Koulu on taas alkanut! En oikein tiedä että olisinko iloinen vai masentunut :D No ei, totta kai on aivan mukavaa palata kouluun, nähdä kaikkia ihmisiä, saada vähän rutiinia ja säännöllisyyttä taas tähän elämään ja sitä rataa. Mutta toisaalta taas aamuisin puoli seittemältä herääminen ja koulun tylsillä fysiikan tunneilla istuminen tuntuu välillä vähän puuduttavalta ihan uskomattoman ja kokemusrikkaan kesäloman jälkeen. Mutta, en saisi valittaa, koska koulu täällä on mulle kuitenkin aika lailla rentoa oleskelua vaan :D Tai siis nyt kyllä ymmärrän jo paljon paremmin että mistä ne siellä tunnilla oikein puhuu jne. mutta en silti ihan vielä kaikkia tehtäviä osaisi tehdä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin mussa selvästi piilee aika laiskakin puoli, koska en jaksa oikein tehdä mitään niitä koulujuttuja, koska tiedän et mun ei oo pakko ja että ne ei vaikuta mun suomen lukioon ym mitenkään. Että kaikki mitä tän koulun jutuista teen, teen vapaaehtoisesti itse valiten mitä ja koska ja ihan vaan omaksi ilokseni, etten ihan tylsisty :D Ehkä oon aika huono vaihtari siinä mielessä, että en ota kaikkea irti ja opiskele kunnolla näitä aineita muiden kanssa, jotta siinä tulis sitä kieltäkin ehkä vähän parannettua. Mutta toisaalta mulle on kaikki sanonu, ettei oikeestaa kukaan vaihtari täällä oo ikinä tehny esim kokeita tms, silleen opiskellu oikeesti. Ja ihan mun puolustukseksi haluaisin mainita että tässä työn allan on suomen kursseja, tällä hetkellä kaks psykan kurssia, toisesta tehtäviä, toisessa kokeisiin lukemista. Ja näiden jälkeen olis jäljellä vielä muitakin kursseja. Että yritän nyt koulussa käyttää aikani hyväksi ja tehdä suomen kursseja. Ja järjestelmä sopii aivan hyvin niin mulle kuin opettajillekin, kaikki on tytyväisiä kunhan teen jotakin. Ja aina välillä kuuntelen opetusta ihan kuullunymmärryshajoituksena jne :D
Tässä kun oikein koulu lähtee kunnolla käyntiin, rupeen varmaan ottamaan noita mun espanjanki kirjoja mukaan ja päntätä vähän lisää kielioppia ja verbejä, koska vaikka nyt aika sujuvasti jo tulee tuo puhe jne, niin vielä puuttuu sanastoa aikas paljon ja virheitä tulee aikamuodoissa ym. Justiin sain luettua Pikku Naisia espanjaksi. Ja ihan ilman sanakirjaa!!!!! Ja ne jotka tuntee kirjan, tietää, ettei se oo aivan lyhyt lasten kirja, ja kun se on aika vanhakin, niin kieli on välillä aika vanhahtavaa… Että oon aikas ylpee :D Ja nyt oon sitten alottanu Anne Frankin päiväkirjan espanjaksi totta kai! Ja telkkariohjelmien tekstitykset luen jo aivan sujuvasti, ihan ku suomessaki! Ja yks miinusjuttu on, että nyt tuntuu että espanja alkaa vallata mun aivojen kieliosuudesta kaiken tilan, ruotsia jos yritän muistella niin ei tuu yhtään mitään, ranskasta puhumattakaan. Ja englanti alkaa ruostua!!! Se mua kauhistuttaa eniten, musta tuntuu että mun englannin ääntäminen on ns argentiinalaistunu ja meinaa aina vahingossa tulla jotain espanjan sanoja väliin kun puhun englantia! Niin että nyt kun puhutaan Sloanen tai Lauran kanssa, niin mun pyynnöstä puhutaan englantia harjotukseksi! Hahah, ennen se oli niin että yritettiin vaan puhua espanjaa harjotukseksi! Ihan hullua! Onneksi tänään alko koulussa enkun tunnit, tosin hieman hullulta vaikuttavan opettajan kanssa…
Vaikka mun puhe on kehittyny tosi paljon ja oon varmaan sen myötä muuttunu paljon sosiaalisemmaksi (kun oikeesti pystyy keskustella ihmisten kanssa!! ilman että oon koko ajan kysymässä jotain xD) ja oon lähentyny mun kavereiden kanssa paljon sen myötä, musta kaikesta huolimatta aina välillä on ulkopuolinen olo. Mutta kai se sitten vaan kuuluu tähän kokemukseen, ja pakko se on vaan hyväksyä ja elää sen tosiasian kanssa, että nää tosiaan on ollut kavereita vuodesta nakki ja mä tunnen niitä vasta 6 kuukautta. Pakosta siinä on eroa. Ja kun vielä lisätään, että tuun ihan erilaisesta kulttuurista, jotkut asiat ja maailmankatsomus ja kaikki on vaan erilaisia. Ja aina joissain asioissa vieläkin vaikuttaa kielimuuri, esim vitsit menee multa vielä välillä ohi, ne on usein niin sidoksissa kulttuuriin. Mun ystävät on ihania, ja aina kun saa kunnolla puhuttua jonkun kanssa tai vietetään ihana ilta tai jotain, niin tuun tosi hyvälle tuulelle. Mutta sitte aina välillä tulee sellasia…jänniä olotiloja, kun ei ihan ota selkoa niistä, et haluaako ne oikeesti olla mun kanssa, tunnunko mä niistä kauheen rasittavalta välillä, tai tylsältä! Mutta joo, parempi tilanne nyt on ku ennen! Esim pari viikkoa sitten tulin kauheen iloiseksi, kun oikeesti yks tyttö uskoutu mulle yhdestä poikaongelmastaan! Mua on täällä nimittäin aika harvoin otettu silleen ns ”uskotuksi”, koska kaikilla on joku vanha paras ystävä jonka kanssa jaetaan salaisimmat asiat, ja muutenkin usein ne liittyy joihinkin ihmisiin joita en tunne tai muuten vaan olis monimutkaista selittää mulle tai jotain. Mutta nyt oikeesti jo puhutaan enemmän ASIOISTA mun kavereiden kanssa, eikä se oo enää pelkästään semmosta, ”miten tää sanotaan?” ”no se on laura puu” ”jännä juttu” ”joo, onhan se, ja mites tämä sanotaa?” jne jne :D
Yritän nyt ottaa näiden jäljellä olevien kuukausien aikana tavoitteeksi lähentyä vähän näiden mun luokan poikienkin kanssa, koska likkaporukan kanssa ollaan jo tosi kavereita, mutta jotenkin (varmaan osittain kielimuurin takia, koska moni pojista ei muka osaa puhua enkkua) en oo niin hyvin tutustunu ainakaa kaikkiin poikiin. Lisäksi aluksi varmaan yritin vähän varoa, koska mulle oli sanottu että täällä lattareissa likat on kauheen mustasukkasia juoruilijoita, ja jos blondi uus vaihtari hengaa vaa poikien kanssa, nii saa helposti tyyliin huoran maineen tai jotain ja voi olla vaikeempi saada tyttöpuolisia kavereita. Ja ihan oikeesti se on totta, sloanelle on vähän käyny niin. Se ei oikein hyvin tuu toimeen oman luokan tyttöjen kanssa just tosta syystä. Ihan lapsellista. Mutta siis mun pointti on se, että nyt oon jo lähentyny tarpeeksi tyttöjen kanssa, että ne jo tuntee mut eikä rupee mustasukkasiksi vaikka hengaisinki poikienkin kanssa. Lisäksi aion (yrittäien välttää kaikkea ylimääräsitä draama…) kaveerata vähän enemmän rinnakkaisluokankin ihmisten kanssa, koska ne vaikuttaa aivan hyviltä tyypeiltä ja mun mielestä se luokkien välinen ”tappelu” on typerää pelleilyä. Ja mun mielestä vaihtovuoeteen just kuuluu kaikkien kanssa kaveeraaminen!
Mua auttaa tosi paljon, että mulla on lähellä kaks tosi hyvää vaihtarikaveria! <3 Sloane ja varsinkin Laura on mulle tosi tärkeitä tukipilareita! Se että oon niin läheinen varsinki Lauran kanssa kompensoi vähän sitä et aina joskus tulee vähän ulkopuolinen olo argentiinalaisten kavereiden kanssa! Se vaan jotenkin yhdistää, kun ollaan samassa tilanteessa ja oikeesti ymmärretään toisiamme täydellisesti! Ollaan kaikki kolme ihan erilaisia ihmisiä, mutta silti jotenkin samanlaisia! Niille mä voin valittaa ja purkaa kaiken kunnolla ja niilä on yleensä just samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia, just esim noista kavereistakin! Oon niin iloinen että ne on täällä! <3
Mulla on myös tosi paljon ollut onnea perheiden kanssa! Mun eka perhe oli tosi mukava ja hyvä ja Cris oli aivan ihana! Mutta jos ihan rehellisesti puhun, niin tykkään vielä paljon enemmän tästä mun tokasta perheestä <3 Sofi siskon kanssa tullaan ihan ylisuperhyvin toimeen! Se on semmonen ihanan pirtee pakkaus! Vaikka se onkin aika paljon nuorempi, meillä on silti aina hauskaa yhdessä ja se aina uskoutuu mulle kaikesta ja mäki yleensä kerron sille kaiken mun elämästä! Tänään esim menin kävellen hakemaan sen sen englannin iltapäivätunneilta ja mentiin jäätelölle Gridoon keskustaan ja käveltiin vähän puistossa jne. Ja se käyttää aina mun paitoja…ihan niinku mun oikea Sofianikin siellä suomessa :D Ja Jeronimo vava on toooosi suloinen <3 Rakastan pikkulapsia ja tykkään kauheesti paijata sitä ja leikkiä sen kanssa ja yritän muutekin auttaa sen hoitamisessa sillon kun ne vaan antaa. Ja irman ja Guillermon kanssa tullaan loistavatsi toimeen, ne on tosi rentoja, varsinki mun kanssa, sofille on vähä enemmän sääntöjä. Ja niiden kanssa pystyy puhumaan oikeestaan kaikesta. Lisäksi on Mari, joka tulee joka päivä siivoomaan. Mari raukalla on joku lonkkavika ja sen käveleminen on aika vaikeeta mut silti se joka päivä imuroi, pesee lattioita, vaihtaa lakanoita, pesee pyykkiä jne jne. Mut sekin on melkein ku perheen jäsen, koska se on täällä niin paljon!
Sloane ei oikein tuu toimeen Crisin ja Alen kanssa. Siinä on ehkä kaks vahva temperamenttista ihmistä samsassa taloudessa, Sloane ja Ale. Ale on joskus aika rasittava, silleen et sen mielipide on se ainut oikea, ja asiat pitää tehdä niinku se haluaa. Ja Cris myötäilee aina Alea. Ja sloane on, no tuota amerikkalainen. Ja se sanoo esim mielipiteensä yleensä aina suoraan ja unohtaa ehkä jotain asioita ja tekee aina vähän niinku ite haluaa. Mutta ei ikinä tarkota pahaa ja musta tuntuu et ale ja cris oli vähän jo etukäteen ennakkoluuloisia sitä kohtaan, koska täällä ei ihan kauheetsi tykätä yhdysvaltalaisista. En tiiä. Mutta tuntuu vähän että ne on ehkä pikkusen epäreiluja sloanea kohtaan, vaikka sloanellakin varmasti on omat vikansa. Vaihtarivuoden aikana sekä vaihtarin että perheen tulee joustaa. Niin se vaan on. Ja tässä tapauksessa oikein kumpikaan ei halua joustaa. En tiiä… Tuntuu pahalta sloanen puolesta. Ja tää vähäsen säröttää mun hyvää näkemystä mun ekasta perheestä. Mutta, Sloane vaihtaa ihan just nyt vkonloppuna. Että kaikki hyvin. Ja mä tuun silti niitten kans tosi hyvin toimeen, tänään esim iltapäivällä kävin siellä ja otettiin matet ja juteltiin. Mutta kaikella kunnioituksella, taidan tykätä pikkusen enemmän tästä mun tokasta perheestä!
Ja kolmanteen perheeseen mun pitäis yrittää tutustua! Pian. Huomenna ehkä meen käymään siellä niitten kotona. J amun pitäis myös jostain löytää mekko kolmannen siskon 15 synttäreille. Mutta varmaankin saan joltain kaverilta lainaksi. Toivonmukaan. Vähäsen stressaa, koska tällä perheellä on RAHAA. Joten juhlakin tulee olemana varmana tosi iso ja hieno. Eli munki pitäis näyttää aika hyvältä. Mutta on tässä vielä puoltoista viikkoa aikaa xD
Hups, nyt kello on jo 10 yli kakstoista yöllä. Ja kello on herättämässä 06.30… huoh… mutta ei silleen vielä väsytä kauheesti, ja en edes nukkunu siestaa?! Pitäis silti nukkua… Tänään aamulla oli sähköt poissa, joten suihku ja aamupala, pukeminen ym tapahtui kynttilän ja myrskylampun valossa xD oli aika mielenkiintoista. Täällä muuten aamut on vähä erilaisia ku edellisessä kodissa. Herään puol 7. Meen suihkuun. Toi on ihan sama ku edelliseski perheessä. Sit meen siinä kaikes rauhas omaan tahtiin keittiöön, lämmitän vettä kahviin ja syön mitä huvittaa. Ja kukaan ei oo höösäämässä! Kun cris oli aina silleen passaamassa ja tekemässä sulle kahvia ja vähän niinku oli velvollisuus syödä aamupala yhdessä. ja jotenki aina tuli kiire. Nyt aamuisin ensi 7.20 guille vie sofin kouluun, palaa, syö aamupalan, sit siinä puol 8 aikaan se lähtee viemään mua ja palaa ja hakee irman ja vauvan ja vie ne hoitoon ja töihin ja lopuksi menee ite töihin. Raukka, taksikuski! Koulusta mä palaan aina kävellen, ei siinä mee ku reilu puol tuntia, koska asun ihan paria korttelia kauempana ku ennen. Hyvää kuntoilua joka päivälle J Mutta nyt meen kattelemaan nukkumattia! Tämän tallennan koneelle, koska netti on jo sammutettu enkä voi siis julkasta vielä. Mutta Chau, besos! Heippaa, suukkoja ja terkkuja sinne suomen päähän! Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti