Nobody said it was easy, no one ever said it would be so hard. I'm going back to the start

Muutokset ei koskaan oo mitään maailman helpoimpia asioita. Kaikki tuttu ja turvallinen on paljon helpompaa, samat vanhat rutiinit, samat ihmiset, sama päiväjärjestys aina...Onhan se paljon helpompaa, kuin ihan uuteen ympäristöön sukeltaminen, uusien ihmisten uusien ja erilaisten tapojen oppiminen ja omien tottumuksien mukauttaminen kaikkeen tähän uuteen ja kaikenlisäksi silti pysyä juuri omana itsenään, se ei aina oo kovin helppoa. Jotkut ihmiset yrittää vältellä tuollaisia tilanteita viimeiseen asti. Mä taas jostain syystä lähdin tämmöisiä uusia asioita oikein tietentahtoen ettimään. Hulluko? Ehkäpä juu, ainakin hieman. Mut mielestäni pitää uskaltaa ottaa riskejä ja kohdata uusia asioita ja ihmisiä, rikastuttaakseen ja avartaakseen maailmankuvaansa. Elämä olis aika tylsää jos se päivästä toiseen, vuodesta toiseen, olis aina just sitä samaa! Ei siinä varmaan ihan kauheasti voisi mitään oppiakaan, elämä menettäis merkityksensä. En toki sitä sano, että kaikkien täytyy lähteä ulkomaille vaihtariksi tai tehdä jotain muuta tommosta radikaalia! Ihan siellä omassa kotonakin, kotikaupungissa, kotimaassa, pystyy tehdä ja kokea uusia asioita, kunhan vain joskus uskaltaa liikkua pikkuisen pois sieltä tutusta ja turvallisesta!


Kauheen syvällisesti taas tuli tekstiä (huomaa että jotain psykaa oon koko eilisillan opiskellu xD). Mutta jotenkin heräs tämmösiä ajatuksia tässä nyt, kun oon taas ison muutoksen hiljattain käyny läpi. Eli perheen vaihto. Nyt oon sitten tässä kolmannessa ja viimeisessä perheessäni. Jaiks kuinka aika menee nopeesti!? Mutta kuten jo sanoin, muutokset ei ikinä oo mitään helpoimpia asioita, ainakaan mulle. Mä saatan kyllä olla semmoinen poikkeustapaus, jolle, varsinkin pienenä, muutokset oli jotain ihan kamalaa, sietämätöntä! :D Näin vanhemmiten oon oppinu huomaamaan et jotkut muutokset on hyvästä, suurin osa itse asiassa, ja et erilainen ei oo paha, ei välttämättä hyväkää, se on vaan erilainen :D Mun tuntemukset ennen vaihtoa oli aika semmoiset, plääh en halua muuttaa, tykkään niin kauheetsi tästä mun tokasta perheestä, nää on niin rakkaita, mä voin olla ihan rennosti oma itteni niiden kanssa, mulla on jo kehittyny omat rutiinini tässä talossa, mä tiedän missä on pesuaineet, lusikat, pikkusiskon hammasharja - kaikki! Just alko olemaan niin mukavaa ja rentoa näitten kanssa ja nyt mun pitää taas mennä, vaihtaa outoon taloon, perheeseen jota en tunne kunnolla, en tiiä yhtää niitten tavoista ym. Mua pelotti, pikkusen. Vaikka ei yhtä paljon kun ekaan perheeseen tullessa. Koska sillon en tienny oikein mistään yhtään mitään ja kaikki oli niin uutta. Nyt sentään osaan jo puhua ja kaikki perusasiat on helppo käydä läpi. Mutta silti, oli semmoinen pieni jännitys mahanpohjassa viimesenä päivänä tokassa kodissa.


Ei missään nimessä sais vertailla isäntäperheitä, kaikki on erilaisia, mutta ei silleen toistaan huonompia, joillain ihmisillä vaa kemiat sopii yhteen paremmin ku toisilla. Mulla sujui tosi hyvin ekan perheen kanssa, mutta kun siirryin tokaan perheeseen, huomasin, että voi mennä jopa paremmin :D Eli olin tosi superilonen mun tokan perheen kanssa, ja siksi oli ehkä vähän haikeeta lähteä. Kuitenkin, Rotarylla on säännöt, ja on ne kuitenki varmasti aika hyvät, just tää et vaihdetaan perhettä! Eli koko maanantain pakkailin kamojani, eikä siinä mennykkää niin kauaa ku luulin! En kyllä mitenkään tarkasti ja huolella pakannu, se oli enemmän semmosta vaatteiden ja tavaroiden pusseihin ja laukkuihin tunkemista epäjärjestelmällisessä järjestyksessä. Illalla Elim, mun uusi äiti tuli mua hakemaan pienellä valkosella autolla. 


Mun uus talo on toooosi iso ja jotenkin sen huomaa että näillä ihmisillä on vähän enemmän rahaa. Mulla on mun poismuuttaneen isosiskon huone, joka on suht simppeli, iso vaatekomero, kaks sänkyä, hylly, peili ja tuoli. Ja en nyt tässä rupee kuvailemaan liikaa taloa jne, mutta aika tilava ja mukava se on. Ja perheessä on siis äiti Elim, isä Eduardo ja kotona asuu enää kolmesta lapsesta nuorimmainen Aldana 15 v. Ja yks koira niillä on, Kata, joka asuu takapihalla, sitä en nää melkein koskaan, koska sitä ei silleen päästetä sisälle. Tosi energisiä ja melki yliystävällisiä nää on, äiti on tosin tosi kova huolehtimaan monista asoiista, mutta niinkai äideillä on yleensäki tapana. Oon nyt muutaman päivän täällä ollu ja joka päivä tuntuu vähäsen kivemmalta olla, että uskon et tuun olemaan täälläki tosi ilonen :) 


Tässä yritän valmistella kamojani. Taas vaihteeksi pakkaamassa :D Sillä huomenna aamulla varhain lähden linkalla Punta Altaan, jossa meillä on ensin lyhyt konferenssi rotaryn kanssa ja lauantaina sieltä sit lähdetään argentiinan pohjoisosan matkalle!!! Hiii, vähänkö kivaa, kolmen viikon matkalle muiden vaihtarien kanssa. Ihan samalla lailla ku eteläänki, linja-autolla ja edessä on tooooosi pitkiä matkoja, ainakin 5 yötä nukutaan linkassa jne. Mutta ei se mitään, toivon vaan että porukka on kiva, niin sitten sujuu matkaki loistavasti! Ja ainakin Laura, hollannista, on tulossa ja sen kanssa ollaan tutlu tosi läheisiksi kavereiksi, niin että ainaki yks superihana ihminen on tulossa! Mutta nyt pitäis vaan saada matkalaukku valmiiksi. Meinaan ottaa tuon jättisuuren laukkuni, koska ei mulla oikein oo muuta ku se ja sitten toi pieni ja pieni on ihan liika pieni. Ja jättisuuri on liika iso. Mut parempi niin päin kai, saan ostettua tuliaisia :D Mutta voi tässä nyt olla etten kolmeen viikkoon pääse kauheetsi päivittelemään tänne blogiin, meinaan kyl ehkä ottaa koneen mukaan, mutta viime kerrasta muistan ettei ihan hirveesti ollu vapaa aikaa, eikä kaikis paikois pakosti oo nettiä tms. 


Eli haleja paljon sinne suomeen, mulla on kaikki tosi hyvin, toivottavasti teilläkin lukijani <3 Besos! 

RuOkA

Ajattelin nyt omistaa oikein kokonaisen blogitekstin RUOALLE!!! <3 eli kertoisin vähän tarkemmin siitä, mitä suuhuni oon pistäny ja pistän täällä Argentiinassa. Ja yritän kattella jotain valaisevia kuviakin, netistä tosin, ite en oo niin kauheasti kuvaillut...


Riippuu toki paljon perheestä, mutta yleisesti ottaen syödään 4 ateriaa päivässä. Desayuno (aamainen), almuerzo (lounas), merienda (päiväkahvi) ja cena (illallinen). Aamupala syödään sillon kun herätään, lounas on siinä puolenpäivän aikoihin ja se tullaan yleensä syömään kotiin kesken työpäivän, merienda on siinä illalla viiden aikoihin siestalta herätessä ja illallinen sitten siinä yhdeksän kymmenen aikaan. Perheestä riippuu tosi paljon varmasti myös se, että onko se päivän tukevin ateria lounas vai illallinen, mun ekassa perheessä se oli illallinen, tässä perheessä se on lounas. 

AAMUPALA

facturas

lätyt dulce de lechen kanssa

Okei, aamupala. Yleensä ottaen kahvi, tee, kaakao tai mate. Jotain kuumaa siis, varsinkin tässä mun nykyisessä perheessä se tuntuu olevan tosi tärkeää. Aamupala on yleisesti jotain makeaa, eikä kovin tukeva, varmaan johtunee siitä että illallinen syödään niin myöhään ja on aika täyttävä. Normi aamiainen saattaa olla kupillinen kahvia ja keksejä, makeita suklaakeksejä vaikkapa, tai voileipäkeksejä hillon kanssa. Myös paahtoleipä hillon tai dulce de lechen kanssa on yleinen. Toisinaan myös muorja jugurtin kanssa tai jotain hedelmää, riippuu taas siitä mitä kukin haluaa. Ja jos on joku erityis päivä, esim joskus vkonloppuna FACTURAS nam. Eli semmosia leivonnaisia johin kuuluu mm voisarvet. Aika epäterveellinen aamupala yleisesti ottaen siis. Tossa kuvassa yläpuolella on tyypillisiä facturaseja. ja sitten on lättyjä dulce de lechen kanssa! 

LOUNAS

empanadas

fideos

arroz

milanesa

tarta de zapallito

Lounas tullaan yleensä siinä yhden kahden aikaan syömään kotiin töistä ja koulusta. Joinakin päivinä mä tosin joudun viedä eväät kouluun, koska on niin tiukka aikataulu aamun ja iltapäivän tuntien välillä. Lounas riippuu vähän päivästä, että onko aikaa tehdä jotain monimutkaisempaa vai keitetäänkö vaan pasta nopeesti ja syödään se voin ja juuston kanssa. Ja varmasti tässäkin, ihan niinkuin kaikessa on perhekohtasia eroja. Laitoin nyt kuviin muutamia esimerkkejä, joita syödään usein. Ekassa kuvassa empanadas, eli lihapiirakoita. Yleensä käytetään valmistaikinaa, joka muistuttaa voitaikinaa. Perinteinen täyte on jauhelihan, sipulin, oliivien ja keitetyn kananmunan sekä mausteiden seos, mutta yleisiä empanadaseja on myös kinkkujuusto täyte tai kana, kuten myös maissi ja vihannekset. Saa oikeastaan ihan ite päättää mitä haluaa tehdä. Ja näitä saa ostettua monesta paikasta valmiina, ihan niinkuin pizzaakin. 

Tokassa kuvassa on pastaa. Täällä syödään paljon pastaa, johtunee varmaan siitä että monella on italialaisia sukujuuria. Ja ihan yksinkertasesti siitä, että se on niin helppo ja nopea tehdä, se on aika halpaa ja antaa vielä hyvin energiaakin. Kastikkeita tehdään ite tai ostetaan valmiina. Riisi on toinen helppo perusruoka, jota tehdään jos ei oo oikein aikaa tai ihan muuten vaan. Ja jotenkin se on niin hyvää! Siihen seataan jotain tuorejuuston tyyppistä juustoa, ja kermasta juustoa, maustetaan ja saatetaan laittaa vielä juustoraastettakin päälle. Ja sit syödään ihan sellaisenaan tai vaikkapa herneisen ja tonnikalan kanssa. Nam. Seuraavassa kuvassa on tosi tyypillinen Argentiinalainen ruoka, milanesa. Eli ohueksi hakattu liha joka on leivitetty ja paistettu joko uunissa, pannulla tai friteerattu rasvassa. Ja se voi olla ihan naudan, possun, kanana tai kalan lihaa. Tyypillisesti syödään ranskalaisten kanssa, jos vaikka syödään ravintolassa, mutta kotona usein salaatin kanssa, tai jos tehdään evääksi, niin tehdään patongista milanesa voileipä. Tosi täyttävää ja hyväää :) Sitten kaikenlaiset piiraat on tosi suosittuja myös. Myydän valmistaikinoita näihinkin, mutta tehdään myös ite. Ja täytteeksi laitetaan vihanneksia, tonnikalaa, kinkkua ja juustoa jne, ihan nyt mitä vaan haluaa. Kaikenlaisia muitakin ruokia lounaaksi syödään ja usein jos esim otan eväitä kouluun, niin teen vaan muutaman voileivän.

MERIENDA

tortas fritas ja mate

alfajores de maizena

alfajores de chocolate

perinteiset pepa-keksit

Vähän niinkuin aamupalakin, merienda on yleensä jotain makeaa pikkupurtavaa  teen, kahvin tai maten kanssa. Oikein argentiinalaisittain tottakai maten kanssa. Tossa ekassa kuvassa näkyykin mate, torta firta leipästen kanssa. Ja noi "friteeratut kakkuset" on suolasia, rasvassa paistettuja taikinapaloja, just ihania maten kanssa. Tykkään niistä kauheetsi, mutta ei syödä kauheen usein, koska hei, upporasvapaistaminen ei oo kauheen terveellistä! 

Kaks seuraavaa kuvaa on alfajoreja, eli tommosia keksejä, joiden välissä on yleensä dulce de lecheä tai jotain hilloa. Näitä on kaikenmakuisia ja kokoisia ja hintaisia, myydään käsintehtyinä sekä ihan joka kioskissa yksittäispakattuina yleensä nlita suklaaversioita. Helppo ja epäterveellinen välipala ;) Ja viimeseen kuvaan pukkasin pepas, ihan vaan siksi että oon niitä syöny ihan hirveesti, ja tykkään niistä silti. Kaikenlaisia keksejä syödään paljon! 

ILLALLINEN

THE asado 

pizza

Argentiinalaisesta ruoasta ei voi kertoa mainitsematta ASADOA! Se ei oikeastaan oo mikää ruoka tai ateria, se on rituaali, se on kulttuuri! Se on jotain niin tärkeää argentiinalaisille. Tyypillistä on että sunnuntaisin perhe kokoontuu asadolle. se on siis nimitys vähänniinkuin grillaamiselle, tommosella parilalla esim paistetaan pitkän aikaa lievällä lämpötilalla lihaa ja makkaroita. Ja yleensä hyvin runsaita määriä. Sen lisäksi tehdään yleensä salaatteja ja leipää. Ja sitten syödään vähintään kolme kierrosta, aina vaan lisää ja lisää ja lisää! En ymmärrä miten argentiinalaiset syö niin paljon!? Mutta siis pointtiin, asado on jotain tosi tärkeetä argentiinalaisille, varmasti ruoan lisäksi juts se koko perheen yhdessäolo! 

Toinen kuva on pizza, se ei tosiaankaa oo argentiinalainen keksintö, mutta sitä syödään paljon, ja jossain määrin se eroaa suomen pizzoista aika paljon. Pohja on yleensä paksumpi, riiippuen tosin paljon, ja juusto jota käytetään on erilainen. Mutta tosi herkkkkkuja noi pizzat! 

Tämä oli nyt tälläinen hyvin vajavainen ruokapostaus, koska en tosiaankaan maininnut kaikkea mitä täällä syödään. Voisin tehdä jälkkäreistä jonku oman kirjoituksensa josku...:D mutta jos vähän jotain kuvaa sais.

Viikonloppu

Viikko taas meni niinku siivillä! Koulupäivistä ei nyt silleen oo kauheesti kerrottavaa... :D Suurin juttu on varmaan se, että torstaina kävin parturissa Camilan kanssa! Tein semmoisen keratiini hoidon kuiviin hiuksiin. Ja kyllä hiuksista ihan oikeesti tuli silkkisemmät ja epäikuivemmat ja kiiltävämmät. Ja sitten kun vielä ne suoristettiin, jotta se mömmö vaikuttaa paremmin, niin olin jotenki niin erinäköinen seuraavana päivänä koulussa, että kaikki siitä huomautteli :) Ja siis mun piti sitten olla 48 tuntia pesemättä hiuksia, ja voin sanoa, että launataina ne jo alko olla aika kauheet...Mutta odotin urhoollisesti ne määrätyt tunnit! 


Perjantaina menin Aguksen luo, koska Santi, yks hyvä kaveri toiselta luokalta teki empanadaseja! Mulle on koko vuoden sanottu et mun pitää maistaa santin empanadaseja, koska ne on parhiata ja nyt vihdoinkin sitten sopi aikatalutu yhteen. Eli kokoonnuin rinnakkaisluokan porukan kanssa ja syötiin ja naurettiin ja oli tosi hauskaa! Oon tosi ilonen että lähennyn vähän niittenki kanssa! Ja santi on aivan ihana ihminen, tosi hyvä ystävä! 


Lauantaina heräsin varhaiiiin koska lähdin linkkarilla Neuqueniin. Menin kattomaan Lauran uutta kotia ja oli tarkoitus mennä shoppailemaan, mutta no unohdetiin sitten siesta taas mukavasti ja kerittiin oikein 15 min shoppailla enneku kaupat meni kiinni xD No mentiin sit semmoselle markkinatorille kiertelmään ja ostettiin tosiaidot niken sukat :P Sitten etittiin ruokapaikkaa ja loppujen lopuksi päädyttiin yhteen kahvilaan kauheella kiiruulla ja pyydettiin paikan nopeimmat annokset, koska meillä oli jo kiire Rotaryn Rotaract tapaamiseen. Syötyiin sitten ja pyydettiin lasku ja sit saatiin vielä hintaan kuuluvat jälkkäri flanit paperipussissa mukaan XD 


Rotaract tapaaminen oli aika tylsä. Se on siis nuorille tarkotettu rotaryjuttu. Mut siis Neuquenin juttu, ei edes liity muhun mutta menin kuitenkin. Sen jälkeen yks poika heitti meidät keskustaan semmosella viidakkoautolla :D Ja sit mentiin yhteen puistoon ja syötiin meidän lämmenneet flanit, eli semmoset vanukkaat. Yäk! Ällötti niin paljon että menin ostamaan jugusrtin jotta saisin paremman maun suuhun! :D Sitten metsästettiin pitkin kaupunkia yhtä tangokoulua, jota ei sitten löydetty, vaikka varmaan 8 eri poliisilta kysyttiinkin. Alko tulla jo myöhä ja mun piti mennä linkkarille ja kotiin. Näin sitten tein ja palasin cipollettiin. Kävellessä cipon keskustasta kotiin poikkesin yhteen kauppaan ja ostinpa sitte kaks paitaa bilettämistä varten, kun en aamulla päässykkää shoppailemaan.


Sitteeen kotona nukuin pienet ilttarit (päikkärit mut illalla :P) siinä yheksän aikaan ja sit kävin suihkussa vihdoiiin!! :D Sit pikkuhiljaa lakkailin kynnet, söin, puin, meikkasin jne jne kunnes olin täysin valmis siinä 11 aikaan! Guillermo vei mut sitten Carlan luo. Siellä hengailin koneella odottaen ku Carla laitto itteään valmiiksi ja lopuksi meitä tultiin hakemaan autolla toinen Carla ja Julieta ja sit mentiin Julietan poikakaverin luo, koska oli sen 18 v synttärit. Siellä oli aika paljo porukkaa, mun kaikki kaverit ja sit joitain poikia joita en tuntenu entuudestaan, vaikka kuulemma mulla facebookissa kaverina onkin?! :DSiellä oli siis previa ja sitten mentiin yöllä puol 3 aikaan Meetiin, diskoon jaaaa kaiken kaikkiaan oli yli hauska yö! Nyt oli taa sjo kulunu aikaa siitä ku viimeksi menin ulos nii ehkä se senki takia oli hauskempaa!! :)


Sunnuntai aika turha päivä joo...En tehny oikein mitää, siivosin huonettani, puhuin perheen kanssa skypessä, datailin muuten vain, tiskasin, söin, kävin vuokraamassa pari leffaa siskon kanssa ja sit katottiin sitä leffaa :) Ja nyt pian nukkumaaaaaan :D Kylläpäs harvinaisen tylsä blogikirjotus tuli tästäkin, anteeksi!

Sweet 15!

Kouluviikko hurahti taas ohi ihmeellisen nopeesti, vaikka maanantai aamuna puol seittemältä tuntuikin että se ei lopu ikinä! Aamuisin on ollut aika vaikea nousta, mistä olen hienosti (ja juurikin näitä uniasioita psykan kirjasta opiskellen xD) päätellyt, että en nuku tarpeeksi öisin. Mutta sitten mulla on ollu myös hieman ongelmia nukahtamisesa, tai siis on kestäny aika kauan saada unta koko viikon. Ja monena päivänä on jäänyt siesta väliin, niin että lyhyenä tiivistelmänä voisin sanoa, että tällä viikolla nukuin vähän ja olin aika väsynyt. 


Silti ne päivät aina lähti käyntiin ja niistä selvisin kunnialla! Pikku hiljaa pääsen taas sisälle tähän arkirutiiniin. Aamuisin kouluun, kävellen kotiin, suurimpana osana päivistä kotona lounas, pikku lepohetki, kouluun uudestaan, kävellen kotiin, merienda eli välipala, läksyjä tai konettelua ta tvtä, kävelylenkki useimpina päivinä, illallinen ja nukkumaan. En kauheen usein nää kavereita arkisin koulun jälkeen. Niillä on joko jotain tai sitten kaikki on vaa väsyksissä ja haluaa omaa rauhaa tai niillä on läksyjä tai jotain. MUtta se oikeestaan sopii mulle, koska vaikka oonkin kyllä tosi sosiaalinen ihminen, tykkään silti joskus olla ihan omassa rauhassa ja tykkään paljon olla perheen kanssa vaan kotona ja kattoa vaikka jonku leffan Irman kanssa tai jotain. Kuulostaa aika laiskalta ja sitä se kai onkin...Kun osa ihmisistä menee vaikka kuntosalille ja meikäläinen löhöilee kotona... Mutta puolustukseksi haluan myös huomauttaa tällä viikolla vallinneen helleaallon, mistä johtuen oon ollu aina aiva näännyksissä koulun jälkeen. Kotiin mulla on reipas puol tuntia kävelymatkaa, ja kuumassa auringonpaisteessa ja koulupuvun farkuissa sekä nälkäkuolemassa se tuntuu aika tuskalta. Mutta silti joo, liikunnan suhteen oon aika laiska, myönnän sen kyllä. En oo ikinä tykänny oikein mistään urheilulajista. Vaikka tiedän kyllä että liikkuminen on TÄRKEÄÄ! Kävellä tykkään kaupungilla ja puistoissa iltaisin siinä kahdeksan aikaan kun rupee olemaan raikkaampi ilma. Ainut on vain se että tulee myös pimeä enkä voi mennä ihan minne tahansa. 


Tämän viikon keskiviikko oli ihan hullu päivä. Kun vihdoin siinä viiden aikaan pääsin kotiin koulusta, piti lähteä kauppaan ostamaan pullavärkkejä, sit leivoin ne pullat, tein jotku läksy jutut ja sit kävelin mun ekan perheen kotiin illalliselle. Nojoo, ei se nyt kuulostanutkaa niin paljolta, mut siis oli pitkä koulupäivä ja olin väsyksissä ja kaiken minkä tein nii tein nopeeeesti. Torstaina meillä oli koulussa ruokamyyjäiset ja niitä varten leivoin siis pullaa. Meitä jäi puolilta päivin kourallinen oppilaita laittaan myyntipöytiä ja myymään ja meillä oli aika hauskaa! Ja melkein kaiken saatiin myytyä. Carla ja Pablo käytti mua "eläintarhana" ja kävelytti mua ympäriinsä mainostamassa suomalaisia pullia xD mutta joo sitten torstaina meillä on liikuntaa iltapäivällä ja sen jälkeen vielä ATKta...Me tytöt ei tehty mitään muuta ku istuttiin varjossa ja vastattiin johonki kysymyksiiin, samalla ku pojat juoksi ihan hulluna liikunnassa. Sit tietsikkaluokassa naurettiin pojille jotak raukat ihan hiessä, koska pihalla oli siis tosi kuuma. mut ehkä pilkka osuu omaan nahkaan ens viikolla, mulla on vähä sellanen tuntu. Kuitenkin siis ihan typerää että meillä on tietsikkaa liikunnan _jälkeen_. Ja että liikunta laitetaan justiin päivän kuumimmiks tunneiks. Mutta ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Ja kai se syksy ja talvi sieltä joskus tulee. 


Olin ilonen kun tuli perjantai!!! Ja vähän jännittynytki, koska tein ptkien järjestelyjen jälkeen psykan kokeen. Siis psykan kokeen, jonka etälukion ope suomesta lähetti spostilla yhdele opelle täällä koulussa, joka sen tulosti, ja mä sit tein sen oppitunnilla (aih mitä tuskaa, nää on sellasiaki mölyapinoita koulussa!!!) ja se sitten skannaa ja lähettää sen spostilla suomeen korjatavaksi. :D Meni aika huonosti, mulla on sellanen tunne. Mutta ehkä tämä maailma jatkuu silti ;)


Perjantai iltapäivänä menin keskustaan metsästämään hajuvettä lahjaksi kolmannen perheen host siskolle lauantaita varten. Myyjä oli tosi avulias ja löysin yhden kivan Diorin (VAALEENPUNANEN) ja olin tyytyväinen, vaikka melkein 300 pesoa pitikin käyttää. Metsästin sitten vielä yhdestä kirjakaupasta kortin ja palasin kotiin. Ai mutta sitä ennen, pakko mainita, kävin pankkiautomaatilla ja hämmennyin. Se väittää että mun päivittäinen nostoraja on vaan 300 pesoa, joak ei oo kauheesti, ja se on outoa, koska en oo muuttanu mun rajaa, joka on ennen ollu 800 pesoa! Mutta ilmeisesti se onkin ihan _Argentiinan_ raja! Että jostain syystä ihmiset ei voi nostaa enempää ku 300 pesoa, ei mitään hajua syystä...Mutta jonkinlaisissa pahenevissa talousongelmissa me kai ollaan, bussilipun hinta esim kaksinkertaistuu ja monis muiski asiois kuulemma tulee näkymään. Ite en oikein seuraa uutisia täältä tai suomesta tai maailmalta, niin että oon aika pihalla kaikesta. Voisin siihen yrittää tehdä vähän korjausta :D


No perjantai ilta meni sitten Sloanen uudessa kodissa Lauran kanssa, syötiin arabilaisia empanadoja, eli semmosia lihapiirakoita nam. Vaikka mun olikin alunperin tarkotus olla syömättä mitään, jotta mekko mahtuisi seuraavana päivänä päälle :D Ja sitten katottiin the Inception joka on muuten tosi hämärä elokuva, en oo sitä ennen nähnyt ja nytkin olin niin nukuksissa, että en oikein aina pysyny perillä. Koska siinä pitää keskittyä paljon että ymmärtää. Ja kello oli puol yks yöllä ja olin aamulla heränny puol 7, nii että mun keskittymiskyky meni enemmänki siihen, että silmät pysyy auki. :D Ja leffan jälkeen mentiin Sloanen huoneeseen, ja sillä on ihanan leveä sänky. Siihen heittäydyttiin ja Laura ja Sloane tei jotain koneella samalla ku mä nukahdin. Ne sitten siinä vähän vaille neljä mut herätti, koska mulla oli taksin numero ja soitettiin taksi ja palattiin Lauran kanssa mun kotiin. Ja aamuyöllä kun päästiin sänkyyn, tuli ihan hirmuinen ukkonen, tunti että koko rakennus halkeaa, se oli siis tosi voimakas!!!


Ihan tähän mihinkäänkuulumattomaksi välimaininnaksi laitan että syön jugurttia just nyt ja oon ihan rakastunu näihin Argentiinan firme jogurtteihin!!! Ne on vaan jotain niiiiiin hyvää! Ja mun maha kestää ihan yllättävän hyvin! Vaikka syönkin täysin laktoosia sisältäviä maitojogurtteja joka päivä! 


Ja sitten siirrymme lauantaihin. Aamulla herättiin varhain koska Lauran piti lähteä jonnekin. Ja menin kyllä sitten vielä sen jälkeen nukkumaan uudestaan xD Kahteentoista asti. Sitten me syötiin ja sitte meni iltapäivä skypetellessä ensin Espanjasta palanneiden vanhusten sekä helsingissä ahkerasti opiskelevan Katin kanssa :) Sen jälkeen kävin suihkussa ja tein oikein tehopuhdistus session, kasvonaamio, hiusnaamio ja sheivaaminen ;D Kyllä nyt tuli kaunista! Sitten lakkailin kynnet (tarvin uusia lakkoja!) ja rupesin pikkuhiljaa laittautumaan iltaa varten. Vedin mekon päälle ja hypin riemusta koska sain vetskarin kiinni!!!! Ja sitten olin laittamassa naamaa kaikessa rauhassa ku ovikello soi. Eikä se edes ollu vielä 9 ja mulle oli sanottu et siinä vartin yli ne tulis hakemaan. Mutta ei se mitää, vedin sit korkkarit jalkaan, nappasin lahjan ja laukun ja juoksin rappuset alas. 


Mun kolmannen perheen veli ja setä oli odottamassa hienosti kauluspaidoissa. Me oltiin siis menossa Aldanan (mun tuleva host sisko) "sweet 15" synttäreille. Niitä siis juhlitaan Argentiinassa ihan niinku näissä MTV:n ohjelmissa missä ökyrikkaat järkkää huippubileet. No bileiden taso ja koko toki riippuu paljo perheen varakkuudesta ja näin, mutta aika paljo kaikki yrittää panostaa näihin juhliin. Tai matkustaa Disneyworldiin, se on yleensä jompi kumpi :D Mua ihan rehellisesti jännitti tosi paljon, koska en juhlaväestä tuntenut oikein muita kuin tulevan perheen ja senkin vaan jotenkuten. Ja koska stressasin että olinkio oikein pukeutunu. Jne jne. Lopulta päästiin juhlapaikkaan ja se oli tosi hieno! Joka puolella oli valtavia kuvia Aldista, ja se näytti ihan huippumallilta niissä! Miks se on niin kaunis? Ja miks kuvaamoissa osataan käsitellä kuvia nii hyvin? :P


Illalliselle tuli ns. läheisempi porukka, semmoset 100 henkeä. Ja mä istun "isojen tyttöjen" pöydässä Kostin, tuleva host isosisko, Sofin, host veljen tyttöystävän sekä yhen serkun, ja viden ystäväperheen tytön kanssa. Tutliin hyvin toimeen, Kosti puhuu tosi paljon ja on tosi mukava. Ite olin aika hiljanen, mutta ei se mitään. Ruoka oli silleen suht hyvää, oli pastaa, perunoita, lihaa, salaatteja, ite tykkäsin, mut toiset moitti aika paljonkin. ja no ehkä olisin tommoses paikas odottanu vähäsen tasokkaampaa, mut mulle nyt maistui kuitenkin! Varsinki jälkkäri oli hyvä, ja toisetki tykkäs siitä! Brownie jäätlön ja marjojen kanssa <3 Olin aika täynnä lopuksi! 


Ai mutat mä ihan hyppäsin Aldin sisääntulon! Sillä oli siis semmonen punanen mekko, yläosa aika korsettimallinen, alaosa tyllihörhelöä, edestä tosi lyhyt, takaa semmonen laahus. Ja mustat kimaltavat korkkarit. Loppuillasta laahus otettiin pois. Mut siis se tuli sisään tanssien kahden tytön kanssa. Niillä oli päällä tyyliin korsetti, pikkarit ja verkkosukkahousut. Ja sit tuli vielä kaks jätkää mustissa housuissa ja topeissa ja hatuissa. Ja ne kaikki siis tanssi kolmen tuolin kanssa. Tosi hienosti tanssi, mut enemmän tuli strippariesitys mieleen, täytyy myöntää! Ja tyttö täyttää 15 vuotta, herranjestas! Mutta hienolta se näytti! Ja toinen tanssijapoika oli aivan ylisöpö <3 Jajajajja! 


No mitäs muuta...Illallisen jälkeen tuli lisää ihmisiä. Ja sitten ne aloitti tanssimaan valssia, siis Aldi ja sen isä, ja sit Aldi monen monen ihmisen kanssa ja kaikista otettiin kuvia. Ja lopuksi meni muutama muukin pari tanssimaan valssia. Mut suurin osa vaa katteli vierestä. Se valssi on joku perinne, ja huomas et ei kukaa siitä niin suuresti nauti. Ja sit ihan yhtäkkiä kesken kipaleen valssi vaihtu reggaetoniin ja tanssilattia oli sekunnissa täynnä. Vanhoja ja nuoria :D Ei poka, oli hauskaa! Siellä oli siis ihan live DJ tottakai. Ja Minijäätelöpbaari ja oikea baarikin :D Tanssittiin tyttöjen kanssa paljon paljon ja aina välillä mentiin pihalle viilentymään. Sitten yhdessä vaiheessa näyettiin semmonen Aldanan kuvista vauvasta tähän päivään tehty video. Ja sit laulettiin paljon onnea ja nostettiin malja ja Aldi puhalsi kakkukynttilän ja leikkas kakkua ja siinä oli samalla valtava karkkipöytä vieressä :D Ja sitte vähä myöhemmin laitettiin brasilialaista karnevaali musiikkia ja tuli neljä tanssijanaista naamiot päällä ja ensi tanssi siinä ja rupes sit jakamaan naamioita ja valokoruja kaikille vieraille ja kaikki tanssi ihan villinä. Siinä vaiheessa lähdin sitten kotiin, koska lähdin yhen tytön ja sen pereen kanssa, koska niillä oli tilaa ja ne asu lähellä mua. Ja koska mua väsytti. Toisaalta harmittaa et lähdettiin aikasin, mut toisaalta ihan hyvä vaan. (Ja aikasin oli siis klo 5 aamuyöllä. Kuvitelkaa, ainakin te naispuoliset lukijat sitä tuskaa mun jaloissa, koska oli ollu koko yön 9-5 about 11 centin korkkareilla ja tanssinu ja kävelly paljon!) 


Ja tänään sunnuntaina on ollu lepopäivä, heräsin kahetatoista, katoin telkkaria, söin lounaan, konetin, menin nukkumaan, heräsin just tossa seittemän aikaan, söin päärynän ja istuin tähän ensi kirjottamaan ylös psykan kysymykset että voin huomenna koulussa opiskella, ja sitten kirjottamaan tätä :D Huomenna taas kouluun, ja saa nähdä kuinka tulee nukuttua, kun vedin niin makoisat päikkärit tossa äsken. Mutta joo, voisin mennä vähäsen pyykkiä pesemään! Adioos :)


ps. kuvia ei oo juhlista, koska joku valopää ei tietnkää siinä kiiruussa muistanu kameraa...soriii

Iski syvällisyyspuuska

Tuossa laulussa sanotaan, että "y quiero confesar te que mi vida eres tú", mikä tarkottaa että "ja haluan tunnustaa sinulle, että olet elämäni". Tutustuin biisiin Sofi siskoni kautta, joku teinityttöjen suosima rakkausbiisi, mut ei se mitään, tykkään sanoista ja näin poispäin. Ja ajattelin osoittaa tämän biisin Argentiinalle! En halua siten sanoa, että tää olis nyt koko elämäni, että Argentiina jotenkin olis syrjäyttäny Suomen tai Suomen ihmiset tai mitään sellasta. Ehkä vaan jotenkin, en tiiä...Tässä iski tajuntaan kuinka paljon mä oikeesti rakastan tätä maata! Ihan hassua ajatella, että oon täällä jo melkein 7 kuukautta viettänyt. Sinänsä se ei oo paljoakaa mun elämästä, mutta kyllä ne välillä aika pitkiltä kuukausilta on tuntunu... Nyt ne kyllä tuntuu menevän koko ajan nopeempaa, kuten oon jo aiemmin sanonu! Mutta oikeesti Argentiina jättää kyllä ikuisen jäljen mun sydämeen, jos nyt oikein runollisiksi ruvetaan! 


Kauheeta kun jo tässä vaiheessa alkaa tulla sellanen, that's it olo, se meni jo, pian pitää palata! Vaikka vielä on kokonaiset 4 kuukautta jäljellä ja sehän on hirmu paljon! Nyt yritän totaalisesti unohtaa ajankulun ja vaan nauttia ja ottaa kaiken jäljellä olevan irti tästä kokemuksesta! Varmasti vieläkin on tarjolla myös niitä pahoja päiviä ja " MITÄ ****** MÄ TEEN TÄÄLLÄ?!" hetkiä joita mulla on tässä vuoden mittaan ollu, mutta aina ne hyvät kokemukset päihittää huonot ainaki 100-1, niin että pienet alamäet ei haittaa! Kokonaisuudessaan tää vaihtovuosi antaa niin paljon paljon! 


Koska oon vieraassa kulttuurissa ulkopuolisena tomppelina, joka ei tiedä mistään mitään, mulla on sinänsä oikein loistava mahdollisuus olla usein tarkkailijan roolissa. Mulla on kerrankin kunnolla aikaa seurata muita ihmisiä, maailmaa ja tsantsan... omia ajatuksiani!!! Ajattelen ja pohdiskelen täällä paljon enemmän kuin ennen! Koulussa esimerkiski, kun ei millään jaksa kuunnella ja seurata, niin helposti lähtee ajatukset lentämään kauas kausa. Yks päivä tässä pohdiskelin oikein hienosti ja syvällisesti, kuinka mä oon omasta mielestäni muuttunu tän vuoden aikana, vai oonko muuttunu jne. Musta tuntuu (ja nää on nyt vaan mun omia näkemyksiä, paremmin sitä kai osaa sitten arvioida ihmiset siellä suomessa, kun mut näkevät) että jonkinlainen muutos mun elämässä on tapahtunu. Olisko se sitten sitä aikuistumista? Tähän kokemukseen kuuluu pakosta vastuunottamista, uusiin ihmisiin tutustumista, yksinäisyyden kestämistä, huomionkeskipisteenä olemista, sosiaalisten taitojen kehittymistä, rahoistaan huolehtimista, kaikenlaisten ihmisten sietämistä, muiden arvostelun sietämistä ja palautteen vastaanottamista sekä lihomista xD Kaikki (paitsi viimeinen) on mun mielestä aika hyödyllisiä ja opettavaisia asioita!kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen, uudenlaisten maailmankatsomusten ja mielipiteiden kuuleminen ja hyväksyminen sekä kaikesta tutusta erossa oleminen kasvattaa ja auttaa löytämään ja muodostamaan sitä omaa näkemystä maailmasta. Toivonmukaan täältä palaa suomeen aikuisempi ja itsevarmempi ihminen. Joka kuitenkin säilyttää sisäisen lapsensa, älkää huoliko, rakastan yhä muumeja ja leikkikenttiä xD 

Tässä sisäinen lapsi on ulkopuolelle, San martinissa, vaihtarikaverien kanssa karusellissa erittäin kypsästi leikkimässä :) 

Arkeen paluu...

Koulu on taas alkanut! En oikein tiedä että olisinko iloinen vai masentunut :D No ei, totta kai on aivan mukavaa palata kouluun, nähdä kaikkia ihmisiä, saada vähän rutiinia ja säännöllisyyttä taas tähän elämään ja sitä rataa. Mutta toisaalta taas aamuisin puoli seittemältä herääminen ja koulun tylsillä fysiikan tunneilla istuminen tuntuu välillä vähän puuduttavalta ihan uskomattoman ja kokemusrikkaan kesäloman jälkeen. Mutta, en saisi valittaa, koska koulu täällä on mulle kuitenkin aika lailla rentoa oleskelua vaan :D Tai siis nyt kyllä ymmärrän jo paljon paremmin että mistä ne siellä tunnilla oikein puhuu jne. mutta en silti ihan vielä kaikkia tehtäviä osaisi tehdä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin mussa selvästi piilee aika laiskakin puoli, koska en jaksa oikein tehdä mitään niitä koulujuttuja, koska tiedän et mun ei oo pakko ja että ne ei vaikuta mun suomen lukioon ym mitenkään. Että kaikki mitä tän koulun jutuista teen, teen vapaaehtoisesti itse valiten mitä ja koska ja ihan vaan omaksi ilokseni, etten ihan tylsisty :D Ehkä oon aika huono vaihtari siinä mielessä, että en ota kaikkea irti ja opiskele kunnolla näitä aineita muiden kanssa, jotta siinä tulis sitä kieltäkin ehkä vähän parannettua. Mutta toisaalta mulle on kaikki sanonu, ettei oikeestaa kukaan vaihtari täällä oo ikinä tehny esim kokeita tms, silleen opiskellu oikeesti. Ja ihan mun puolustukseksi haluaisin mainita että tässä työn allan on suomen kursseja, tällä hetkellä kaks psykan kurssia, toisesta tehtäviä, toisessa kokeisiin lukemista. Ja näiden jälkeen olis jäljellä vielä muitakin kursseja. Että yritän nyt koulussa käyttää aikani hyväksi ja tehdä suomen kursseja. Ja järjestelmä sopii aivan hyvin niin mulle kuin opettajillekin, kaikki on tytyväisiä kunhan teen jotakin. Ja aina välillä kuuntelen opetusta ihan kuullunymmärryshajoituksena jne :D

Tässä kun oikein koulu lähtee kunnolla käyntiin, rupeen varmaan ottamaan noita mun espanjanki kirjoja mukaan ja päntätä vähän lisää kielioppia ja verbejä, koska vaikka nyt aika sujuvasti jo tulee tuo puhe jne, niin vielä puuttuu sanastoa aikas paljon ja virheitä tulee aikamuodoissa ym. Justiin sain luettua Pikku Naisia espanjaksi. Ja ihan ilman sanakirjaa!!!!! Ja ne jotka tuntee kirjan, tietää, ettei se oo aivan lyhyt lasten kirja, ja kun se on aika vanhakin, niin kieli on välillä aika vanhahtavaa… Että oon aikas ylpee :D Ja nyt oon sitten alottanu Anne Frankin päiväkirjan espanjaksi totta kai! Ja telkkariohjelmien tekstitykset luen jo aivan sujuvasti, ihan ku suomessaki! Ja yks miinusjuttu on, että nyt tuntuu että espanja alkaa vallata mun aivojen kieliosuudesta kaiken tilan, ruotsia jos yritän muistella niin ei tuu yhtään mitään, ranskasta puhumattakaan. Ja englanti alkaa ruostua!!! Se mua kauhistuttaa eniten, musta tuntuu että mun englannin ääntäminen on ns argentiinalaistunu ja meinaa aina vahingossa tulla jotain espanjan sanoja väliin kun puhun englantia! Niin että nyt kun puhutaan Sloanen tai Lauran kanssa, niin mun pyynnöstä puhutaan englantia harjotukseksi! Hahah, ennen se oli niin että yritettiin vaan puhua espanjaa harjotukseksi! Ihan hullua! Onneksi tänään alko koulussa enkun tunnit, tosin hieman hullulta vaikuttavan opettajan kanssa…

Vaikka mun puhe on kehittyny tosi paljon ja oon varmaan sen myötä muuttunu paljon sosiaalisemmaksi  (kun oikeesti pystyy keskustella ihmisten kanssa!! ilman että oon koko ajan kysymässä jotain xD) ja oon lähentyny mun kavereiden kanssa paljon sen myötä, musta kaikesta huolimatta aina välillä on ulkopuolinen olo. Mutta kai se sitten vaan kuuluu tähän kokemukseen, ja pakko se on vaan hyväksyä ja elää sen tosiasian kanssa, että nää tosiaan on ollut kavereita vuodesta nakki ja mä tunnen niitä vasta 6 kuukautta. Pakosta siinä on eroa. Ja kun vielä lisätään, että tuun ihan erilaisesta kulttuurista, jotkut asiat ja maailmankatsomus ja kaikki on vaan erilaisia. Ja aina joissain asioissa vieläkin vaikuttaa kielimuuri, esim vitsit menee multa vielä välillä ohi, ne on usein niin sidoksissa kulttuuriin. Mun ystävät on ihania, ja aina kun saa kunnolla puhuttua jonkun kanssa tai vietetään ihana ilta tai jotain, niin tuun tosi hyvälle tuulelle. Mutta sitte aina välillä tulee sellasia…jänniä olotiloja, kun ei ihan ota selkoa niistä, et haluaako ne oikeesti olla mun kanssa, tunnunko mä niistä kauheen rasittavalta välillä, tai tylsältä! Mutta joo, parempi tilanne nyt on ku ennen! Esim pari viikkoa sitten tulin kauheen iloiseksi, kun oikeesti yks tyttö uskoutu mulle yhdestä poikaongelmastaan! Mua on täällä nimittäin aika harvoin otettu silleen ns ”uskotuksi”, koska kaikilla on joku vanha paras ystävä jonka kanssa jaetaan salaisimmat asiat, ja muutenkin usein ne liittyy joihinkin ihmisiin joita en tunne tai muuten vaan olis monimutkaista selittää mulle tai jotain. Mutta nyt oikeesti jo puhutaan enemmän ASIOISTA mun kavereiden kanssa, eikä se oo enää pelkästään semmosta, ”miten tää sanotaan?” ”no se on laura puu” ”jännä juttu” ”joo, onhan se, ja mites tämä sanotaa?” jne jne :D

Yritän nyt ottaa näiden jäljellä olevien kuukausien aikana tavoitteeksi lähentyä vähän näiden mun luokan poikienkin kanssa, koska likkaporukan kanssa ollaan jo tosi kavereita, mutta jotenkin (varmaan osittain kielimuurin takia, koska moni pojista ei muka osaa puhua enkkua) en oo niin hyvin tutustunu ainakaa kaikkiin poikiin. Lisäksi aluksi varmaan yritin vähän varoa, koska mulle oli sanottu että täällä lattareissa likat on kauheen mustasukkasia juoruilijoita, ja jos blondi uus vaihtari hengaa vaa poikien kanssa, nii saa helposti tyyliin huoran maineen tai jotain ja voi olla vaikeempi saada tyttöpuolisia kavereita. Ja ihan oikeesti se on totta, sloanelle on vähän käyny niin. Se ei oikein hyvin tuu toimeen oman luokan tyttöjen kanssa just tosta syystä. Ihan lapsellista. Mutta siis mun pointti on se, että nyt oon jo lähentyny tarpeeksi tyttöjen kanssa, että ne jo tuntee mut eikä rupee mustasukkasiksi vaikka hengaisinki poikienkin kanssa. Lisäksi aion (yrittäien välttää kaikkea ylimääräsitä draama…) kaveerata vähän enemmän rinnakkaisluokankin ihmisten kanssa, koska ne vaikuttaa aivan hyviltä tyypeiltä ja mun mielestä se luokkien välinen ”tappelu” on typerää pelleilyä. Ja mun mielestä vaihtovuoeteen just kuuluu kaikkien kanssa kaveeraaminen!

Mua auttaa tosi paljon, että mulla on lähellä kaks tosi hyvää vaihtarikaveria! <3 Sloane ja varsinkin Laura on mulle tosi tärkeitä tukipilareita! Se että oon niin läheinen varsinki Lauran kanssa kompensoi vähän sitä et aina joskus tulee vähän ulkopuolinen olo argentiinalaisten kavereiden kanssa! Se vaan jotenkin yhdistää, kun ollaan samassa tilanteessa ja oikeesti ymmärretään toisiamme täydellisesti! Ollaan kaikki kolme ihan erilaisia ihmisiä, mutta silti jotenkin samanlaisia! Niille mä voin valittaa ja purkaa kaiken kunnolla ja niilä on yleensä just samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia, just esim noista kavereistakin! Oon niin iloinen että ne on täällä! <3

Mulla on myös tosi paljon ollut onnea perheiden kanssa! Mun eka perhe oli tosi mukava ja hyvä ja Cris oli aivan ihana! Mutta jos ihan rehellisesti puhun, niin tykkään vielä paljon enemmän tästä mun tokasta perheestä <3 Sofi siskon kanssa tullaan ihan ylisuperhyvin toimeen! Se on semmonen ihanan pirtee pakkaus! Vaikka se onkin aika paljon nuorempi, meillä on silti aina hauskaa yhdessä ja se aina uskoutuu mulle kaikesta ja mäki yleensä kerron sille kaiken mun elämästä! Tänään esim menin kävellen hakemaan sen sen englannin iltapäivätunneilta ja mentiin jäätelölle Gridoon keskustaan ja käveltiin vähän puistossa jne. Ja se käyttää aina mun paitoja…ihan niinku mun oikea Sofianikin siellä suomessa :D Ja Jeronimo vava on toooosi suloinen <3 Rakastan pikkulapsia ja tykkään kauheesti paijata sitä ja leikkiä sen kanssa ja yritän muutekin auttaa sen hoitamisessa sillon kun ne vaan antaa. Ja irman ja Guillermon kanssa tullaan loistavatsi toimeen, ne on tosi rentoja, varsinki mun kanssa, sofille on vähä enemmän sääntöjä. Ja niiden kanssa pystyy puhumaan oikeestaan kaikesta. Lisäksi on Mari, joka tulee joka päivä siivoomaan. Mari raukalla on joku lonkkavika ja sen käveleminen on aika vaikeeta mut silti se joka päivä imuroi, pesee lattioita, vaihtaa lakanoita, pesee pyykkiä jne jne. Mut sekin on melkein ku perheen jäsen, koska se on täällä niin paljon!

Sloane ei oikein tuu toimeen Crisin ja Alen kanssa. Siinä on ehkä kaks vahva temperamenttista ihmistä samsassa taloudessa, Sloane ja Ale. Ale on joskus aika rasittava, silleen et sen mielipide on se ainut oikea, ja asiat pitää tehdä niinku se haluaa. Ja Cris myötäilee aina Alea. Ja sloane on, no tuota amerikkalainen.  Ja se sanoo esim mielipiteensä yleensä aina suoraan ja unohtaa ehkä jotain asioita ja tekee aina vähän niinku ite haluaa. Mutta ei ikinä tarkota pahaa ja musta tuntuu et ale ja cris oli vähän jo etukäteen ennakkoluuloisia sitä kohtaan, koska täällä ei ihan kauheetsi tykätä yhdysvaltalaisista. En tiiä. Mutta tuntuu vähän että ne on ehkä pikkusen epäreiluja sloanea kohtaan, vaikka sloanellakin varmasti on omat vikansa. Vaihtarivuoden aikana sekä vaihtarin että perheen tulee joustaa. Niin se vaan on. Ja tässä tapauksessa oikein kumpikaan ei halua joustaa. En tiiä… Tuntuu pahalta sloanen puolesta. Ja tää vähäsen säröttää mun hyvää näkemystä mun ekasta perheestä. Mutta, Sloane vaihtaa ihan just nyt vkonloppuna. Että kaikki hyvin. Ja mä tuun silti niitten kans tosi hyvin toimeen, tänään esim iltapäivällä kävin siellä ja otettiin matet ja juteltiin. Mutta kaikella kunnioituksella, taidan tykätä pikkusen enemmän tästä mun tokasta perheestä!

Ja kolmanteen perheeseen mun pitäis yrittää tutustua! Pian. Huomenna ehkä meen käymään siellä niitten kotona. J amun pitäis myös jostain löytää mekko kolmannen siskon 15 synttäreille. Mutta varmaankin saan joltain kaverilta lainaksi. Toivonmukaan. Vähäsen stressaa, koska tällä perheellä on RAHAA. Joten juhlakin tulee olemana varmana tosi iso ja hieno. Eli munki pitäis näyttää aika hyvältä. Mutta on tässä vielä puoltoista viikkoa aikaa xD

Hups, nyt kello on jo 10 yli kakstoista yöllä. Ja kello on herättämässä 06.30… huoh… mutta ei silleen vielä väsytä kauheesti, ja en edes nukkunu siestaa?! Pitäis silti nukkua… Tänään aamulla oli sähköt poissa, joten suihku ja aamupala, pukeminen ym tapahtui kynttilän ja myrskylampun valossa xD oli aika mielenkiintoista. Täällä muuten aamut on vähä erilaisia ku edellisessä kodissa. Herään puol  7. Meen suihkuun. Toi on ihan sama ku edelliseski perheessä. Sit meen siinä kaikes rauhas omaan tahtiin keittiöön, lämmitän vettä kahviin ja syön mitä huvittaa. Ja kukaan ei oo höösäämässä! Kun cris oli aina silleen passaamassa ja tekemässä sulle kahvia ja vähän niinku oli velvollisuus syödä aamupala yhdessä. ja jotenki aina tuli kiire. Nyt aamuisin ensi 7.20 guille vie sofin kouluun, palaa, syö aamupalan, sit siinä puol 8 aikaan se lähtee viemään mua ja palaa ja hakee irman ja vauvan ja vie ne hoitoon ja töihin ja lopuksi menee ite töihin. Raukka, taksikuski! Koulusta mä palaan aina kävellen, ei siinä mee ku reilu puol tuntia, koska asun ihan paria korttelia kauempana ku ennen. Hyvää kuntoilua joka päivälle J Mutta nyt meen kattelemaan nukkumattia! Tämän tallennan koneelle, koska netti on jo sammutettu enkä voi siis julkasta vielä. Mutta Chau, besos! Heippaa, suukkoja ja terkkuja sinne suomen päähän! Hyvää yötä!

Ikimuistoisin kesä ikinä!!!

Okeiii nyt oon ollut kyllä eriiiiittäin laiska kirjoittaja! Monet on mua jo muutamaan otteeseen muistuttanutki että josko pian jo taas saataisiin edes jotain kuulumisia. Mutta kesä on jotenkin hurahtanut ohi ihan kauheen nopeesti, eikä oo ollu aikaa kirjottaa. Nyt yritän koota jonkinlaisen koosteen mun kiireisestä kesälomastani!

Jouluaatto oli kyllä elämäni erilaisin! En sano, että se olisi ollut huonompi, enkä kyllä että parempikaan. Suoraan sanottuna, päivä ei tuntunut joululta ollenkaan ja siten se auttoi ja epäauttoi… Aamusta heräilin varhain, jotta ehdin kahdeksitoista tapaamaan keskustassa Nanun, yhden kaverin. Mentiin ostamaan sisäänpääsyliput Meetiin, bolicheen, diskoon, jossa oli sinä iltana Patagonia Fest. Siis jouluaattoiltana. Oli ihan järkyttävän kuuma, hikihatussa kävelin ne muutamat korttelit keskustaan ja lippushoppailun jälkeen mentiin ostamaan cokikset, semmoiset ylisöpöt pikkulasipullot.

Loppupäivänä ei tapahtunut mitään erikoista, sukulaisia ja ystäviä tuli ja meni käymään kylässä onnittelemassa Alea, jonka synttärit siis on jouluaattona. Mä leivoin pullaa ja sit pulahdettiin uima-altaaseen. Koko päivän olin jotenkin vähän vaisumpi kuin yleensä, ehkä pikkuisen kuitenkin haikeampi olo oli. Täällä joulu ei oo niin iso juttu, kuin mitä se suomessa on, tai ainakin mun perheessä. Ei tehty minkäännäköisiä joulusiivoja, ei levottu tai kokattu mitään erikoisia jouluruokia ja illalla ei annettu lahjoja. Ainoat juhlistukset tuli sitten illalla siinä 10 aikaan, sillon alko juhla.

Joudun hieman perumaan puheitani tuon ruuan suhteen, kyllä jotain tavallisuudesta poikkeavaa tehtiin. Ale nimittäin paistoi quinchossa semmoisessa valtavassa takassa monta tuntia kokonaista vuohta. Sen kanssa syötiin salaatteja ja leipää. Ja kaikki otti reippaasti alkoholia, totta kai. Ruoka oli aikas hyvää, tykkäsin! Jälkkäriksi oli hedelmäsalaattia ja jonkinlainen marenki dulce de leche kakku. Kahdentoista aikaan nostettiin shampanja  maljat ja halattiin kaikkia ja mentiin kadulle kattomaan ilotulituksia. Ohi ajavat autot tööttäs ja hurras ja samoin perheenijäsenet. Meitä oli siis mun vanhemmat, sisko, veli, ja alen veli vaimonsa ja tyttärensä kanssa.

Siinä kahden aikaan lähdettiin sitten ulos, me nuoriso. Ja vanhukset painui nukkumaan. Pupi tuli hakemaan mua, ja mentiin yhdessä Meetiin. Siellä oli jonottamassa jonkin verran väkeä, ei mitenkään hirmuisesti vielä. Kun päästiin sisälle, löydettiin kaksoset ja niitten kavereita toisesta koulusta. Meetissa oli nyt kaikki osat yläkerrastakin auki, ja pihalle oli tehty isompi alue ja pihallaki oli DJ ja alkoholikojuja. Mahtui siis paaaljon enemmän väkeä. Ja siinä neljän aikaan se rupeski täyttymään. Oltiin aika paljon ajasta pihalla, koska sisällä oli kuuma, ja kun kerrankin oli mahdollisuus tanssia pihalla! Mulla oli semmoinen suht kiva yö, on ollut kivempaakin täytyy myöntää. Mutta ihan hyvillä mielin palasin siinä puol 7 aikaan kotiin. Romi oli jo nukkumassa mun huoneessa. Hiippailin hiljaa viemään mun lahjat kuusen alle alakertaan ja painuin nukkumaan. Mutta en kerinnyt nukahtaa kun Romin puhelin rupes soimaan. Ja se soi, ja soi ja uudestaan ja uudestaan ja tämä ei herää. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen. Siellä oli tämä serkkutyttö, joka oli pihalla ilman avainta odottamassa että Romi tulee avaamaan oven. No mä menin sen sitten avaamaan.

Sunnuntai aamuna oli tuskaa herätä siinä yhdentoista aikaan… Ja aamulla oli kauhea hoppu kiire sekavuus, kun piti pakkailla ja viimeistellä kaikki tavarat telttailumatkaa varten. Viime hetkellä Cris huomas mun lahjat kuusen alla, ja kaikki oli silleen oo Laura ja Cris rupes itkemään…minäkin siinä muutaman kyynelen tirauttelin. Täällä ei oo mitenkää tapana antaa, ainakaa aikuisille lahjoja, lapsille ehkä pukki tuo just sen yhden lahjan.

No, maasturi pakattiin täyteen ja sitten minä, mun mami, sisko ja veli tungettiin sisälle ja matka alkoi. Mulla ei silleen ollut mitään suuria odotuksia, en tiennyt että mitä tässä pitäis odottaa. Ihan ekana oli semmoinen 6 tunnin automatka edessä, kohti pohjoista Neuquen provinssia. Auton puhaltimista huolimatta olin välillä aika kiehumispisteessä (en siis vihaisena, vaan kuuuuuumissani) siellä autossa. Nukuin ainakin osan matkaa, koska edellisenä yönä tosiaan tuli nukuttua heikonlaisesti. Aina kun pysähdyttiin tankkaamaan, meikäläinen rynni ekana vessaan totta kai. Ostettiin jotain voileipävärkkejä ja sehän oli siiis ihan valkosta patonkipullalepää niinku aina.

Ekaksi yöksi saavuttiin semmoiseen pikkukylään vuoristossa jonka nimi oli Huinganco. Sieltä löydettiin harvnasen kallis ja anoa leirntäalue. Ja nyt huomaan että mun tiivistelmästäni meinaa tulla kilometrien pituinen, että yritän nyt vähän tiiviimmin kertoa. Eli joo, siis oltiin muistaakseni vajaa viikko tuolla reissulla. Kaikenlaisissa pikku kyläpahasissa uskomattoman ihanissa maisemissa nukuttiin teltassa ja ajeltiin kapeita ja kiemuraisia hiekkateitä, joilla äiti olis kuollu pelosta :P Mua harmittaa kauheesti kun ei tullut kameraa mukaan, koska ne maisemat oikeesti oli aivan uskomattomia!!! Vuoria, vesiputouksia, öisin upeet tähtitaivaat, joissa tähdet on oudosti ihan väärillä paikoilla eikä Otavaa pysty näkemään, koska ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Ja ihmiset oli tosi ystävällisiä ja avuliaita joka paikassa!

Lähennyin paljon mun siskoni ja veljeni ja äitini kanssa, meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Iltaisin nuotiolla pimeessä Andres soitti kitaraa ja tehtiin ruokaa nuotiolla ja mä säikyin miljoonia jättiötököitä. Yksi leirintäalue oli ihan täynnä karvaisia mustia matoja. Niitä putoili puusta ja ne mönki joka paikkaan! Ruokaan, telttaan, vaatteisiin kaikkialle!!! meinasin tulla hulluksi! Ja sitten tehtiin kävelyreissuja vuorilla ja ne oli välillä aika tuskaa, ajatuksissani kiroilin suomeksi vaikka päällisin puolin hymyilinki ja sanoin että tykkään tosi paljon ja on kivaa :D Ja siis mulla oli kivaa ja tykkään vaeltaa ja silleen mutta se KUUMUUS!!! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja me kiivetään jotain vuorta ylös 35 asteen helteessä…Joo…Mutta selvisin hengissä ja sain rusketusta!

Loppujen lopuksi palattiin kotiin uudeksi vuodeksi. uuden vuoden aatto noudatteli samaa kaavaa kuin jouluaatto, lukuun ottamatta et nyt oltiin Alen veljen talossa.  Ja sit taas lähdettiin ulos ja silleen. Ja seuraavana aamuna piti herätä varhain TAAS! Koska nyt oli sitten lähtö Monte Hermosoon, rannalle J Yhtä matkaa koko kesäni mun. Pakattiin maasturi ihan tupaten täyteen melko kireissä mielialoissa välillä, koska kaikilla oli kauhee väsy viime öisen valvomisen takia. Sitten haettiin Sloane ja alotettiin noooin 7-8 tunnin ajomatka kohti meren rantaa. Meillä oli Perico, se lyttynaamainen mopsi mukana. Sloane nukkui koko alkumatkan ja mä juttelin Rominan kanssa ja silleen ja yritin tapella pahaa oloa vastaan. Mulle nimittäin loppumatkasta rupes tulemaan kauheen huono olo, vaikkei mulla yleensä ikinä oo matkapahoinvointia. Loppujen lopuksi sitten yöllä Monte Hermosossa oksensin ja Cris kävi ostamassa mulle jotain tabletteja et se menis ohi. Mut nyt vähä hypin asioissa, eli siis saavuttiin ja purettiin autosta meidän muuttokuorma pikkuriikkiseen kerrostalo asuntoon ja sit lähdettiin vähä käveleskelemään, mut mun piti palata ja mennä makuulle koska oli niin huono olo.

Monte Hermoso on semmoinen lomakaupunki jonne menee paljon ihmisiä kesällä. Tosi nätti hiekkaranta on päivisin ihan täynnä ihmisiä, kauniina päivinä ja rannalle näkee ihanasti auringonnousun ja laskun. Öisin kaupungissa on paljon bolicheja ja baareja jotka täyttyy nuorista ja päivisin on paljon suht hyvähintaisia kauppoja ja myymälöitä. Meillä nuo pari viikkoa meni aika lailla käytännössä siten, et aamupäivällä mentiin rannalle ja oltiin siellä koko päivä iltaan asti, syötiin siellä lounasta ja silleen. Joinakin päivinä käveltiin kaupungilla ja mentiin shoppailemaan tai kahvilaan käyttämäään konetta tai jotain. Ja öisin, ei joka yö, mut aika monena yönä lähdettiin ulos. Meidän asunto on ihan keskustassa ja tosi lähellä rantaa ja discoja ja kaikkea! Niin että käveltiin pikkuisen ja aina löyty jotain. Ja sit usien kun lähdettiin ulos niin mentiin aamulla siinä puol 6 aikaan rannalle kattomaan auringonnousua! Ihanaa! Ja päivisin rannalla makoilin aj otin aurinkoa ja uin ja kävelin paljon!

Monte Hermosossa tutustuin tooooooooosi moneen uuteen ihmiseen! Vaihteeksi! :D Aina kun lähdettiin ulos tutustuttiin tosi moneen, ja kaikki on aina niin kiinnostuneita et mistä te ootte, kaks blondia ja silleen. Tutustuin myös muutamaan muuhun  vaihtariin, yhteen thaimaalaiseen, yhteen australialaiseen ja yhteen toiseen SUOMALAISEEN!!! ja niiden kautta moneen muuhun ihmiseen J Matkustaminen ja ja ihmisiin tutustuminen tekee mut aina välillä vähän surulliseksi, tai ainakin haikeeksi. Sattuu aina ajatus, kun tapaa uusia ihania ihmisiä ja sit tiedät että et enää ikinä elämässäs tuu näkemään niitä…Sama juttu mutta lievempänä paikkojen kanssa. Mutta jää ihania muistoja.

Kotimatkalla Montesta meidän auto hajosi ja jouduttiin odottamaan suorassa auringonpaisteessa melkein kolme tuntia, että alen serkku tuli hakemaan meitä ja joku hinausauto auton. Alen serkku asuu aika läheisessä kaupungissa, Bahia Blancassa, ja mentiin sitten päiväksi niitten kotiin. Oli toooooosi kuuma ja poltin itteni siellä tienposkessa odottaessa. Cris sai ostettua meille bussiliput ja palattiin sit yön aikana linkkarilla. Hauska yksityiskohta oli se, että Perico, meidän koira, matkusti REPUSSA, koska linkkariin ei sa viedä eläimiä :D Ja koska sillä raukalla oli kuuma niin se piti semmosta läähättävää ääntä ja me kaikki yritettiin peitellä sitä yskimällä ja puhumalla kovaan ääneen :D Loppujen lopuksi päästiin sitten kuitenkin kotiin.

Kotiin paluun jälkeen oli vuorossa kodin vaihto! Mulla oli aluksi sellanen olo että en halua vaihtaa, koska oon jo tottunu elämääi tässä perheessä jne, mutta toka perhekin on niin mukava ja ihana, että loppujen lopuksi vaihtaminen on aivan kiva juttu. Näkee vähän erilaista elämää! No siinä oli kauhee pakkaaminen että sain kaikki mun kamani tuotua tänne uuteen kotiin, ja varmaan vieläkin löytyy jotain alushousuja tai jotain vanhasta kodista :D Ja en ymmärrä millä tuon tämän kaiken kotiin suomeen, koska omaisuus on jo nyt kasvanut melkoisesti! No mutta siis mun tokasta perheestä sen verran, että vanhemmat on nimeltään Irma ja Guillermo ja sukunimi on Baquero Lazcano. Sisaruksia kotona on 2 kipaletta, Sofia sisko 12 v ja Jeronimo vauva 9 kuukautta, tuli justiin tuossa pari päivää sitten täyteen. Ja asutaan kerrostalo asunnossa, eli melkoinen muutos edelliseen. Uima-allasta tai lemmikkieläimiä ei esimerkiksi oo. Mutta oma huone ja oma vessa jopa mulla on ja muutenkin tää asunto on tosi kiva! Ja tosi lähellä edellistä kotia, kaks kolme korttelia ja sen kävelee reippaasti viidessä minuutissa. Että vanhaan kotiin pääsee helposti kylään.

Mutta joo sitten saapuivat kauan odotetut suomen vieraat, mun kummit aino ja markku. Olivat ensin Buenos Airesissa ja tulivat sitten lentokoneella Neuqueniin. Mentiin odottamaan kentälle, mutta jotain ongelmia oli lennoissa ja koska olen tällainen tampio, että en ollut muistanu kysyä tarkasti lennon numeroja tai edes puhelinnumeroja, JA mun kahdesta puhelimesta loppui akku juuri kriittisellä hetkellä, niin  ei saatu mitään yhteyttä eikä tiedetty varnasti että koska ne tulee. Mentiin sitten kotiin ja aino ja markku tuli sitten yöllä taksilla. Ja siis sinne mun ekaan kotiin. Koska meillä ei täällä toisessa perheessä oo tilaa ja mun eka perhe tarjos että kun niillä kerran on niin miksei ne menisi sinne.

Aino ja Markku oli täällä vajaan viikon ja tehtiin kaikenlaista. Ei täällä nyt silleen oo mitään kauheen turistipaikkoja mut käytiin mm. viinitiloilla ja Barilochessa asti, jossa nukuttiin yksi yö ja minä olin kartanlukijana :D oho! Ja oli tosi hyvää harjoitusta mun espanjalle kun piti koko ajan kääntää kaikki, eli piti keskittyä vielä enemmän kun normaalisti, esimerkiksi kun syötiin illallista mun uuden perheen kanssa, koska ne ei puhu englantia. Hassua oli, että täällä ei IKINÄ sada vettä, ja nyt oikeastaan JOKA PÄIVÄ kun aino ja markku oli täällä, niin satoi. Oli siinä muutama kauniskin päivä, että saivat nautittua uima-altaasta.

Mun synttärit oli sitten 25 päivä ja se oli myös ainon ja markun viimeinen päivä cipossa. Koko päivä oli yhtä hässäkkää :D Aamusta olin ekassa kodissa, koska olin siellä yötä, sit palasin kotiinkotiin ja rupesin leipomaan pullaa ja siivoomaan ja auttamaan alfajorien tekemisessä. Irma ja Guille teki mulle kakkua. Ja siivottiin. Ja sit kävin äkkiä suihkussa. Ja sitten rupes tulemaan kavereita. Niitä tuli loppujen lopuksi aika paljon, mikä oli kiva J Vaikka aika monella oli vaikeuksia mun kodin löytämisessä. Ja aino ja markkukin siinä käväsi, mutta niillä oli varmaan aika tylsää kun kauhea nuorisoparvi huutamassa espanjaksi ja Irmakaan ei osannut niiden kanssa puhua. Mutta ai niin, ne osti mulle lahjaksi KAMERAN! semmoisen pienen ja punaisen, tosi pikkuisen, joka on tosi kätevä ottaa joka paikkaan mukaan. Jospa taas tulisi kuvattua enemmän…:D

Illalla menin sitten taas ekaan kotiin illalliselle, missä paistettiin kokonaista porsasta asado grillissä. Ja oli myös paljon väkeä, tuttavapariskuntia, isoäiti, serkku, Sloane, aino ja markku, jne. Ja syötiin hyvin ja jälkkäriksi oli chocotortaaaaa jota rakastan mut en voinu syödä paljoa, koska olin jo tankannu kauheesti ekoilla synttärijuhlimisilla. No Sitten siinä ööö kahdentoistako maissa palasin kotiin laittautumaan Lauran kanssa ja sit lähdettiin me kolme vaihtaria ulos, Laura mä ja Sloane. Mutta ai niin, sitä ennen piti hyvästellä Aino ja Markku. Koska niillä oli lento aamulla varhain seuraavana päivänä. Kyllähän siinä mulla itku tuli…Mutta pian me taas nähdään! Haluan vielä täälläkin sanoa, kuinka paljon arvostan sitä että ne tuli tänne asti! Ja kuinka kiva musta oli nähdä niitä! Kiitos <3

Yöllä mentiin yhteen baariin, El Gatoon, mutta kaikki oltiin aika väsyksissä että vaan istuskeltiin ja juteltiin, mä taisin olla ainut jota olis vähä huvittanut lähtee tanssimaankin. Ja siis hei, mä täytin 18 vuotta!!!! Oli aika jännä olo, silleen miettiä, että olen jo täysi ikäinen, wau. Mutta ei mitään kauheen suuria muutoksia kyllä ainakaan itse havainnut.

Voi tää mun teksti paisuu ja paisuu vaan. Okei sitten nopeesti mun viimeisimmästä lomamatkastani. Eli synttärien jälkeen muutaman päivän päästä piti pakata ja lähdettiin perheen kanssa kolmeksi viikoksi Cordobaan, yhteen toiseen provissiin pohjosemmassa. Ja siellä semmoseen pieneen vuoristokylään, Los Hornillos. Koska mun uuden isän vanhemmilla on siellä semmoinen kesämökki ja uima allas! Kylä oli tosi kaunis ja rauhallinen ja kaikki tunsi kaikki, semmoinen 3000 henkeä, vähän niin kuin Jurva meininkiä :D Ilmasto oli tosi kuuma ja kostea, välillä ei ollut energiaa tehdä yhtään mitään koska oli niin kuuma. Alku viikosta oltiin vaa perheen kesken, sitten tuli isovanhemmatkin ja lopulta Laura (hollanti). Lauran kanssa käytiin pari kertaa ulkona läheisessä kaupungissa linkkarilla J Ja siellä kaupungissa käytiin myös sofian kanssa kattomassa pelle showta ja syömässä jäätelöä ja kattomassa käsityötoreja. Tehtiin myös paljon kävelyretkiä iltapäivisin tai aamuisin kun ei ollut niin kuuma.

Yhtenä viikonloppuna mentiin Cordoba Capitaliin, toiseksi suurimpaan kaupunkiin Argentiinassa, isovanhempien kotitaloon. Siellä tutustuin mun 4 sisarukseen, koska iskällä siis on 4 lasta ekasta avioliitosta siellä. Ja Lauran kanssa oltiin kunnon turisteja, käytiin museoissa ja vanhoissa kirkoissa ja ostoskeskuksissa ja käsityöferiassa ja käveltiin kaupungilla ja lähdettiin yöllä ulos ja tehtiin siis vaikka ja mitä! Aika kiva kaupunki, tykkäsin paljon! Vaikka aikas iso se onkin. Ja ainiin, tosi kuuluisa sen yliopistoista joita myös käytiin kattomassa. Ei tiedä, jos vaikka jotain yliopistovaihtoa harkittis sinne ;P

Kerron tästä reissusta nyt tälleen hyvin suurin piirtein, koska oikeesti tehtiin niin paljon. Mutta paljon myös vaan oltiin ja nukuttiin ja syötiin! Kaikenkaikkiaan ihana loma!! Olisin voinu jäädä pitemmäksiki aikaan. Mutta kesä loppuu, pitää alottaa koulu ja vanhempien työt ja kaikkee, eli lopulta palattiin. Ja nyt mä oon viettänyt semmoisen viikon rauhallista lomailua Cipossa, nähnyt kavereita, ollu siskon kanssa, käyny kävelyillä jne. Perjantaina alkaa koulu taas, että nyt pitäis ettiä viimeisiä juttuja koulu varten ja pestä ja lyhentää koulupuvun uudet housut jaaa jotain semmosta. Ja opiskella niitä juttuja suomen koulua varten! Mutta nyt oon vihdoin saanu jotain päivitettyä jeee,tästä lähtien yritän taas vähäsen useammin laittaa jotain. Mutta siis aika menee kauheen nopeesti, ja enää 4 j puol kuukautta ja on jo kotiinlähdön paikka! En voi uskoa että oon ollut täällä jo 6 kuukautta!!! 

Lauran kanssa <3