Tuossa laulussa sanotaan, että "y quiero confesar te que mi vida eres tú", mikä tarkottaa että "ja haluan tunnustaa sinulle, että olet elämäni". Tutustuin biisiin Sofi siskoni kautta, joku teinityttöjen suosima rakkausbiisi, mut ei se mitään, tykkään sanoista ja näin poispäin. Ja ajattelin osoittaa tämän biisin Argentiinalle! En halua siten sanoa, että tää olis nyt koko elämäni, että Argentiina jotenkin olis syrjäyttäny Suomen tai Suomen ihmiset tai mitään sellasta. Ehkä vaan jotenkin, en tiiä...Tässä iski tajuntaan kuinka paljon mä oikeesti rakastan tätä maata! Ihan hassua ajatella, että oon täällä jo melkein 7 kuukautta viettänyt. Sinänsä se ei oo paljoakaa mun elämästä, mutta kyllä ne välillä aika pitkiltä kuukausilta on tuntunu... Nyt ne kyllä tuntuu menevän koko ajan nopeempaa, kuten oon jo aiemmin sanonu! Mutta oikeesti Argentiina jättää kyllä ikuisen jäljen mun sydämeen, jos nyt oikein runollisiksi ruvetaan!
Kauheeta kun jo tässä vaiheessa alkaa tulla sellanen, that's it olo, se meni jo, pian pitää palata! Vaikka vielä on kokonaiset 4 kuukautta jäljellä ja sehän on hirmu paljon! Nyt yritän totaalisesti unohtaa ajankulun ja vaan nauttia ja ottaa kaiken jäljellä olevan irti tästä kokemuksesta! Varmasti vieläkin on tarjolla myös niitä pahoja päiviä ja " MITÄ ****** MÄ TEEN TÄÄLLÄ?!" hetkiä joita mulla on tässä vuoden mittaan ollu, mutta aina ne hyvät kokemukset päihittää huonot ainaki 100-1, niin että pienet alamäet ei haittaa! Kokonaisuudessaan tää vaihtovuosi antaa niin paljon paljon!
Koska oon vieraassa kulttuurissa ulkopuolisena tomppelina, joka ei tiedä mistään mitään, mulla on sinänsä oikein loistava mahdollisuus olla usein tarkkailijan roolissa. Mulla on kerrankin kunnolla aikaa seurata muita ihmisiä, maailmaa ja tsantsan... omia ajatuksiani!!! Ajattelen ja pohdiskelen täällä paljon enemmän kuin ennen! Koulussa esimerkiski, kun ei millään jaksa kuunnella ja seurata, niin helposti lähtee ajatukset lentämään kauas kausa. Yks päivä tässä pohdiskelin oikein hienosti ja syvällisesti, kuinka mä oon omasta mielestäni muuttunu tän vuoden aikana, vai oonko muuttunu jne. Musta tuntuu (ja nää on nyt vaan mun omia näkemyksiä, paremmin sitä kai osaa sitten arvioida ihmiset siellä suomessa, kun mut näkevät) että jonkinlainen muutos mun elämässä on tapahtunu. Olisko se sitten sitä aikuistumista? Tähän kokemukseen kuuluu pakosta vastuunottamista, uusiin ihmisiin tutustumista, yksinäisyyden kestämistä, huomionkeskipisteenä olemista, sosiaalisten taitojen kehittymistä, rahoistaan huolehtimista, kaikenlaisten ihmisten sietämistä, muiden arvostelun sietämistä ja palautteen vastaanottamista sekä lihomista xD Kaikki (paitsi viimeinen) on mun mielestä aika hyödyllisiä ja opettavaisia asioita!kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen, uudenlaisten maailmankatsomusten ja mielipiteiden kuuleminen ja hyväksyminen sekä kaikesta tutusta erossa oleminen kasvattaa ja auttaa löytämään ja muodostamaan sitä omaa näkemystä maailmasta. Toivonmukaan täältä palaa suomeen aikuisempi ja itsevarmempi ihminen. Joka kuitenkin säilyttää sisäisen lapsensa, älkää huoliko, rakastan yhä muumeja ja leikkikenttiä xD
Tässä sisäinen lapsi on ulkopuolelle, San martinissa, vaihtarikaverien kanssa karusellissa erittäin kypsästi leikkimässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti