka paikassa!
Lähennyin paljon mun siskoni ja veljeni ja äitini kanssa, meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Iltaisin nuotiolla pimeessä Andres soitti kitaraa ja tehtiin ruokaa nuotiolla ja mä säikyin miljoonia jättiötököitä. Yksi leirintäalue oli ihan täynnä karvaisia mustia matoja. Niitä putoili puusta ja ne mönki joka paikkaan! Ruokaan, telttaan, vaatteisiin kaikkialle!!! meinasin tulla hulluksi! Ja sitten tehtiin kävelyreissuja vuorilla ja ne oli välillä aika tuskaa, ajatuksissani kiroilin suomeksi vaikka päällisin puolin hymyilinki ja sanoin että tykkään tosi paljon ja on kivaa :D Ja siis mulla oli kivaa ja tykkään vaeltaa ja silleen mutta se KUUMUUS!!! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja me kiivetään jotain vuorta ylös 35 asteen helteessä…Joo…Mutta selvisin hengissä ja sain rusketusta!
Loppujen lopuksi palattiin kotiin uudeksi vuodeksi. uuden vuoden aatto noudatteli samaa kaavaa kuin jouluaatto, lukuun ottamatta et nyt oltiin Alen veljen talossa. Ja sit taas lähdettiin ulos ja silleen. Ja seuraavana aamuna piti herätä varhain TAAS! Koska nyt oli sitten lähtö Monte Hermosoon, rannalle J Yhtä matkaa koko kesäni mun. Pakattiin maasturi ihan tupaten täyteen melko kireissä mielialoissa välillä, koska kaikilla oli kauhee väsy viime öisen valvomisen takia. Sitten haettiin Sloane ja alotettiin noooin 7-8 tunnin ajomatka kohti meren rantaa. Meillä oli Perico, se lyttynaamainen mopsi mukana. Sloane nukkui koko alkumatkan ja mä juttelin Rominan kanssa ja silleen ja yritin tapella pahaa oloa vastaan. Mulle nimittäin loppumatkasta rupes tulemaan kauheen huono olo, vaikkei mulla yleensä ikinä oo matkapahoinvointia. Loppujen lopuksi sitten yöllä Monte Hermosossa oksensin ja Cris kävi ostamassa mulle jotain tabletteja et se menis ohi. Mut nyt vähä hypin asioissa, eli siis saavuttiin ja purettiin autosta meidän muuttokuorma pikkuriikkiseen kerrostalo asuntoon ja sit lähdettiin vähä käveleskelemään, mut mun piti palata ja mennä makuulle koska oli niin huono olo.
Monte Hermoso on semmoinen lomakaupunki jonne menee paljon ihmisiä kesällä. Tosi nätti hiekkaranta on päivisin ihan täynnä ihmisiä, kauniina päivinä ja rannalle näkee ihanasti auringonnousun ja laskun. Öisin kaupungissa on paljon bolicheja ja baareja jotka täyttyy nuorista ja päivisin on paljon suht hyvähintaisia kauppoja ja myymälöitä. Meillä nuo pari viikkoa meni aika lailla käytännössä siten, et aamupäivällä mentiin rannalle ja oltiin siellä koko päivä iltaan asti, syötiin siellä lounasta ja silleen. Joinakin päivinä käveltiin kaupungilla ja mentiin shoppailemaan tai kahvilaan käyttämäään konetta tai jotain. Ja öisin, ei joka yö, mut aika monena yönä lähdettiin ulos. Meidän asunto on ihan keskustassa ja tosi lähellä rantaa ja discoja ja kaikkea! Niin että käveltiin pikkuisen ja aina löyty jotain. Ja sit usien kun lähdettiin ulos niin mentiin aamulla siinä puol 6 aikaan rannalle kattomaan auringonnousua! Ihanaa! Ja päivisin rannalla makoilin aj otin aurinkoa ja uin ja kävelin paljon!
Monte Hermosossa tutustuin tooooooooosi moneen uuteen ihmiseen! Vaihteeksi! :D Aina kun lähdettiin ulos tutustuttiin tosi moneen, ja kaikki on aina niin kiinnostuneita et mistä te ootte, kaks blondia ja silleen. Tutustuin myös muutamaan muuhun vaihtariin, yhteen thaimaalaiseen, yhteen australialaiseen ja yhteen toiseen SUOMALAISEEN!!! ja niiden kautta moneen muuhun ihmiseen J Matkustaminen ja ja ihmisiin tutustuminen tekee mut aina välillä vähän surulliseksi, tai ainakin haikeeksi. Sattuu aina ajatus, kun tapaa uusia ihania ihmisiä ja sit tiedät että et enää ikinä elämässäs tuu näkemään niitä…Sama juttu mutta lievempänä paikkojen kanssa. Mutta jää ihania muistoja.
Kotimatkalla Montesta meidän auto hajosi ja jouduttiin odottamaan suorassa auringonpaisteessa melkein kolme tuntia, että alen serkku tuli hakemaan meitä ja joku hinausauto auton. Alen serkku asuu aika läheisessä kaupungissa, Bahia Blancassa, ja mentiin sitten päiväksi niitten kotiin. Oli toooooosi kuuma ja poltin itteni siellä tienposkessa odottaessa. Cris sai ostettua meille bussiliput ja palattiin sit yön aikana linkkarilla. Hauska yksityiskohta oli se, että Perico, meidän koira, matkusti REPUSSA, koska linkkariin ei sa viedä eläimiä :D Ja koska sillä raukalla oli kuuma niin se piti semmosta läähättävää ääntä ja me kaikki yritettiin peitellä sitä yskimällä ja puhumalla kovaan ääneen :D Loppujen lopuksi päästiin sitten kuitenkin kotiin.
Kotiin paluun jälkeen oli vuorossa kodin vaihto! Mulla oli aluksi sellanen olo että en halua vaihtaa, koska oon jo tottunu elämääi tässä perheessä jne, mutta toka perhekin on niin mukava ja ihana, että loppujen lopuksi vaihtaminen on aivan kiva juttu. Näkee vähän erilaista elämää! No siinä oli kauhee pakkaaminen että sain kaikki mun kamani tuotua tänne uuteen kotiin, ja varmaan vieläkin löytyy jotain alushousuja tai jotain vanhasta kodista :D Ja en ymmärrä millä tuon tämän kaiken kotiin suomeen, koska omaisuus on jo nyt kasvanut melkoisesti! No mutta siis mun tokasta perheestä sen verran, että vanhemmat on nimeltään Irma ja Guillermo ja sukunimi on Baquero Lazcano. Sisaruksia kotona on 2 kipaletta, Sofia sisko 12 v ja Jeronimo vauva 9 kuukautta, tuli justiin tuossa pari päivää sitten täyteen. Ja asutaan kerrostalo asunnossa, eli melkoinen muutos edelliseen. Uima-allasta tai lemmikkieläimiä ei esimerkiksi oo. Mutta oma huone ja oma vessa jopa mulla on ja muutenkin tää asunto on tosi kiva! Ja tosi lähellä edellistä kotia, kaks kolme korttelia ja sen kävelee reippaasti viidessä minuutissa. Että vanhaan kotiin pääsee helposti kylään.
Mutta joo sitten saapuivat kauan odotetut suomen vieraat, mun kummit aino ja markku. Olivat ensin Buenos Airesissa ja tulivat sitten lentokoneella Neuqueniin. Mentiin odottamaan kentälle, mutta jotain ongelmia oli lennoissa ja koska olen tällainen tampio, että en ollut muistanu kysyä tarkasti lennon numeroja tai edes puhelinnumeroja, JA mun kahdesta puhelimesta loppui akku juuri kriittisellä hetkellä, niin ei saatu mitään yhteyttä eikä tiedetty varnasti että koska ne tulee. Mentiin sitten kotiin ja aino ja markku tuli sitten yöllä taksilla. Ja siis sinne mun ekaan kotiin. Koska meillä ei täällä toisessa perheessä oo tilaa ja mun eka perhe tarjos että kun niillä kerran on niin miksei ne menisi sinne.
Aino ja Markku oli täällä vajaan viikon ja tehtiin kaikenlaista. Ei täällä nyt silleen oo mitään kauheen turistipaikkoja mut käytiin mm. viinitiloilla ja Barilochessa asti, jossa nukuttiin yksi yö ja minä olin kartanlukijana :D oho! Ja oli tosi hyvää harjoitusta mun espanjalle kun piti koko ajan kääntää kaikki, eli piti keskittyä vielä enemmän kun normaalisti, esimerkiksi kun syötiin illallista mun uuden perheen kanssa, koska ne ei puhu englantia. Hassua oli, että täällä ei IKINÄ sada vettä, ja nyt oikeastaan JOKA PÄIVÄ kun aino ja markku oli täällä, niin satoi. Oli siinä muutama kauniskin päivä, että saivat nautittua uima-altaasta.
Mun synttärit oli sitten 25 päivä ja se oli myös ainon ja markun viimeinen päivä cipossa. Koko päivä oli yhtä hässäkkää :D Aamusta olin ekassa kodissa, koska olin siellä yötä, sit palasin kotiinkotiin ja rupesin leipomaan pullaa ja siivoomaan ja auttamaan alfajorien tekemisessä. Irma ja Guille teki mulle kakkua. Ja siivottiin. Ja sit kävin äkkiä suihkussa. Ja sitten rupes tulemaan kavereita. Niitä tuli loppujen lopuksi aika paljon, mikä oli kiva J Vaikka aika monella oli vaikeuksia mun kodin löytämisessä. Ja aino ja markkukin siinä käväsi, mutta niillä oli varmaan aika tylsää kun kauhea nuorisoparvi huutamassa espanjaksi ja Irmakaan ei osannut niiden kanssa puhua. Mutta ai niin, ne osti mulle lahjaksi KAMERAN! semmoisen pienen ja punaisen, tosi pikkuisen, joka on tosi kätevä ottaa joka paikkaan mukaan. Jospa taas tulisi kuvattua enemmän…:D
Illalla menin sitten taas ekaan kotiin illalliselle, missä paistettiin kokonaista porsasta asado grillissä. Ja oli myös paljon väkeä, tuttavapariskuntia, isoäiti, serkku, Sloane, aino ja markku, jne. Ja syötiin hyvin ja jälkkäriksi oli chocotortaaaaa jota rakastan mut en voinu syödä paljoa, koska olin jo tankannu kauheesti ekoilla synttärijuhlimisilla. No Sitten siinä ööö kahdentoistako maissa palasin kotiin laittautumaan Lauran kanssa ja sit lähdettiin me kolme vaihtaria ulos, Laura mä ja Sloane. Mutta ai niin, sitä ennen piti hyvästellä Aino ja Markku. Koska niillä oli lento aamulla varhain seuraavana päivänä. Kyllähän siinä mulla itku tuli…Mutta pian me taas nähdään! Haluan vielä täälläkin sanoa, kuinka paljon arvostan sitä että ne tuli tänne asti! Ja kuinka kiva musta oli nähdä niitä! Kiitos <3
Yöllä mentiin yhteen baariin, El Gatoon, mutta kaikki oltiin aika väsyksissä että vaan istuskeltiin ja juteltiin, mä taisin olla ainut jota olis vähä huvittanut lähtee tanssimaankin. Ja siis hei, mä täytin 18 vuotta!!!! Oli aika jännä olo, silleen miettiä, että olen jo täysi ikäinen, wau. Mutta ei mitään kauheen suuria muutoksia kyllä ainakaan itse havainnut.
Voi tää mun teksti paisuu ja paisuu vaan. Okei sitten nopeesti mun viimeisimmästä lomamatkastani. Eli synttärien jälkeen muutaman päivän päästä piti pakata ja lähdettiin perheen kanssa kolmeksi viikoksi Cordobaan, yhteen toiseen provissiin pohjosemmassa. Ja siellä semmoseen pieneen vuoristokylään, Los Hornillos. Koska mun uuden isän vanhemmilla on siellä semmoinen kesämökki ja uima allas! Kylä oli tosi kaunis ja rauhallinen ja kaikki tunsi kaikki, semmoinen 3000 henkeä, vähän niin kuin Jurva meininkiä :D Ilmasto oli tosi kuuma ja kostea, välillä ei ollut energiaa tehdä yhtään mitään koska oli niin kuuma. Alku viikosta oltiin vaa perheen kesken, sitten tuli isovanhemmatkin ja lopulta Laura (hollanti). Lauran kanssa käytiin pari kertaa ulkona läheisessä kaupungissa linkkarilla J Ja siellä kaupungissa käytiin myös sofian kanssa kattomassa pelle showta ja syömässä jäätelöä ja kattomassa käsityötoreja. Tehtiin myös paljon kävelyretkiä iltapäivisin tai aamuisin kun ei ollut niin kuuma.
Yhtenä viikonloppuna mentiin Cordoba Capitaliin, toiseksi suurimpaan kaupunkiin Argentiinassa, isovanhempien kotitaloon. Siellä tutustuin mun 4 sisarukseen, koska iskällä siis on 4 lasta ekasta avioliitosta siellä. Ja Lauran kanssa oltiin kunnon turisteja, käytiin museoissa ja vanhoissa kirkoissa ja ostoskeskuksissa ja käsityöferiassa ja käveltiin kaupungilla ja lähdettiin yöllä ulos ja tehtiin siis vaikka ja mitä! Aika kiva kaupunki, tykkäsin paljon! Vaikka aikas iso se onkin. Ja ainiin, tosi kuuluisa sen yliopistoista joita myös käytiin kattomassa. Ei tiedä, jos vaikka jotain yliopistovaihtoa harkittis sinne ;P
Kerron tästä reissusta nyt tälleen hyvin suurin piirtein, koska oikeesti tehtiin niin paljon. Mutta paljon myös vaan oltiin ja nukuttiin ja syötiin! Kaikenkaikkiaan ihana loma!! Olisin voinu jäädä pitemmäksiki aikaan. Mutta kesä loppuu, pitää alottaa koulu ja vanhempien työt ja kaikkee, eli lopulta palattiin. Ja nyt mä oon viettänyt semmoisen viikon rauhallista lomailua Cipossa, nähnyt kavereita, ollu siskon kanssa, käyny kävelyillä jne. Perjantaina alkaa koulu taas, että nyt pitäis ettiä viimeisiä juttuja koulu varten ja pestä ja lyhentää koulupuvun uudet housut jaaa jotain semmosta. Ja opiskella niitä juttuja suomen koulua varten! Mutta nyt oon vihdoin saanu jotain päivitettyä jeee,tästä lähtien yritän taas vähäsen useammin laittaa jotain. Mutta siis aika menee kauheen nopeesti, ja enää 4 j puol kuukautta ja on jo kotiinlähdön paikka! En voi uskoa että oon ollut täällä jo 6 kuukautta!!!
Lauran kanssa <3
