Jokainen päivä on yksi elämä

Mun blogi on jotenki kuollu sen jälkeen kun palasin Suomeen. Tai no, oikeestaan vähän ennenkin jo...Viimeiset päivät Argentiinassa ja ekat KUUKAUDET Suomessa on vaan hurahtanu ohi ihan jollain pikakelauksella :O Järkyttävää...

Tämän oli alunperin tarkotus olla vaa blogi tuon vaihtovuoden ajan, mutta nyt tuli sellanen olo, et voisin kirjotella tänne nyt täällä Suomessakin. Ainakin aina joskus, kun ehdin. Koska musta tuntuu et mun elämä on kauheen kiireistä taas...Tai vähän niinkuin tää uus blogin nimi, joka siis suomeksi tarkoittaa et "jokainen päivä on yksi pieni elämä". Mun mielestä kauheen hyvin sanottu. Siten tää elämä tulis elää, ottaa jokainen päivä ihan niinku yhtenä elämänä, nauttia siitä täysillä!:) 

No ihan lyhyesti yritän päivittää mun elämäni tähän. Lähtö Argentiinasta oli yks maailman vaikeimmista asioista! En oo varmaan ikinä itkeny niin paljon. Siellä oli mun koko luokka ja kaikki perheet ym linkkariasemalla hyvästelemässä mua ja ne vielä juoksi linkkarin perässäkin jonkin matkaa...Kamalaa...Niin ne teki mulle yllätysläksiäisetkin!Ja siis no ihan lyhyesti sain järkyttävän tärkeitä ja hyviä ystäviä sieltä, ja perheitäkin vielä kolme kappaletta ja niitä kaikkia on älyttömän ikävä koko ajan! <3 mutta onneksi on facebook ja skype! me tapellaan aikaeroa vastaan ja selvitään tästä. 

Samalla oli kuitenkin aika ihanainen tunne suomeutua. Vaikka mulla olikin matkalla pari mutkaa, sillä Pariisissa myöhästyin koneesta ja jouduin sinne vielä järkkäämään itelleni yösijan ja silleen...Olin pitkien lentojen jälkeen tosi väsyksissä ja jotenki vaan itketti koko ajan, koska olin henkisesti valmistautunu pääsemään kotiin jo sillon, mut en sitten päässytkään...Mutta jokainen kokemus opettaa, opin selviämään tilanteesta kuin tilanteesta:) Siinä vaiheessa kyyneleet oli taas silmissä kun vuoden jälkeen sai taas halata äitiä ja iskää ja veljeä ja siskoa ja muita rakkaita <3 Voin kertoa et se tunne oli aika sanoinkuvaamaton. 

Sitten alkoi kotimatka ja semmoinen jännä totutteleminen. Monet on kyselly et miltä nyt tuntuu olla suomessa takaisin. Ja no mun vastaus on semmoinen...että kaikki on samalla tosi normaalia ja tavallista ja samanlaista kuin vuosi sitten ja samalla tuntuu et kaikki on ihan erilailla! Kai se isoin muutos on tapahtunu mussa itessäni? Tämän vuoden kokemukset on varmasti aikuistanu ja muuttanu mun ajatusmaailmaa, maailmankatsomusta, itsetuntoa ym. sellaista jos nyt yritetään käyttää psykologisia termejä ;) Vaihtovuosi antaa vaan niiiiiiin paljon, suosittelen KAIKILLE!!! :)

Musta tuntuu et oon aiva ruosteessa tämän blogin kirjotuksen kanssa...Tästä tulee sellanen tynkä, kaikesta sanon vaa ihan vähän...Musta tuntuu et olis liikaa asioita kerrottavana!!! Mutta jos nyt kirjottelis useemmin nii vois saada kaikki sanottua:D Tähän loppuun voisin heittää ihan vaa pari randomia juttua, kuten sen että 4 päivää suomeen paluun jälkeen menin isoseksi pikkusiskon riparille ja oli huippu leiri! Ja sitten alkoi koulu ja abivuosi ja ylimääräisten kurssin vääntäminen jatkuu...Ja KIRJOITUKSET! Kirjotan espanjan nyt syksyllä ja itseasiassa HUOMENNA on se kirjallinen osuus, kuuntelut meni jo! Jaaa mitäs muuta, lisäksi oon mukana Kaunotar ja Hirviö näytelmässä, Könni-kellona. Ja meidän kotona on meksikolainen vaihtarityttö Caro joka on aivan ihana <3 Jaaah ööö äiti opettaa mua ajamaan, kirjallisista muuten pääsin jo läpi, enää puuttuu inssi ja sitten saisin vaarantaa liikennettä ihan virallisesti:) Ja nyt meillä oli eilen illalla ihan super kivat lukion bileet :) No tässä oli muutama random juttu, kirjotan pian toivonmukaan, uudestaan! Jos ehdin...toisaalta kamalaa mut toisaalta hyvä juttu et on päivät näin täynnä kaikkea, varsinkin kun suurin osa asioista on kuitenkin KIVOJA! :) 

Ja heii, ihanaa että mun rakkaat ystävät on pysyneet<3 Meillä jatkui juttu siitä mihin se vuosi sitten jäikin! Tämä on todellista ystävyyttä!

Viimeistä viedään, viikkoa siis :(

Käykö teille ikinä silleen, että olis ihan kauheetsi kaikkia juttuja mitä pitäis tehdä, ja ajattelee että nyt kun on kerran vapaapäivä, niin teen sit kerralla kaiken oikein ajan kanssa, ja sitten alkaa miettiä että mistä aloittaa ja kuorma tuntuu niin isolta ettei tiedäkkään mistä alottaa ja sitten loppujen lopuksi päädyt koneelle etkä tee yhtään mitään niistä asioista jotka oli tarkotus hoitaa? :D mulle käy, kävi tänään esimerkiksi. Tai no melkein, JOOOTAIN mä sentään sain aikaseksi, kuten chilen matkalaukun purkamisen, huoneen järkkäsin jotenkuten, alotin kaverien jäähyväiskirjeet (3/13, puuttuu 10 + perheille ym, että saa ainaki kirjotella) ja alotin tokaa historian esseetä (2/5...voih...)! Et kivasti alotin kaikkee mut mitään en saanut loppuun Ai niin ja ihan lisäbonuksena, ostin kivat kengät, joita olin jo jonkin aikaa miettiny...idiooti kun olin, niin ostin ne...koska siis nyt mun pitäis olla heittelemässä turhia tavaroita pois ja pakkailemassa jo mun laukkuja, mut ei, neiti menee ostamaan vaa lisää kamaa että tästä pakkaussessiosta tulis vielä vähä vaikeempi! ihme muija, etten sanoisi :D Tänään ei siis ollut koulua, koska opettajilla oli mikälie kokouspäivä tms. Mutta huomenna on, joten mä en saa nyt istua tässä kirjottamassa kauaa. Mut hei, blogin kirjotuskin oli mun listalla, eli taas tulee yks asia hoidetuksi, tai ainaki aloitetuksi XD 

Olin tuossa viime viikolla Chilessä. Tasan viikko sitte tiistaina lähdin aamulla varhain bussilla matkaan. Matka venyi vähän pitemmäksi ku se 10 tuntia, ei onneksi muuta ku kolmisen tuntia! Koska siis rajalla oli sähköt poikki ja kaikenlisäksi vielä joku lakkokin...-.-Mutta matka meni suht nopeetsi jutustellessa ihmisten kanssa, kaikki oli tosi mukavia ja autto mua kaikessa siellä tullissa jne. Bussiasemalla näin sitten Nooran piiiiiiiiiiitkästä aikaa, tyyliin 8 vuoden jälkeen! Me siis oltiin hyviä kavereita ala-asteella, mut sit Noora muutti pois eikä vaan jotenki enää pidetty yhteyttä...harmi...oikeesti, menetettiin niin monta vuotta!!! Koska siis tultiin ihan yli hyvin juttuun ja lähennytiinkin niiden kolmen päivän aikana aika paljon! Ja tottakai oli aika kiva nähdä joku suomalainenkin piitkästä aikaa ja puhua ihan SUOMEA! ihan hassua!


Nooran kanssa tutustuttiin Los Angeles nimiseen kaupunkiin, siis sen kotikaupunkiin. Noora on siis Chilessä vaihdossa ja menin sen perheen luo kylään. Oli oikein mukava se perhekin! Ja tykkäsin kaupungista, se oli silleen just hyvän kokonen! Ja ilma oli paljo kosteempi, elikkäs oli paljo enemmän vihreetä ku Cipossa. Käytiin mm ostarilla ja elokuvateatterissa ja syötiiin ja SYÖTIIN :D Ja sit mentiin käymään Concepcion nimisessä vähä isommassa kaupungissa, jossa päädyttiin yhen Nooran perheen sukulaispojan kanssa kattomaan jalkapallo Argentiina-Chile peliä yhteen baariin sen kaverien kanssa. Ei me paljon kaupunkia nähty, mutta oli kivaa kuitenkin. Ja ainaki tosi lattarihenkinen kokemus sekin, siellä baarissa oli nimittäin niin kova huuto ja laulu että! ja minä yksin siellä argentiinan puolella...no tasapeliin se sit loppui loppujen lopuksi, ihan hyvä silleen...:D Tutustuin Chilessä myös sitten pariin muuhun vaihtariin, yhdysvaltalaiseen Philiin ja itävaltalaiseen Johannaan. Olivat tosi mukavia. Vaikka olinkin vaan muutaman päivän siellä, meillä oli tosi hauskaa ja varmaan se pääasia oli nähdä noora ja pikkusen sitä sen elämää siellä! Joskus toiste teen kunnon turistimatkan Chilen nähtävyyksiin! Ai niin ja vielä pakko mainita siitä kielestä, että ne puhuu niin erilailla espanjaa siellä että huhhuh meinas naurattaa aluksi aina kun joku siellä avas suunsa! Ja ainaki kaikki kysyi et oonko argentiinasta, kun mulla oli argentiinalainen aksentti, jee! Tulin niin ylpeeksi!!! :) Ja kotimatka bussissa sujui ilman ongelmia, piteni taas semmoset 3-4 tuntia koska rajalla oli lunta ja jouduttiin kiertää pitemmän kautta, mut ei voi mitään. Juttelin poliisipojan kanssa ja se lahjotti mulle sen pipon ?!? o.O nojoo eipä siitä sen enempää...


Okeii tuota alkua kirjotin pari päivää sitten mut en ikinä saanu tekstiä loppuun, niin et jatkanpa nyt tänään. Eli mitähän mä nyt sanoisin...nyt on vajaa viikko siihen, etä lähdne täältä Ciposta. Mun tunteet menee semmosta vuoristorataa; iloinen, jännittynyt, supersurullinen, pelokas, innokas palaamaan kotiin, mitääntajuamaton ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Jotenki en oo vieläkään kunnolla tajunnu, että tässä ollaan oikeesti lähdössä pian, että pian mä en ookkaa enää täällä, pian mä en enää meekkää tuonne kouluun, pian mä en enää nääkkää mun kavereita, mun perheitä! Kaikki muuttuu taas...Toisaalta tiedän et palaan sinne Suomeen mun suomen elämään ja totta kai oon super innoissani et nään taas kaikki ihmiset siellä! Mut toisaalta pelottaa sekin, koska mä tiedän et moni asia on muuttunu tai tulee muuttumaan, MÄ oon muuttunu täällä...Ja pelottaa sekin, kun ei tiedä, että koska mä nään näitä ihmisiä täältä uudestaan?! Koska mä pääsen palaamaan tänne?! jooh ehkä tässä päällimäisenä on just se alakuloisuus siitä et pian mun pitää lähteä..


Mut tässä on vielä viikko aikaa! Tehdä asioita! mulla on kauhee lista asioita joita pitää tehdä, ihmisiä joita pitää hyvästellä jne. Pakkaamisen aion alottaa HUOMENNA! pakko oikeesti, ei tästä muuten nyt tuu yhtään mitään. hissan esseitä tein tossa just äsken, eli enää puuttuu yks!!! ja niitä kirjeitä mun pitäis kirjotella, tänä iltana aion vähintää yhdne kirjottaa, tai enemmänkin! murrr! 


Ja noniin, tää oli mun viimenen kokonainen viikonloppu enkä oikeestaan nukkunu kauheesti. Perjantaina kokoonnuttiin yhen luokkakaverin luona semmosella suht pienellä porukalla, vaan about 15 henkee. Ja muutenki tosi rauhallinen ilta ja lopetettiin varhain, jo kolmen aikaan lähdettiin kotia kohti!!! Tai siis mä menin nanun ja sofian ja carlan kanssa carlan kotiin koska jäin sinne sit yöksi! sit mut haettiin aaamulla suht varhain kotiin koska meidän piti mennä yhdne tädin synttäreille neuqueniin. Syötiin paljon. Sieltä matka kohti Lauran kotia jossa nukuin siestan lauran sängyssä XD Lopulta se kuitenki kiskoi mut ylös, koska meidän piti mennä keskustaan...oli tosi vaikee herätä, mut pakotin itteni hereille ja lähdettiin kävelemään keskustaan. Siellä meillä oli nimittäin operaatio viimeisten lahjojen ja tuliaisten hankinta + viimeisten bilevaatteiden etsiminen mun VIIMEISEEN boliche yöhön! Ja onnistuttiin aika hyvin loppujen lopuksi! Sit juostiin takaisin koska meidän piti vielä käydä molmepien suihkussa yms ennen 10 ja kello oli jo vähä yli 9 :D Koska lauralla oli sen läksiäisjuhlat sen ekan perheen kodissa. Hyvin ehdittiin :D ja sit nokka kohti läksiäisjuhlia!


Juhlat oli aivan kivat, siellä oli lauran perhettä ja ystäväperheitä yms ja kaikki toi jotain ruokaa, vähä niinku nyyttärimeiningillä. Ja oli yli ihana nähdä vielä kerta se sen eka perhe, koska tosiaan vietin siellä talossa aikas paljon aikaa kesällä!!! Mä lähdin kuitenki aika varhain sieltä jo cipoon koska tosiaan kokoonnuttiin kavereiden kanssa bilettämistä varten, koska oli tosiaan mun viimeinen lauantai...:( Lähdettiin viimestä kertaa Meetiin ja siis oli tosi hauska ilta!!! eipä siitä muuta.


Ja tänään viimeinen sunnuntai asado!!! Aika haikeeta sekin... olin kuitenkin aika unella ja vaan nuokuin siellä :D ja sit kun päästiin kotiin niin nukuin siestan ja sit istuuduin koneelle tekemään hissan esseitä! ja nyt olis vielä yks jäljellä, mutta ei oikein huvittais ruveta sitä väsäämään. Lisäksi päässä pyörii tai jotenki stressaa mun läksiäiset, koska ei oikein tunnu löytyvän paikkaa tai mitään ja en tiiä mitä me tehdään. Mutta kai me jotain keksitään! :)

Tonight we are young

Hola todos :) Nyt on kulunut kaksiko viikkoa siitä kun viimeksi kirjoitin. Hui kuinka se aika menee nopeesti! Ihan siivillä! Näiden kahden viikona aikana oon huomannut ja tajunnut monia asioita. Tärkein on se, että tajusin, kuinka paljon nämä mun paikalliset kaverit mulle merkittee ja kuinka paljon mun tuleekaan niitä ikävä. Tästä oivalluksesta johtuen oon viimeaikoina itkeny itteäni uneen useana yönä, voih. Lisäksi mun kaverinikin on tainneet tajuta, että meen pian, ja voih tuntuu niin ihanalta ja kamalalta yhtäaikaa kun ne mulle sanoo että mä en saa mennä ja kuinka paljon niiden tulee ikävä jne. Oon saanut täällä tosi tärkeitä ystäviä, ja toivon oikeasti, että meidän ystävyys kestäis välimatkankin! Tärkein kaikista (onneksi) asuuu Hollannissa. Laura on niinkuin sisko mulle, se ihan superrakas, toistemme seurassa ollaan ihan rennosti vaikka kuinka possuja sun muuta, sille voin kertoo ihan kaiken ja niin, sen kanssa oon kokenut tosi paljon matkoja ja asioita. <3 se hassulainen lähti nyt vkonlopuksi Cordobaan ja palaa huomenna ja mä lähden tiistaina chileen, eli meillä on nyt melkein 2 viikon ero, niisk. Ystävä osastolla vielä sen verran että taas muutama uusi tuttavuuskin on syntynyt; menin Cinc o Saltos nimisen kaupungin Rotary Interactin lounaalle ja siellä tutustuin niihin ihan huippuihin nuoriin. Ne heti mut kutsui täksi viikonlopuksikin sinne, mut loppujen lopuksi en mennyt, koska tää oli mulle täällä Cipollettissa toiseksi viimeinen viikonloppu ja halusin viettää sen mun kaverien kanssa. 

Maanantaina muuten oli silleen tosi kiva päivä, vaikka mulla oli maantiedossa esitelmä enkä oikein tiiä et menikö kauheen hyvin...no iltapäivä oli huippu, koska menin bussilla Neuqueniin ja Lauran ja Lean (saksalainen vaihtari) kanssa mentiin syömään subwayhin. ja sen jälkeen mentiin superiin ja ostettiin hiusväri lauralle ja värkit brownieseihin. (tosin semmonen valmispakkaus...)ja sit mentiin lauran kotiin, pistettiin musiikki soimaan, häärättiin browniet uuniin ja ruvettiin värjäämään lauran tukkaa. ei se muuttunu paljoa, mutt pikkusen punasävyistä! ja se halus kokeilla, kun ei oo koskaan aiemmin värjänny! browneit oli aika herkkua nam!

Yhen asian haluan kuitenkin tarkentaa. Oon siis saanu täällä tosi paljon tosi tärkeitä ystäviä, mutta se ei tarkota yhtään pienintäkään pätkän vertaa että mun suomen ystävyyssuhteet olis jotenkin heikentyny. Päinvastoin, musta tuntuu, että jos me selvittiin tästä vuoden erosta, niin MIERDA meidänb ystävyys kestää vaikka mitä!!! ehkä se vain vahvistaa sitä ystävyyttä, kun huomaa kuinka ikävöi toista. ja samalla mä en halua ajatella että uudet ystävät jotenkin "syrjäyttäis" tms vanhat ystävät, ei ollenkaan!!!mulla on vain hieman enemmän ihmisiä rakastettavana, mutta sitä piisaa ihan kaikille! Juurikin eilen puhuin Lauran ja Emman (kun se lopulta ehti poikakaveriltaan tulla mulle jotain sanomaan ;D) kanssa skypessä ja kuten aina, olishan sitä juttua voinu jatkaa paljon pitempäänkin, mutta jossain vaiheessa pitää lopettaa. Ne lähtee nyt matkalle Amerikkaan ja ai niin Sofia siskoni lähtee englantiin. Tuun muuten kotiin ennen sofiaa :P


Hypin kivasti aiheesta toiseen, oon vähän sekavalla päällä. Tänä viikonloppuna en nukkunu kunnon yöunia. Pe-la yön oltiin Camilan kotona pienellä porukalla ja laulettiin karaokea ja pelattiin twisteriä johonki puoli kuuteen asti aamulla. ja sitten herättiin yhdeksän aikaan ihmettelemään LUMISADETTA!!! joka siis on tosi harvinaista herkkua täällä! ei se lumi kyllä sitten jäänyt maahan tai mitään, mutta silti oli ihana kävellä kun tunsi lumihiutaleet naamalla! aih kun sitä oli ikävä! no ja takaisin tapahtumiin. Lauantaina sitten illalla tyttösiä tuli meille syömäään kun jäin yksin kotiin aj tein niille sitten suomalaista makaroonilaatikkoa!!! ja jälkkäriksi toi Lula kääretorttua jossa tottakai oli dulce de lecheä (johon oon muuten vähän kyllästyny) :D Ja sitten oli kauheaa soutaamista ja huoaamista ja puhumista että ketkä lähtee bolicheen bilettämään ja ketkä ei ja missä tehdää previa jne. Ja loppujen lopuksi sitten mä lähdin Carlan kanssa (kun kaikki muut oli kotiutunu) taksilla ettimään Nanun kaverin taloa. Ja tokihan nanu nyt sanoi osoitteen väärin ja oltiin sitten keskellä yötä jollain syrjäisellä kadulla tuijottamassa pimeetä taloa ja soittamassa nanulle vihaisia puheluita joihin se ei aluksi vastannu...nice...Carla oli ihan hermona, pääasiassa vihanen Nanulle ja kai sitä vähän pelottikin, koska alue kuulemma oli aika vaarallista...kahdelle tytölle...yksin...keskellä yötä...Mä en kuitenkaan jostain syystä tapani mukaan osannu pelätä kauheetsi ja keskityin vaan rauhottelemaan Carlaa ja soittamaan uudesta Nanulle, jolle Car löi luurin korvaan, ja kysymään sitä oikeeta osoitetta ja sit soitin uuden taksin meille ja lopuksi kaikki meni hyvin. Rahaa vain kului vähän enemmän. Ja kyl Carlaki sit rauhottui ja yö meni hyvin Meetissä. Mun ihana isäpappani tuli sitten kuudelta meitä hakemaan. 

Ja tänä aamuna heräsin ennen yhtä koska meidän piti mennä isoäidin luo lounaalle, kuten tavallista. ja  nyt kun palattiin sieltä niin puhuin skypessä perheen kanssa, ehkä viimeistä kertaa ennen kotiinpaluuta, ja sen jälkeen menin nukkumaan kahdeksi tunniksi myöhäistä siestaa ja taisin sillä varmistaa et tänäkään yönä uni ei tuu varhain...fiksua. Mutta hheeeiii muistatteko sen mun tuskaileman maantiedon kokeen? siitä tuli 9,5!!! meni paremmin kuin monilla luokkakavereilla! olin ihan o.O whaaat? hihhhiii eli jotenkin kai tuo kirjoittaminenkin sujuu :D ehkä mä niistä espanjan kirjoituksista läpi pääsen syksyllä. Sillä syksyllä olisi sitten jo kirjoitukset edessä hui. 

Torstaina mulla oli puhe rotaryssa ja se meni yllättävän hyvin! yleensä aina jännitän ihan kauheesti tollaisia puhetilaisuuksia, mut nyt en edes kattonu mun muistiinpanoja ja sainpa ne papparaiset oikein nauramaan ja herkistymäänkin pari kertaa! siinä siis muuten toinen asia jonka oon huomannu! mulla on oikeesti enemmän rohkeutta! ja itsevarmuutta! sitä mä toivoinkin saavani tänä vuonna ja kyllä nää kaikenmaailman kokemukset pakosti on opettanu ja antanu paljon! on niin hassua ajatella sitä 7 vuotiasta itteäni, itkemässä, koska en halunnu aloittaa ekaaluokkaa koulussa, koska mua pelotti niin kauheesti kaikki ne uudet ihmiset ym. ja verrata tähän päivään, oon argentiinassa pitämässä puhetta 30 vanhalle miehellä espanjaksi. En ehkä ihan heti olisi kuvitellu että tuun tekemään tommosta!

 Nyt tein ja on aika ihana tunne ajatella, että oikeesti selvisin tästä vaihtovuodesta ja toisaalta ihan kamala tunne että se oikeesti on ihan kohta ohi. joka tapauksessa pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä päivistä!!!

We like to sleep all day and party all night...

Kello on jo puoli yks yöllä, ja jooh huomenna on koulua je herätyksen laitoin just valmiiksi kello 06.40. eli kaiken järjen mukaan mun pitäis mennä nukkumaan NYT. varsinkin kun ottaa huomioon että huomenna mun pitäis tehdä maantiedon koe, siis ihan paikallisella kielellä! Opettaja mulle ilmoitti kivasti torstaina että joo sunki pitää tehdä se koe, eikä auttanu vaikka kuinka sille jankkasin että mun ei tarvi tehdä kokeita ja että se tulee menemään ihan päin mäntyä koska en tajua kunnolla jne. Ei. Se vaan sano et sunki pitää tehdä se, eli alappa opiskelemaan vkonlopun aikana...-.- oon nyt sitten lukenu nuo 22 kopiopaperia suurella tuskalla ja ponnistuksella google kääntäjän, sanakirjan ja pikkusiskon avustuksella xD ja siis ei siinä nyt kauheesti ollu luettavaa, mut ainut on se tekstin taso, et se ei oo ihan semmosta kieltä ja sanoja mitä käytetään jokapäiväses elämäs tai jossain romaanissa mitä oon lukenu jne. Kun ne on kaikenlaisia ihme sivistyssanoja ja nimityksiä, joita en tuu huomenna muistamaan millään, vaikka asian ymmärränkin! Mutta toisaalta en ees tiiä et miksi opiskelin, kun kokeen tuloksella ei oo kuitenkaan yhtään mitään vaikutusta! Teen sen kai enemmän ns. luetunymmärrystehtävänä tai jotain...:D


Mulla oli jotain mistä piti kertoa, mutta en nyt taas muista että mikä se oli...Ai niin, viikko sitten vkonlopun vietin Comodoro Rivadaviassa. Meidän chairman eli semmonen rotary tyyppi joka on vastuussa kaikista patagoniassa olevista vaihtareista, kutsui meidät sen kotiin vkonlopuksi. Meitä oli siis melki 25 vaihtaria siellä, jajaja nukuttiin autotallin lattialla makuupusseissa ja Ramiron vaimo Andrea kokkas koko porukalle mm pizzaa ja hampurilaisia! Aikas iso homma sanoisin. Mut oli ihna et ne teki sen, että saatiin nähdä toisemme vielä viimeisen kerran ennen ku kaikki palaa maihinsa. Oli tosi kiva vkonloppu, vaikka sää olikin ihan kökkö, satoi vettä ja tuuli ja oli kylmä, tiistaina tuli pikkusen luntakin (tää oli siis paljo etelämmässä tää kaupunki, eli on paljo viileempi sää). Mitään ohjelmaa meillä ei ollu, oltiin vaan ja mentiin ulos ja silleen xD Ja sunnuntaina kivasti itkettiin...Vihaan jäähyväisiä niin kauheesti! Ja nää ihmiset on melkein kuin perhe, ja nyt ei tiedä koska taas nähdään. Vaikka jotain pientä tapaamista ollaan jo suunnittelemassa ens vuodeksi Saksaan! toivottavasti onnistuu!!!


Mitäs muuta, eli mulla oli siis tosi lyhyt 2 päivän kouluviikko tällä viikolla, koska tosiaan tiistaina lähdettiin paluumatkalle Lauran kanssa ja keskiviikko illalla kotiuduttiin...semmoiset 20 tuntia linkkaria, nam! Mut ei se silleen enää tunnu niin pitkältä, hassua! ja sitten joo nää pari päivää koulussa, mitäs mä tein, en kai mitään kovin jännää, ei ainakaan kauheesti oo mielikuvia! Ui semmonen yksityiskohta, et nyt on yhtäkkiä vessat ruvennu olemaan paremmassa kunnossa vessassa! oon ollu ihan että what, kun on jo monta viikkoa ollu aina paperia ja oviin on jopa laitettu haat et ne saa oikeesti kiinni!? ja yhden päivän ajan oli jopa käsipaperia!!! luksusta!!! ja hypin nyt ihan aiheesta toiseen mutta siis torstaina kukaan ei ilmottanu mulle et koulu alkaa myöhemmin ja menin sit kasilta tavalliseen tapaan ja ei, rinnakkaisluokan tyypit mulle sano et lauuu, teillä alkaa myöhemmin! olin sit niitten luokassa aamun :)


Uii ja perjantaina sain kutsun rinnakkaisluokan järkkäämiin bileisiin Martina nimiseen bolicheen. Päätettiin sit Lauran kanssa mennä, mut sitä ennen mentiin Unica nimiseen resto-bariin, koska oltiin aina haluttu mennä kattomaan et millanen se on...mentiin huonona päivänä, kuulemma vaan lauantaisin se on hyvä paikka. Nyt se oli täynnä vanhoja...siis oikeesti mummoja ja papparaisia. Varsinkin vanhoja äijiä! Mut oli meillä silti hauskaa, kuinkas muutenkaan. Ja se olikin vaan previa, sen jälkeen siinä kahden aikaan käveltiin Martinaan ja koska ne oli mun kavereita saatiiin sisäänpääsy puoleen hintaan :D Ei ollu ihan hirveesti väkeä, mutta oli tosi kivaa! Tanssittiin ja silleen kunnes vessaan mentyäni kadotin Lauran. Sen löysin lopulta DJn kämpästä, jonne jäätiinkin juttelemaan DJn ja parin muun tyypin kanssa :D Kotiin tultiin ihan suht ajoissa, puol 7 taidettiin jo päästä sänkyyn! Laura halus kattoa hetken taru sormusten herrsata leffaa ja alotettiinkin se ja hyvä jos minuutin ehdittiin kattoa niin Lau nukahti...Mä sit sammutin leffan ja nukuttiin molemmat. Aamu kahteentoista asti, jolloin mä kiskoin itteni ylös puhumaan skypessä kotiväen kanssa <3


Lauantaina en sit paljon muuta tainnutkaan tehdä, luin vähän maantietoa ja silleen ja sitten illalla vältyin tylsiltä 50-v synttäreiltä kun mun kaverit just sopivasti ysin jälkeen laitto viestiä et kokoonnutaan Pablon kotona syömään! Menin sit sinne ja oli ihan huippu ilta! Paiklla oli suurin piirtein melkein kaikki mun läheisimmät kaverit, oltiin semmonen pieni 10 hengen poppoo! Pablo ja Agus teki pastaa, siis teki teki, ihan taikinasta lähtien ja tuli tosi hyviä! Mä muistin jopa kamerankin jee! Ja sit ruuan jälkeen juteltiin ja hömppäiltiin ja sit pelattiin pari erää Pictionarya!!! Yllätin ihan kaikki, itsenikin kun oikeesti arvasin sanoja, joita kröhöm mun espanjaa äidinkielenään puhuvat joukkuekaveritkaa ei arvannu!!! xD Mut tosiaan ei menty ulos, koska kaikkien piti lukee kokeiisiin, eli lopetettiin ilta varhain ja lähdettiin kotiin siinä kolmen jälkiin yöllä! Kotiovella jouduin sit soittamaan mamille, koska ne oli laittanu hälytyksen päälle ja mulla ei tietenkään ollut sitä kaukosäädintä jolla sen saa sammutettua. Onneksi huomasin että se oli päällä ennen kuin menin sisälle, olisin saanu koko naapuruston hereille sillä metelillä :D Mami sit sammutti sen hienosti puhelimella, en tiedä miten. Ne oli siis vielä siellä synttäreillä. 


Sunnuntaina mentiin lounaalle mummun luo ja sen jälkeen oonki lukenu kokeisiin ja dataillu kunnes mentiin ulos yhteen ravintolaan illalliselle. Ja ai niin Juan, mun hoste veli tuli vkonlopuksi kotiin. Se on siis 19 v ja opiskelee Buenos Airesissa. Lauantai aamuna säikähdin sitä kauheesti vessasta tullessani, koska en muistanu et se on jo tullu :D Eli Juan ja Sofi, sen tyttöystävä on nyt ollu täällä koko vkonlopun ja kai ne on ihan tiistaihin asti :)


Huomenna Laura tulee ehkä koulun jälkeen meille. Meillä on 10 asian lista, asioista jotka meidän pitää tehdä yhdessä ennen paluuta! Mm kattoa ne Sormusten Herra leffat :D Eli huomenna kai yritetään jotain niistä kattoa. Musta tuntuu että mulla on kauheesti asioita joita pitää tehdä ennen lähtöä, ja samalla tuntuu etten saa mitään aikaseksi...Oon jotenkin ihan selvästi laiskistunu ja se ärsyttää mua murrrr. Mutta huomenna alkaa uusi viikko, otan itteäni niskasta kiinni ja rupeen tekemään kaikkia asioita joita pitää tehdä oikein urakalla :D Mutta niin, ei tosiaan oo enää paljon jäljellä, about kuukausi! Ja se tulee meneään tosi nopeesti!


mut nyt oikeesti meen nukkumaan, eihän tästä mitään tuu jos mä kuukin kaiket yöt ja sit just tajusin että huomenna jos laura tulee koulun jälkeen, niin en voi nukkua siestaakaaan! 


Adios, besito :)

Así que corre corre corre corazón...

Holis! Täällä tylsistyneenä päätin nyt kirjoittaa taas tätä blogia... :D Ja jostain syystä ajauduin perheen koneelle, eli yritän lisailla ään pisteitä mutta ne varmaan jää koska tää on aikamoista nappuloilla säätämistä :D Etta ehka ymmarratte vaikka en laitakaan noita pisteita? 


Nyt on jo matkasta kulunut 2 viikkoa. Ihan hassua kuinka se aika taas menee! Vaikka toisaalta tuntuu etta se on menny aika hitaastikin, ainakin valilla. Mulla on ollut nyt naina viikkoina semmoinen tos ristiriitainen ja janna olo. (nyt isi varoitus tulee taas tunteiden pohdintaa xD iska ihmetteli yks paiva et onko mun vaihto pelkkaa tunteiden myllakkaa kun mun pitaa niista koko ajan puhua! ja sit rupesin oikeesti miettimaan, etta onko se vaan sita, etta mulla on nyte enemman aikaa pohtia milta musta oikeesti tuntuu vai olisinko vaan vahan muuttunu argentiinalaisempaan avoimempaan suuntaan? Ehka siina on vahan molempia, en tiia...) Mutta siis mun ristiriitainen janna oloni. Ensinnakin, oon periaattees tosi tosi iloinen taalla ja mulla on hyvia kavereita ja oon oikeesti jo onnistunu tulemaan tosi laheiseksi niitten kanssa. Ja on semmoinen aaaks apua pian mun pitaa hyvastella kaikki jne, eli en siis halua lahtea! Mutta sitten samalla oon huomannu etta hups, oon oikeesti ollu jo 9 kuukautta taalla ja nyt vois oikeesti jo olla vahan ikava monia ihmisia ja asioita sielta suomesta. ja etta oikeestaan tekiskin jo mieli palata. Samaan aikaan siis toivon etta aika menis nopeesti ja paasisin jo kotiin ja etta aika menis kauheen hitaasti ja ehtisin viela nauttia taysilla argentiinasta. Huh, kyllapas ma oon hankala. 

Nyt talla viikolla on ollu myos yks semmonen surullinenhko asia menossa, nimittain Sloane, se amerikkalainen vaihtarikaverini joka asui taalla Cipossa kans, lahti kotiin. Se ei jaksanu enaa. Silla oli ikava ja se oli kuulemma masentunu ja silla ei ollu kavereita koulussa jne. Kurjaa :( ymmarran, tai ainaki yritan ymmartaa sita. Ite en kyl enaa tassa vaiheessa olisi luovuttanu, tai aio luovuttaa! Vaikka on se mun tilanne varmaan vaha eri, koska mulla kuitenkin on kavereita koulussa ja ihan oikeesti tykkaanki kayda koulussa. No Sloane on kuitenki naiden kuukausien aikana tullu aika laheiseksi mulle ja nyt yhtakkia se piti hyvastella, niin kyllahan siina itku tuli. En ollutkaa itekny pitkiin aikoihin, niin etta siina sit purkautui varmaan kaikki, koska itkin siis ihan hirveesti siella bussiasemalla...ja seuraavana paivana kaikki paikalla olleet multa kyseli etta oonko okei jne :D 


Mutta elama jatkuu, mun pitaa nyt keskittya naihin mun muihin kavereihin ja nauttia niiden seurasta kaikki mahdollinen aika kun vaan voin! Ja heheh, ens viikonloppuna on taas edessa pieni matka :D Me mennaan Comodoro Rivadavia nimiseen kaupunkiin meidan distriton Rotaryvaihto tyypin Ramiron kotiin, siis kaikki me patagonian vaihtarit, jotka pystytaan. Viimeinen viikonloppu yhdessa! Odotan sita aika paljon, koska ollaan kuitenki aika laheisia kaikkien niitten about 25 vaihtarin kanssa. ja taa ei sinansa oo mikaan virallinen rotary konferenssi, eli siis vaan mennaan sinne pitamaan hauskaa porukalla! :D Mun paikalliset kaverit on vahan silleen plaaah, miks sa koko ajan meet jonneki...Eli kai se tarkoittaa et ne oikeesti musta valittaa! (koska mulla on vielaki joskus sellanen, luultavasti kuviteltu, tunne et ne olis mun kavereita vaan pakosta, tai et olisin jonkinlainen taakka...)


Nyt on luultavasti aika rauhallinen viikonloppu. On ollu jo aika monta semmoista, en oo varmaan ainakaan kuukauteen menny minnekaa bilettamaan, jos ei jotain pienta silla pohjoisen matkalla lasketa :D Etta melkein tekis mieli lahtee bolicheen tai jonneki, just nyt kun vissiin kaikki mun kaverit on tylsia ja vasyneita eika kai meinaa tehda mitaan... Mutta saa nyt nahda. Taalla aina tehdaan nuo suunnitelmat 5 minuuttia ennen tapahtumahetkea, etta voi ollakin etta tehdaankin jotain jonkun kanssa! Ja huomenna lounaalle mut kutsuttiin Carlan, yhden luokkakaverin kotiin asadolle. Voih kun kivaa :) Pitaa vain viela puhua perheen kanssa, koska niilla on ylensa suunnitelmia sunnuntaille, mutta ehkapa ne antaa mun menna. 

Mun perhen on tosi mukava! ne on paljon menossa ja tekemassa jotain koko ajan :D Etta vaikutan varmaan aika laiskeliinilta niiden mielesta mutta toisaalta ei ne ainakaa mitaan oo mulle ikina sanonu. Ja ne on tosi ihania oikeesti, tuntuu etta ne valittaa oikeesti. Ja kohtelee palvelijoita tosi hyvin, nekin on melkein kuin perheen jasenia. makin aina juttelen niitten kans kun tuun koulusta tms, varsinkin Monin, joka tulee aamuisin. Ja aina naille vanhemmille voin kertoo kaiken ja jutellaan paljo kaikkea siskonkin kanssa. ja  oikeestaan kaikkien perheiden kanssa tykkaan olla. kayn usein mun tokan perheen luona kylassa ja voi jeronimo mun vauva veli on jo niin iso kaveleva kiharapaa <3 ja nyt kun mun eka perhekin tuli kotiin euroopan matkalta niin menin sitten eilen sinne ja jain illalliselle. Meita oli semmoiset 13 henkee syomassa :D Ja cris teki ihanaa pizzaansa! oon vielaki sita mielta etta se tekee varmaan maailman parhaimmat pizzat, anteeksi nyt kaikille! 


Mun opiskelumotivaatio on jossain hukassa, tai silla on oikeestaan paivia jolloin se iskee ja oikeesti tekee mieli tehda kaikkee ja sit taas valilla ei yhtaan mitaan. Kylla musta tuntuu et oon lepsuuntunu ja laiskistunu taman vuoden aikana melkoisesti. Mutta yritan rauhoitella itteani miettimalla etta taa on mun lepovuosi, pitaa ottaa kaikki irti, ens vuonna sitten paahdan taysilla etta saan kirjotukset menemaan hyvin ja naytettya lukiolle etta pystyinpas siihen :P eli ehka tassa nyt oikein lauantai illan kunniaksi rupeen tekemaan psykan tehtavia tai hissan esseita ;D jos ei muuta ohjelmaa tuu! 


Saa on muuttunu jo tosi paljo syksyisemmaksi. Enaa korkeintaan 10-15 astetta paivisin ja oisin saatta jo menna nollan alapuolellekin! Hui! ja melkein kaikki lehdetkin on jo tippunu puista. Joinakin paivina on niin kaunista kun kavelen koulusta kotiin ja aurinko paistaa ja lehdet on oransseja ja ruskeita ja on semmonen kirpee ilma! Tykkaan syksysta paljon! Nyt mun pitais vaan saada itteani niskasta kiinni ja lahtea ottamaan kuvia tuolla mun uhmaikaisella jarkkarila, joka siis toimii silloin talloin :D 

 Pitais ottaa se oikein kouluun mukaan, etta saisin oikein kuvia koulusta ja meidan hienoista luokkahuppareista jotak on niin hienot, sun muusta! Ens viikolla otan, lupaan sen! 

Listalla asioita joita pitais tehda: mun puhe rotaryyn! En tiia yhtaan koska sen pidan, mutat koska Ruben, mun rotary vaihtoasiamies on mita on, niin se saattaa vaan yhtakkia sanoa mulle et hei, voisitko tanaan tulla puhumaan! Ja vaikka rentoutunu oonkin paljon taman vuoden aikana, ei musta kuitenkaa oo ihan puhumaan ihan tuosta vaan niin isolle yleisolle. Jotenki haluan siihen valmistautua. Eli arkoitus olis kai kertoa jotain perusjuttuja suomesta ja mun kodista ym ja sitten tasta vuodestani. Voisin kysya etta onko mahdollisuutta nayttaa kuvia esim powerpointilla. En jotenki usko, mutta katotaan :D Ui lisaksi oon luvannu puhua koko koululle mun viimeisena koulupaivana, jonka paivamaaraa en viela tieda, riippuu ihan siita, etta mina paivana meen Buenos Airesiin. koska tarkoitus olis etta meen muutamaa paivaa ennen mun lentoa, jotta nakisin paakaupunginkin! 

Tanaan oon jutellu skypessa parin parhaan suomi ystavan kanssa seka pikku hetkisen pikkusiskoni kanssa myos <3 ihan hassua sinansa puhua kaikkien kanssa, koska toisaalta tuntuu etta kaikki on kuitenki aika samalla lailla ja etta ihan hetki sitten ma lahdin. ja samlla myos niin moni asia on muuttunu... oon ollu muuten aika tylsa ja huono vaihtari, kattonu teeveta ja konettanu. sitte otin pitkan kuuman suihkun ja ajelin oiken saaretkin pitkasta aikaa! ja soin jugurtin myslin kanssa nam <3 nyt odottelen etta nuo mun kaverit sais paatettya etta tehdaanko jotain tanaan vai ei ja jos ei niin varmaan pidan ittekseni leffaillan kattoen The Lord of the Ringsin :D 

Nyt viela loppuun jaan teille yhden ihananihanan biisin jota on tullu kuunneltua paljon ja joka saa mut aina melkein itkemaan <3 ihanaa viikonloppua kaikile! jos oiken laskin, niin enaa 7 viikonloppua jaljella ja tuun takasin!!! :)

Kuvapostaus

Tämä oli meidän pohjoisen matkan biisi! Aina kuunneltiin ja laulettiin sitä ja Laura aina hermostu ku kaikki laulo väärin :D 

Sain Lauralta joitain kuvia, niin että pistän muutaman kuvan siitä konferenssista Punta Altassa ja matkan ekoista päivistä Cordobassa. Kun saan lisää muilta ihmisiltä niin yritän niitä lisäillä tänne ja facebookiin. Mutta kärsivällisyyttä ihmiset! Muakin harmittaa melkoisesti mun uusi ihana kamerani, joka oli vieläpä synttärilahja. Anteeksi Aino ja Markku...En mä sitä tahallani hajottanu ja hukannu!

Punta Altasssa kahvilassa

 konferenssiiiiiii

 näkymää hotellihuoneen ikkunasta Cordobassa

 lusikkapeli...tulin vähän huijatuksi ja lyödyksi...:D

Pohjoisen matka

Nyt on edessä tehtävä josta en usko selviytyväni. Nimittäin aion kirjoittaa LYHYESTI mun pohjoisen matkastani! Katsotaan miten onnistun :D 


Eli viimeiset 3 viikkoa vietin about 60 muun vaihtarin, 4 rotarityypin ja kahden matkatoimistotyypin kanssa istuen tunti toisensa perään linja-autossa ja käytännössä nukkumatta kierrellen Argentiinan pohjoisen osan turistikohteita. Se oli siis Rotaryn vaihatreille järkkäämä pohjoisosan kiertomatka ja ihan lyhyesti: se oli aivan HUIPPU!!! 


Ennen matkaa meillä oli viikonlopun mittainen konferenssi Punta Alta nimisessä kaupungissa, jossa me maassaolevat vaihtarit tavattiin kaikki lähtevät vaihtarit perheineen (siis tää meidän district 4930, Rotaryt jakaa maailman districteihin, mun alue on patagonia, argentiinan eteläosa). Ja oli siellä kaks suomeen lähtijääkin, jee! Konferenssissa mm laulettiin ystävyydestä kertova laulu yhdessä ja muutenki hömpötettiin niiden uusien ja innosta paukkuvien lähtijöiden kanssa! Oltiinko mekin muka noin intoa ja jännitystä täynnä vuosi sitten?


Konferenssin jälkeen meidän districtin about 20 vaihtaria pakkautui linkkariin ja yö ajettiin Cordoba nimiseen provinssiin, jossa majoittauduttiin suoraan sanottuna keskelle ei mitään yhteen erittäin mukavaan ja siistiin hotelliin. Hotellissa saatiin olla vain me 20 plus kolme ihan älyttömän mukavaa valvojaa. Ja meillä oli uima-allaskin! Cordobassa oli vielä aika kesäinen sää, vaikak Cipollettissa jo alkaaki syksyttämään. Cordobassa oltiinkin perjantaihin asti ja joka päivä tehtiin paikallisen oppaan kanssa linkkarilla päivämatkoja ympäri vuoristoja ja kaupunkeja siinä lähellä, ja viimesenä päivänä mentiin ihan Cordoba Capitaliin. Mähän jo tunsin kaikki noi paikat, jajaja xD Lähennyttiin tosi paljon meidän proukan kanssa tuona aikana ja oli kyllä tosi kivaa! Torstai iltana tulin sitten kipeeksi ja perjantai aamulla lähdettiin varhain matkaan ja olin ihan kuollut siellä linkkarissa.


Perjantaina mentiin Cordoban linkkariasemalle tapaamaan Cordoban districtin about 40-50 vaihtaria, joiden oli tarkotus matkustaa meidän kanssa. Ihanasti ite olin niin kökössä kunnossa, että varmasti annoin oikein karmaisevan ensivaikutelman, enkä oikeastaan edes muista paljon tuosta tapahtumasta. Siitä nimittäin stten lähdettiin 2 linkkarilla kohti argentiinaan "käsivartta" Misionesin provinssia, Iguazun putouksia ja taidettiin matkustaa reilut 30 tuntia. 


Iguazussa majoituttiin taas erittäin kivaan hotelliin ja tutustuminen muiden vaihtarien kanssa alkoi. Tultiin kaikki heti tosi hyvin toimeen!!! Mulla oli hieman vaikeuksia parin päivän aikana jutella ihmisten kanssa koska ääni meni, mutta sitäkin innokkaammin selitin käsillä :D Iguazussa tehtiin yhden päivän retki Argentiinan puoleisille putouksille ja toinen päiväretki Brazilian puolelle. Ne oli kyllä aika unohtumaton näky! Oon nähnyt Niagaran putoukset, mutta nämä kyllä voitti ne ehdottomasti. Ja muutenkin se luonto siellä ympärillä oli semmosta  viidakkoa ja aah, tosi kaunista!!! Ja nyt voin sanoa että oon ollu Braziliassa! 


Iguazusta lähdettiin sitte kohti Jujuyn provinssia, ja matkaa oli taas mukavasti ainakin se 30 tuntia! Matkalla pysähdyttiin ostamaan illallista Corrientesin kaupungissa ja olin ihan innosta soikeena, koska yks toinen suomalainen vaihtari asuu siellä! Pienten vaikeuksien jälkeen saatiin Emmiin yhteys ja sain sitten sen pulituntia puhua suomeksi!!! Essittelin kakille ylpeenä et tässä on toinen suomalainen :) Koska matkalla olin siis ainut suomalainen, kuinkas muutenkaan... Jouduttiin ihan liian pian hyvästelemään ja melkein siinä meinas itku tulla, ainakin mulla! 


Tilcara nimiseen kylään majoittauduttiin Jujuyssa. Nyt maisema oli ihan erilainen! Viidakosta autiomaahan! Vuoria, kallioita, kaktuksia. Maisema oli tosi paljon kuivempi. Ja nähtiin kuuluisa 7 värin kallio, joka oli aika hieno. (tässä vaiheessa mun kamera oli jo aikaa sitte hajonnu xD) Ja kyliä, jotka oli, jos nyt oon rehellinen, enemmän semmosia mitä mä vähän niinku odotin etelä-amerikalta. Käsintehdyistä savitiilistä tehtyjä pieniä taljoa, hiekkateitä, ihmiset lyhyitä ja tummia yllään tosi värikkäitä villavaatteita, ponchoja ym. Mentiin semmoselle käsityötorille ja siellä oli vaikka mitä ihanaa!! Löysin mm maailman ihanimmat LAAMAkorvikset <3 Vierailtiin myös jotain inka paikkoja ja käytiin jossain paikassa syömässä perinne ruokaa, eli maistoinpa LAAMAA. Ja heti sen jälkeen mentiin paijjaamaan laamoja, tuli vähäsen huono omatunto...Vierailtiin myös mm savipajassa ja jotain muutakin, en vaan enää meinaa ihan kaikkea muistaa. Ai niin, Tilcarassa etittiin pesula ja pestiin vaatteita, koska nyt oltiin jo melki 2 viikkoa oltu reissussa! Äkkiä se meni! Hotellissa tottakai valitettiin että oltiin meluisia. Ja tässä vaiheessa olin jo lähentyny tosi paljon kaikkien toisenkin ryhmän vaihtarien kanssa, melkein enemmänkin niitten kuin oman ryhmän kanssa!


No Tilcarasta siirryttiin Salta nimisen provinssiin pääkaupunkiin Saltaan. Se oli  aika iso ja kiva kaupunki ja meidän hotelli oli ihan keskustassa. Meillä oli pieni kaupunki kierros oppaiden kanssa kävellen ja sitten majoittuminen siistiin hotelliin, joskin meitä oli 6 tyttöä yhdessä kämpässä yhdellä suihkulla...Mutta hyvin selviydyttiin :D Tässä vaiheessa matkaa ihmisissä alkoi jo vähäsen näkyä väsymys, mutta ei se toisaalta yövalvomiseen vaikuttanut mitenkään xD Saltassa oltiin 2 yötä ja sieltä jatkettiin matkaa halki Tucumanin, jossa vierailtiin itsenäisyyden talossa. Matkan varrella huomas, että oltiin Argentiinan köyhemmässä osassa, kaikki talot oli aika pieniä ja ränsistyneitä ja ihmisistäkin sen huomas. Ja sitten sää, Jujuy ja Salta oli niin korkealla vuoristossa, että siellä sää oli tosi vaihtelevaa, välillä tosi kylmä ja välillä tosi kuuma... Päästiin kerran leikkimään lumessakin, vaikka se taiskin olla Mendozassa, hups...


Saltan jälkeen tultiin yhteen pieneen paikkaan jossa oli ehkä kivoin hotelli ja siellä saatiin olla jopa yksin, eli meluta saatiin :D Ainut miinus oli että 14 ihmistä joutui toiseen hotelliin joka oli parin korttelin päässä. Mutta oltiin pienessä kylässä keskellä ei mitään. Matka jatkui viimeiseen kohteeseen, eli Mendozan provinssin pääkaupunkiin mendozaan. Se oli tooosi siisti ja kaunis kaupunki, jos Argentiinaan joskus muuttaisin niin varmaankin Mendozaan!!! Sieltä tehtiin muutamia retkiä mendozan vuoritoihin ja viinitilalle jossa meille oli järjestetty oikein viininmaistelu. Mendozassa alettiin tajuta että matka on oikeesti jo kohta ohi...:( Edessä oli kuitenkin vielä kokonainen päivä ja yö linkkarissa ja kaikki pysähdykset oltiin yhdessä <3 Ja kirjotettiin toistemme päiväkirjoihin. Nyt mulla on ihania muistoja monista ihmisistä <3


Perjantai aamuna varhain saavuttiin Cordobaan väsyneinä ja surullisina ja alkoi hyvästelyjen ketju. Mun linkkari lähti vasta myöhään iltapäivällä, eli olin siellä sitten hyvästelemässä kaikkia vuorotellen, sillä kaikki lähti vähä eri aikaan. Kivasti itkin ainakin 10 kertaa sinä päivänä. odotettiin linkkariasemalla about keskipäivään ja kävinpä siellä suihkussakin. Sitten me jäljellä olevat mentiin yhteen ostoskeskukseen syömään ja keilaamaan pariksi tunniksi kunnes meidänkin linkka lähti. Siinä vaiheessa osa meidän districtin porukasta vielä jäi sinne ja osa lähti, ja osaa ei ehkä enää nähdä ja siinä vaiheessa itkettiin sit kaikki ihan kamalasti, koko bussi nauroi meille...


Ja koko iltapäivä ja yö matkustettiin vielä linkkarissa ja lopulta lauantaiaamuna lopenuupuneena ja haikeena saavuttiin Cipolleettiin. Oho, oikeesti tiivistin tooooosi paljon!!! Mutta tärkein asia tässä matkassa mulle oli varmaan taas vaihteeksi ne ihmiset! Sain taas uusia kavereita ympäri maailmaa ja jotenki se vaan oli niin ihanaa se yhdessä olo, kun kaikki on kavereita, kaikki kuuluu porukkaan, kaikki on samassa tilanteessa, ymmärtää toisiaan jne. Se yhteenkuuluvuuden tunne on jotenkin niin ihana! Ollaan kaikki erimaista ja kuulutaan silti yhteen niin hyvin, se on jotain tosi ihanaa! Olihan siellä toki klikkejä ym, esim saksalaiset ja varsinkin ranskalaiset oli aina yhdessä jne. Mutta silti!! <3 Ehkä me vielä joku päivä nähdään toisemme! Mä toivon niin.


Nyt matkan jälkeen oli ja on ehkä vieläki vähä semmonen jännän haikee olo. Tai en osaa selittää mun tunnetta, tosi ristiriitainen. Osittain tekis mieli jo palata suomeen, tuli semmonen olo et tohon matkaan olis hyvä lopettaa tää vuosi, et en enää jaksais uudestaan tätä et pitää totutella tähän uuteen perheeseen jne. Mutta sitten samalla on ihan kauhistunu olo, et apua, mulla on enää 2 kuukautta täällä, vähän aika menee nopeesti ja eiiii mä en halua vielä palata, Argentiina on mun uusi koti, ja voii kuinka mun tulee ikävä kavereita ym! Mutta on mun oikeastaan jo vähäsen ikävä suomalaisia ruokia, omaa huonetta, suomen talvea, saunaa jne. Mutta heiii, kaks kuukautta hurahtaa ohi nopeesti. Nyt pitää vaan yrittää nauttia kaikesta! :)


ps. anteeksi että ei oo kuvia, koska tosiaan mun kamera hajos ja sen taisin hukatakin kaikenlisäksi!

Nobody said it was easy, no one ever said it would be so hard. I'm going back to the start

Muutokset ei koskaan oo mitään maailman helpoimpia asioita. Kaikki tuttu ja turvallinen on paljon helpompaa, samat vanhat rutiinit, samat ihmiset, sama päiväjärjestys aina...Onhan se paljon helpompaa, kuin ihan uuteen ympäristöön sukeltaminen, uusien ihmisten uusien ja erilaisten tapojen oppiminen ja omien tottumuksien mukauttaminen kaikkeen tähän uuteen ja kaikenlisäksi silti pysyä juuri omana itsenään, se ei aina oo kovin helppoa. Jotkut ihmiset yrittää vältellä tuollaisia tilanteita viimeiseen asti. Mä taas jostain syystä lähdin tämmöisiä uusia asioita oikein tietentahtoen ettimään. Hulluko? Ehkäpä juu, ainakin hieman. Mut mielestäni pitää uskaltaa ottaa riskejä ja kohdata uusia asioita ja ihmisiä, rikastuttaakseen ja avartaakseen maailmankuvaansa. Elämä olis aika tylsää jos se päivästä toiseen, vuodesta toiseen, olis aina just sitä samaa! Ei siinä varmaan ihan kauheasti voisi mitään oppiakaan, elämä menettäis merkityksensä. En toki sitä sano, että kaikkien täytyy lähteä ulkomaille vaihtariksi tai tehdä jotain muuta tommosta radikaalia! Ihan siellä omassa kotonakin, kotikaupungissa, kotimaassa, pystyy tehdä ja kokea uusia asioita, kunhan vain joskus uskaltaa liikkua pikkuisen pois sieltä tutusta ja turvallisesta!


Kauheen syvällisesti taas tuli tekstiä (huomaa että jotain psykaa oon koko eilisillan opiskellu xD). Mutta jotenkin heräs tämmösiä ajatuksia tässä nyt, kun oon taas ison muutoksen hiljattain käyny läpi. Eli perheen vaihto. Nyt oon sitten tässä kolmannessa ja viimeisessä perheessäni. Jaiks kuinka aika menee nopeesti!? Mutta kuten jo sanoin, muutokset ei ikinä oo mitään helpoimpia asioita, ainakaan mulle. Mä saatan kyllä olla semmoinen poikkeustapaus, jolle, varsinkin pienenä, muutokset oli jotain ihan kamalaa, sietämätöntä! :D Näin vanhemmiten oon oppinu huomaamaan et jotkut muutokset on hyvästä, suurin osa itse asiassa, ja et erilainen ei oo paha, ei välttämättä hyväkää, se on vaan erilainen :D Mun tuntemukset ennen vaihtoa oli aika semmoiset, plääh en halua muuttaa, tykkään niin kauheetsi tästä mun tokasta perheestä, nää on niin rakkaita, mä voin olla ihan rennosti oma itteni niiden kanssa, mulla on jo kehittyny omat rutiinini tässä talossa, mä tiedän missä on pesuaineet, lusikat, pikkusiskon hammasharja - kaikki! Just alko olemaan niin mukavaa ja rentoa näitten kanssa ja nyt mun pitää taas mennä, vaihtaa outoon taloon, perheeseen jota en tunne kunnolla, en tiiä yhtää niitten tavoista ym. Mua pelotti, pikkusen. Vaikka ei yhtä paljon kun ekaan perheeseen tullessa. Koska sillon en tienny oikein mistään yhtään mitään ja kaikki oli niin uutta. Nyt sentään osaan jo puhua ja kaikki perusasiat on helppo käydä läpi. Mutta silti, oli semmoinen pieni jännitys mahanpohjassa viimesenä päivänä tokassa kodissa.


Ei missään nimessä sais vertailla isäntäperheitä, kaikki on erilaisia, mutta ei silleen toistaan huonompia, joillain ihmisillä vaa kemiat sopii yhteen paremmin ku toisilla. Mulla sujui tosi hyvin ekan perheen kanssa, mutta kun siirryin tokaan perheeseen, huomasin, että voi mennä jopa paremmin :D Eli olin tosi superilonen mun tokan perheen kanssa, ja siksi oli ehkä vähän haikeeta lähteä. Kuitenkin, Rotarylla on säännöt, ja on ne kuitenki varmasti aika hyvät, just tää et vaihdetaan perhettä! Eli koko maanantain pakkailin kamojani, eikä siinä mennykkää niin kauaa ku luulin! En kyllä mitenkään tarkasti ja huolella pakannu, se oli enemmän semmosta vaatteiden ja tavaroiden pusseihin ja laukkuihin tunkemista epäjärjestelmällisessä järjestyksessä. Illalla Elim, mun uusi äiti tuli mua hakemaan pienellä valkosella autolla. 


Mun uus talo on toooosi iso ja jotenkin sen huomaa että näillä ihmisillä on vähän enemmän rahaa. Mulla on mun poismuuttaneen isosiskon huone, joka on suht simppeli, iso vaatekomero, kaks sänkyä, hylly, peili ja tuoli. Ja en nyt tässä rupee kuvailemaan liikaa taloa jne, mutta aika tilava ja mukava se on. Ja perheessä on siis äiti Elim, isä Eduardo ja kotona asuu enää kolmesta lapsesta nuorimmainen Aldana 15 v. Ja yks koira niillä on, Kata, joka asuu takapihalla, sitä en nää melkein koskaan, koska sitä ei silleen päästetä sisälle. Tosi energisiä ja melki yliystävällisiä nää on, äiti on tosin tosi kova huolehtimaan monista asoiista, mutta niinkai äideillä on yleensäki tapana. Oon nyt muutaman päivän täällä ollu ja joka päivä tuntuu vähäsen kivemmalta olla, että uskon et tuun olemaan täälläki tosi ilonen :) 


Tässä yritän valmistella kamojani. Taas vaihteeksi pakkaamassa :D Sillä huomenna aamulla varhain lähden linkalla Punta Altaan, jossa meillä on ensin lyhyt konferenssi rotaryn kanssa ja lauantaina sieltä sit lähdetään argentiinan pohjoisosan matkalle!!! Hiii, vähänkö kivaa, kolmen viikon matkalle muiden vaihtarien kanssa. Ihan samalla lailla ku eteläänki, linja-autolla ja edessä on tooooosi pitkiä matkoja, ainakin 5 yötä nukutaan linkassa jne. Mutta ei se mitään, toivon vaan että porukka on kiva, niin sitten sujuu matkaki loistavasti! Ja ainakin Laura, hollannista, on tulossa ja sen kanssa ollaan tutlu tosi läheisiksi kavereiksi, niin että ainaki yks superihana ihminen on tulossa! Mutta nyt pitäis vaan saada matkalaukku valmiiksi. Meinaan ottaa tuon jättisuuren laukkuni, koska ei mulla oikein oo muuta ku se ja sitten toi pieni ja pieni on ihan liika pieni. Ja jättisuuri on liika iso. Mut parempi niin päin kai, saan ostettua tuliaisia :D Mutta voi tässä nyt olla etten kolmeen viikkoon pääse kauheetsi päivittelemään tänne blogiin, meinaan kyl ehkä ottaa koneen mukaan, mutta viime kerrasta muistan ettei ihan hirveesti ollu vapaa aikaa, eikä kaikis paikois pakosti oo nettiä tms. 


Eli haleja paljon sinne suomeen, mulla on kaikki tosi hyvin, toivottavasti teilläkin lukijani <3 Besos! 

RuOkA

Ajattelin nyt omistaa oikein kokonaisen blogitekstin RUOALLE!!! <3 eli kertoisin vähän tarkemmin siitä, mitä suuhuni oon pistäny ja pistän täällä Argentiinassa. Ja yritän kattella jotain valaisevia kuviakin, netistä tosin, ite en oo niin kauheasti kuvaillut...


Riippuu toki paljon perheestä, mutta yleisesti ottaen syödään 4 ateriaa päivässä. Desayuno (aamainen), almuerzo (lounas), merienda (päiväkahvi) ja cena (illallinen). Aamupala syödään sillon kun herätään, lounas on siinä puolenpäivän aikoihin ja se tullaan yleensä syömään kotiin kesken työpäivän, merienda on siinä illalla viiden aikoihin siestalta herätessä ja illallinen sitten siinä yhdeksän kymmenen aikaan. Perheestä riippuu tosi paljon varmasti myös se, että onko se päivän tukevin ateria lounas vai illallinen, mun ekassa perheessä se oli illallinen, tässä perheessä se on lounas. 

AAMUPALA

facturas

lätyt dulce de lechen kanssa

Okei, aamupala. Yleensä ottaen kahvi, tee, kaakao tai mate. Jotain kuumaa siis, varsinkin tässä mun nykyisessä perheessä se tuntuu olevan tosi tärkeää. Aamupala on yleisesti jotain makeaa, eikä kovin tukeva, varmaan johtunee siitä että illallinen syödään niin myöhään ja on aika täyttävä. Normi aamiainen saattaa olla kupillinen kahvia ja keksejä, makeita suklaakeksejä vaikkapa, tai voileipäkeksejä hillon kanssa. Myös paahtoleipä hillon tai dulce de lechen kanssa on yleinen. Toisinaan myös muorja jugurtin kanssa tai jotain hedelmää, riippuu taas siitä mitä kukin haluaa. Ja jos on joku erityis päivä, esim joskus vkonloppuna FACTURAS nam. Eli semmosia leivonnaisia johin kuuluu mm voisarvet. Aika epäterveellinen aamupala yleisesti ottaen siis. Tossa kuvassa yläpuolella on tyypillisiä facturaseja. ja sitten on lättyjä dulce de lechen kanssa! 

LOUNAS

empanadas

fideos

arroz

milanesa

tarta de zapallito

Lounas tullaan yleensä siinä yhden kahden aikaan syömään kotiin töistä ja koulusta. Joinakin päivinä mä tosin joudun viedä eväät kouluun, koska on niin tiukka aikataulu aamun ja iltapäivän tuntien välillä. Lounas riippuu vähän päivästä, että onko aikaa tehdä jotain monimutkaisempaa vai keitetäänkö vaan pasta nopeesti ja syödään se voin ja juuston kanssa. Ja varmasti tässäkin, ihan niinkuin kaikessa on perhekohtasia eroja. Laitoin nyt kuviin muutamia esimerkkejä, joita syödään usein. Ekassa kuvassa empanadas, eli lihapiirakoita. Yleensä käytetään valmistaikinaa, joka muistuttaa voitaikinaa. Perinteinen täyte on jauhelihan, sipulin, oliivien ja keitetyn kananmunan sekä mausteiden seos, mutta yleisiä empanadaseja on myös kinkkujuusto täyte tai kana, kuten myös maissi ja vihannekset. Saa oikeastaan ihan ite päättää mitä haluaa tehdä. Ja näitä saa ostettua monesta paikasta valmiina, ihan niinkuin pizzaakin. 

Tokassa kuvassa on pastaa. Täällä syödään paljon pastaa, johtunee varmaan siitä että monella on italialaisia sukujuuria. Ja ihan yksinkertasesti siitä, että se on niin helppo ja nopea tehdä, se on aika halpaa ja antaa vielä hyvin energiaakin. Kastikkeita tehdään ite tai ostetaan valmiina. Riisi on toinen helppo perusruoka, jota tehdään jos ei oo oikein aikaa tai ihan muuten vaan. Ja jotenkin se on niin hyvää! Siihen seataan jotain tuorejuuston tyyppistä juustoa, ja kermasta juustoa, maustetaan ja saatetaan laittaa vielä juustoraastettakin päälle. Ja sit syödään ihan sellaisenaan tai vaikkapa herneisen ja tonnikalan kanssa. Nam. Seuraavassa kuvassa on tosi tyypillinen Argentiinalainen ruoka, milanesa. Eli ohueksi hakattu liha joka on leivitetty ja paistettu joko uunissa, pannulla tai friteerattu rasvassa. Ja se voi olla ihan naudan, possun, kanana tai kalan lihaa. Tyypillisesti syödään ranskalaisten kanssa, jos vaikka syödään ravintolassa, mutta kotona usein salaatin kanssa, tai jos tehdään evääksi, niin tehdään patongista milanesa voileipä. Tosi täyttävää ja hyväää :) Sitten kaikenlaiset piiraat on tosi suosittuja myös. Myydän valmistaikinoita näihinkin, mutta tehdään myös ite. Ja täytteeksi laitetaan vihanneksia, tonnikalaa, kinkkua ja juustoa jne, ihan nyt mitä vaan haluaa. Kaikenlaisia muitakin ruokia lounaaksi syödään ja usein jos esim otan eväitä kouluun, niin teen vaan muutaman voileivän.

MERIENDA

tortas fritas ja mate

alfajores de maizena

alfajores de chocolate

perinteiset pepa-keksit

Vähän niinkuin aamupalakin, merienda on yleensä jotain makeaa pikkupurtavaa  teen, kahvin tai maten kanssa. Oikein argentiinalaisittain tottakai maten kanssa. Tossa ekassa kuvassa näkyykin mate, torta firta leipästen kanssa. Ja noi "friteeratut kakkuset" on suolasia, rasvassa paistettuja taikinapaloja, just ihania maten kanssa. Tykkään niistä kauheetsi, mutta ei syödä kauheen usein, koska hei, upporasvapaistaminen ei oo kauheen terveellistä! 

Kaks seuraavaa kuvaa on alfajoreja, eli tommosia keksejä, joiden välissä on yleensä dulce de lecheä tai jotain hilloa. Näitä on kaikenmakuisia ja kokoisia ja hintaisia, myydään käsintehtyinä sekä ihan joka kioskissa yksittäispakattuina yleensä nlita suklaaversioita. Helppo ja epäterveellinen välipala ;) Ja viimeseen kuvaan pukkasin pepas, ihan vaan siksi että oon niitä syöny ihan hirveesti, ja tykkään niistä silti. Kaikenlaisia keksejä syödään paljon! 

ILLALLINEN

THE asado 

pizza

Argentiinalaisesta ruoasta ei voi kertoa mainitsematta ASADOA! Se ei oikeastaan oo mikää ruoka tai ateria, se on rituaali, se on kulttuuri! Se on jotain niin tärkeää argentiinalaisille. Tyypillistä on että sunnuntaisin perhe kokoontuu asadolle. se on siis nimitys vähänniinkuin grillaamiselle, tommosella parilalla esim paistetaan pitkän aikaa lievällä lämpötilalla lihaa ja makkaroita. Ja yleensä hyvin runsaita määriä. Sen lisäksi tehdään yleensä salaatteja ja leipää. Ja sitten syödään vähintään kolme kierrosta, aina vaan lisää ja lisää ja lisää! En ymmärrä miten argentiinalaiset syö niin paljon!? Mutta siis pointtiin, asado on jotain tosi tärkeetä argentiinalaisille, varmasti ruoan lisäksi juts se koko perheen yhdessäolo! 

Toinen kuva on pizza, se ei tosiaankaa oo argentiinalainen keksintö, mutta sitä syödään paljon, ja jossain määrin se eroaa suomen pizzoista aika paljon. Pohja on yleensä paksumpi, riiippuen tosin paljon, ja juusto jota käytetään on erilainen. Mutta tosi herkkkkkuja noi pizzat! 

Tämä oli nyt tälläinen hyvin vajavainen ruokapostaus, koska en tosiaankaan maininnut kaikkea mitä täällä syödään. Voisin tehdä jälkkäreistä jonku oman kirjoituksensa josku...:D mutta jos vähän jotain kuvaa sais.

Viikonloppu

Viikko taas meni niinku siivillä! Koulupäivistä ei nyt silleen oo kauheesti kerrottavaa... :D Suurin juttu on varmaan se, että torstaina kävin parturissa Camilan kanssa! Tein semmoisen keratiini hoidon kuiviin hiuksiin. Ja kyllä hiuksista ihan oikeesti tuli silkkisemmät ja epäikuivemmat ja kiiltävämmät. Ja sitten kun vielä ne suoristettiin, jotta se mömmö vaikuttaa paremmin, niin olin jotenki niin erinäköinen seuraavana päivänä koulussa, että kaikki siitä huomautteli :) Ja siis mun piti sitten olla 48 tuntia pesemättä hiuksia, ja voin sanoa, että launataina ne jo alko olla aika kauheet...Mutta odotin urhoollisesti ne määrätyt tunnit! 


Perjantaina menin Aguksen luo, koska Santi, yks hyvä kaveri toiselta luokalta teki empanadaseja! Mulle on koko vuoden sanottu et mun pitää maistaa santin empanadaseja, koska ne on parhiata ja nyt vihdoinkin sitten sopi aikatalutu yhteen. Eli kokoonnuin rinnakkaisluokan porukan kanssa ja syötiin ja naurettiin ja oli tosi hauskaa! Oon tosi ilonen että lähennyn vähän niittenki kanssa! Ja santi on aivan ihana ihminen, tosi hyvä ystävä! 


Lauantaina heräsin varhaiiiin koska lähdin linkkarilla Neuqueniin. Menin kattomaan Lauran uutta kotia ja oli tarkoitus mennä shoppailemaan, mutta no unohdetiin sitten siesta taas mukavasti ja kerittiin oikein 15 min shoppailla enneku kaupat meni kiinni xD No mentiin sit semmoselle markkinatorille kiertelmään ja ostettiin tosiaidot niken sukat :P Sitten etittiin ruokapaikkaa ja loppujen lopuksi päädyttiin yhteen kahvilaan kauheella kiiruulla ja pyydettiin paikan nopeimmat annokset, koska meillä oli jo kiire Rotaryn Rotaract tapaamiseen. Syötyiin sitten ja pyydettiin lasku ja sit saatiin vielä hintaan kuuluvat jälkkäri flanit paperipussissa mukaan XD 


Rotaract tapaaminen oli aika tylsä. Se on siis nuorille tarkotettu rotaryjuttu. Mut siis Neuquenin juttu, ei edes liity muhun mutta menin kuitenkin. Sen jälkeen yks poika heitti meidät keskustaan semmosella viidakkoautolla :D Ja sit mentiin yhteen puistoon ja syötiin meidän lämmenneet flanit, eli semmoset vanukkaat. Yäk! Ällötti niin paljon että menin ostamaan jugusrtin jotta saisin paremman maun suuhun! :D Sitten metsästettiin pitkin kaupunkia yhtä tangokoulua, jota ei sitten löydetty, vaikka varmaan 8 eri poliisilta kysyttiinkin. Alko tulla jo myöhä ja mun piti mennä linkkarille ja kotiin. Näin sitten tein ja palasin cipollettiin. Kävellessä cipon keskustasta kotiin poikkesin yhteen kauppaan ja ostinpa sitte kaks paitaa bilettämistä varten, kun en aamulla päässykkää shoppailemaan.


Sitteeen kotona nukuin pienet ilttarit (päikkärit mut illalla :P) siinä yheksän aikaan ja sit kävin suihkussa vihdoiiin!! :D Sit pikkuhiljaa lakkailin kynnet, söin, puin, meikkasin jne jne kunnes olin täysin valmis siinä 11 aikaan! Guillermo vei mut sitten Carlan luo. Siellä hengailin koneella odottaen ku Carla laitto itteään valmiiksi ja lopuksi meitä tultiin hakemaan autolla toinen Carla ja Julieta ja sit mentiin Julietan poikakaverin luo, koska oli sen 18 v synttärit. Siellä oli aika paljo porukkaa, mun kaikki kaverit ja sit joitain poikia joita en tuntenu entuudestaan, vaikka kuulemma mulla facebookissa kaverina onkin?! :DSiellä oli siis previa ja sitten mentiin yöllä puol 3 aikaan Meetiin, diskoon jaaaa kaiken kaikkiaan oli yli hauska yö! Nyt oli taa sjo kulunu aikaa siitä ku viimeksi menin ulos nii ehkä se senki takia oli hauskempaa!! :)


Sunnuntai aika turha päivä joo...En tehny oikein mitää, siivosin huonettani, puhuin perheen kanssa skypessä, datailin muuten vain, tiskasin, söin, kävin vuokraamassa pari leffaa siskon kanssa ja sit katottiin sitä leffaa :) Ja nyt pian nukkumaaaaaan :D Kylläpäs harvinaisen tylsä blogikirjotus tuli tästäkin, anteeksi!