Muutokset ei koskaan oo mitään maailman helpoimpia asioita. Kaikki tuttu ja turvallinen on paljon helpompaa, samat vanhat rutiinit, samat ihmiset, sama päiväjärjestys aina...Onhan se paljon helpompaa, kuin ihan uuteen ympäristöön sukeltaminen, uusien ihmisten uusien ja erilaisten tapojen oppiminen ja omien tottumuksien mukauttaminen kaikkeen tähän uuteen ja kaikenlisäksi silti pysyä juuri omana itsenään, se ei aina oo kovin helppoa. Jotkut ihmiset yrittää vältellä tuollaisia tilanteita viimeiseen asti. Mä taas jostain syystä lähdin tämmöisiä uusia asioita oikein tietentahtoen ettimään. Hulluko? Ehkäpä juu, ainakin hieman. Mut mielestäni pitää uskaltaa ottaa riskejä ja kohdata uusia asioita ja ihmisiä, rikastuttaakseen ja avartaakseen maailmankuvaansa. Elämä olis aika tylsää jos se päivästä toiseen, vuodesta toiseen, olis aina just sitä samaa! Ei siinä varmaan ihan kauheasti voisi mitään oppiakaan, elämä menettäis merkityksensä. En toki sitä sano, että kaikkien täytyy lähteä ulkomaille vaihtariksi tai tehdä jotain muuta tommosta radikaalia! Ihan siellä omassa kotonakin, kotikaupungissa, kotimaassa, pystyy tehdä ja kokea uusia asioita, kunhan vain joskus uskaltaa liikkua pikkuisen pois sieltä tutusta ja turvallisesta!
Kauheen syvällisesti taas tuli tekstiä (huomaa että jotain psykaa oon koko eilisillan opiskellu xD). Mutta jotenkin heräs tämmösiä ajatuksia tässä nyt, kun oon taas ison muutoksen hiljattain käyny läpi. Eli perheen vaihto. Nyt oon sitten tässä kolmannessa ja viimeisessä perheessäni. Jaiks kuinka aika menee nopeesti!? Mutta kuten jo sanoin, muutokset ei ikinä oo mitään helpoimpia asioita, ainakaan mulle. Mä saatan kyllä olla semmoinen poikkeustapaus, jolle, varsinkin pienenä, muutokset oli jotain ihan kamalaa, sietämätöntä! :D Näin vanhemmiten oon oppinu huomaamaan et jotkut muutokset on hyvästä, suurin osa itse asiassa, ja et erilainen ei oo paha, ei välttämättä hyväkää, se on vaan erilainen :D Mun tuntemukset ennen vaihtoa oli aika semmoiset, plääh en halua muuttaa, tykkään niin kauheetsi tästä mun tokasta perheestä, nää on niin rakkaita, mä voin olla ihan rennosti oma itteni niiden kanssa, mulla on jo kehittyny omat rutiinini tässä talossa, mä tiedän missä on pesuaineet, lusikat, pikkusiskon hammasharja - kaikki! Just alko olemaan niin mukavaa ja rentoa näitten kanssa ja nyt mun pitää taas mennä, vaihtaa outoon taloon, perheeseen jota en tunne kunnolla, en tiiä yhtää niitten tavoista ym. Mua pelotti, pikkusen. Vaikka ei yhtä paljon kun ekaan perheeseen tullessa. Koska sillon en tienny oikein mistään yhtään mitään ja kaikki oli niin uutta. Nyt sentään osaan jo puhua ja kaikki perusasiat on helppo käydä läpi. Mutta silti, oli semmoinen pieni jännitys mahanpohjassa viimesenä päivänä tokassa kodissa.
Ei missään nimessä sais vertailla isäntäperheitä, kaikki on erilaisia, mutta ei silleen toistaan huonompia, joillain ihmisillä vaa kemiat sopii yhteen paremmin ku toisilla. Mulla sujui tosi hyvin ekan perheen kanssa, mutta kun siirryin tokaan perheeseen, huomasin, että voi mennä jopa paremmin :D Eli olin tosi superilonen mun tokan perheen kanssa, ja siksi oli ehkä vähän haikeeta lähteä. Kuitenkin, Rotarylla on säännöt, ja on ne kuitenki varmasti aika hyvät, just tää et vaihdetaan perhettä! Eli koko maanantain pakkailin kamojani, eikä siinä mennykkää niin kauaa ku luulin! En kyllä mitenkään tarkasti ja huolella pakannu, se oli enemmän semmosta vaatteiden ja tavaroiden pusseihin ja laukkuihin tunkemista epäjärjestelmällisessä järjestyksessä. Illalla Elim, mun uusi äiti tuli mua hakemaan pienellä valkosella autolla.
Mun uus talo on toooosi iso ja jotenkin sen huomaa että näillä ihmisillä on vähän enemmän rahaa. Mulla on mun poismuuttaneen isosiskon huone, joka on suht simppeli, iso vaatekomero, kaks sänkyä, hylly, peili ja tuoli. Ja en nyt tässä rupee kuvailemaan liikaa taloa jne, mutta aika tilava ja mukava se on. Ja perheessä on siis äiti Elim, isä Eduardo ja kotona asuu enää kolmesta lapsesta nuorimmainen Aldana 15 v. Ja yks koira niillä on, Kata, joka asuu takapihalla, sitä en nää melkein koskaan, koska sitä ei silleen päästetä sisälle. Tosi energisiä ja melki yliystävällisiä nää on, äiti on tosin tosi kova huolehtimaan monista asoiista, mutta niinkai äideillä on yleensäki tapana. Oon nyt muutaman päivän täällä ollu ja joka päivä tuntuu vähäsen kivemmalta olla, että uskon et tuun olemaan täälläki tosi ilonen :)
Tässä yritän valmistella kamojani. Taas vaihteeksi pakkaamassa :D Sillä huomenna aamulla varhain lähden linkalla Punta Altaan, jossa meillä on ensin lyhyt konferenssi rotaryn kanssa ja lauantaina sieltä sit lähdetään argentiinan pohjoisosan matkalle!!! Hiii, vähänkö kivaa, kolmen viikon matkalle muiden vaihtarien kanssa. Ihan samalla lailla ku eteläänki, linja-autolla ja edessä on tooooosi pitkiä matkoja, ainakin 5 yötä nukutaan linkassa jne. Mutta ei se mitään, toivon vaan että porukka on kiva, niin sitten sujuu matkaki loistavasti! Ja ainakin Laura, hollannista, on tulossa ja sen kanssa ollaan tutlu tosi läheisiksi kavereiksi, niin että ainaki yks superihana ihminen on tulossa! Mutta nyt pitäis vaan saada matkalaukku valmiiksi. Meinaan ottaa tuon jättisuuren laukkuni, koska ei mulla oikein oo muuta ku se ja sitten toi pieni ja pieni on ihan liika pieni. Ja jättisuuri on liika iso. Mut parempi niin päin kai, saan ostettua tuliaisia :D Mutta voi tässä nyt olla etten kolmeen viikkoon pääse kauheetsi päivittelemään tänne blogiin, meinaan kyl ehkä ottaa koneen mukaan, mutta viime kerrasta muistan ettei ihan hirveesti ollu vapaa aikaa, eikä kaikis paikois pakosti oo nettiä tms.
Eli haleja paljon sinne suomeen, mulla on kaikki tosi hyvin, toivottavasti teilläkin lukijani <3 Besos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti