perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluuuuuu

Estoy feliiiiiiiz :) Oon iloinen!!! En tiedä miksi, ja itseäkin hämmästyttää, kun ei mitään suurta ikävämasennuspuuskaa oo iskenyt, vaikka jouluaatto on huomenna! Mutta ehkä se johtuu siitä, että ei tämä joululta tunnu...Tai siitä että mulla on täälläkin aikas rakkaita ja ihania ihmisiä! <3 En tiedä, tää viikko on mennyt nopeasti, puoliksi Neuquenissa hollantilaisen Lauran kotona! Siitä on tullut tosi tärkeä ystävä mulle! Ja sen perhe on tosi mukava! Mun sisko ja velikin on nyt tullut kotiin :) Saan hetken aikaa kokeilla miltä tuntuu, kun on isosisko ja isoveli :D

Huomenna siis jouluaatto, aika jännää tässä kuumuudessa. Vaikka eilen ja tänään on ollu kummallisen viileetä, ihan laitoin farkut jalkaan tänään! :D Jajajaj ent iedä asteita mutta varmaan jotain 20 pintaan. Tänään tapaan suomalaisen tytön,. joka oli tässä kaupungissa vaihdossa joku parisen vuotta sitten, ja tuli nyt perheensä luo joulua viettämään! Ja se sen perhe on mun kolmas perhe! Odotan innolla sen tytön tapaamista!!! :)

Mulla on joululahjaksi mun vanhemmille sellainen valokuvakehysjuttu! Jaaa kalenteri ja karkkia suomesta! Toivottavatsi se on tarpeeksi...Ja korttia en oo hommannu. Ja lahjoja kavereile ei oo. Toivonmukaan se ei oo tapana täällä. Kauheen stressin osaan ottaa aina kaikesta, ja tämän takia yritän nyt olla stressaamatta liikoja. Tulee mitä tulee, tapahtuu mitä tapahtuu! Mä oon kuitenkin täällä ja tapaan ihmisiä ja koen uusia asioita ja oon iloinen! Oon vaan jotenkin niin kauheen iloinen ja onnellinen tällä hetkellä!

Mutta joo, oikein hyvää ja ihanaa joulua kaikille! Lämpöiset jouluhalit <3

lauantai 17. joulukuuta 2011

Mulla on ULKOILMASAUNA joulukuussa :P

Tuhannet anteeksi pyynnöt taas kun oon ollut näin laiska päivittelijä jo pitemmän aikaa. Yritän saada siihen parannusta, luulis että olis vaan enemmän aikaa kirjoitella nyt kun oon kesälomalla, mut hups, jonnekin tuo aika on vaan ihan yhtäkkiä karannut! Ihan järkyttävää kattoa tuota mun minikokoista luukkujoulukalenteria josta on nyt melkein jo kaikki luukut auki! Viikko jouluun, vau! Ei kyllä yhtään tunnu siltä. Ja suoraan sanottuna se on tosi hyvä juttu! Muuten vois tulla vähäsen enemmän ikävä...

Mutta siis tällä hetkellä fiilikset on yllättävän hyvät! Ensinnäkin, oon jotenkin kauheen yllättynyt ja iloinen ja järkyttynyt ja ylpee ja kauhistunut ja surullinenkin jopa siitä, että oikeesti oon jo joulussa, oon oikeesti ollut täällä jo 4 kuukautta ja että oon oikeesti selvinnyt näistä 4 kuukaudesta paremmin ja helpommin kuin luulin! Nojoo, ei tää ihan ruusuilla tanssimistakaan oo ollut, ja välillä on ollu oikeesti aika vaikeeta!! Ja ei se vieläkään mitenkää helppoa ehkä oo, ja kyllä mun tunteet vieläkin silleen vaihtelee tosi paljon hetkistä ja päivistä riippuen. Mutta yleisfiilis nyt justiin on tosi hyvä ja iloinen!

Mulla ei silleen oo mitään kauheen suurta ohjelmaa mun päivissäni, ja välillä on ihan suoraan sanottuna ollu tylsäää! Mut melki joka iltapäivä oon ollu joitteki kavereiden kanssa uima-altaalla tai ihan muuten vain hengaillu, ja vaikka (jostain ihme syystä) melkein aina tuntuu ensin et ei huvittaisi mennä, tai et oon sit kuitenki vaan hiljaa siellä tms, niin aina loppujen lopuksi oon ollu osi ilonen et oon menny! Mä oon vaihtari, mun velvollisuus aika lailla on sanoa kyllä melkein kaikkeen ja sitä mä oon yrittäny tehdä. Siis sanoa kyllä kaikkiin kutsuihin ja ehdotuksiin, nähdä ihmisiä, yrittää olla mahsollisimman sosiaalinen ja saada hyviä kavereita! Ja aina joka kerran jälkeen se rupee olemaan helpompaa ja rennompaa ja hauskempaa! Tänään esimerkiksi mulla oli tosi mukava iltapäivä Camin kotona semmosen mukavan kokoisen porukan kanssa! Ja eilen Carlan ja Sofian kanssa yhden Polin läksiäis fiestassa, johon meno jänskätti aika paljon, koska kaikki muut oli Fatiman (toinen koulu) 5 luokan lopettaneita ihmisiä, joita en siis tuntenut. Mutta oli hauskaa, yritin ottaa rennosti ja jutella ja hymyillä vaan iloisesti kun jutut meni liika vauhdikkaiksi mun ymmärrettäviksi :D

Kaveriporukkani joka muodostuu argentiinalaisista ihmisistä on laaja, mutta ainakaan vielä ei mikään älyttömän läheinen. Tai silleen, ne ei aina ihan ehkä pysty ymmärtämään miltä musta tuntuu tms, ja muutenkin koska ne on ollut kavereita aina ja mä oon vieläki silleen, uusi. Ja tietty kielimuurikin vielä pikkuisen vaikuttaa. Tätä aukkoa paikkaamassa mulla on onneksi Sloane(USAsta) ja Laura (hollannista) tässä lähellä. On ihan uskomattoman ihanaa puhua niitten kanssa, koska se on kuin peiliin kattomista, meillä on niin samanlaisia fiiliksiä ja ajatuksia ja kokemuksia! Ehkä vielä enemmän Lauran kanssa yhteisiä, ollaan kuitenkin molemmat tuolta "kylmemmästä" euroopasta, Sloane on kuitenkin pikkuisen jotenkin (ehkä sosiaalisuudessa) lähempänä tätä latino kulttuuria, amerikasta kun ovat kaikki :D Mutta siis pointti on se, että noiden kahden tytsylin kanssa on tullut vietettyä muutamia ihana juttuhetkiä, ja huomenna olis tarkotus mun ja sloanen mennä neuqueniin lauran luo yöksi!

Ja siis Laurahan oli mun kanssa siellä Monte Hermosossa, rantakaupungissa, jossa mun perhe omistaa pienenpienen asunnon. Oltiin siellä 3 yötä ja rakastuin paikkaan. Tai siis rakastuin ainakin siihen rantaan. Meressä vaan on jotain mikä vetoaa muhun! Säät oli vähän mitä oli, mut nämä kaksi eurooppalaista uiskenteli silti innokkaasti! Ja iloinen ylläri oli se, että Ale ja Cris sano reissun jälkeen, et ne vaikuttu siitä kuinka aidosti mä kuulemma nautin siitä merestä ym, että ne haluaa kutsua mut uudestaan niitten kanssa kun ne menee 1.1-15.1. sinne lomailemaan Sloanen kanssa. Koska siis 30.12. vaihdetaan perheitä. Obs, mtähän sloane on mieltä, meikäläinen saa nyt vähäsen monta lomaa...Mutta oon kyl tosi kiitollinen, tykkään varmasti ja eiköhän meillä Sloanen kanssa oo kivaa!

Maanantaina saan vihdoin tutustua mun siskoon, Romina tulee kotiin. Perjantaina Andreskin tulee, eli saan tutustua veljeenikin! :) Joulu vietetään täällä ja joulupäivänä 25 kaikki me "lapset" ja mami lähdetään telttailemaan vuoristoon! papi jää kotiin tekemään töitä, raukka.

Jaa mitähän vielä...Äääää hirveen kuuma on ruvennu olemaan, aina ainaki se 30 astetta lämmintä päivisin ja tänään oli 39!!! Ja kauheen kuiva ilma, ja vaikka tuuleeki jonki verran, se on semmonen kuuma tuuli joka kuljettaa hiekkaa silmiin...nice. Onneksi on uima-allas! Tuun varmaan mun kakkosperheestä joka päivä tänne ekaan perheeseen a) koska mun huoneessa on ilmastointi ja b) koska täällä on uima-allas ja tietty c) koska cristina on niin ihana <3 ja alekin on aiva mukava, jostain syystä se vaan on ihan pikkuisen ruvennu ottamaan päähän, ainakin aina välillä, jotkut asiat... Mutta on se kuitenkin hyvä tyyppi!

Mun tyypillinen päivä tällä viikolla on ollu silleen, et heräilen siinä about 11 aikoihin, joskus ennemiin, joskus myöhemmin :D Sit meen alakertaan, jossa Mabel on siivoamassa ( siis se siivoojanainen). Musta tuntuu aina pahalta ku se on just tyyliin saanu keittiön siistiksi ja sit meikäläinen menee sotkemaan ja tekemään aamupalaa...Mut joo siis sit yleensä keitän kahvin itelleni ja syön jotain, paahtoleipää, muroja tai hedelmiä. Yritän vähän rajoittaa tätä mun syömistä ja onneksi kuumuus auttaa siinä, et ei oo niin nälkä! Ja sit katon telkkaria samalla ku syön, yleensä WB:n kanavalta Frendejä tai leffakanvoilta jotain elokuvaa hetkisen. Sitten saatan pulahtaa uima-altaaseen tai pelkästään käyn suihkussa ja puen päälleni. Sitten se yleensä menee tietokoneeksi loppu aamupäivä. Facebookkkkk...Pitäisi opiskella maantietoa kröhm...Yhtenä aamuna leivoin pipareita! Mutta jotain rentoilua koko aamupäivä siihen asti että vanhemmat tulee kotiin. Sit syödään lounas jaa sit sen jälkeen hieman lisää löysäilyä ja yleensä siinä 5 aikoihin oon sit aina lampsinu jonnekin, jonkun kaverin luo tai jotain. Yleensä ollaan kokoonnuttu porukalla jonkun uima-altaalle ja otetaan terereä (eli matea mehun kanssa, siitä tykkään <3). Se tässä kulttuurissa on ihanaa et kesäloma on ihan oikeesti LOMA, otetaan rennosti! Mutta myös ottaa päähän, kun aina saan tietä suunnitelmista vähän viime hetkellä ja mitään ei oikeestaa edes suunnitella kauheen hyvin ja kaikki aikataulut aina venyy...-.- ja ihmiet tekee "lupauksia" joita ei oo tarkotettukaa pidettäviksi. Esim joku sanoo sulle et mennään sit joku päivä jäätelölle tms, se on vaa ihan silleen ystävällisyyden osoitus, se ei tarkota et oltais heti oikeesti menossa. Tämän asian oppiminen on vähän...prosessissa. Jajaja mua aina ärsyttää kun en tiedä mitä tapahtuu ja koska ja kuinka!

Mutta siis kesälomaaaaa vietän täällä ja tosi tyytyväinen olen :) Edessä on paljon reissuja ja ohjelmaa, että luultavasti mun kesä ihan hurhataa ohi ja sitten onkin enää muutama kuukausi koulua ja kotiin paluu kääks! Mutta ei mietitä sitä vielä! Besos!! <3



maanantai 5. joulukuuta 2011

Patagonia Part 1 :)

Syvät anteeksi pyynnöt, että mulla on nyt ollut tälläinen pitkä katkos tässä satuilussa! On vaan ollut taas kauheasti ohjelmaa tuon rotary matkan takia, ja sen jälkeen oon ollut vähän laiskalla tuulella, kun en oo millään saanut aloitettua tätä massiivista mammuttipostausta. Nyt sen kuitenkin aloitin ja saa nähdä, että pääsenkö loppuun asti tänään, vai joudutteko vieläkin odottamaan...:D

En edes muista kunnolla, että mitä kaikkea on tapahtunut, kai tässä pääasiassa on nämä kaksi reissua joista voisin selittää. Eeelii lähdinpä luokkani ja rinnakkaisluokan kanssa San Martin de los andes nimiseen kaupunkiin tuolla lähellä Chilen rajaa vuoristossa (kuten nyt jo vähän nimestäkin voi päätellä, jos on yhtään tietoinen maantiedosta ja andit nimisestä vuoristosta :P). Lähdettiin muistaakseni tiistai (8.11.)aamuna kuuden aikaan linkkarilla. Meininki linkkarissa oli melkos argentiinalainen; musiikki pauhasi, ihmiset istu korkeintaan 10 minuttia samalla paikalla, kaikki puhu kovaäänisesti yhtäaikaa ja tietenkin syötiin kaikenlaisia keksejä ym naposteltavia :D Mä ehdin siinä aina välillä ihailla maisemaakin, joka siis oli ihan puutonta ja sileää pampaa, aroa. Se tuntu niin oudolta, kun ei ollut MITÄÄN! Koko päivä oli matkustamista, koska tehtiin 2 stoppia semmosilla vesivoimaloilla. Mua ei kiinnostanu kauheesti, mut samapa tuo.

San Martiniin saavuttiin joskus kuuden aikaan illalla. Meidän hostelli oli aivan mukava, likoilla oli 2 ja kolmen hengen huoneita, pojilla 3 ja neljän, likoilla oli joka huoneessa oma vessa, pojilla oli 4 yhteistä vessaa ja suihkua :P likoilla oli huoneissa telkkarit, pojilla ei :D tasa-arvoa, aaah :P Mut siis tosi siistit ja mukavat majoitustilat! Ja ruoka oli tosi hyvää ja lihottavaa, voih...

Kerron nyt vaan lyhyesti yleispiirteisesti ja selkeästi (tuttuun tapaani siis :P) tästä reissusta, enkä mee silleen minuuttikerrallaan, tai yritän ainakin...Koska tämän retken jälkeen mun olis tarkotus saada kerrottua vielä 16 päivän rotary matkasta ja herranestas jos mä nyt 20 päivästä kerron päivä kerrallaan niin mun koneparkani varmaan tilttaa!

No San Martinissa sää oli sateinen ja kylmä. Tehtiin kaks vaellusta, toinen lyhyempi pikku kukkulalle, toinen pitempi lähes koko päivän retki lumihuippuiselle vuorelle melkein huipulle asti! Se oli aika hieno kokemus ja sai oikeesti vähä ponnistella että jaksoi loppuun asti! Lisäksi tehtiin veneretki järvellä ja ihalitiin kauuuniita vuorisia maisemia! Ja tehtiin kävelyretki pienille vesiputouksille luonnonpuistossa jossa myös yksi Mapuche tyyppi (mapuchet on siis alkuperäiskansaa täällä ja chilessä) kertoi vähän niitten kulttuurista. Harmittaa vaan, että sitä poikaparkaa tais jännittää ja se puhui niin hiljaa, etten kuullut puoliakaan sanoista. Se siis vaikeutti HIEMAN ymmärtämistä, enkä siis tajunnut mitään xD

Lisäksi meidän piti noilla retkillä ettiä kaikenlaisia oksia tms joista tehtäisiin lahjat salaiselle ystävälle! Tehtiin siis sellainen salainen ystävä juttu, mitä aina riparilla ja ala asteella on, että saa lapulla jonkun nimen, jolle pitää kirjottaa kirjeitä ja toinen yrittää sit arvata et kuka se on. Ja meidän piti vielä tehdä sille joku lahja. Ja nimenomaan tehdä, eikä ostaa. Mun salainen ystävä oli yks Aldi toiselta neloselta, ja mun kaverit autto mua kirjottamaan kirjeet, ettei tulis virheitä josita se heti arvais :D Ja voii Santi, yks tosi mukava poika kans toiselta kurssilta autto mua tekemään mun lahjan, semmoisen puunpalan johon kaiversin linkkuveitsellä sanan "YSTÄVÄ" siis suomeksi ja sit viel tein langoista semmosen ripustusnarun. Aika kökkö siitä tuli, mut nojaa :D Ajatus on tärkein.

Viimesenä iltana oli semmonen, iltaohjelman tyyppinen juttu, johon jotkut pukeutui oikein hienosti johonki naamiaisasuun! Mulla ei ollu mitään enkä halunnutkaa mitää ihmeellistä, mut kasvomaaleilla Sofia sit teki mulle pienen argentiinan ja suomen lipun poskiin :D Siellä iltaohjelmassa sitten paljastettiin ystävät ja avattiin lahjat ja sit oltiin ryhmissä suunniteltu jotain ohjelmaa! Kaikki vaan oli tosi väsyksissä. Mut jotenki kuitenki mulla oli hyvä mieli, olin lähenytynyt tosi paljon niitten kaikkien kanssa!

Ainiin, tiistainako vai keskiviikkona tapahtui sitten hirmuinen yllätys! MUn pitää nyt vähäsen pohjustaa sitä kertomalla ensin, että Rotaryt järjestää meidän piirissä kaks matkaa vaihtareille, etelä Argentiinan kiertomatkan ja toisen pohjoiseen. Ne on hirmuisen kalliita ja olin päättäny et meen vain pohjoiseen, joka on sitten keväällä. Etelässähän mä jo tavallaan asun. No siis, kun olin tuolla San Martinissa, Cris soitti mulle ja kerto että ROTARY LAHJOITTAA MULLE ETELÄN MATKAN!!!!! En meinannu millään tajuta sitä, enkä vieläkää ihan ymmärrä että miksi miksi minä mitä ihmettä!!??? Ja vielä isompi juttu oli kuitenki se, että lähtö tolle matkalle olis sillon pe-la välisenä yönä, jolloin mä palaan tältä toiselta matkalta :D Aika kiire mulla tuli sitten siinä pakkaamisessa, tulin siis kotiin 11 aikaan illalla, ja yhden aikaan bussin oli tarkoitus lähteä (se oli sit argentiinalaiseen tapaaan 3 tuntia myöhässä, mut kuitenkin). Tulin kotiin väsyneenä, ja kahdessa tunnissa nakkelin laukkuun kaikkee mahdollista talvivaatetta ym 16 päiväksi ja kekrkesinpä siinä vielä syödä ja suihkussakin käydä! Oon aika nopee :P

No sitteeeeen pääsin siinä puolen päivän aikoihin Puerto Madryniin, rannalla olevaan aurinkoiseen kaupunkiin. Siellä majoittauduin tosi mukavaan hotelliin (jouduin ranskalaisten kanssa samaan kämppään, joka oli pieni miinus, sillä käytännössä ne puhuu keskenään ranskaa eikä edes vilkase muhun). Paikalla oli paljon tuttuja omasta districtistä ja myös paljon uusia naamoja tuolta pohjoisen districtistä. Muistaakseni käytiin siinä ekan päivän aikana kävelemässä meren rannalla ja sitten jollain kaupunkikiertoajelulla ja tutustuttiin muihin ja silleen. Illalla olin tosi väsyksissä ja halusin vaa mennä nukkumaan. ihanasti tietysti ranskalaiset halus bilettää ja heräsin yhden aikaan musiikkiin ja hälinään kun puolet porukasta oli meidän kämpässä partyparty...Tämä on nyt tämmöistä muistikuvien varassa kertomista ja vähän sekavaa ehkä, en millään muista mitä tapahtui minäkin päivänä. Mutta siis Puerto Madrynissa oltiin 3 yötä. Tuona aikana käytiin yhden päivän bussiajelulla jolloin mentiin Puerto Piramideille. Se oli kaunis pikku ranta ja siellä laitettiin päälle oranssit pelastusliivit ja hypättiin veneeseen. Se oli aika unohtumaton kokemus! Valaat! Niitä tuli paljon ja yllättävän lähelle venettä! En oo ikinä ennen nähny ja olin aiva haltioissani. Aika hyviä kuviakin niistä sain.

Muita eläinihmetyksiä Puerto Madrynissä oli pingviinit ja quanagot (semmosia laamannäkösiä otuksia). Ja mitäs muuta, vaatteet päällä käytiin uimassa meressä ja Lauran (hollantilaisen vaihtarin) kanssa ostettiin yhdestä panaderiasta TUMMA leipä!!! Oltiin ihan hulluja meidän leivän kanssa, muttakun tämän pullamössövalkoisenleivän kanssa täällä joutuu elämään vatsa paisuksissa koko ajan, niin kyllä sitä vähäsen saa hullaantua kun eteen ilmaantuu oikeesti tummatumma leipä <3

Se oli myös semmoista tutustumista vielä noina ekoina päivinä, mutta musta tuntuu että tosi äkkiä oltiin yks iso porukka (jonka sisällä kyllä oli sitten pienempiä porukoita, myönnetään, kröhm *ranskalaiset* kröhm). Puerto Madrynista siirryttiin kohti Calafatea isolla kakskerroksisella linkkarilla. Koko päivä ja yö siinä melkein linkassa istuttiin että huhhuuijaaa vaan :D Comodorassa pysähdyttiin syömään illallista yhteen supermercadoon ja tietysti oli pitkät kassajonot ja meikäläinen yhdessä parin muun tytön kanssa oltiin vähän myöhässä eikä millään sitten meinattu löytää linkkaria :D Löyty kuitenki ja jatkettiin matkaa. Se yö oli yks elämäni ´hirveimmistä! En jostain syystä ollu osannu varautua kunnolla tarpeeksi lämpösillä vaatteilla, koska en tienny että sen ilmastoinnin piti puhaltaa KOKO YÖN! Oltiin pienemmällä porukalla alakerrassa (jossa ilmeisesti oli kylmempi) ja kaikki tietty puhu ym kauan ja sit yritettiin ruveta nukkumaan. Osa nukku hyvin, mut mä ja Emily ja Kathi ja muutama muu heräiltiin ja pyörittiin hampaat kalisten kun oli niin kylmä. Mulla oli pitkät housut ja sukat ja villasukat ja pitkähihanen paita ja huppari. Ja olin ihan jäässä. Lopuksi sain Lauralta hollannin lipun peitoksi ja sain nukuttua pikkuisen :)

Calafate oli tosi mukava pikkukaupunki vuorien keskellä! Ja me nukuttiin siellä semmosissa tosi kivoissa mökeissä!!! Ja tällä kertaa jaoin mökin Marie-Loun (ranskalainen, mut ei kuulunu siihen ranskalaisporukkaan, oikein ihana ihminen, meistä tuli loppujen lopuksi lähestulkoon parhaat ystävät!), Ana-paulan (Brazil), Lauran (Hollanti) ja Levken ja Merlen (saksa) kanssa. Calafatessa oltiiiiin muistaakseni silleen et kun tultiin niin oli hetki vapaa aikaa kaupungilla ja sitten mentiin syömään. Ja se ravintola, oih! Siellä oli seisova pöytä täynnä kaikkea tooosi hyvää (varsinkin jälkkärien osalta! :D) Ja oltiin siellä 3 yötä ja melkein kaikki lounaat ja kaikki illalliset syötiin siellä, voih...

Nojoo, sitten oli vuorossa jäätikköpäivä! Mentiin siis Perito Moreno nimiselle jäätikölle! Siellä se oli, valtava jääkimpale, lautta, vuorien keskellä! Oli kyllä tosi uskomaton ja kaunis! Ja ei silleen edes ollu kylmä!!! Mentiin myös semmoinen minitrekking, eli minivaellus siellä jäätikön päällä. Laitettiin semmoiset piikkijutut kenkiin, jotka oli aika painavat ja joilla oli hassu kävellä. Mutta pitivät hyvin siinä jäässä! Jää oli tosi sinistä! Ja siellä täällä oli semmoisia pienmiä puroja ja putouksia. Lopuksi korkealla jään päällä oli pienet pöydät joilla oli whiskeya (aikuisille, rotarynainen ei antanu meille muuta ku vettä) ja alfajoreja. Me vedettiin sit niitä alfajoreja oikein urakalla wiskin sijaan jajajaj :D eipä mua haittaa, kyllä suklaa mulle kelpaa!

Calafaten kaupungissa törmättiin yhteen AFS vaihtariin norjasta ja illalla kun mentiin vähän ulos porukalla törmättiin siihen ja sen kavereihin uudestaan. Seuraava päivä oli silleen vapaapäivä, et oli vapaaehtoinen museoretki. Ja meitä oli ehkä 8 jotka meni museoon. Mutta niin se oli melki hauskempaa! Ei se museo mikään kauheen kiinnostava ollu, mutta kuitenkin. Se oli siis jäästä ja jäätiköstä ja ilmastonlämpenemisestä yms. Iltapäivällä meidän piti kokata ite mökeissä lounas ja mä ja Marie-Lou ratkastiin juttu silleen et ostettiin pizzeriasta pizza ja syötiin se kadulla jajajaj :D Yhden iiiiison kulkukoiran kanssa! Ja lopuksi siihen tuli vielä Sam (USA) ja Jeppe (Tanska) syömään meidän viimeiset palat! Iltapäivällä mentiin pienemmällä porukalla kävelemään järven rannalle, jonne ei sitten päästykään koska oli joku tietyömää mutta käveltiin kuitenkin :D Ja siinä matkalla yhden suklaapuodin pihassa oli kokkihattuisia tyttöjä ja yks nainen tekemässä jotain ja se näytti niin hauskalta et mentiin sit kysymään et saadaanko ottaa kuva ymym. Ja nehän nyt toki innostui ja halus kuvia meidän kanssa kun kuulivat et ollaan ulkomaalaisia ym. On jotenkin niin hauskaa vaan mennä ja jutella ihmisten kanssa tai tehdä jotain muuta tollasta spontaania! :) Calafatesta tykkäsin tosi paljon!

Nyt päätän tehdä tälleen, et jaan tämän reissun kirjottamisen osiin, koska en muuten koskaan´julkastua tätä! Eli tässä on nyt matkan alkuosa, loput kirjottelen kun ehdin! Tähän loppuun laitan vähän tilanne päivitystä nykyhetkestä. Eli oon kesälomalla, vaikka mun pitääkin aika kovasti nyt opiskella lukion, siis suomen lukion juttuja netissä (plääh). Mutta keskiviikkona lähden vanhempien ja Lauran kanssa yhdelle rannalle, siis ihan meren rantaan 4 päivän lomalle!!! Ihanaa!!! yritän nyt tässä tämän illan ja huomisen päivän aikana saada urakoitua psykolgiaa... Osa kavereista käy vielä koulussa, koska ei päässyt läpi joistakin aineista. Ja osalla on englanti, se ylimääräinen englanti. Joten en oo ihan kauheesti ehtiny olla kavereitteni kanssa ja pari kertaa tällä ekalla lomaviikolla on jopa ehtinyt tulla tylsyyden tunne. No nyt on ainakin täksi viikoksi ohjelmaa! Palaan lauantaina, kai ja lauantai iltana ehkä lähden ulos kavereiden kanssa. Saa nyt nähdä sitten. Oon tosi ilonen että Laura tulee meidän kanssa Montermosooon, sinne rannalle siis, koska en muuten tietäisi mitä mä siellä yksin vanhempien kanssa tekisin! Hui huomenna pitää pakata ja silleen. Tein muuten tuossa äsken piparitaikinan! Että vähän tulisi joulun tuntua. Mutta ei nyt silleen mitenkään jouluiselta tunnu, koska on +30 astettaa lämmintä ja silleen :D

Mutta nyt jatkan opiskelua, yritän päivitellä mahdollisimman pian lisää matkasta ym. Anteeksi kirjotusvirheet! Besos

 

Tätä biisiä kuunneltiin paljon paljon Marie-Loun kanssa matkalla <3 Je t'aime mi amiga!!!


perjantai 4. marraskuuta 2011

I will never say never! I will fight 'til forever!



En mikään Justin Bieberin suurin fani oo, mutta tämän biisin sanat vaan jotenkin uppos toissapäivänä! Jostain syystä alkuviikosta tappelin ilkeän ja rasittavan kiusankappaleen nimeltä IKÄVÄ, kanssa. Olin ja olen vieläkin, lääkekuurilla, ja maanantain olin kipeenä kotona tekemättä oikeestaan mitään. Kipeänä ei oo ikinä kiva olla, ja varsinkin kaukana kotoa sairastaminen on, no sanotaan ettei ainakaan yksi niitä helpoimpia asioita mitä tiedän! Jostain syystä sitten iski pieni koti-ikävä ja samalla oloa pahensi tämä oma epävarmuus itestäni. Siihen tulokseen mä ainaki tulin, että oon liian epäitsevarma! Koska mulla on tosi ihania kavereita, mutta koko ajan itellä on semmoinen pieni pelko, että ei ne halua olla mun kavereita, tai et ne on vaan pakosta, ja musta tuntuu välillä että oon kauhean tylsä ihminen, kun en puhu niin paljon ja oo niin ulospäinsuuntautunu kuin KAIKKI muut täällä.

Sitten vielä, olikohan tiistaina vai keskiviikkona, tuli vahemmiltakin semmoinen "pommi" joka jotenki vaikutti tosi paljon. Ne rupes puhumaan sitä, kuinka ne on huolissaan musta kun en kuulemma puhu. Että oonko mä masentunu tai onko mulla joku hätänä. Kun kuulemma musta saa vaan muutaman sanan vastauksia, ja et ikinä en ite tuu juttelamaan mitään, vaan multa pitää kysyä ja sit vastaan ja sit oon taas hiljaa. Ja että ne kuulemma ihmettelee, kun skypessä puhun paljon ja sit täällä en. Mutta kun ei se oo niin!!! Mua meinas ruveta itekttämään ja yritin selittää niille, että A) kulttuurit on erilaisia, me ollaan suomessa hiljasempaa porukkaa B) se on vaikeempaa mulle, koska joka ikistä lausetta pitää miettiä paljon enemmän, kuin suomessa ja keskustelun käyminen on hidasta C) mä oon ihan sama ihminen täällä ja suomessa, mutta erilaisen ympäristön takia mä VAIKUTAN erilaiselta, koska suomessa ihmiset on yleisesti paaaaljon hiljasempia ja epäsosiaalisempia, niin mä oon melkoisen puhelias siellä. No sitten taas argentiinassa, missä lähestulkoon kaikki on puheliaita papupatoja ja tosi ulospäinsuuntautuneita ja melkein koko ajan puhumassa ja kovaan ääneen, niin pakosta mä vaikutan hiljasemmalta!!! ja vielä D) vielä tässä vaiheessa, jos puhun oiiiikein kauan ja paljon, niin se vie energiaa, rupeaa väsyttämään! koulu vaatii energiaa ja kotona oon aika väsynyt, ja sillon puhetta tulee huonommin! ja E) MÄ YRITÄN!!! koko ajan!!!

Yritin selittää niille itkua nieleskellen kaiken tuon (ESPANJAKSI kaikki, nykyään vaan sanoja englanniksi sinne väliin, huom huom!!! :D) ja silleen et mulla on kaikki hyvin, ei tarvi olla huolissaan, mä oon mä! Mutta musta tuntuu että ne ei ihan ymmärtäny. Sain itkun pidettyä sänkyyn asti ja siellä hieman purkauduin. Mutta sitten lopetin aika äkkiä ja rupesin vaa kuuntelemaan jotain biisejä että piristyisin. Ja kun kuuntelin ton Never say neverin, ja luin sanat niin jotenkin tuli semmonen, taistelija olo! Minähän en anna periksi! Jos ne haluaa puhetta, okei, mä yritän sitten panostaa vielä pikkuisen enemmän. Koska kyllä mua itteäki ärsyttää että porukoissa jään hiljaseksi hissukaksi, ja kyllähän vanhemmatki ihan oikeessa silleen oli, että en mä mitenkään älyttömästi kotonakaa puhu. En vaan ikinä tiiä mitä sitä niille kertois...Mutta yritetään vähän enemmän! I will fight til forever! Mä tappelen tämän ikävän pois, mä selviän tästä vuodesta, mä opin tämän kielen, mä koen uusia asioita, ja I will never say never! Ja jotenkin mä päätin että nyt loppuu tämä nysväily! Ja sen jälkeen oon oikeesti yrittäny enemmän, slittäny ihan pienistä asioista ja silleen yrittäny sit vaa puhua jotain. Ja kavereiden kanssa, varsinkin nyt loppuviikosta on ollu silleen rennompaa, normaalimpaa! Sellasta leikinlaskua ymym ja on niin kiva kun vihdoin rupee ymmärtämään puheenaiheet! :)

Viikko menikin sitten loppujen lopuksi tosi nopeasti, ja silleen aika perusviikko, aamulla kouluun jne jne, ei mitään erikoisuuksia kai tapahtunut. Vähän toipilaana oon ollu, mutta onneksi kotona on kaksi lääkäriä <3 Uiii eilen menin koulun jälkeen shoppailemaan itelleni sandaaleja yksin. Kaikilla muilla on kauheesti kokeita joihin pitää lukea, niin että päätin sitten mennä yksin. Jänskätti vähäsen, mutta sain selitettyä nille myyjille että oon vaihtarina ja ne oli tosi ystävällisiä ja kokeilin monia ja sain sanottua kaikki koon ja värin ja kaiken!!! Ja löyty sit yhdet aikas hyvät ja kivat ja läpsyt siihen lisäksi, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hahaaa :) Ja sit juttelin niiden myyjien kanssa varmaan ainaki vartin siinä kassalla, semmonen vanhempi ja nuorempi nainen, kai äiti ja tytär. Kaiken ne halus tietää, mistä tuun, millasta mulla on täällä, missä mä täällä asun, mitä me syödään suomessa, onko poikakaveria jne jne :) mutta mukavia! Ja tulin niin hyvälle tuulelle kun sain hoidettua sen asian niin hyvin yksin ja vielä puhuttua paaljon espanjaksi ja ymmärsin kaiken mitä ne sano mulle!!!

Nyt on edessä viikonloppu!! Perjantai illan otan ihan rauhassa kotona, kirjoittelen tätä ja tvstä tulee WB kanavalta The Big Bang Theory ja Two and a Half Men ym...:D Että laiskottelu ilta joo...Mutta huomenna aamupäivällä mennään porukalla pablon luo tekemään ryhmätyötä Mapuche intiaaneista jaaa illalla Camin (kiharapään) kotiin synttärielle ja previoille ja sieltä sitten salimos eli lähdetään bolicheen. Ja sunnuntaina luultavasti vanhempienb kanssa mennään jollekin järvelle tms ottamaan matea ja viettämään iltapäivää, katotaan nyt jos toteutetaan suunnitelma :) Eli ohjelmaa piisaa! Nyt just oon tosi hyvällä tuulella! Ja on semmonen, en osaa selittää, mutta sellainen fiilis, että koska täällä nyt oon selvinnyt jo 11 viikkoa, niin kyllä ne loputki about 36 viikkoa pärjään :) huiii se kuulostaa yllättävän vähältä, melkein kolmasosa menny tästä vuodesta, melkein!!! Pian mä jo vaihdan perhettäkin!

Mutta nyt syvennyn laiskottelemaan tvn kanssa ja pian syödään illallinen :)

"And there's just no turning back,
When your heart's under attack
Gonna give everything I have
It's my destiny!"

 

torstai 27. lokakuuta 2011

Anteeksi etten oo taas kirjottanut aikoihin...On taas vissiin ollut niin paljon tekemistä.

Lauantai 15.10.
Viime viikonloppu meni nopeesti, lauantaina skyeptin aamupäivästä kotiväen kanssa <3 Illalla vanhemmat lähti syömään jonkun ystävän luo ja mulle tuli neljä ihanaista neitosta viihdyttämään mua :) Oli ehdottomasti tosi hauskaa :D tehtiin hampurilaisia ja ranskalaisia ja naurettiin ja sählättiiin. En oo pitkiin aikoihin osannu olla näin hyvin oma itteni rnnosti kavereiden kanssa!!! Yritettiin lopuksi kattoo elokuvaa koneelta, siis ladata netistä jotenki (en tajunnu) mut oli ihan mahdotonta löytää leffaa englanniksi espanjan kielisillä tekstityksillä...Löyty vaan espanjaksi dupattuna tai englanniksi ilman teksityksiä. Mulle olis käyny mikä vaan, mutta likat ei kuulemma tykkää yhtää dupatuista (en ihmettele) eikä ymmärtäis englanniksi, nii lopuksi ku puolet porukasta oli nukahtanu sohvalle luovutettiin ja tytöt lähti kotiin siinä 3 aikoihin :D Yöllä siivoilin ja väsäsin mun äitienpäivä kortin Crsitinalle.

Sunnuntai 16.10.
Äitienpäivä (täällä siis) :D Aamulla annoin  kortin Crisille ja ei se nyt mitekään ihmeellinen ollut, siihen olin jotain kirjottanut et rakastan sua ja kiitos et oot mun äitinä täällä jne. Ja Cris rupes itkemään! Ja koska mäki olin väsyneessä mielentilassa ja muutenkin itken aina jos joku muu itkee, niin tuli siinä muutama kyynel. Semmonen ilonen, paljon halaamista. Mut sit ku menin suihkuun niin tuli oikein kunnon kyyneltulva, kun olisin halunnu halata mun omaa äitiä ja toivottaa hyvää äitenpäivää...<3 No mutta se meni ohi ja toivottelin sitten facebookissa.

Lounaalle mentiin mun argentinalaisen sedän ja tädin kotiin ja yllätysyllätys syötiin asadoa! :D Oli aivan mukavaa, vähäsen tylsää lopuksi, istuskelin siellä pihalla mummun kanssa ja molempia nukutti ihan hirveästi :D Kun tultiin kotiin korkattiin se suklaakakku jonka siis leivoin lauantaina. Oli muuten aika herkkua!! Olin niin iloinen, että se onnistui! Menin kakkuilun jälkeen nukkumaan pariksi tunniksi, koska illalla oli tarkoitus lähtee yhen tuttavan 70 vuotissynttäreille.

Synttäreille mentiin kävellen, ne pidettiin rotarien tiloissa. Sinen tuli paaljon väkeä, pääasiassa rotareja, vanhempia ihmisiä siis. Ja pariskuntia pikkulasten kanssa. Se oli silleen hassua että perheet tuli silleen ihan pikkulasten kanssa yheksän kymmenen aikoihin alkaviin synttärijuhliin. Lapsille oli oma pöytä siellä. Ruoka oli oikeesti ihan älyttömän hyvää. Paikka oli laitettu hienoksi ja tarjoilijoita oli kai ainaki kaksi tai kolme. Alkupalaksi oli semmoisia pikkusia suupaloja, en tiiä mitä oli mut hyviä oli :) Ja sitten pääruoka oli nimeltää pernil, joka oli semmosia leipiä joiden väliin laitettiin lihaa ja kastikkeita. Se oli oikeesti tosi vaikuttava näky kun kaks isoa kinkkua tutooin siihen pöytään ja sytytettiin palamaan! En tiedä mitä liekitystä oli mut hienon näköstä kuitenkin. Niitä kinkkuja oli paistettu monta tuntia, ne oli niinku joulukinkkuja. Ja siis ihanaaaaaa <3 Pääruuan jälkeen leikin alakerrassa about 10 alle 9 vuotiaan muksun kanssa. Oli aika homma yrittää ymmärtää kun kaikki selitti leikkejä yhteen ääneen, mut hyvin tultiin toimeen. Niistä oli ihanaa yrittää opettaa mulle leikkejä ym ym. ja taisin pari poikakaveriakin saada ;) ne oli niin suloisia lapsukaisia! Ja kaikki aikuisetkin kiitteli kun jaksoin olla niitten kanssa. Mielellänihän mä, paljon mieluummin ku istua siellä ja yrittää ymmärtää vahojen ihmiste puheita :D Jälkkäriksi oli monta ja yli herkullista kakkua!!! Muutenkin tykkäsin kauheesti siitä ilmapiiristä, yöllä laitettiin musiikki soimaan ja laulettiin onnittelu laulu ym ym. Ja siinä joskus yhden kahden aikoihin käveltiin kotiin ja olin tosi hyvällä tuulella. Kaiken kruunasi se, että Ale sanoi et mun ei tarvi maanantaina mennä kouluun koska tultiin niin myöhään kotiin 

Maanantai 17.10.
Aamulla fiilistelin myöhään sängyssä ja katoin elokuvan keittiössä. vähäsen oli huono omatunto, kun Mabel (se siivoojanainen joka täällä käy) siivos siinäv ieres ja meikäläinen mussuttaa facturaseja aamupalaksi...No sitten päivällä menin Carlan luo lounaalle ja sen jälkeen mentiin sinne escuelitaan yhdessä opettamaan englantia. Käveltiin kotiin sieltä sitten Pablon kanssa. Maanantai illasta en enää muista mitään, mutta ei se varmaan mitään kauhean ihmeellistä sitten ollut.

Tiistai 18.10.
Kouluun paluu...Olihan se ihan kiva taas tulla sinne :) Koulussa oli kova tohina tulevan Cafe Concertin takia. Liikunnassa punnerruksia ja hyppelyjä ym sateen kosteassa maassa...Sotkin lähtemättömät tahrat housuihin -.- Illalla Lucas tuli.

Keskiviikko 19.10.
Keskiviikkkokin on kadonnut mielestä tuonne jonnekin :D Paitsi että iltapäivällä koulun jälkeen lähdettiin viemään Alea neuqueniin lentokentälle koska se lähti yhdeksi yöksi Buenos Airesiin. Ja sit olin niin väsyksisä että jätin pilateksen väliin...Illalla syötiin Cristinan kanssa Suffle de Choclo, eli joku suffle maissin kanssa, tosi hyvää :)

Torstai 20.10.
EI KOULUA! :D Nukuin vähän myöhempään, mutta sitten piti lähtee kävelemään yhdeksitoista koululle anyway. Koska siis perjantaina oli se Cafe concert (meidän luokka ja toinene nelosluokka keräs sillä rahaa). Niin mentiin porukalla tekemään koristeita juhlasaliin. Ei meitä siellä tosiaankaa ollu kaikkia, poikia oli vaan muutama eikä kaikki tytötkää tullu. No joka tapauksessa paljon väkeä oli ja saatiin aika paljon aikaan. Tehtiin kaikkia varmaan silleen mahd halvimman kautta ja tehtiin paljo juttuja ite. Mutta tunnelma oli hyvä, vaikka työtä olikin paljon. Kaikki tehtiin yhdessä, muutama oli tuonu keksipaketin ja terereä ja Sofian tehtävä olikin kiertaa termarin kanssa vuorotellen ihmiseltä ihmiselle nii et kaikki sai juoda terereä :) Jotenkin niin argentiinalaista. Syötiin lounaskin siellä, hot dogeja. Lopulta siinä kolmen aikoihin lähdin kävelemään kotiin. Nykyään kävelen melki aina.

Kotona sitten tein kaikenlaista, läksyjä, luin, katoin telkkaria, konetin jne jne...Olin koko iltapäiän yksin, johonki puoli 10 asti illalla. Ja siinä joskus 9 aikaan tuli yhtäkkiä pimahduskohtaus. Rupesin itkemään ja huutamaan suomeksi ja marssin ympäri taloa (hyvä puoli: siivosin huoneeni siinä samalla huomaamatta). Annoin vaan tulla pihalle kaikki maholliset pelot ja huolet ja murheet joita mä en ehkä oo edes tajunnu et mulla on. Se oli aika koomista ja aika kamalaa samalla. Mutta loppujen lopuksi se autto. Vaikka parempi tietysti olis ollu saada purkautua jolleki ihmiselle. Vaikka kaikki on ihania ihmisiä täällä, niin ehkä joitakin juttuja on vaikee selittää jos ei puhu kunnolla samaa kieltä ja silleen ja jotenkin mulla vaan oli patoutunu kaikenlaisia tunteita jotka lopulta purskahti pihalle. Selitin siitä sitten myöhemmin Camilalle, mutta musta tuntuu et ne ei voi ihan kunnolla ymmärtää miltä musta tuntuu, ehkä joku toinen vaihtari tietäis. Tai sitten ei. Musta tuntuu vaan niin usein et oon kauheen erilainen ja kummallinen ja ulkopuolinen.

Perjantai 21.10.
Aamulla kouluun, ja semmonen normihko koulupäivä, lukuunottamatta että enkun tunteja ei ollut vaan mentiin jatkamaan salin koristelua. Saatiin se tosi hyvään vaiheeseen, melkein kaikki pöydät ym valmiiksi. Näytti hienolta!:)

Carlan äiti vei mut kotiin koska olin niin väsyksissä että en jaksanut kävellä kotiin. Kotona otinki pikku päikkärit iltaa varten. Sitten kävin siinä suihkussa ja puin Crisin mustat housut ja valkosen kauluspaidan, kuten oli määrätty :D Cris vei mut puol 8 aikaan koululle ja siellä sitten hengailin ja auttelin muita, mut ei paljoa ollu tehtävänä enää. Äitejä oli tullut paljo auttamaan keittiössä ja suurin osa meistä oli tarjoilijoita, neljä oli juontajia, muutama vastas lavasta yms ylkeisjutuista, muutama oli ovella lipunmyynnissä ym ja minä Carla ja toisen nelosluokan Agus oltiin lastenleikkipisteessä. Kun show sitten alkoi, siellä oli reilusti yli 200 ihmisitä ja tarjoilijat juoksi kiiruulla. Mulla ei aluksi ollu mitää tekemistä, kun lapsetki söi ym, niin ei ollu leikkipisteessä ketään, mutta loppuillasta kyllä tuli. Laitettiin siellä videota pyörimään ja oli leleuja ja piirustusmahdollisuus ja kirjoja ja päiväkodista tuodut minipöydät ja tuolit! Niin söpöt. Ja lapsia tuli ihan kivasti sinne hoitoon. Välillä oli vaikeuksia ymmärtää niitä ja selitinki aina et mä oon toisesta maasta ja mulle pitää yrittää puhua hitaasti. Tulin iloseksi ku selitin tuo yksile pikkupojille, niin ne rupes huutamaan "mentiraaaa!" eli valhetta, ne ei uskonu millään. Ja tästä saamme vedettyä johtopäätöksen, että puhuin niin hyvin että olisin voinut olla argentiinalainen nitten mielestä :D

Yksi vaikea karkulaistapaus meillä oli, joka lopuksi sai sotkettua mun vaatteet cociksella ymym, mutta muuten ilta meni hyvin ja tykkäsin kovasti, vaikka oltiinki Carlan kanssa ihan puhki poikki väsyneet! carla raukka, perjantai oli sen syntymäpäivä! Sen kunniaks oli suunnitelmissa bolicheen meneminen. Muut työt kokoontui Nanun kotiin previoille mut mä ja Carla mentiin Pablon kotiin, kaivattiin vähä rauhallisuutta ennen ulos lähtöä :D Vaihdettiin vaatteet ja mä sulloin kaiken mun isohkoon olkalaukkuun...kengät ym ym. Ja sen kauhen jättipommin kanssa sitten tungin taksiin ja bolicheen...-.- Ja bolichen ovella oli sitten kiva ylläri pylläri, kun vartija ei meinanu päästää mua sisälle koska mulla oli vaan passikopio, jossa ei ollu poliisin leimaa tai mitään. Olin silleen et itku, mitä mä nyt teen, mut lopuski se sitten sano et mee nyt tämän kerran, mut ens kerralla tuot mulle suklaata! Olin helpottunu ja tein niin spontaanin asian et annoin pusun sen poskelle :D Kukaan ei kuulemma yleensä tee niin, kuulin sit Carlalta myöhemmin... Mut eipä sillä väliä :D Ens kerralla muistan suklaan!

Oli aivan hauska yö, vaikka jalat meinas kuolla ja olin aika väsyksissä ja muut tytöt tuli tosi myöhään nii pyörittiin Carlan ja Pablon kanssa kolmestaan eikä se sit ollu ihan niin hauskaa varsinkaa ku Carlaaki väsytti hirveesti. Ja mulla oli farkut ja semmonen tpaita ja tuli tosi kuuma, oli paljon väkeä! Lopulta löydettiin toiset tytöt, tai osa niistä, Dani ja toinen carla ja ja sit carla ja pablo lähti kotiin aikasin jaja loppujen lopuksi olin siellä enää tämän toisen Carlan kanssa. (millähän erottelisin, ettei aina mee sekasin, aluksi olin siis brunette carlan kanssa ja lopuksi blondi carlan kanssa :D) Ja Carlun sisko tuli sit siinä kuuden mais hakemaan meidät kotiin ku molemmat oli aika poikki.

Lauantai 22.10
Aamulla nukuin yllättävän myöhään ja aamulla oli tietysti vieraita talossa...-Hipsin hiljaa suihkuun ja tulin aamupalalle. Aamupalan jälkeen skypettelin sitten äitin ja iskän ja sofian kanssa, ja anttonkin taisi jotain erittäin rohkaisevia ja piristäviä kommentteja huudella taustalta. Veljet on ihania <3 tämä oli eka kerta kun itkin vähäsen skypetellessä, mutta sekin johtui siitä kun selitin kauhutorstaista ja vähä tosta mun yksinäisyyden tunteesta. Äiti sai mut rauhottumaan ja ajattelaam järkevästi taas :) Kiitos äiti, nyt on taas paljon parempi olo <3

Iltapäivällä menin brunette Carlan koiin synttäreille, syötiin pihalla auringonpaisteessa iso läjä voileipiä ja alfajoreja :) nam!!! Meitä oli semmonen kiva joukko, ihania ihmisiä, ja mulla oli aivan hauskaa, vaikka taas kerran olinki melko hiljaisella päällä...Kaikilla oli väsykin ja näin...Ale haki mut lopulta kotiin illalla ja sitten oli aivan rauhallinen ilta, mummu tuli taas vkonlopuksi meille jaja syötiin gulashia (en tiedä miten nimi kirjotetaan). Ja menin melko varhain nukkumaan :D

Sunnuntai 23.10
Aamulla heräsin vähän varemmin jaaa en kauheasti tehnyt mitään koko päivänä, paitsi juttelin aamupäivästä ryhmäskypellä Emman ja Lauran ja Katin kanssa <3 Sain niille vähän purkautua myös ja se oli ihanaa :) Sitten iltapäivällä Flor tuli meille ja tehtiin yhdessä psykologian ryhmätyö valmiiksi. En mä sitä asiaa kauheesti tajunnu, mut autoin sitten tässä ulkonäköpuolessa, kirjotuksessa ja koristelussa (juu oonkin niin loistava taiteilija :D). Oli mukava olla kahdestaan ja jutella vähän sitä sun tätä ja Flor teki mulle muumin kartongista! Sen mielestä ne on rumia :( meillä on aina semmonen väittely et onko ne rumia vai söpöjä jajajaj :D

Illalliselle tuli Sloane, näin sitä pitkästä aikaa :) Cristina teki ite pizzaa ja se on ihaaaanaaaa <3 Sloanekaan ei lähde etelän matkalle muiden vaihtarien kanssa, oon oikeestaan ilonen, en oo ainakaan ainut joka ei lähde. Ja tulin iloiseksi kun Sloane sano että mun espanja on parantunu paljon! Koska se ainaki on tuntenu ja kuunnellu mua alusta asti...Mut sitten mua vähän ärsyttää kun se ihmetteli et mitä mä oikein teen aina päivisn, kun en harrasta urheiluakaan kauheesti jne. Mä tykkään enemmän olla aika rauhallisesti ja lueskella tai kattoo elokuvaa tai jutella jonku kanssa, urheilu ei oo oikein ikinä ollu mun juttu. Mut se meinaa kans tehdä musta semmosen kummallisen täällä...Ilmeisesti liikuntaa harrastamattomat ihmiset on laiskoja...Mutta ihan sama mulle, mä käyn suht säännöllisesti pilateksessa ja liikuntatunneilla ja kävelen paljon ja uin uima altaassa ja kotona teen vatsalihaksia ym selän takia ja muutenkin, niin että se saa riittää. Mä tykkään mieluummin vaikka jumpata yksin kotona musiikin kanssa, kuin mennä salille. En tiedä miksi...Kuulostanpas nyt kauhean epäsosiaaliselta ihmiseltä! o.O

Maanantai 24.10
Koulusta ei mitään ihmeempiä, mutta koulun jälkeen oli hauskaa! Vaihdoin Juanman (mun host veljen) vanhat shortsit ja jonku vanhan tpaidan päälle ja hiukset ponnarille ja kilo aurinkorasvaa naamaan ja eikun menoksi lounaan jälkeen Pupin taloon. Sieltä mentiin sit yhdessä yhteen julkiseen alakouluun Interactin kanssa. Meitä oli Carla (blondi) ja Pablo ja Pupi ja Guillermo (poika joka lähtee ens vuonna vaihtoon) ja Nanu. Meillä oli maaleja ja purkkeja ja pensseleitä ja iso läjä keksejä ja yks kakku. Mentiin maalaamaan semmosta piiitkää muuriaitaa siellä pihala ykkös ja kakkosluokkalaisten kanssa, eli about 6-7 vuotiaiden lasten. Ja niitä oli paljon! Me piirrettiin ensin liiduilla valmiita kuvia siihen aitaan ja sitten luettiin tarina niille lapsille ja sitten maalaamaan! se oli niin hauskaa! Ne lapset oli ihania, ja aivan onnessa maalas ja siitä tuli tosi hieno siitä seinästä! Värikäs ja ilonen, tuomaan vähän iloa niille lapsille, joilla ei tosiaankaan oo paljoa. Tässä koulussa siis on oppilaina vähävaraisempia lapsia. Ne yritti mulle jutella ja osasinki suht hyvin vastata ja maalailin iteki ja lopuksi oltiin ihan maalissa (mun puman reppukin sai viuhreät täplät...). Ja kuuma tuli, aurinko paisto melki suoraan siihen! Oltiin lopuksi tosi väsyneitä, mutta iloisia ja sitten jaettiin keksit niille lapsille :) Ja lähdettiin kävelemään kotiin.

Nanu ja Pablo teki pysäkin mun kotona, koska niillä oli vielä pitkä matka käveltävänä ja oli tosi kuuma. Me juotiin vettä ja syötiin keksejä ja istuttiin hetki. Ja ne kyseli vähä et oonko mä paljon yksin ja näin. No mutta joka tapauksessa maanantai oli hauska. Kun nanu ja pablo lähti menin uima altaaseen ja suihkuun pesemään maalit pois ja sen jälkeen olin yllättävän energinen ja ilonen ja juttelin tosi paljon crisin ja alen kanssa ja ne huomas sen :)

Tiistai 25.10
Ei mitään sen enempää, kuin että mun eka koe!! Englannin kirjotus! Ihanasti iltapäivällä viiden aikaan liikunnan jälkeen...Ja kuuma oli ja huhhuh!Kotona tein sitten paljon uskonnon tehtäviä!

Keskiviikko 26.10
Eilen oli pitkä koulupäivä, ihn semmonen normi taas. sain tehtyä jotenkuten mun historian tehtävän, eli lueka tosi vaikea teksti ja kirjottaa epsnajkasi mitä mä siitä ymmärsin. Ja koulun jälkeen kävelin camin kanssa varaamaan meille torstaiksi parturi ajat ja sit metsästettiin sen poikakaverille diegolle paitaa lahjaksi, kun niillä tuli eilen 6 kuukautta täyteen. Mulla oli kauheen kuuma ja jano koko ajan, mutta oli kuitenkin kiva kävellä camin kanssa ja jutella, kerroin sille enemmän siitä torstain kohtauksesta ja se sano et mun pitää aina soittaa jolleki niistä tytöistä jos mulla on paha mieli ja kertoo! Ihana <3

Kotiin tultuani olin vääääsynyt! Ja Cris muuten lähti aamulal buenos airesiin. Niin mietin siinä kuumeisesti et mitä mä jaksaisin kokata, koska tuo isä ei osaa tehdä mitään...Mut sit se sano et me mennään Lalon (se niitten ystävä joak täytti 70) luo syömään. Sinne tuli sitten Camila (7 v) ja Francesco (4 v), Lalon lapsenlapset kans. (tänään, torstaina, meen niitten luo pariksi yöksi, kun alekin lähtee beunos airesiin, ne lapset rakastaa mua...joudun siis leikkimään.) ja niin jouduin eilenkin ja olin kauheen väsyksissä ja musta tuntu et oon tulos kipeeksi, kurkku oli kipee jne...Piti yrittää jaksaa ja jotenki ei yhtään innostais tänä iltana mennä niille...Pitääpi kerätä voimia että jaksaa leikkiä.

Torstai 27.10
Tänään en mennyt kouluun, koska tuntui aamulla pikkuisen kipeähköltä olo. Ehklä vähän suurentelin juttua kun kerroin alelle aamulla, mutta mulla vaan oli niin kova väsy ja semmonen plhääh olo, että päätin et haluun lepäillä tämän päivän! Koska illalla pitää mennä sinne lasten kotiin...Mutta ekä meen sinne parturiin. Saapi nähdä :)

Tähän loppuun laitan jotain vanhoja kuvia joita en oo muistanu laittaa :D










perjantai 14. lokakuuta 2011

Päivän dataushetki...

Inspiroiduin Lauran blogista ja ajattelin nyt tehdä tämmöisen postauksen vaihteeksi. Eliiii

Päivän vaikein juttu: Ehdottomasti aamulla sängystä ylönouseminen!! Hrrr!!! Kauhea väsy!!!

Päivän paras herkku: Pieni 6 palan valkosuklaalevy, jonka ostin piiitkän koulupäivän jälkeen piristykseksi! Ehdottomasti antoi energiaa kotimatkaan! :D Oii ja toinen herkku oli kahvikuppi kotiinpäästyäni ja suklaanpala silloinkin <3

Päivän paras piristys: Iltapäivällä pulahdus uima-altaaseen! Kävelin koulusta kotiin ja kauhea kuumuus! Oli iiiihana päästä uima-altaaseen vähäsen pulikoimaan ja sen jälkeen suihkuun pesemään hiukset (koska tosiaan aamulla oli aika tuskaista päästä ylös, enkä jaksanu mennä suihkuun).

Päivän paras moka: Unohdin englannin kirjan (eli siis ainoan koulukirjan, josta mun pitää huolehtia ja jonka läksyt mun pitää tehdä!!!) kotiin ja olin vielä onnistunu piilottamaan sen hienosti sängylle vaatteiden alle, niin että Ale ei löytänyt sitä kun soitin sille!

Päivän paras odotus: Odotin vaan koulussa koko ajan kotiinpääsyä ja viikonloppua! Lisäksi tässä odotetaan innolla marraskuun alkua ja kouluretkeä San Martin de Los Andes!!! Ja odotan kauhunsekaisin tuntein kesää!!!

Päivän hoidettu velvollisuus: Näitä on useampi! Yksi: muistin viedä aamulla hot dog leivät pakastimesta kouluun (myytäväksi, nämä jäivät tertuliasta!!! josta en oo muistanu kertoa, semmoinen diskontapainen juttu jonka meidän luokka järjesti)! Kaksi: Ostin Cristinalle äitienpäiväkortin! (Äitienpäivä on sunnuntaina). Kolme: Ostin valkaisevan hammastahnan! Neljä: Maksoin vakuutukseni kuukausimaksun. Viisi: Ajelin sääret! (tärkeä nyt kun uima-allaskausi alkaa...huokaus...)

Päivän paras älynväläys: Tajusin, että oon ollut täällä jo 8 viikkoa!!! Ja huomasin myös, tuossa kun kävelin Pupin kanssa, että pystyn puhumaan jo suht hyvin! Tai en nyt kauheen paljoa, mutta keskustelua kuitenkin käymään :) Lisäksi tajusin, että jäätelö EI tee hyvää mun mahalle...:S

Päivän paras biisi:


Nyt ei tullu latinomusiikkia, sattumalta tämä biisi on nyt tämän päivän biisi, koska päivällä vapaatunnilla kun nukuttiin tyttöjen kanssa pihalla, niin kuunneltiin tätä! <3 Ihana!

Päivän loistavin suunnitelma: Aion tehdä huomenna kakun Cristinalle ja kattelin netistäkin oikein reseptin! :)

Päivän ilostuttavin TV ohjelma: Two and a half man :D Kaikki kattoo sitä täällä, ja kyllähän se on hauska sarja! Ja vielä englanniksi, eikä dupattuna! Frendit on kans kärjessä!

Noo siinä vähän jotakin :D Lisäyksenä vielä, että luultavasti ihan rauhallinen viikonloppu tulossa, ei ainakaan bolicheen lähdetä! Ja sunnuntai on tosiaan äitienpäivä! Ja ekaa kertaa täällä valvon myöhempään ku mami ja papi!!! kello on nyt vähän yli kakstoista ja cokiksen voimalla istun vielä keittiönpoyödän ääressä ja tvssä pyörii Prinsessa ja sammakko piirretty! :D



keskiviikko 12. lokakuuta 2011

MURRRR

Ihan heti alkuun varoitus, että tästä tulee sitten semmoinen angstipostaus...Oikeen kunnon vastaisku edelliselle tekstille :S Tai siis älkää säikähtäkö, mulla on kaikki hyvin ja silleen, mutta nyt justiin iski vain semmoinenkin itkupotkuraivarikohtaus (joista tosin ulkoisesti toteutan vain itkemisen, huuto ja potkiminen tapahtuu sisäisesti...)! Ja vieläpä ihan mitättömästä syystä...Taitaa jotain olla epäkunnossa tuolla korvien välissä, tai ehkä mulla vaan taas vähän purkautuu kaikki stressi ja väsy ja kaikki, mitä en edes tiiä et pianaa tai huolettaa mua...En tiiä, anyway nyt vaan pitää saada olla hetki yksin ja purkaa tätä pahaa oloa pois.

Itse asiassa tää on toinen purkautuminen jo ton edellisen tekstin jälkeen! Olikohan samana iltana, no lauantaina se tais olla, kun Cris vei mua Carlan luo, nii se aiheutti ihan tahattomasti kyl, mulle pahan mielen. Kummallista ku tunnun loukkaantuvan niin pieneistä?! Kun se rupes puhumaan et mun pitäis puhua enemmän, et mä puhun niin hyvin, mut niin vähän, että pitää vaan uskaltaa puhua! Ja siinä vaihees sain hetken tapella kyyneleitä vastaan (???) ja yritin selittää sille (ESPANJAKSI!!!) että kyllähän mä puhunki, mut siis me ollaan ehkä vähä erilaisia ihmisiä suomessa, et ei pälätetä ihan koko aikaa niinku ihmiset täällä, mut cris ei oikein ymmärtäny mun pointtia, ku sit se rupes kysymään et aiii ootko sä suomessaki aina hiljaa, ja mä sanoin et en, kun suomessa oon äänekkäimmästä päästä aina välillä. Ja sit cris silleen et täällä se on tietty vaikeempaa, ja et nolostuttaako mua puhuu espanjaa..o.O WTF oikeesti, jotenki se vaan satutti (vaikka sen sanoikin mun rakas mamini, joka ei ikinä tarkottais satuttaa!!) kun omasta mielestä yritän, koko ajan käyttää sitä espanjaa ja oppia, vaikka onki totta, et mä oon aika hiljanen täällä välillä...Ehkä siinä satutti seki et se oli totta?! en tiiä...Joka tapauksessa olin sit koko illan Carlan luona vähä down, ja sen takia entistäkin enemmän hissukka...ja se vaan otti itteä vielä lisää päähän ja siitä tuli semmoinen kaunis noidankehä...Yöllä kotiin palattuani tuli sitten kunnon itkukohtaus. Nojoo, semmoinen vuoatus.

Tämän kohtauksen jälkeen oon koko alkuviikon yrittäny vähän enemmän, yrittäny rentoutua ja anataa mennä ja pälättää kaikkee mahdollista turhuutta kaikkien kanssa. Ja ihan positiivisin tuloksin! Itekin oon ollut hyvällä tuulella! Tämä päiväki meni tosi hyvin, kerron siitä hetken päästä, nyt haluun vielä pikkuisen angstata! (Anteeksi!) Nyt kuitenki illalla taas tajusin että hei mulla ei ookkaa kyytiä taaskaa kouluun aamulla. Koska siis jossain on joku lakko joka vaikuttaa siten et huoltoasemilta ei saa bensaa. Ja meidän autoista se loppui viikonloppuna. Edellisaamuna Camin äitin kyytillä pääsin kouluun, tänään mä sit kävelin ku oli myöhäsempi aamu. Ja nyt illlalla tajusin et tarvin ehkä kyydin ku on kasin aamu...Ja sit laitoin viestiä Camille, se ei voi viedä mua. Sit laitoin pupille, ja se sanoi että Lulan äiti vie sen ja se laittaa sille viestiä. No Lulan äiti ei kai oo vastannu Pupille...Ja mäkin laitoin sille viestin (kauan mietin että soittaisinko sille, ja kello läheni puolta 11 ja lopulta päätin et en soita, kun on jo aika myöhä ja laitoin sit vaa viestin ja se ei vastannu). Nyt en sitten tiiä mitä aamulla tapahtuu, laitoin kellon varooksi herättämään 15 minuuttia ennemmin siltä varalta et sit kuitenki joudun kävellä. Periaattees tässä ei oo mitään ongelmaa, mut koska oon kauhee stressaaja, niin haluisin tietää miten meen kouluun aamulla ja koska ja muutenki oon tosi semmonene et tykkään et tiiän mitä tapahtuu ja et pidetään kiinni aikatauluista ym...Heh tässä asiassa en oo vielä kauheesti argentiinalaistunu...Pitäis. periaattees ihan sama miten aamulla käy. Ei silläkään varmaan niin suurta väliä oo jos myöhästyn tai vaikka jäisin kotiinki koko päiväksi kun en kuitenkaan tee paljon mitään koulussa. No joo mutta siis tämä asia tässä nyt muka stressaa. Ja just kun illallispöydässä tätä pohdiskelin väsyneenä, niin Cristiinana kännykkä soi ja se anto sen Alelle kun itse puhui kotipuhelimessa ja Ale paino vihreää luuria ja lykkäs puhelimen mun korvaan! Mä vihaan kun se tekee tota! Se on tehny niin kerran Rominan kanssa ja kerran Andreaksen ( mun aikuiset sisko ja veli) kanssa. Eihän siinä silleen mitään, kyllähän musta on tosi kiva puhua ja tutustua mun veljeen ja siskoon, mut tolleen yhtäkkiä ilman mitään valmistatumista lykkää puhelimen toisen korvaan!!! Ja sit ku puhelimessa on vielä vaikeempi ymmärtää nii sit oon aiva et ööö aaa joo...-.- Ja tänään siellä oli joku Crisin kaveri, joka lopulta löi luurin korvaan ku mä jotain holaa sössötin...Mua vaan ärsyttää toi ku papá tekee tota...

Ja hih tähän väliin, että sain just Pupilta viestin, jee yks stressinaihe vähemmän, ne hakee mut aamulla :)


Tänään oli yli kiva päivä! Meillä oli koulussa piknik koska hissan ope lähtee, kun se ilmeisesti olikin vaan sijainen. Mä vein...yllätys yllätys...yleisön toivomia pullia! :D Ison laatikollisen! ja kaikki meni! ja join matea! pitää yrittää opetella juomaan sitä...:D Ja puhuin suht paljon espanjaa ja suht hyvin ymmärsinkin. Piknikin aikana en, koska kaikki puhu yhteen ääneen isolla porukalla. Sillon se on vaikeeta. Ja sit urheilinki paljo ku kävelin kouluun ja kotiin ja kuntosalille ja siellä pilates ja sieltä kävelin kotiin! Tästä lähtee nyt mun kesäkuntoon projekti! Vaikka kesä onkin jo melkein täällä :D

Okeii, nyt pitää ruveta nukkumaan, huomenna herätys anyway liian aikasin ja mun huonoa tuulta ei ainakaan väsymys auta!!! Hyvää yötä ja pahoittelut tämmöisestä valitus tekstistä!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Olen onnellinen, mitä sä luulit... :)

Kun kävelee kadulla, yksin tai kavereiden kanssa, mutta varsinkin yksin, riippumatta siitä missä tai minne kulkee, on varmaa että matkan varrella tulee muutama vislaus, huutelu yms. Miehiltä. Aina. Ohi ajava pyöräilijä huutaa rubia = blondi, ohi ajava rekkakuski tööttää, tyyppi jonka ohi kävelen tekee pusuääniä jne...Miehet on sikoja XD Mutta se on ihan normaalia. Kaikille tytöille huudellaan bonitaa ym. Pitää vaan olla välittämättä. Varsinkin aluksi mua häiritti kauheesti, kun joku vanha ukkeli huutelee perään, mutta pikkuhiljaa siihenkin tottuu. Justiin yksi päiä kävelin illlalla Crisin kanssa ja ohi ajava pyöräilijä huuteli just tota rubiaa ja cris nauro että mitähän meidän pitää sun kanssa tehdä, pitäisköhän värjätä hiukset :D Ei kyllä yhtään auta, että kesä tulee ja aurinko paistaa ja vaalentaa mun hiuksia...

No miehet ja pojat täällä on silleen samaan aikaan ihan kauheita ja ihania! Tietysti kaikessa löytyy aina poikkeuksia, teen kauheita yleistyksiä täällä mun blogissa aina...Mutta siis yleisesti ottaen miehet on kauheen huomaavaisia tyttöjä kohtaan, ja huolehtivaisia. Ja ainakin meidän luokalla tytöillä ja pojilla on tosi läheinen suhde keskenään. On ihan normaalia et halaa jotain meidän luokan poikaa, tai et joku niistä hiplaa sun hiuksia tai jotain muuta tämmöistä ja se ei tarkota mitään sen enempää ku ehkä et ollaan kavereita. Melkein kaikki heittää myös jonkinlaista flirttiä tosi paljon, mutta sekään ei tarkoita mitään. Siinä mielessä poikia on harvinaisen Suurin osa on aika suloisia. Ja kadulla ne on aika ällöttäviä :D

Tytöt ja naiset täällä...Tytöt tykkää juoruta. Paljon. Ja puhua paljon ja äänekkäästi. Koulussa yleisesti ottaen ulkonäöllä ei kauheesti oo väliä, monet tulee tukka märkänä, ilman mitään meikkiä jne. Mut sillon kun mennään ulos, niin laittaudutaan. Ja melkein kaikilla on ihan järkyttävän pitkät ja paksut hiukset ja ne käyttää semmosia hiusklipsuja (ei mitään hajua mikä niitten nimi on :D). Pitäisi iteki ostaa semmonen. Mä tykkään tosi paljon mun kavereista ja luoksata, mutta ihan joskus, joskus harvoin tulee semmoinen olo, että ne on ehkä pikkuisen lapsellisia joissain asioissa.

Monessa kodissa nainen on se joka kokkaa ja siivoaa, ainakin mun kotona. Mutta tästä oonki jo selittäny jossain mun tekstissä. Ja vanhemmat huolehtii monesta asiasta, harva mun kaveri esim pesee pyykkiä, huolehtii rahoistaan tms. Ja mun tilanne on silleen jännä, kun joissain asioissa mun pitää periaattees olla kauheen itsenäinen ja sit taas joissain asioissa mun oletetaan olevan täys vauva! Et ottaa päähän esim se, että kun tuun Alen kanssa kotiin keskellä päivää, ja Cris ei oo tulossa kotiin ja Ale lähtee pian töihin takasi, nii se soittaa Crisille ja kysyy että täällä on yksi suomalainen tyttöparka jolla on nälkä ja joka ei tiedä mitä söis! Siis oikeesti! Oon iso tyttö, osaan kokata ja ottaa kaapista jotain jämiä tms...Joo tiedän, tääkin olis varmaan semmoinen asia joka selviäis parhaiten jos vaan puhuisin siitä niitten kans. Mut en mä oikein viitti tai tiedä, että mitä sanoa. Hei kuulkaa, en oo vauva, älkää kohdelko mua sellasena! Nojoo, mut pikkujuttuja, päpiirtessään mullla menee hyvin! :)

Tällä hetkellä oikeestaan tosi hyvin! Huomasin just tuossa kun ajeltiin Crisin kanssa osotoksilla (käytiin ostaas lihaa asadoa varten, polttopuita asadoa varten ym) niin kattelin kaupunkia ja ajettiin vähä köyhemmän alueen halki ja monenlaisissa paikoissa ja aurinko paisto ja kaikki oli sateen jälkeen vihreetä ja koiria juoksi kaduilla, vastaan tuli iloisen näkösiä perheitä ja radiossa soi kiva kappale, niin siis huomasin kuinka I L O I N E N mä oon! Mä oon iloinen ja onnellinen täällä! Mua vaan ihan rupes hymyilyttämään! Puhuin tänään skypessä kotiväen ja mummun ja paapan kanssa ja oli kivaa jutella kaikkien kanssa pitkästä aikaa :) Kuulostaa ehkä kauhealta, kun sanon että tällä hetkellä mulal ei oikeestaan oo ikävä! Ja että se on hyvä asia! Kuulostaa tosiaanki kauheelta! Ihmiseni siellä suomessa, älkää ottako tätä väärin, mä rakastan teitä, mutta tällä hetkellä menee hyvin täällä ja tykkään olla täällä ja täällä oleminen on helpompaa ku ei oo kauhee ikävä! Tottakai on ikävä, mut ei silleen hirveenä, ei niin etteikö sen kanssa pystyis elämään ja se on mun mielestä tärkeetä! E nyt taas tiedä osasinko pukee näitä ajatuksia sanoiksi ollenkaan oikein...Pointti oli se, että tällä hetkellä ikävä tilanne on positiivisen puolella ja oon tosi iloinen täällä, mutta siitä huolimatta rakastan paljon teitä kaikkia siellä suomessa <3



tässä taas vähä musiikkia :)

maanantai 3. lokakuuta 2011

Yo y Carla somos tontas :D

Taas alkoi uusi viikko. Viime viikko meni yllättävän nopeesti ja perjantaina tuli 6 viikkoa täyteen :D Juhuu! Viikonloppu oli ja meni. Lauantai ja sunnuntai oli toistensa vastakohdat. Lauantaina olin aamusta asti tekemässä jotain, heräsin puol 8 (koska muistin kellonajan väärin, eli liian varhain) ja odottelin sitten puol 10 asti kavereita. Lähdettiin kaupungille ja alkoi ankara vaatteiden metsästys. Aika ihmeellisen kauan jaksettiin kiertää, ja vielä ilman ruokaa! Ja ihan loppujen lopuksi ostin mekon, joka oli aika kiva mutta myös aika hintava...:/ No pitää käyttää sitä paljon! Kotona ehdin käydä syömässä lounaan ja sitten nukuinkin jopa puolisen tuntia. Ja sitten Cris vei mut Lulan luokse. Olin lupautunut mennä leipomaan pullaa synttäreitä varten. Meillä oli hauskaa ja tehtiin isooo taikina. Tein Lulalle synttärilahjaksi Señora Pullan, pullatytön ;D Kun urakka oli ohi palasin kotiin ja siellä sitten laittauduin valmiiksi iltaa varten. Siinä viime hetkillä ennen lähtöä skypetin pikkuhetken mun murusten kanssa, siis suomalaisten kavereiden jotka oli juhlimassa Emman ja Lauran ja Merin synttäreitä ja sen takia valvoivat :D <3

Illalla takaisin Lulan kotiin. Siellä oli sukulaisia ja ystäviä yhdessä quinchossa :) Paljon. Ja paaaaaljon ruokaa, pizzaa, empanadaksia, sipsejä, piirakkaa, pullaa jne jne, nam :D Loppuillasta laulettiin karaokea, tai muut laulo, mä en oikein pysyny sanojen perässä :D Ja sen jälkeen sitten lähdettiin bolicheen. Oli tosi kiva ja vauhdikas yö, kotona olinkin sitten puol 7 aamulla. Kauhea nälkä siinä vaiheessa oli, niin että menin sänkyyn omenan kanssa XD

Sunnuntaina en jostain syystä pystyny nukkumaan 12 kauempaan, ja hipsin alakertaan aamupalalle. Ale ja Cris oli siellä just aamupalalla, ne oli illalla ollu Rotary illallisella ja tullu kotiin puol 5 aamulla :D Koko sunnuntain olin ku kuollu. En vaan jaksanu tehdä oikein mitää, makasin sängyllä ja konetin ja kävin syömässä ja nukuin ja luin ja kävin syömässä ja menin nukkumaan. That is it :D tylsäää...ja olin vissiin sitten tosi hiljainen, kun Ale ja Cris koko ajan kyseli et onko mulla kaikki hyvin, ja et miks oon noin hiljanen ja et onko Suomessa joku hätänä ja oonko kipee jne jne. En tiiä, olin varmaan vaa väsynyt!!!

Tänään sitten oli koulussa otettu uusi sääntö käytäntöön. Ennen 07.55 pitää tulla kouluun ja sinne formationiin, eli siihen jonoihin saliin. Jos tulee myöhemmin niin ovet suljetaan ja päästetään sisälle vast aku lippu on nostettu ja aamunavaus suoritettu. Ja ovella sitten otetaan nimet ylös, että ketkä myöhästy...-.- Nice...meitä oli siellä aikamoinen joukko oven takana XD Ja vika ei ollu mun, vaan Alen...Sanoin sille just äsken että huomenna pitää sit lähteä vähän ennemmin. Mutta eipä se mitään. Koulupäivä meni aivan mukavasti. Sain luettua "El hombre que barría la estacion", lasten kirjan, 43 sivua, semmonen 11 vuotiaille tarkotettu! Olin niin ylpee :D

Koulun jälkeen kävelin Nanun kanssa kotiin ja keskustassa kävin automaatilla nostamassa rahaa kouluretkeä varten. Vähäsen pelotti kävellä 500 pesoa laukussa. Ja sitten tietysti Diego tuli ja säikäytti mut yhellä kadulla :D Diego on Camin poikakaveri. Kävelin loppumatkan sen kanssa :) Iltapäivällä menin Carlan kanssa escuelitaan, sinne yleiseen kouluun opettamaan englantia. Me mentiin oppilaiden kanssa pihalle, koska luokkahuoneen ikkunan alla jotku työmiehet piti aivan hirveää ääntä. En sit tiiä oliko pihallakaa sen parempi, ainaki kauhee auringon paiste! Ja tuuli!

Opetuksen jälkeen käveltiin Crlan kanssa keskustassa PALJON! Käytiin hakemassa julisteet perjantaina järjestettävästä koulujuhlajutusta ja levitettiin niitä kauppoihin ja sit metsästettiin joitakin kauppoja vaikka kuinka kauan, koska toinen Carla oli kirjottanu huonot ohjeet...Jajajaj oltiin eksyksissä, mut lopuksi saaatiin ostettua kruunut ja ilmapallot :D Oli tosi mukava iltapäivä Carlan kanssa, olis vaa pitäny puhuu espanjaa enemmän.. Kun oikein innostuttiin nii meinas tulla enkuksi vaan, ku se on nopeempi...hupsista!

Nyt istun keittiössä, tossa tvstä tulee Two and a half men ja Ale ja joku mies juo matea ja mä yritän tehdä uskonnon läksyjä. CCris lähti kuntosalille, mut mä en jaksnau millään...Voi ei, olis pitänyt kyllä!!! Mutta kävelin tänään aika paljon, et ehkä se korvaa sen...Nyt on aika kova väsy, mutta enää about tunti niin varmaan syödään ja sit saan mennä nukkumaan!




Tämä kipale soi radiossa koko ajan, ja sen takia se soi mun päässäki :D Toivottavasti se jää teidänki päähän :P

torstai 29. syyskuuta 2011

Extranjera extraña

Voiii taas on kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Ja aika kuluu muutenkin, yllättävän nopeesti! Riippuu ihan hetkestä, että millä fiiliksellä oon ajankulun nopeudesta. (olipas oudosti muotoiltu lause...nojaa) Aina välillä toivon et aika menis pikkusen nopeempaa ja välillä taas et se menis hitaampaa. Kumpikaan toive ei kuitenkaa voi toteutua, täytyy siis tyytyä tähän nopeuteen. Joka siis on yllättävän nopea. Tänään tuli täyteen 6 viikkoa reissussa oloa! Huomenna 6 viikkoa täällä Cipollettissa. Mun elämä tuntuu suht normaalilta täällä, vaikka ehkä vieläkin on semmoinen pieni "turisti" olo. Oon extranjera extraña :D outo ulkomaalainen. Paikallisten silmissä. Mun silmissä tää maailma on extraño, ja mä oon ainut normaali XD hahaha no ei nyt ihan niinkään, mutta melkein kuitenkin. Mun pointtini siis oli kai se, että vaikka oon jo aika tottunu kaikkeen, kotiin, ihmisiin, kouluun, ruokaan ym niin silti samalla en oo vielä tottunu - kunnolla ainakaan. Usein oon vielä ihan hukassa monessa jutussa. Ja enemmän on vielä semmoinen olo et oon vaan matkalla tutustumassa uuteen paikkaan, enkä asumassa täällä vuotta.En nyt saa puettua tätä tunnetilaa sanoiksi kunnolla, joten ehkä mä vaan siirryn selostamaan viikonloppua :D

Viime viikonloppu oli suht rauhallinen, ei menty bolicheen tai mihinkään, koska suurin osa meidän porukasta oli jossain matkustamassa. Ja mun kaveriporukka (vaikka onkin argentiinalainen) on semmonen suht rauhallinen, ettei ne joka vkonloppu haluakaa mennä ulos. Ja se oikeestaan sopii mulle hyvin, koska muutenkin tämä maailman meno meinaa vähäsen väsyttää. Noniin, nyt ei ihan rehellisesti sanottuna oo mitään muistikuvaa perjantaista, kotona taisin olla vaan...No lauantai aamuna lähdin Guillen kanssa Neuqueniin Feriaan. Se oli siis semmoinen iiiiiisoo torijuttu, niinku markkinat. ISOT! Myyjinä oli pääasiassa bolivialaisia, pieniä ja vähän tummempia ja pukeutumistyylikin oli erilainen kuin argentiinalaisilla. Ilosempia värejä, käsityövaatteita, vauvoja selässä huivilla sidottuna jne. Ja koko feria oli siis semmoinenkin sekamelska että! Vihanneksia, hedelmiä, leivonnaisia, laittomia elokuvia (tooosi paljon) ja cdtä, vaatteita, kenkiä, kirjoja, krääsää, koruja, alusvaatteita, kenkiä, lisää vihanneksia, kojuja joissa tehtiin ruokaa semmosella iiiisolla levykattilajutulla ja myytiin annoksia jne. Ja ihmisiä tosi paljon, vaikka kuulemma oli hiljasta ku mentiin aamusta nii ei ollu paljoa ihmisiä...Ja joka puolella musiikkia, cumbia pääasiassa ja volyymit täysillä tietysti.Oli oikein mielenkiintoinen kokemus!

Kotimatkalla pysähdyttiin pieneen kauppaan jossa mun piti hoitaa ostokset pullaa varten. Guille halus että mä puhun. Ja jotenkin se kai hoitui, myyjä oli tosi ystävällinen! Kotona sitten hihat heilumaan ja väänsin siinä sitten pullataikinan ja laitoin viestiä kavereille että pulla olis tulossa, tehtäiskö jotain. Aioittiin mennä puistoon, mutta loppujen lopuksi ei sitten mentykään, vaan oltiin Lulan kotona vaan koko iltapäivä. Syötiin kakkua ja pullaa ja juotiiin tererea ja oltiin vaan. Ja kuunneltiin musiikkia ja lopuksi ruvettiin pelaamaan trugoa. Se on tosi monimutkainen korttipeli (jota pelataan omilla korteilla) ja mua on opetettu jo monta kertaa enkä vaan tajua sitä...:D mut aion oppia!!!

Illalla, tai yöllä, mentiin sitten Guillen ja Rubenin kanssa Neuqueniin syömään. Pizzaa. Se oli aika vaikuttavaa, paikka ei sinänsä ollu mitenkää erikoisen näkönen tai mitään, mutta sinen piti jonottaa jonkin aikaa et pääsi sisälle. Koska pizza on kuulemma niin hyvää. Ja olihan se. Keittiöön oli iso ikkuna ja siitä näki kuinka ne pizzat paistetaan oikeessa leivinuunissa jossa on tuli! Oli aika herkkua!

Sunnuntainaaa kävelin kotiin kotiin ja siellä sitten pesin pyykkiä ja puhuin oikein kunnolla skypessä kotiväen ja Emman ja Lauran kanssa <3 Ja söin dulce de lecheä ja muroja ja omenaa samalla :D Oli ihana jutella piiiitkästä aikaa!!! Koska olin muutenkin ollu koko sen viikon vähä sekavissa fiiliksissä ja ikäväkin oli iskenyt useampaan otteeseen!

Maanantaina oli ihana nähdä koulussa taas kaikkia kavereita jotka oli ollu laskettelureissussa tai muualla!!! Koulussa oli jotenkin tosi kivaa, vaikka aamulla meinasin myöhästyä, kiitos Rubenin...-.- Koulun jälkeen kävelin ite sinne julkiseen kouluun jossa opetetaan Carlun kanssa enkkua. Ja se ei tosiaankaa oo hyvällä seudulla...niin että vähän pelotti, mutta hyvin meni :) Carlan ja Sofin kanssa käveltiin sitten opetuksien jälkeen Camilan (Antoninin) kotiin, jonne meidät oli kutsuttu. Tehtiin lättyjä ja niinku pirtelön tyyppistä juttua banaaneista, licuadoa :) Oli kivaaaaa ja hyväää <3 meitä oli paikalla 8 tyttöä. Mutta Camilla on valtava keittiö!

Maanantai iltana oakkailin tavarani ja Cris tuli sitten odottelun jälkeen hakemaan. Ruben ja Guille oli ihania kun ne ei kuulemma olis halunnu päästää mua lähtemään. Ja kyllä mun pitää niitä käydä moikkaamassa! Oli ne niin ihania loppujen lopuksi! Sillon tuntu siltä, etten halua palata kotiin ollenkaan, olin just ruvennu tottumaan elämään siellä, ja sit taa spiti palata ´toisiin rutiineihin. Mietin sillon et toisaalta tää perheiden vaihtaminen on aika tyhmä juttukin, joka siis kuuluu rotary vaihto ohjelmaan. Kun aina kun ehtii tottu yhteen perheeseen niin sitten pitää muuttaa. Mutta, se oli hetkellinen tunnetila, ja nyt on taas tämän perheen elämä arkipäivää ja huomasin kuinka nopeesti sitä tottuukaan. Ja kuinka hyvä juttu tää vaihtelu on, kun näkee monia erilaisia juttuja!

Tää viikko on sitte mennyt aika nopsaan, tiistaina oli pitkä koulupäivä ja keskiviikkona myös ja sen jälkeen menin vielä pilatekseen ja illalliselle mentiin mun perheen ystävien luo. Siellä oli niitten lapselapsetkin, Camila ja Fran, joidne kanssa oon leikkiny ennenkin. Ne on niin suloisia! Leikittiin piilosta ja avaimenpiilotusta ja hippaa ja vaikka mitä jatehtiin paperilennokkeja ja jaja :D Ja kello on tyyliin 10 illalla!!! XD Mä taisin nelivuotiaana olla jo tuohon aikaan nukkumassa...Illalliseksi oli ñokeja (en oo ihan varma kirjoitusasusta) jotka oli tehty ite. Ihania!!! Söin taas ihan liikaa. Aioin ehdottomasti oppia tekemään niitä!!! Ja jälkkäriksi tyypillistä, säilykepersikkoja ja dulce de lecheä :) aah mi amor dulce de leche! No oli tosi kiva päivä keskiviikko siis, kokonaisuudessaan, olin vaan toooosi väsynyt!! kotona oltiin 20 vaille 12. Ja aamulla oli siis koulua klo 8...

Ihme ja kumma mua ei tänään kuitenkaa ihan niin hirveesti väsyttäny aamulla ja nouseminen sillon 06.30 ei ollut niin suurta tuskaa kuin yleensä! Hyvällä tuulella oon ollu koko päivän, ja koulussa sain yllättävän paljon aikaan, luin pari sivua yhtä lastenkirjaa (11 vuotiaille XD) ja kaks kappaletta espanjankirjassa kävin läpiu ja tein jopa tehtäviä aika paljon! Olihan siinä aikaa kun muilla oli fysiikan koe :P Koulusta kävelin sitten keskipäivällä, niinku muuten joka päivä tällä viikolla!!! Se oli niin hyvä juttu et asuin Fiorinin talossa viikon,koska sain enemmän itsenäisyyttä, kun kävelin kaikkialle!!! Nyt kun mun kaveritkin tietää että tiedän reitin, niin ne antaa mun kävellä!!! Enkä edes kävele koko matkaa yksin, vaa alkumatkasta kuljen Nanun kanssa :) Mutta oon vaan niin iloinen kun saan kävellä koulusta kotiin!!! Matka kestää semmoiset reilu puol tuntia, mutta edes vähän lisäliikuntaa mun päiväjärjestykseen!!!  Ja tänään liikuntatunti oli yhtä tuskaa niinku se nykyään on...Aurinko paistaa, kauheen kuuma, tomuavalla kentällä auringonpaisteessa juostaan jotain typerää ympyrää tai isketään pareittain lentopalloa...Mutta äkkiä sekin meni :) Koulun jälkeen mä sitten ajelin sääret oikein kunnolla ja lakkasin kynent punasiksi ja join vadelmateetä ja söin pari keksiä! Pientä hemmottelua! Ja hyräilin vaan koko ajan kun olin niin iloinen. Sitten tein uskonnon tehtäviä ja vähän facetin ja sit katoin telkkarista melkein kokonaan Enkelit ja Demonit. Hengasin siis yksin iltapäivän. Ja nyt vanhemmat tuli kotiin ja Ale lähti Rotaryyn ja Cris laittaa ruokaa ja Alen veljenpoika Lucas tulee pian. Se tulee joka viikko syömään meille ja jää siis aina yhdeksi yöksi. En oikein tiiä miksi, tiiän et sen vanhemmat on eronnu ja näin...Se on siis mun ikänen, mut vaikuttaa vähä ujommalta (verrattuna muihin argentiinalaisiin) tai ainaki ujommalta puhumaan mun kanssa. Niin ei olla kauheasti keskusteltu ikinä...Kun se puhuu niin nopeesti ja epäselvästi etten meinaa ymmärtää XD

Nojoo mitähän vielä. Musta tuntuu että joku juttu oli, mutta eikai tässä mitään tärkeää. Huomenna vielä kouluun ja launatiana sitten kunnon biletystä Lulan synttäreiden merkeissä! Ja pullan leipomista. Ja  aamulla shoppailua. Tarvin vaatteita. Besos! Chau.

torstai 22. syyskuuta 2011

Primaveraaaaa :)

Eilen oli El día díe la primavera ja el día del estudiante :D Kevaan paiva ja opiskelijoiden paiva. Vapaa paiva koulusta. Aamulla nukuin myohaan, johonkin kymmeneen asti. Sitten vain datailin ja lueskelin siiina aamuapaivan yksikseni ja lounaan jalkeen Ruben vei mut Aldanan, eli Pupin luo. Siella kokoonnuttiin Carlan, Lulan ja Ferin (Lulan poikaystava, novio) kanssa ja sitten kaveltiin yhdessa bussipysakille, jossa tavattiin Florencia, Pupin tyttoystava, novia. Meita oli siis 5 likkaa ja yks poika lahdossa viettamaan paivaa Neuqueniin. Se on lahella oleva aikas iso kaupunki. Linkkarissa oli tosi kuumaa ja likaista ja se oli aika toyssyinen ja hiostava ja matka muutenkin. Mutta ihan hauskaa oli pelleilla Carlan kanssa, ja akkia se aika meni. 


Neuquenissa kaveltiin paljon :) Monet kaupat oli kiinni siihen aikaan, jotain 15.00, koska ihmiset oli nukkumassa. Muutenkaan ei sitten ollut paljoa ihmisia siella. Viela. Pysahdyttiin yhteen korukauppaan ( Fer ja Flor jai pihalle odottamaan tylsistyneen nakosina) ja ostinpa korvikset ja sinista kynsilakkaa! Sen jalkeen lahdettiin pikkuhiljaa suunnistamaan jaateloa kohti. Tultiin semmoseen isooon jaatelopaikkaan, jossa oli vaikak mita makuja. Otettiin kaikki semmoiset 1/4 kg kulhot (huhhuhu :D) johon sai valita kolme makua. Mulle tilattiin viimeisten joukossa ja kaikki pakotti mut maistamaan omistaan kaikkia eri makuja, et osaisin ottaa semmosta mista tykkaan! Se oli tosi hyva juttu, ihastuin johonki jonka nimea en tieda, mut se oli vihreaa ja hyvaa :D ja sen lisaksi otin marengin ja dulce de lechen makuset jaatelot <3 oli muuten aivan ihanaa! eika ainakaan viela oo mahassa kauheesti tuntunut laktoosin vaikutukset XD


Kun tultiin jatskipaikasta pihalle oli tapahtunut ihme. Ihmiset oli heranny ja koko kaupunki ihan kuhisi ihmisia, nuoria paaasiassa. Puistot oli ihan taynna ihmisia juomasa matea ym. Ma valitin et olis pitany ottaa kamera mukaan, mut olihan Carla taas oikeessa kun sano et ei tosiaankaa, koska sehan varastettais heti... No loppuaika vaan palloiltiin ymparinsa ja lopulta mentiin odottamaan linja autoa. Lulalla oli varmaan jano tai jotain, se oli vaha vasyksissa ja pahalla paalla. Ja linkkari oli sitten ihan taynna, jouduttiin seisomaan ja vahtimaan tavaroita. Nyt vasta olikin kuuma ja toyssyinen matka XD 


Cipollettissa sitten erottiin, Lula ja Fer lahti kotiin Carla ja Pupi ja Flor mentiin kioskiin ostamaan Papas fritas, eli sipseja ja appelsiini mehua ja sit etittiin puistosta vapaa nurkka ja mussutettiin sitten yks sipsipussi siina ja katteltiin maailmanmenoa. Mulla oli tosi hauska iltapaiva Neuquenissa ja Cipo centrossa, vaikka taas kerran, olinkin valilla vahan out kaikesta mista puhuttiin. Koska tottakai, kun on kavereiden kanssa niin selittaa kaikkia juttuja nopeesti, ja siis mun mielesta naa puhuu toooosi nopeesti ja sillon kun ihmiset hopottaa nopeesti en viela oikein meinaa pysya perassa, vaikka jo suht hyvin ymmarranki puhetta. Jos se on hidasta XD


Tanaan menin sitten kouluun, mut vaha myohemmin kun normaalisti, koska tanaan oli kai eilisen takia joku erikoispaiva. Heti aluksi meidat jaettiin juhlasalissa 6 joukkueeseen, siis koko koulu. Jako tapahtui siten etta opettajat kiersi maalaamassa kaikkien naamat jollain varilla. Ma paasin monen kaverini kanssa Amarilloon, eli keltaseen joukkueeseen. Sitten meilla oli kaikenlaisia peleja ja kisoja. Heti pihalle kylmaan ja vesisateeseen jotain pallopelijuttua, joka muistutti vahan polttopalloa. Se oli ihan ok, ei mikaan mun lemppari. Ja sormet jaatyi. Sen jalkeen oli sisalla joku sana arvoitus jota en tajunnu yhtaan, siina vaiheessa keskityin vaan sormien sulattamiseen. :D


Sitten mentiin taas pihalle, ja jonoon istumaan kaks joukkuetta vastakkain. Ja toinen kenka pois jalasta ja kaikki kengat yhteen isoon kasaan. Jonon etummaisen piti aina rynnata kasan luo, ettia oma kenka, kiskoa se jalkaan kunnolla ja juosta jonon peralle. Se oli ihan hauskaa, sukka vaan likaantui :D Jaaa mitahan sitten? Ai niin, sitten piti pukea yks joukkueen jasen siten et sen paalla on mahdollisimman paljon sanomalehtea. Siis tungettiin paidan ja housujen ja pipon ja kaiken mahdollisen sisaan paperia niin etta ne raukkaparat naytti ihan yli lihavilta kummajaisilta :D Sanomalehdesta piti myos taiteilla 6 erilaista juttua, me tethiin lintu, sydan, lentokone, vene ja jotain mita en muista :D


Sitten meilla tais olla pieni paussi. Sen aikana meidan luokka ( tai ne jotka oli siis paikalla, varmaan puolet luokasta on jossain matkustamassa koko viikon) kokoontui kotiluokkaan ja koin taas iloisen yllatyksen. pari tyyppia oli tuonut matea, joku kakkua, joku facturaseja, kekseja, sipseja, kaikkee mahdollista, ja kaikki keskelle poytaa ja jakoon kaikille :) Vahan harmitti kun en ite ollu tuonu ku yhden omenan...jonka soin ite, ku muut naureskeli sille :D Mutta teen pullaa joku paiva, et eikohan se oo okei! Mutta taalal on nin ihana taa kaytanto, etta jaetaan kaikki! Ja join mateakin, eika se ollu niin pahaa ku ennen :) alan tottua!


Noniin, pelit jatkui pihalla, piti muodostaa vaatteista mahd. pitka "koysi". Ja tosi pitkia niista tulikin kun oli niin paljon ihmisia. Mutta myos kylma tuli, vaikak otin vaan sen puseron pois. Sitten sisalla oli musiikkibingo, jossa piti tunnistaa kappaleita joita soitettiin. Ma tunnistin Abban Mamma Mian ja Queeniin Show must go on :DD muut olikin melkein jotain espanjankielista iskelmaa ym :D Ja sitten alko homma menemaan vaa hauskemmaksi. Karaoke. Kaikki istu lattialla salissa ja keskelle laitettiin mikrofoni, ja vuorotellen joitain tyyppeja joka joukkueesta meni sinne laulamaan. No kaikki laulo ja taputti ja vislas et ei se silleen ollu mikaa niin iso juttu. Mut ne veti kaikkia hienoja tanssi liikkeita siella ja se oli vaan yli hauskaa :D Ja sen jalkeen tuli ihan tanssikilpailu, joka joukkueesta tyttopoika pari ja erilaisia musiikkeja kuten rock ja cumbia ym ja ne tanssi taysilla siella keskella ja kaikki taputti ja hurras ja tanssi iteki reunoilla ja meininki oli ihan kasittamattoman ihana! Ja ihan lopuksi oli sitten vaa semmosta et tuli niita karaokebiiseja ja ihmiset tanssi ja laulo, opettajat mukaanlukien :D Tykkaan tammosista koulupaivista XD 


Viela mainitsemisen arvoinen asia tastapaivasta on se, etta iltapaivalla KAVELIN YKSIN taalat Rubenin kotoa mun kotiin, siis keskustaan, ja se on aika pitka matka, mulla meni about 20 min kun kavelin reippaasti. Enka ollu laheskaa varma reitista, mut jotenki vaistolla satuin kaantymaan aina oikeesta kohdasta!!! Ja siella sitten tapahtui toinen asia josta oon ylpea! Siella on yks tyyppi aina maalaamassa, ja tanaan sitten sain oikein juteltua sen kanssa. Se puhu ihan hirmu nopeesti ja epaselvasti ja jouduin koko ajan pyytamaan et hitaammin kiitos, mut kuitenki paapiirteissaan tajusin mita se tarkotti ja sain jotain vastattuakin!  Hurraa :) Kotimatkan kavelin osittain kahteen kertaan, kun Jaime-koiruliini lahti seuraamaan mua ja vaikka tiian et se osaa kotiin ite lahdin viemaan sita kotiin ku kuitenki vaha pelotti. Hassu koira. Tulipahan urheiltua. Ja siina vaiheessa alko olemaan sen verran myoha, et kun tulin kauemmas keskustasta, otin Carlan taktiikan kayttoon ja poimin maasta teravan kiven kateen, ihan varmuuden vuoksi vaan. Aseeksi siis. Mutta hyvin meni matka ja olin tosi ylpee et sain kaveltya itekseni :) Ja nyt nukkumaan! Besos <3



tiistai 20. syyskuuta 2011

Mi enamoro en super mercado ;D

Wiiiiiiii, tuntuu etta siita kun viimeksi kirjoitin olis kauheen pitka aika! vaikka ei siita taida olla kuin viikko, tai jotain semmoista. Mun ajantajua taalla on aina vahan niin ja nain :D Kuten varmaan huomaatte, en oo talla hetkella omalla koneella, se on kotona nukkumassa. Toivottavasti saatte selvaa vaikkei ookkaan aata ja oota pisteiden kanssa. Nyt yritan taas saada selostettua kaikkea mahdollista viime postauksen jalkisista tapahtumista. Tuntuu etta on paljona asiaa, ja no, koska ma EN kirjottaisi pitkasti! :D 


Asiaan. Keskiviikkona en mennyt kouluun, koska olin siis kipeena. Cris ja Ale lahti siina aamupaivalla, ja ma hengailin yksin kotona. Sillon oli aika masentuneet fiilikset, kuten edellisesta tekstista huomaatte. No sitten illalla menin mun kakkosperheen kotiin. Ne asuu semmoisessa kerrostalo asunnossa, ja ma yllatyin kuinka iso se oli sisalta. Tosi kiva ja viihtyisa! :) Ja mun toka mamà ja papà on tosi mukavia! Tapasin ne ekaa kertaa, kuten myos vauva pikkueljen, Jeronimon! Sofia siskon olin jo tavannu ennemmin, se on 11 vuotias, kai :D Ja sloanen tottakai. Mua arsytti kun olin kipeena ja ihan puhki poikki tooooot niin en jaksanu tehda kauheen loistavaa ensivaikutelmaa. Lojuin vaan sohvalla ja join teeta ja juoksin vessaan. Yritin jutella jotain, mut ei mun espanjakaa oikein kulkenut. Irma teki mulle sitten riisia ruuaksi ja juotavaksi spirtea. Menin aika aikasin nukkumaan. Nukuin Sofin kanssa samassa huoneessa, koska silla on kerrossanky siella. Aamulla sitten oli jo vaha parempi olo, onneksi! Ja sitten tuli kiire kun tajuttiin etta eras neiti oli unohtanut passinsa kotiin...ops! Mut ihan tahan valiin, en edes sitten tarvinnu koko passia reissun aikana, et ihan turhaan panikoitiin.


Bussiasemalla tavattiin 4 muuta tyttoa lahikaupungeista. Kaks saksalaista, yks ranskalainen ja yks hollantilainen. Meidan bussi oli melkein tunnin myohassa...Tottakai, ollaanhan lattarimaassa :D No kun sitten lopulta paastiin inkkariin sisalle yllatyin iloisesti! Ne istuimet oli tosi leveat ja mukavat, ihan niinku nojatuolit!!! Istuin sen ranskalaisen tyton, Emman vieressa. Matka sujui ihan mukavasti, olo oli jo paljon parempi ja juteltiin siina Emman kanssa kaikenlaista, ja sitten telkkareista rupes tulemaan elokuvaa jota sitten kattelin. Koko matkan aikana tais kerita tulla 2 ja puoli leffaa, joista yks oli espanjaksi dupattu, niin et en ma sita sit oikein jaksanu kattoa. Mutta eka leffa oli ihan mielenkiintonen. Saatiin ihan ruokakin siella, samantyyppista ku lentokoneruoka, jotain riisia ja kanaa ja jalkkariksi flan, joku semmonen vanukasjuttu :D Ai niin, kerran jouduttiin pysahtymaan pitkaksi aikaa. Imettelin et mita nyt ja sit tuli semmosia jotain poliisi miehia tai sotilaita sisalle bussiin. Niita kuljeskeli edestakasin kaytavalla ja sit ne meni ulos ja odotettiin kauan ja yhtakkia Emma pomppas saikahtyneena ylos. Jajajajaj, ne tuli okein koiran kanssa bussiin sisalle, aki ne jotain huumeita sitten etti :D No lopulta jatkettiin matkaa. Loppumatkasta olis ollu hienot maisemat kun oltiin vuoristossa, mutta thanks to the ashes, en nahnyt oikeestaan mitaan. Sekin oli aika pelottavaa sinansa, et ajettiin mutkasella vuoristotiella, eika nakyny oikein mitaa muuta ku harmaata tuhkapilvea! 


Barilochessa satoi vetta kun saavuttiin. Siella Ramiro, Rotary tyyppi oli meita odottamassa jonkun naisen ja kahden vaihtaripojan kanssa. Siella oli kylma!!! Lahdettiin ihanasta 25 asteen lammosta semmoseen 10 asteen lampotilaan. Noo sitten ajeltiin Barilochen keskustaan semmoiseen Hosteriaan, hotelli se kai oli. Tosi viihtyisa ja kivan kokoinen. Me 27 vaihtaria oltiin ainoat asukkaat siella, hahah :D Ma jaoin huoneen saksalaisen Janan ja hollantilaisen Alexin kanssa. Meita oli siella, hmmm, yks suomalainen, yks kanadalainen, yks sveitsilainen, 4 amerikkalaista, 2 hollantilaista, 3 belgialaista, ainakin 6 saksalaista, ja varmaan saman verran ranskalaisia, saksalaisia tais olla enemmankin, en oo varma :D jajajaj kuitenkin siis ranskalaiset oli koko viikonlopun ajan se "ranskalaisten" porukka. Ne ei oikein puhunut englantia ja ne oli muutenkin vaan koko ajan keskenaan. Saksalaisilla oli osittain samajuttu, ei nyt ihan niin tiiviisti kuitenkaan. Ranskalaisista tais kaikki vahan puhua pahaa selan takana :D Sit me oltiin me loput, jotaka ei puhuttu ranskaa eika saksaa, ja varsinkin hollantilaisten tyttojen, varsinkin Lauran kanssa tulin tosi hyvin juttuun. Samoin sen sveitsilaisen pojan. Ja amerikkalaisten tyttojen seka belgialaisten. Toki kaikkien kanssa tulin toimeen ja juttuun, ja se just oli hauska et oltiin kaikki kuitenkin samaa porukkaa ja pysty menna juttelemaan kelle tahansa :)


Meidan kanssa hengaili koko 4 paivan ajan argentiinalainen Rotex poika, siis semmonen joka on jo ollu vaihdossa. Neuhen oli viime vuoden Kanadassa ja Matt, se kanadalainen, tunsi sen hyvin. Hahah oli hauskaa koska kukaan ei ikina muistanu muiden nimia, niin puhuttiin vaan aina "kanadalaisesta" tai "suomalaisesta" jne :D Neuhen oli tosi mukava ja hauska tyyppi, argentiinalainen :) Meilla oli yllattavan paljon vapaa-aikaa viikonlopun aikana, se oli kiva, koska sillon ehti tutustua muihin. Ohjelmaa meilla oli muun muassa saantojen lapikaymista, sit tulijoku laakari selittamaan kuinka mp3 ym voi vahingoitaa kuuloa (en oikein ymmartanyt miks se tuli siita puhumaan..::D) ja hmmm matkatoimiston tyyppi kavi kertomassa meidan kahdesta reissusta etelaan ja pohjoiseen jaaa sitten oli joku mediatilaisuus, jonne tuli ihan tvkamerat ja lehdiston tyyppeja ym. Muuten meilla ei sitten kauheesti ollut mitaan, syomassa kaytiin aina viereisessa ravintolassa. Syotiin mm. pizzaa, empanadas (semmosia vaha niinku lihapiirakoita tms), pastaa, milanesas. Ja jalkkariksi jaateloa tai flania tai hedelmasalaattia. Aamupalalla oli aina ihania croissantteja joiden paalla on semmoinen sokerikuorrutus nam :D Hahahha soin ihan liikaa viikonlopun aikana! Mut oli vatsa ihan kunnossa jo! Niinjoo ja suklaatakin jonkin verran mussutin, koska Bariloche on siis kuuluisa suklaastaan!


Lauantaina tehtiin 5 tunnin eneretki jarvelle. Se oli tosi ihana! Vaikka aika pitka... Saa oli taydellinen, aurinko paistoi, ei pilvia eika tuhkaa! Aika kylma siella oli mut ei se mitaan. Ma rakastuin niihin maisemiin, lumihuippuisia vuoria joka puolella, ihan uskomatonta!!! Tehtiin kaks paussia joihinki saariin joissa kaveltiin. Oli aika mukava paiva, vahan vasy vaan, koska perjantaina oltiin valvottu aika myohaan. No lauantaina tuli sitten valvottua melkein koko yo...Mutta ei siita sen enempaa :D Aika meni tosi nopeesti siella, tuntui melkein ku olis tuntenu ne tyypit aina, ikavahan tassa tulee! Sunnuntaina sitten ihmiset lahti kotia kohden pikkuhiljaa, ekat seitteman aikaan aamulla, me oltiin kai viimeiseten joukossa 2 aikaan paivalla. Aamupaivalla menin sitten viela kavelemaan muutaman tyypin kanssa kaupungille ja kaytiin syomassa lounasta jossain pikaruokapaikassa. Joka ei sitten ollutkaa PIKAruokapaikka...Melkein myohastyttiin meidan linkkarista, rotary tyypit oli jo vihasena odottamassa hotellilla :D Mutta melkein vaan, ehdittiin oikeesti tosi hyvin! Kotimatkalle lahdettiin samojen 4 muun tyton ja Sloanen kanssa. Nyt olin tosi vasyksissa, ja jaksoin kattoa vaa osittain elokuvia. Nuokuin melkein koko matkan silleen puoli unessa. Nyt saatiin vaan teeta ja alfajore (patagonialainen ihana keksi). 


Kun paastiin Cipolettiin  olin ihan sikavasynyt! Mua oikeesti meinas ihan vaa itekttaa kaikki. Varsinkin kun oli jotain epaselvyytta siina et kenen luokse nyt meen. Kun Sloane ajatteli et meen Rubenin (mun rotary counselor) koska se oli sanonu niin, ja Ruben taas ajatteli et meen Sloanen luo kun ne oli sita ehdottanu...en tiia. Olin ihan sekasin, mut Sloane soitti Rubenille ja sovittiin sitten et meen sen kotiin. Sitten piti kayda kotona hakemassa vaatteita ym. Ruben puhuu vaan espanjaa, mika siis on hyva. Ja Guillermina, sen vaimo puhuu englantia, mut haluaa koko ajan opettaa jotakin, mika sekin on hyva. Mutta silla hetkella kun olin ihan rajahdyspisteessa en olis jaksanu. Olisin vaa halunnu jaada kotiin nukkumaan. Muta piti jaksaa olla suht ilonen illallisella ja yritttaa saada se espanja tulemaan aivoista pihalle. No nukuin sitten kuin tukki. Hahhahah aamulal yritin menna suihkuun mutat ei siita sitten tullut mitaan. En saanu sita vetta tuleman suihkusta, ainoastaan hanasta. Olin sitten kontallani siella ammeessa pesemassa hiuksia :D 


Koulupaiva meni aika normisti, olin vaan aivan alyttoman vasyksissa. En jaksanu oikein keskittya ja odotin vaan koko ajan etta koska paasen kotiin nukkumaan. Koulussa oli tosi vaha porukkaa, koska monet on menny johonki matkalle ku keskiviikkona on Opiskelijoiden paiva, vapaa paiva. Koulun jalkeen menin kotiinkotiin kattomaan koiria ja nukkumaan :D Sielta menin sitten Carlan kyytilla Camilan kotiin ja siella oli Lulakin. Oli tosi ihana iltapaiva, juotiin paljon tererèa ja syotiin kakkua ja sit mentiin kavelylle ja sit datailtiin ja otettiin kuvia (joita en nyt voi laittaa kun en oo omalla koneella! ja ainiin kuvista puheenollen, unohdin kameran akun kotiin kun oli barilochessa, joten ei kuvia sielta...) ja juteltiin ja naurettiin. Sitten illallinen sijaiskodissa Guillen ja Rubenin kanssa. Sain ihan kivasti jo espanjaa tulemaan ja guille antoi mulle jonku kirjan jota se haluaa et ma luen. Ihan kun se nakee tosi paljon vaiaa et ma oppisin! 


Tanaan en mennyt kouluun, koska oikeestaan kukaan muukaa ei menny. Koska huomenna on vapaapaiva. Aika jannaa, mutta kylla se mulle sopii :D Aamulla nukuin siis piiitkaan ja sita just tarvittinkin! Sit otin suihkun (olin kysynyt Rubenilta kuinka se toimii :D) ja soin aamupalaa rauhassa. Ja sitten datailin pikkuhetken, mut se keskeytyi rajun itkukohtauksen takia. Emma ystavaiseni oli linkittany facessa yhden kipaleen ja jostain syysta se sai mut itkemaan. Varmaan kaikki koko kuukauden stressi ja vasy ja kaikki purkautui pihalle. Itkin ihan suureen aaneen vessan lattialla vaikka kuinka kauan. Lopulta paatin et nyt lopetan, ja teen jotain ja sit pikkuhiljaa rauhotuin ja rupesin lukemaan sita Guillen antaaa kirjaa. se kertoo Argentiinasta ja on silleen suht helppo lukuista. Kaansin siita yhden sivun ja yritin opetella uusia sanoja. Itkeminen helpotti, oon ollu sen jalkeen koko loppupaivan tosi hyvalla tuulella :) 


Lounaan jalkeen menin sitten taas kotiin kaymaan ja moikkasin koiria ja join kupin kahvia ja datailin sitten vaan. Siella on jotain tyyppeja maalaamassa. Niinjoo ja kavin kaupassa hakemassa body lotionia, koska taalla jostain syysta kaikki kuivaa, iho, huulet, hiukset kaikki :D jaaa sittenGuille tuli hakemaan mut kotiin ja matkalla kaytiin kaupassa hakemassa ruokajuttuja. Ja joku myyjatyyppi, Luis nimeltaan, varmaan jotain 25 v, rupes juttelemaan mulle ja sit Guille sano et oon suomesta yms. No sit mentiin kauppaan ja sit ku tultiin pihalle se oli siina ovella ja sanottiin et Chauu, ja jatkettiin matkaa kohti autoa, niin eikohan vaan Luis juokse perassa ja kyselee kaikkee et mista oon ja kuinka kauan oon ollu taalla ymym ja lopulta antaa Guillelle puhelinnumeronsa koska se halus kutusa meidat syomaan johonki! Mua meinas naurattaa koko ajan mut yritin pysyy suht vakavana ja hymyilla vaan. Guille muka otti sen numeron ylos kannykkaan, vaikkei oikeesti ottanutkaa. Ja kun paastiin autoon revettiin molemmat nauramaan! Ihan hassua! Nyt oon sitten koko illan saanu kuulla mun "rakastajasta" supermarketissa :DDD 


Ja viela tasta illasta sen verran, etta ihan kohta lahden Florin ja Lulan kanssa kupungille syomaan. Koska huomenna siis on vapaapaiva! Chauu! Besos :)