Sweet 15!

Kouluviikko hurahti taas ohi ihmeellisen nopeesti, vaikka maanantai aamuna puol seittemältä tuntuikin että se ei lopu ikinä! Aamuisin on ollut aika vaikea nousta, mistä olen hienosti (ja juurikin näitä uniasioita psykan kirjasta opiskellen xD) päätellyt, että en nuku tarpeeksi öisin. Mutta sitten mulla on ollu myös hieman ongelmia nukahtamisesa, tai siis on kestäny aika kauan saada unta koko viikon. Ja monena päivänä on jäänyt siesta väliin, niin että lyhyenä tiivistelmänä voisin sanoa, että tällä viikolla nukuin vähän ja olin aika väsynyt. 


Silti ne päivät aina lähti käyntiin ja niistä selvisin kunnialla! Pikku hiljaa pääsen taas sisälle tähän arkirutiiniin. Aamuisin kouluun, kävellen kotiin, suurimpana osana päivistä kotona lounas, pikku lepohetki, kouluun uudestaan, kävellen kotiin, merienda eli välipala, läksyjä tai konettelua ta tvtä, kävelylenkki useimpina päivinä, illallinen ja nukkumaan. En kauheen usein nää kavereita arkisin koulun jälkeen. Niillä on joko jotain tai sitten kaikki on vaa väsyksissä ja haluaa omaa rauhaa tai niillä on läksyjä tai jotain. MUtta se oikeestaan sopii mulle, koska vaikka oonkin kyllä tosi sosiaalinen ihminen, tykkään silti joskus olla ihan omassa rauhassa ja tykkään paljon olla perheen kanssa vaan kotona ja kattoa vaikka jonku leffan Irman kanssa tai jotain. Kuulostaa aika laiskalta ja sitä se kai onkin...Kun osa ihmisistä menee vaikka kuntosalille ja meikäläinen löhöilee kotona... Mutta puolustukseksi haluan myös huomauttaa tällä viikolla vallinneen helleaallon, mistä johtuen oon ollu aina aiva näännyksissä koulun jälkeen. Kotiin mulla on reipas puol tuntia kävelymatkaa, ja kuumassa auringonpaisteessa ja koulupuvun farkuissa sekä nälkäkuolemassa se tuntuu aika tuskalta. Mutta silti joo, liikunnan suhteen oon aika laiska, myönnän sen kyllä. En oo ikinä tykänny oikein mistään urheilulajista. Vaikka tiedän kyllä että liikkuminen on TÄRKEÄÄ! Kävellä tykkään kaupungilla ja puistoissa iltaisin siinä kahdeksan aikaan kun rupee olemaan raikkaampi ilma. Ainut on vain se että tulee myös pimeä enkä voi mennä ihan minne tahansa. 


Tämän viikon keskiviikko oli ihan hullu päivä. Kun vihdoin siinä viiden aikaan pääsin kotiin koulusta, piti lähteä kauppaan ostamaan pullavärkkejä, sit leivoin ne pullat, tein jotku läksy jutut ja sit kävelin mun ekan perheen kotiin illalliselle. Nojoo, ei se nyt kuulostanutkaa niin paljolta, mut siis oli pitkä koulupäivä ja olin väsyksissä ja kaiken minkä tein nii tein nopeeeesti. Torstaina meillä oli koulussa ruokamyyjäiset ja niitä varten leivoin siis pullaa. Meitä jäi puolilta päivin kourallinen oppilaita laittaan myyntipöytiä ja myymään ja meillä oli aika hauskaa! Ja melkein kaiken saatiin myytyä. Carla ja Pablo käytti mua "eläintarhana" ja kävelytti mua ympäriinsä mainostamassa suomalaisia pullia xD mutta joo sitten torstaina meillä on liikuntaa iltapäivällä ja sen jälkeen vielä ATKta...Me tytöt ei tehty mitään muuta ku istuttiin varjossa ja vastattiin johonki kysymyksiiin, samalla ku pojat juoksi ihan hulluna liikunnassa. Sit tietsikkaluokassa naurettiin pojille jotak raukat ihan hiessä, koska pihalla oli siis tosi kuuma. mut ehkä pilkka osuu omaan nahkaan ens viikolla, mulla on vähä sellanen tuntu. Kuitenkin siis ihan typerää että meillä on tietsikkaa liikunnan _jälkeen_. Ja että liikunta laitetaan justiin päivän kuumimmiks tunneiks. Mutta ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Ja kai se syksy ja talvi sieltä joskus tulee. 


Olin ilonen kun tuli perjantai!!! Ja vähän jännittynytki, koska tein ptkien järjestelyjen jälkeen psykan kokeen. Siis psykan kokeen, jonka etälukion ope suomesta lähetti spostilla yhdele opelle täällä koulussa, joka sen tulosti, ja mä sit tein sen oppitunnilla (aih mitä tuskaa, nää on sellasiaki mölyapinoita koulussa!!!) ja se sitten skannaa ja lähettää sen spostilla suomeen korjatavaksi. :D Meni aika huonosti, mulla on sellanen tunne. Mutta ehkä tämä maailma jatkuu silti ;)


Perjantai iltapäivänä menin keskustaan metsästämään hajuvettä lahjaksi kolmannen perheen host siskolle lauantaita varten. Myyjä oli tosi avulias ja löysin yhden kivan Diorin (VAALEENPUNANEN) ja olin tyytyväinen, vaikka melkein 300 pesoa pitikin käyttää. Metsästin sitten vielä yhdestä kirjakaupasta kortin ja palasin kotiin. Ai mutta sitä ennen, pakko mainita, kävin pankkiautomaatilla ja hämmennyin. Se väittää että mun päivittäinen nostoraja on vaan 300 pesoa, joak ei oo kauheesti, ja se on outoa, koska en oo muuttanu mun rajaa, joka on ennen ollu 800 pesoa! Mutta ilmeisesti se onkin ihan _Argentiinan_ raja! Että jostain syystä ihmiset ei voi nostaa enempää ku 300 pesoa, ei mitään hajua syystä...Mutta jonkinlaisissa pahenevissa talousongelmissa me kai ollaan, bussilipun hinta esim kaksinkertaistuu ja monis muiski asiois kuulemma tulee näkymään. Ite en oikein seuraa uutisia täältä tai suomesta tai maailmalta, niin että oon aika pihalla kaikesta. Voisin siihen yrittää tehdä vähän korjausta :D


No perjantai ilta meni sitten Sloanen uudessa kodissa Lauran kanssa, syötiin arabilaisia empanadoja, eli semmosia lihapiirakoita nam. Vaikka mun olikin alunperin tarkotus olla syömättä mitään, jotta mekko mahtuisi seuraavana päivänä päälle :D Ja sitten katottiin the Inception joka on muuten tosi hämärä elokuva, en oo sitä ennen nähnyt ja nytkin olin niin nukuksissa, että en oikein aina pysyny perillä. Koska siinä pitää keskittyä paljon että ymmärtää. Ja kello oli puol yks yöllä ja olin aamulla heränny puol 7, nii että mun keskittymiskyky meni enemmänki siihen, että silmät pysyy auki. :D Ja leffan jälkeen mentiin Sloanen huoneeseen, ja sillä on ihanan leveä sänky. Siihen heittäydyttiin ja Laura ja Sloane tei jotain koneella samalla ku mä nukahdin. Ne sitten siinä vähän vaille neljä mut herätti, koska mulla oli taksin numero ja soitettiin taksi ja palattiin Lauran kanssa mun kotiin. Ja aamuyöllä kun päästiin sänkyyn, tuli ihan hirmuinen ukkonen, tunti että koko rakennus halkeaa, se oli siis tosi voimakas!!!


Ihan tähän mihinkäänkuulumattomaksi välimaininnaksi laitan että syön jugurttia just nyt ja oon ihan rakastunu näihin Argentiinan firme jogurtteihin!!! Ne on vaan jotain niiiiiin hyvää! Ja mun maha kestää ihan yllättävän hyvin! Vaikka syönkin täysin laktoosia sisältäviä maitojogurtteja joka päivä! 


Ja sitten siirrymme lauantaihin. Aamulla herättiin varhain koska Lauran piti lähteä jonnekin. Ja menin kyllä sitten vielä sen jälkeen nukkumaan uudestaan xD Kahteentoista asti. Sitten me syötiin ja sitte meni iltapäivä skypetellessä ensin Espanjasta palanneiden vanhusten sekä helsingissä ahkerasti opiskelevan Katin kanssa :) Sen jälkeen kävin suihkussa ja tein oikein tehopuhdistus session, kasvonaamio, hiusnaamio ja sheivaaminen ;D Kyllä nyt tuli kaunista! Sitten lakkailin kynnet (tarvin uusia lakkoja!) ja rupesin pikkuhiljaa laittautumaan iltaa varten. Vedin mekon päälle ja hypin riemusta koska sain vetskarin kiinni!!!! Ja sitten olin laittamassa naamaa kaikessa rauhassa ku ovikello soi. Eikä se edes ollu vielä 9 ja mulle oli sanottu et siinä vartin yli ne tulis hakemaan. Mutta ei se mitää, vedin sit korkkarit jalkaan, nappasin lahjan ja laukun ja juoksin rappuset alas. 


Mun kolmannen perheen veli ja setä oli odottamassa hienosti kauluspaidoissa. Me oltiin siis menossa Aldanan (mun tuleva host sisko) "sweet 15" synttäreille. Niitä siis juhlitaan Argentiinassa ihan niinku näissä MTV:n ohjelmissa missä ökyrikkaat järkkää huippubileet. No bileiden taso ja koko toki riippuu paljo perheen varakkuudesta ja näin, mutta aika paljo kaikki yrittää panostaa näihin juhliin. Tai matkustaa Disneyworldiin, se on yleensä jompi kumpi :D Mua ihan rehellisesti jännitti tosi paljon, koska en juhlaväestä tuntenut oikein muita kuin tulevan perheen ja senkin vaan jotenkuten. Ja koska stressasin että olinkio oikein pukeutunu. Jne jne. Lopulta päästiin juhlapaikkaan ja se oli tosi hieno! Joka puolella oli valtavia kuvia Aldista, ja se näytti ihan huippumallilta niissä! Miks se on niin kaunis? Ja miks kuvaamoissa osataan käsitellä kuvia nii hyvin? :P


Illalliselle tuli ns. läheisempi porukka, semmoset 100 henkeä. Ja mä istun "isojen tyttöjen" pöydässä Kostin, tuleva host isosisko, Sofin, host veljen tyttöystävän sekä yhen serkun, ja viden ystäväperheen tytön kanssa. Tutliin hyvin toimeen, Kosti puhuu tosi paljon ja on tosi mukava. Ite olin aika hiljanen, mutta ei se mitään. Ruoka oli silleen suht hyvää, oli pastaa, perunoita, lihaa, salaatteja, ite tykkäsin, mut toiset moitti aika paljonkin. ja no ehkä olisin tommoses paikas odottanu vähäsen tasokkaampaa, mut mulle nyt maistui kuitenkin! Varsinki jälkkäri oli hyvä, ja toisetki tykkäs siitä! Brownie jäätlön ja marjojen kanssa <3 Olin aika täynnä lopuksi! 


Ai mutat mä ihan hyppäsin Aldin sisääntulon! Sillä oli siis semmonen punanen mekko, yläosa aika korsettimallinen, alaosa tyllihörhelöä, edestä tosi lyhyt, takaa semmonen laahus. Ja mustat kimaltavat korkkarit. Loppuillasta laahus otettiin pois. Mut siis se tuli sisään tanssien kahden tytön kanssa. Niillä oli päällä tyyliin korsetti, pikkarit ja verkkosukkahousut. Ja sit tuli vielä kaks jätkää mustissa housuissa ja topeissa ja hatuissa. Ja ne kaikki siis tanssi kolmen tuolin kanssa. Tosi hienosti tanssi, mut enemmän tuli strippariesitys mieleen, täytyy myöntää! Ja tyttö täyttää 15 vuotta, herranjestas! Mutta hienolta se näytti! Ja toinen tanssijapoika oli aivan ylisöpö <3 Jajajajja! 


No mitäs muuta...Illallisen jälkeen tuli lisää ihmisiä. Ja sitten ne aloitti tanssimaan valssia, siis Aldi ja sen isä, ja sit Aldi monen monen ihmisen kanssa ja kaikista otettiin kuvia. Ja lopuksi meni muutama muukin pari tanssimaan valssia. Mut suurin osa vaa katteli vierestä. Se valssi on joku perinne, ja huomas et ei kukaa siitä niin suuresti nauti. Ja sit ihan yhtäkkiä kesken kipaleen valssi vaihtu reggaetoniin ja tanssilattia oli sekunnissa täynnä. Vanhoja ja nuoria :D Ei poka, oli hauskaa! Siellä oli siis ihan live DJ tottakai. Ja Minijäätelöpbaari ja oikea baarikin :D Tanssittiin tyttöjen kanssa paljon paljon ja aina välillä mentiin pihalle viilentymään. Sitten yhdessä vaiheessa näyettiin semmonen Aldanan kuvista vauvasta tähän päivään tehty video. Ja sit laulettiin paljon onnea ja nostettiin malja ja Aldi puhalsi kakkukynttilän ja leikkas kakkua ja siinä oli samalla valtava karkkipöytä vieressä :D Ja sitte vähä myöhemmin laitettiin brasilialaista karnevaali musiikkia ja tuli neljä tanssijanaista naamiot päällä ja ensi tanssi siinä ja rupes sit jakamaan naamioita ja valokoruja kaikille vieraille ja kaikki tanssi ihan villinä. Siinä vaiheessa lähdin sitten kotiin, koska lähdin yhen tytön ja sen pereen kanssa, koska niillä oli tilaa ja ne asu lähellä mua. Ja koska mua väsytti. Toisaalta harmittaa et lähdettiin aikasin, mut toisaalta ihan hyvä vaan. (Ja aikasin oli siis klo 5 aamuyöllä. Kuvitelkaa, ainakin te naispuoliset lukijat sitä tuskaa mun jaloissa, koska oli ollu koko yön 9-5 about 11 centin korkkareilla ja tanssinu ja kävelly paljon!) 


Ja tänään sunnuntaina on ollu lepopäivä, heräsin kahetatoista, katoin telkkaria, söin lounaan, konetin, menin nukkumaan, heräsin just tossa seittemän aikaan, söin päärynän ja istuin tähän ensi kirjottamaan ylös psykan kysymykset että voin huomenna koulussa opiskella, ja sitten kirjottamaan tätä :D Huomenna taas kouluun, ja saa nähdä kuinka tulee nukuttua, kun vedin niin makoisat päikkärit tossa äsken. Mutta joo, voisin mennä vähäsen pyykkiä pesemään! Adioos :)


ps. kuvia ei oo juhlista, koska joku valopää ei tietnkää siinä kiiruussa muistanu kameraa...soriii

Iski syvällisyyspuuska

Tuossa laulussa sanotaan, että "y quiero confesar te que mi vida eres tú", mikä tarkottaa että "ja haluan tunnustaa sinulle, että olet elämäni". Tutustuin biisiin Sofi siskoni kautta, joku teinityttöjen suosima rakkausbiisi, mut ei se mitään, tykkään sanoista ja näin poispäin. Ja ajattelin osoittaa tämän biisin Argentiinalle! En halua siten sanoa, että tää olis nyt koko elämäni, että Argentiina jotenkin olis syrjäyttäny Suomen tai Suomen ihmiset tai mitään sellasta. Ehkä vaan jotenkin, en tiiä...Tässä iski tajuntaan kuinka paljon mä oikeesti rakastan tätä maata! Ihan hassua ajatella, että oon täällä jo melkein 7 kuukautta viettänyt. Sinänsä se ei oo paljoakaa mun elämästä, mutta kyllä ne välillä aika pitkiltä kuukausilta on tuntunu... Nyt ne kyllä tuntuu menevän koko ajan nopeempaa, kuten oon jo aiemmin sanonu! Mutta oikeesti Argentiina jättää kyllä ikuisen jäljen mun sydämeen, jos nyt oikein runollisiksi ruvetaan! 


Kauheeta kun jo tässä vaiheessa alkaa tulla sellanen, that's it olo, se meni jo, pian pitää palata! Vaikka vielä on kokonaiset 4 kuukautta jäljellä ja sehän on hirmu paljon! Nyt yritän totaalisesti unohtaa ajankulun ja vaan nauttia ja ottaa kaiken jäljellä olevan irti tästä kokemuksesta! Varmasti vieläkin on tarjolla myös niitä pahoja päiviä ja " MITÄ ****** MÄ TEEN TÄÄLLÄ?!" hetkiä joita mulla on tässä vuoden mittaan ollu, mutta aina ne hyvät kokemukset päihittää huonot ainaki 100-1, niin että pienet alamäet ei haittaa! Kokonaisuudessaan tää vaihtovuosi antaa niin paljon paljon! 


Koska oon vieraassa kulttuurissa ulkopuolisena tomppelina, joka ei tiedä mistään mitään, mulla on sinänsä oikein loistava mahdollisuus olla usein tarkkailijan roolissa. Mulla on kerrankin kunnolla aikaa seurata muita ihmisiä, maailmaa ja tsantsan... omia ajatuksiani!!! Ajattelen ja pohdiskelen täällä paljon enemmän kuin ennen! Koulussa esimerkiski, kun ei millään jaksa kuunnella ja seurata, niin helposti lähtee ajatukset lentämään kauas kausa. Yks päivä tässä pohdiskelin oikein hienosti ja syvällisesti, kuinka mä oon omasta mielestäni muuttunu tän vuoden aikana, vai oonko muuttunu jne. Musta tuntuu (ja nää on nyt vaan mun omia näkemyksiä, paremmin sitä kai osaa sitten arvioida ihmiset siellä suomessa, kun mut näkevät) että jonkinlainen muutos mun elämässä on tapahtunu. Olisko se sitten sitä aikuistumista? Tähän kokemukseen kuuluu pakosta vastuunottamista, uusiin ihmisiin tutustumista, yksinäisyyden kestämistä, huomionkeskipisteenä olemista, sosiaalisten taitojen kehittymistä, rahoistaan huolehtimista, kaikenlaisten ihmisten sietämistä, muiden arvostelun sietämistä ja palautteen vastaanottamista sekä lihomista xD Kaikki (paitsi viimeinen) on mun mielestä aika hyödyllisiä ja opettavaisia asioita!kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen, uudenlaisten maailmankatsomusten ja mielipiteiden kuuleminen ja hyväksyminen sekä kaikesta tutusta erossa oleminen kasvattaa ja auttaa löytämään ja muodostamaan sitä omaa näkemystä maailmasta. Toivonmukaan täältä palaa suomeen aikuisempi ja itsevarmempi ihminen. Joka kuitenkin säilyttää sisäisen lapsensa, älkää huoliko, rakastan yhä muumeja ja leikkikenttiä xD 

Tässä sisäinen lapsi on ulkopuolelle, San martinissa, vaihtarikaverien kanssa karusellissa erittäin kypsästi leikkimässä :) 

Arkeen paluu...

Koulu on taas alkanut! En oikein tiedä että olisinko iloinen vai masentunut :D No ei, totta kai on aivan mukavaa palata kouluun, nähdä kaikkia ihmisiä, saada vähän rutiinia ja säännöllisyyttä taas tähän elämään ja sitä rataa. Mutta toisaalta taas aamuisin puoli seittemältä herääminen ja koulun tylsillä fysiikan tunneilla istuminen tuntuu välillä vähän puuduttavalta ihan uskomattoman ja kokemusrikkaan kesäloman jälkeen. Mutta, en saisi valittaa, koska koulu täällä on mulle kuitenkin aika lailla rentoa oleskelua vaan :D Tai siis nyt kyllä ymmärrän jo paljon paremmin että mistä ne siellä tunnilla oikein puhuu jne. mutta en silti ihan vielä kaikkia tehtäviä osaisi tehdä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin mussa selvästi piilee aika laiskakin puoli, koska en jaksa oikein tehdä mitään niitä koulujuttuja, koska tiedän et mun ei oo pakko ja että ne ei vaikuta mun suomen lukioon ym mitenkään. Että kaikki mitä tän koulun jutuista teen, teen vapaaehtoisesti itse valiten mitä ja koska ja ihan vaan omaksi ilokseni, etten ihan tylsisty :D Ehkä oon aika huono vaihtari siinä mielessä, että en ota kaikkea irti ja opiskele kunnolla näitä aineita muiden kanssa, jotta siinä tulis sitä kieltäkin ehkä vähän parannettua. Mutta toisaalta mulle on kaikki sanonu, ettei oikeestaa kukaan vaihtari täällä oo ikinä tehny esim kokeita tms, silleen opiskellu oikeesti. Ja ihan mun puolustukseksi haluaisin mainita että tässä työn allan on suomen kursseja, tällä hetkellä kaks psykan kurssia, toisesta tehtäviä, toisessa kokeisiin lukemista. Ja näiden jälkeen olis jäljellä vielä muitakin kursseja. Että yritän nyt koulussa käyttää aikani hyväksi ja tehdä suomen kursseja. Ja järjestelmä sopii aivan hyvin niin mulle kuin opettajillekin, kaikki on tytyväisiä kunhan teen jotakin. Ja aina välillä kuuntelen opetusta ihan kuullunymmärryshajoituksena jne :D

Tässä kun oikein koulu lähtee kunnolla käyntiin, rupeen varmaan ottamaan noita mun espanjanki kirjoja mukaan ja päntätä vähän lisää kielioppia ja verbejä, koska vaikka nyt aika sujuvasti jo tulee tuo puhe jne, niin vielä puuttuu sanastoa aikas paljon ja virheitä tulee aikamuodoissa ym. Justiin sain luettua Pikku Naisia espanjaksi. Ja ihan ilman sanakirjaa!!!!! Ja ne jotka tuntee kirjan, tietää, ettei se oo aivan lyhyt lasten kirja, ja kun se on aika vanhakin, niin kieli on välillä aika vanhahtavaa… Että oon aikas ylpee :D Ja nyt oon sitten alottanu Anne Frankin päiväkirjan espanjaksi totta kai! Ja telkkariohjelmien tekstitykset luen jo aivan sujuvasti, ihan ku suomessaki! Ja yks miinusjuttu on, että nyt tuntuu että espanja alkaa vallata mun aivojen kieliosuudesta kaiken tilan, ruotsia jos yritän muistella niin ei tuu yhtään mitään, ranskasta puhumattakaan. Ja englanti alkaa ruostua!!! Se mua kauhistuttaa eniten, musta tuntuu että mun englannin ääntäminen on ns argentiinalaistunu ja meinaa aina vahingossa tulla jotain espanjan sanoja väliin kun puhun englantia! Niin että nyt kun puhutaan Sloanen tai Lauran kanssa, niin mun pyynnöstä puhutaan englantia harjotukseksi! Hahah, ennen se oli niin että yritettiin vaan puhua espanjaa harjotukseksi! Ihan hullua! Onneksi tänään alko koulussa enkun tunnit, tosin hieman hullulta vaikuttavan opettajan kanssa…

Vaikka mun puhe on kehittyny tosi paljon ja oon varmaan sen myötä muuttunu paljon sosiaalisemmaksi  (kun oikeesti pystyy keskustella ihmisten kanssa!! ilman että oon koko ajan kysymässä jotain xD) ja oon lähentyny mun kavereiden kanssa paljon sen myötä, musta kaikesta huolimatta aina välillä on ulkopuolinen olo. Mutta kai se sitten vaan kuuluu tähän kokemukseen, ja pakko se on vaan hyväksyä ja elää sen tosiasian kanssa, että nää tosiaan on ollut kavereita vuodesta nakki ja mä tunnen niitä vasta 6 kuukautta. Pakosta siinä on eroa. Ja kun vielä lisätään, että tuun ihan erilaisesta kulttuurista, jotkut asiat ja maailmankatsomus ja kaikki on vaan erilaisia. Ja aina joissain asioissa vieläkin vaikuttaa kielimuuri, esim vitsit menee multa vielä välillä ohi, ne on usein niin sidoksissa kulttuuriin. Mun ystävät on ihania, ja aina kun saa kunnolla puhuttua jonkun kanssa tai vietetään ihana ilta tai jotain, niin tuun tosi hyvälle tuulelle. Mutta sitte aina välillä tulee sellasia…jänniä olotiloja, kun ei ihan ota selkoa niistä, et haluaako ne oikeesti olla mun kanssa, tunnunko mä niistä kauheen rasittavalta välillä, tai tylsältä! Mutta joo, parempi tilanne nyt on ku ennen! Esim pari viikkoa sitten tulin kauheen iloiseksi, kun oikeesti yks tyttö uskoutu mulle yhdestä poikaongelmastaan! Mua on täällä nimittäin aika harvoin otettu silleen ns ”uskotuksi”, koska kaikilla on joku vanha paras ystävä jonka kanssa jaetaan salaisimmat asiat, ja muutenkin usein ne liittyy joihinkin ihmisiin joita en tunne tai muuten vaan olis monimutkaista selittää mulle tai jotain. Mutta nyt oikeesti jo puhutaan enemmän ASIOISTA mun kavereiden kanssa, eikä se oo enää pelkästään semmosta, ”miten tää sanotaan?” ”no se on laura puu” ”jännä juttu” ”joo, onhan se, ja mites tämä sanotaa?” jne jne :D

Yritän nyt ottaa näiden jäljellä olevien kuukausien aikana tavoitteeksi lähentyä vähän näiden mun luokan poikienkin kanssa, koska likkaporukan kanssa ollaan jo tosi kavereita, mutta jotenkin (varmaan osittain kielimuurin takia, koska moni pojista ei muka osaa puhua enkkua) en oo niin hyvin tutustunu ainakaa kaikkiin poikiin. Lisäksi aluksi varmaan yritin vähän varoa, koska mulle oli sanottu että täällä lattareissa likat on kauheen mustasukkasia juoruilijoita, ja jos blondi uus vaihtari hengaa vaa poikien kanssa, nii saa helposti tyyliin huoran maineen tai jotain ja voi olla vaikeempi saada tyttöpuolisia kavereita. Ja ihan oikeesti se on totta, sloanelle on vähän käyny niin. Se ei oikein hyvin tuu toimeen oman luokan tyttöjen kanssa just tosta syystä. Ihan lapsellista. Mutta siis mun pointti on se, että nyt oon jo lähentyny tarpeeksi tyttöjen kanssa, että ne jo tuntee mut eikä rupee mustasukkasiksi vaikka hengaisinki poikienkin kanssa. Lisäksi aion (yrittäien välttää kaikkea ylimääräsitä draama…) kaveerata vähän enemmän rinnakkaisluokankin ihmisten kanssa, koska ne vaikuttaa aivan hyviltä tyypeiltä ja mun mielestä se luokkien välinen ”tappelu” on typerää pelleilyä. Ja mun mielestä vaihtovuoeteen just kuuluu kaikkien kanssa kaveeraaminen!

Mua auttaa tosi paljon, että mulla on lähellä kaks tosi hyvää vaihtarikaveria! <3 Sloane ja varsinkin Laura on mulle tosi tärkeitä tukipilareita! Se että oon niin läheinen varsinki Lauran kanssa kompensoi vähän sitä et aina joskus tulee vähän ulkopuolinen olo argentiinalaisten kavereiden kanssa! Se vaan jotenkin yhdistää, kun ollaan samassa tilanteessa ja oikeesti ymmärretään toisiamme täydellisesti! Ollaan kaikki kolme ihan erilaisia ihmisiä, mutta silti jotenkin samanlaisia! Niille mä voin valittaa ja purkaa kaiken kunnolla ja niilä on yleensä just samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia, just esim noista kavereistakin! Oon niin iloinen että ne on täällä! <3

Mulla on myös tosi paljon ollut onnea perheiden kanssa! Mun eka perhe oli tosi mukava ja hyvä ja Cris oli aivan ihana! Mutta jos ihan rehellisesti puhun, niin tykkään vielä paljon enemmän tästä mun tokasta perheestä <3 Sofi siskon kanssa tullaan ihan ylisuperhyvin toimeen! Se on semmonen ihanan pirtee pakkaus! Vaikka se onkin aika paljon nuorempi, meillä on silti aina hauskaa yhdessä ja se aina uskoutuu mulle kaikesta ja mäki yleensä kerron sille kaiken mun elämästä! Tänään esim menin kävellen hakemaan sen sen englannin iltapäivätunneilta ja mentiin jäätelölle Gridoon keskustaan ja käveltiin vähän puistossa jne. Ja se käyttää aina mun paitoja…ihan niinku mun oikea Sofianikin siellä suomessa :D Ja Jeronimo vava on toooosi suloinen <3 Rakastan pikkulapsia ja tykkään kauheesti paijata sitä ja leikkiä sen kanssa ja yritän muutekin auttaa sen hoitamisessa sillon kun ne vaan antaa. Ja irman ja Guillermon kanssa tullaan loistavatsi toimeen, ne on tosi rentoja, varsinki mun kanssa, sofille on vähä enemmän sääntöjä. Ja niiden kanssa pystyy puhumaan oikeestaan kaikesta. Lisäksi on Mari, joka tulee joka päivä siivoomaan. Mari raukalla on joku lonkkavika ja sen käveleminen on aika vaikeeta mut silti se joka päivä imuroi, pesee lattioita, vaihtaa lakanoita, pesee pyykkiä jne jne. Mut sekin on melkein ku perheen jäsen, koska se on täällä niin paljon!

Sloane ei oikein tuu toimeen Crisin ja Alen kanssa. Siinä on ehkä kaks vahva temperamenttista ihmistä samsassa taloudessa, Sloane ja Ale. Ale on joskus aika rasittava, silleen et sen mielipide on se ainut oikea, ja asiat pitää tehdä niinku se haluaa. Ja Cris myötäilee aina Alea. Ja sloane on, no tuota amerikkalainen.  Ja se sanoo esim mielipiteensä yleensä aina suoraan ja unohtaa ehkä jotain asioita ja tekee aina vähän niinku ite haluaa. Mutta ei ikinä tarkota pahaa ja musta tuntuu et ale ja cris oli vähän jo etukäteen ennakkoluuloisia sitä kohtaan, koska täällä ei ihan kauheetsi tykätä yhdysvaltalaisista. En tiiä. Mutta tuntuu vähän että ne on ehkä pikkusen epäreiluja sloanea kohtaan, vaikka sloanellakin varmasti on omat vikansa. Vaihtarivuoden aikana sekä vaihtarin että perheen tulee joustaa. Niin se vaan on. Ja tässä tapauksessa oikein kumpikaan ei halua joustaa. En tiiä… Tuntuu pahalta sloanen puolesta. Ja tää vähäsen säröttää mun hyvää näkemystä mun ekasta perheestä. Mutta, Sloane vaihtaa ihan just nyt vkonloppuna. Että kaikki hyvin. Ja mä tuun silti niitten kans tosi hyvin toimeen, tänään esim iltapäivällä kävin siellä ja otettiin matet ja juteltiin. Mutta kaikella kunnioituksella, taidan tykätä pikkusen enemmän tästä mun tokasta perheestä!

Ja kolmanteen perheeseen mun pitäis yrittää tutustua! Pian. Huomenna ehkä meen käymään siellä niitten kotona. J amun pitäis myös jostain löytää mekko kolmannen siskon 15 synttäreille. Mutta varmaankin saan joltain kaverilta lainaksi. Toivonmukaan. Vähäsen stressaa, koska tällä perheellä on RAHAA. Joten juhlakin tulee olemana varmana tosi iso ja hieno. Eli munki pitäis näyttää aika hyvältä. Mutta on tässä vielä puoltoista viikkoa aikaa xD

Hups, nyt kello on jo 10 yli kakstoista yöllä. Ja kello on herättämässä 06.30… huoh… mutta ei silleen vielä väsytä kauheesti, ja en edes nukkunu siestaa?! Pitäis silti nukkua… Tänään aamulla oli sähköt poissa, joten suihku ja aamupala, pukeminen ym tapahtui kynttilän ja myrskylampun valossa xD oli aika mielenkiintoista. Täällä muuten aamut on vähä erilaisia ku edellisessä kodissa. Herään puol  7. Meen suihkuun. Toi on ihan sama ku edelliseski perheessä. Sit meen siinä kaikes rauhas omaan tahtiin keittiöön, lämmitän vettä kahviin ja syön mitä huvittaa. Ja kukaan ei oo höösäämässä! Kun cris oli aina silleen passaamassa ja tekemässä sulle kahvia ja vähän niinku oli velvollisuus syödä aamupala yhdessä. ja jotenki aina tuli kiire. Nyt aamuisin ensi 7.20 guille vie sofin kouluun, palaa, syö aamupalan, sit siinä puol 8 aikaan se lähtee viemään mua ja palaa ja hakee irman ja vauvan ja vie ne hoitoon ja töihin ja lopuksi menee ite töihin. Raukka, taksikuski! Koulusta mä palaan aina kävellen, ei siinä mee ku reilu puol tuntia, koska asun ihan paria korttelia kauempana ku ennen. Hyvää kuntoilua joka päivälle J Mutta nyt meen kattelemaan nukkumattia! Tämän tallennan koneelle, koska netti on jo sammutettu enkä voi siis julkasta vielä. Mutta Chau, besos! Heippaa, suukkoja ja terkkuja sinne suomen päähän! Hyvää yötä!

Ikimuistoisin kesä ikinä!!!

Okeiii nyt oon ollut kyllä eriiiiittäin laiska kirjoittaja! Monet on mua jo muutamaan otteeseen muistuttanutki että josko pian jo taas saataisiin edes jotain kuulumisia. Mutta kesä on jotenkin hurahtanut ohi ihan kauheen nopeesti, eikä oo ollu aikaa kirjottaa. Nyt yritän koota jonkinlaisen koosteen mun kiireisestä kesälomastani!

Jouluaatto oli kyllä elämäni erilaisin! En sano, että se olisi ollut huonompi, enkä kyllä että parempikaan. Suoraan sanottuna, päivä ei tuntunut joululta ollenkaan ja siten se auttoi ja epäauttoi… Aamusta heräilin varhain, jotta ehdin kahdeksitoista tapaamaan keskustassa Nanun, yhden kaverin. Mentiin ostamaan sisäänpääsyliput Meetiin, bolicheen, diskoon, jossa oli sinä iltana Patagonia Fest. Siis jouluaattoiltana. Oli ihan järkyttävän kuuma, hikihatussa kävelin ne muutamat korttelit keskustaan ja lippushoppailun jälkeen mentiin ostamaan cokikset, semmoiset ylisöpöt pikkulasipullot.

Loppupäivänä ei tapahtunut mitään erikoista, sukulaisia ja ystäviä tuli ja meni käymään kylässä onnittelemassa Alea, jonka synttärit siis on jouluaattona. Mä leivoin pullaa ja sit pulahdettiin uima-altaaseen. Koko päivän olin jotenkin vähän vaisumpi kuin yleensä, ehkä pikkuisen kuitenkin haikeampi olo oli. Täällä joulu ei oo niin iso juttu, kuin mitä se suomessa on, tai ainakin mun perheessä. Ei tehty minkäännäköisiä joulusiivoja, ei levottu tai kokattu mitään erikoisia jouluruokia ja illalla ei annettu lahjoja. Ainoat juhlistukset tuli sitten illalla siinä 10 aikaan, sillon alko juhla.

Joudun hieman perumaan puheitani tuon ruuan suhteen, kyllä jotain tavallisuudesta poikkeavaa tehtiin. Ale nimittäin paistoi quinchossa semmoisessa valtavassa takassa monta tuntia kokonaista vuohta. Sen kanssa syötiin salaatteja ja leipää. Ja kaikki otti reippaasti alkoholia, totta kai. Ruoka oli aikas hyvää, tykkäsin! Jälkkäriksi oli hedelmäsalaattia ja jonkinlainen marenki dulce de leche kakku. Kahdentoista aikaan nostettiin shampanja  maljat ja halattiin kaikkia ja mentiin kadulle kattomaan ilotulituksia. Ohi ajavat autot tööttäs ja hurras ja samoin perheenijäsenet. Meitä oli siis mun vanhemmat, sisko, veli, ja alen veli vaimonsa ja tyttärensä kanssa.

Siinä kahden aikaan lähdettiin sitten ulos, me nuoriso. Ja vanhukset painui nukkumaan. Pupi tuli hakemaan mua, ja mentiin yhdessä Meetiin. Siellä oli jonottamassa jonkin verran väkeä, ei mitenkään hirmuisesti vielä. Kun päästiin sisälle, löydettiin kaksoset ja niitten kavereita toisesta koulusta. Meetissa oli nyt kaikki osat yläkerrastakin auki, ja pihalle oli tehty isompi alue ja pihallaki oli DJ ja alkoholikojuja. Mahtui siis paaaljon enemmän väkeä. Ja siinä neljän aikaan se rupeski täyttymään. Oltiin aika paljon ajasta pihalla, koska sisällä oli kuuma, ja kun kerrankin oli mahdollisuus tanssia pihalla! Mulla oli semmoinen suht kiva yö, on ollut kivempaakin täytyy myöntää. Mutta ihan hyvillä mielin palasin siinä puol 7 aikaan kotiin. Romi oli jo nukkumassa mun huoneessa. Hiippailin hiljaa viemään mun lahjat kuusen alle alakertaan ja painuin nukkumaan. Mutta en kerinnyt nukahtaa kun Romin puhelin rupes soimaan. Ja se soi, ja soi ja uudestaan ja uudestaan ja tämä ei herää. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen. Siellä oli tämä serkkutyttö, joka oli pihalla ilman avainta odottamassa että Romi tulee avaamaan oven. No mä menin sen sitten avaamaan.

Sunnuntai aamuna oli tuskaa herätä siinä yhdentoista aikaan… Ja aamulla oli kauhea hoppu kiire sekavuus, kun piti pakkailla ja viimeistellä kaikki tavarat telttailumatkaa varten. Viime hetkellä Cris huomas mun lahjat kuusen alla, ja kaikki oli silleen oo Laura ja Cris rupes itkemään…minäkin siinä muutaman kyynelen tirauttelin. Täällä ei oo mitenkää tapana antaa, ainakaa aikuisille lahjoja, lapsille ehkä pukki tuo just sen yhden lahjan.

No, maasturi pakattiin täyteen ja sitten minä, mun mami, sisko ja veli tungettiin sisälle ja matka alkoi. Mulla ei silleen ollut mitään suuria odotuksia, en tiennyt että mitä tässä pitäis odottaa. Ihan ekana oli semmoinen 6 tunnin automatka edessä, kohti pohjoista Neuquen provinssia. Auton puhaltimista huolimatta olin välillä aika kiehumispisteessä (en siis vihaisena, vaan kuuuuuumissani) siellä autossa. Nukuin ainakin osan matkaa, koska edellisenä yönä tosiaan tuli nukuttua heikonlaisesti. Aina kun pysähdyttiin tankkaamaan, meikäläinen rynni ekana vessaan totta kai. Ostettiin jotain voileipävärkkejä ja sehän oli siiis ihan valkosta patonkipullalepää niinku aina.

Ekaksi yöksi saavuttiin semmoiseen pikkukylään vuoristossa jonka nimi oli Huinganco. Sieltä löydettiin harvnasen kallis ja anoa leirntäalue. Ja nyt huomaan että mun tiivistelmästäni meinaa tulla kilometrien pituinen, että yritän nyt vähän tiiviimmin kertoa. Eli joo, siis oltiin muistaakseni vajaa viikko tuolla reissulla. Kaikenlaisissa pikku kyläpahasissa uskomattoman ihanissa maisemissa nukuttiin teltassa ja ajeltiin kapeita ja kiemuraisia hiekkateitä, joilla äiti olis kuollu pelosta :P Mua harmittaa kauheesti kun ei tullut kameraa mukaan, koska ne maisemat oikeesti oli aivan uskomattomia!!! Vuoria, vesiputouksia, öisin upeet tähtitaivaat, joissa tähdet on oudosti ihan väärillä paikoilla eikä Otavaa pysty näkemään, koska ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Ja ihmiset oli tosi ystävällisiä ja avuliaita joka paikassa!

Lähennyin paljon mun siskoni ja veljeni ja äitini kanssa, meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Iltaisin nuotiolla pimeessä Andres soitti kitaraa ja tehtiin ruokaa nuotiolla ja mä säikyin miljoonia jättiötököitä. Yksi leirintäalue oli ihan täynnä karvaisia mustia matoja. Niitä putoili puusta ja ne mönki joka paikkaan! Ruokaan, telttaan, vaatteisiin kaikkialle!!! meinasin tulla hulluksi! Ja sitten tehtiin kävelyreissuja vuorilla ja ne oli välillä aika tuskaa, ajatuksissani kiroilin suomeksi vaikka päällisin puolin hymyilinki ja sanoin että tykkään tosi paljon ja on kivaa :D Ja siis mulla oli kivaa ja tykkään vaeltaa ja silleen mutta se KUUMUUS!!! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja me kiivetään jotain vuorta ylös 35 asteen helteessä…Joo…Mutta selvisin hengissä ja sain rusketusta!

Loppujen lopuksi palattiin kotiin uudeksi vuodeksi. uuden vuoden aatto noudatteli samaa kaavaa kuin jouluaatto, lukuun ottamatta et nyt oltiin Alen veljen talossa.  Ja sit taas lähdettiin ulos ja silleen. Ja seuraavana aamuna piti herätä varhain TAAS! Koska nyt oli sitten lähtö Monte Hermosoon, rannalle J Yhtä matkaa koko kesäni mun. Pakattiin maasturi ihan tupaten täyteen melko kireissä mielialoissa välillä, koska kaikilla oli kauhee väsy viime öisen valvomisen takia. Sitten haettiin Sloane ja alotettiin noooin 7-8 tunnin ajomatka kohti meren rantaa. Meillä oli Perico, se lyttynaamainen mopsi mukana. Sloane nukkui koko alkumatkan ja mä juttelin Rominan kanssa ja silleen ja yritin tapella pahaa oloa vastaan. Mulle nimittäin loppumatkasta rupes tulemaan kauheen huono olo, vaikkei mulla yleensä ikinä oo matkapahoinvointia. Loppujen lopuksi sitten yöllä Monte Hermosossa oksensin ja Cris kävi ostamassa mulle jotain tabletteja et se menis ohi. Mut nyt vähä hypin asioissa, eli siis saavuttiin ja purettiin autosta meidän muuttokuorma pikkuriikkiseen kerrostalo asuntoon ja sit lähdettiin vähä käveleskelemään, mut mun piti palata ja mennä makuulle koska oli niin huono olo.

Monte Hermoso on semmoinen lomakaupunki jonne menee paljon ihmisiä kesällä. Tosi nätti hiekkaranta on päivisin ihan täynnä ihmisiä, kauniina päivinä ja rannalle näkee ihanasti auringonnousun ja laskun. Öisin kaupungissa on paljon bolicheja ja baareja jotka täyttyy nuorista ja päivisin on paljon suht hyvähintaisia kauppoja ja myymälöitä. Meillä nuo pari viikkoa meni aika lailla käytännössä siten, et aamupäivällä mentiin rannalle ja oltiin siellä koko päivä iltaan asti, syötiin siellä lounasta ja silleen. Joinakin päivinä käveltiin kaupungilla ja mentiin shoppailemaan tai kahvilaan käyttämäään konetta tai jotain. Ja öisin, ei joka yö, mut aika monena yönä lähdettiin ulos. Meidän asunto on ihan keskustassa ja tosi lähellä rantaa ja discoja ja kaikkea! Niin että käveltiin pikkuisen ja aina löyty jotain. Ja sit usien kun lähdettiin ulos niin mentiin aamulla siinä puol 6 aikaan rannalle kattomaan auringonnousua! Ihanaa! Ja päivisin rannalla makoilin aj otin aurinkoa ja uin ja kävelin paljon!

Monte Hermosossa tutustuin tooooooooosi moneen uuteen ihmiseen! Vaihteeksi! :D Aina kun lähdettiin ulos tutustuttiin tosi moneen, ja kaikki on aina niin kiinnostuneita et mistä te ootte, kaks blondia ja silleen. Tutustuin myös muutamaan muuhun  vaihtariin, yhteen thaimaalaiseen, yhteen australialaiseen ja yhteen toiseen SUOMALAISEEN!!! ja niiden kautta moneen muuhun ihmiseen J Matkustaminen ja ja ihmisiin tutustuminen tekee mut aina välillä vähän surulliseksi, tai ainakin haikeeksi. Sattuu aina ajatus, kun tapaa uusia ihania ihmisiä ja sit tiedät että et enää ikinä elämässäs tuu näkemään niitä…Sama juttu mutta lievempänä paikkojen kanssa. Mutta jää ihania muistoja.

Kotimatkalla Montesta meidän auto hajosi ja jouduttiin odottamaan suorassa auringonpaisteessa melkein kolme tuntia, että alen serkku tuli hakemaan meitä ja joku hinausauto auton. Alen serkku asuu aika läheisessä kaupungissa, Bahia Blancassa, ja mentiin sitten päiväksi niitten kotiin. Oli toooooosi kuuma ja poltin itteni siellä tienposkessa odottaessa. Cris sai ostettua meille bussiliput ja palattiin sit yön aikana linkkarilla. Hauska yksityiskohta oli se, että Perico, meidän koira, matkusti REPUSSA, koska linkkariin ei sa viedä eläimiä :D Ja koska sillä raukalla oli kuuma niin se piti semmosta läähättävää ääntä ja me kaikki yritettiin peitellä sitä yskimällä ja puhumalla kovaan ääneen :D Loppujen lopuksi päästiin sitten kuitenkin kotiin.

Kotiin paluun jälkeen oli vuorossa kodin vaihto! Mulla oli aluksi sellanen olo että en halua vaihtaa, koska oon jo tottunu elämääi tässä perheessä jne, mutta toka perhekin on niin mukava ja ihana, että loppujen lopuksi vaihtaminen on aivan kiva juttu. Näkee vähän erilaista elämää! No siinä oli kauhee pakkaaminen että sain kaikki mun kamani tuotua tänne uuteen kotiin, ja varmaan vieläkin löytyy jotain alushousuja tai jotain vanhasta kodista :D Ja en ymmärrä millä tuon tämän kaiken kotiin suomeen, koska omaisuus on jo nyt kasvanut melkoisesti! No mutta siis mun tokasta perheestä sen verran, että vanhemmat on nimeltään Irma ja Guillermo ja sukunimi on Baquero Lazcano. Sisaruksia kotona on 2 kipaletta, Sofia sisko 12 v ja Jeronimo vauva 9 kuukautta, tuli justiin tuossa pari päivää sitten täyteen. Ja asutaan kerrostalo asunnossa, eli melkoinen muutos edelliseen. Uima-allasta tai lemmikkieläimiä ei esimerkiksi oo. Mutta oma huone ja oma vessa jopa mulla on ja muutenkin tää asunto on tosi kiva! Ja tosi lähellä edellistä kotia, kaks kolme korttelia ja sen kävelee reippaasti viidessä minuutissa. Että vanhaan kotiin pääsee helposti kylään.

Mutta joo sitten saapuivat kauan odotetut suomen vieraat, mun kummit aino ja markku. Olivat ensin Buenos Airesissa ja tulivat sitten lentokoneella Neuqueniin. Mentiin odottamaan kentälle, mutta jotain ongelmia oli lennoissa ja koska olen tällainen tampio, että en ollut muistanu kysyä tarkasti lennon numeroja tai edes puhelinnumeroja, JA mun kahdesta puhelimesta loppui akku juuri kriittisellä hetkellä, niin  ei saatu mitään yhteyttä eikä tiedetty varnasti että koska ne tulee. Mentiin sitten kotiin ja aino ja markku tuli sitten yöllä taksilla. Ja siis sinne mun ekaan kotiin. Koska meillä ei täällä toisessa perheessä oo tilaa ja mun eka perhe tarjos että kun niillä kerran on niin miksei ne menisi sinne.

Aino ja Markku oli täällä vajaan viikon ja tehtiin kaikenlaista. Ei täällä nyt silleen oo mitään kauheen turistipaikkoja mut käytiin mm. viinitiloilla ja Barilochessa asti, jossa nukuttiin yksi yö ja minä olin kartanlukijana :D oho! Ja oli tosi hyvää harjoitusta mun espanjalle kun piti koko ajan kääntää kaikki, eli piti keskittyä vielä enemmän kun normaalisti, esimerkiksi kun syötiin illallista mun uuden perheen kanssa, koska ne ei puhu englantia. Hassua oli, että täällä ei IKINÄ sada vettä, ja nyt oikeastaan JOKA PÄIVÄ kun aino ja markku oli täällä, niin satoi. Oli siinä muutama kauniskin päivä, että saivat nautittua uima-altaasta.

Mun synttärit oli sitten 25 päivä ja se oli myös ainon ja markun viimeinen päivä cipossa. Koko päivä oli yhtä hässäkkää :D Aamusta olin ekassa kodissa, koska olin siellä yötä, sit palasin kotiinkotiin ja rupesin leipomaan pullaa ja siivoomaan ja auttamaan alfajorien tekemisessä. Irma ja Guille teki mulle kakkua. Ja siivottiin. Ja sit kävin äkkiä suihkussa. Ja sitten rupes tulemaan kavereita. Niitä tuli loppujen lopuksi aika paljon, mikä oli kiva J Vaikka aika monella oli vaikeuksia mun kodin löytämisessä. Ja aino ja markkukin siinä käväsi, mutta niillä oli varmaan aika tylsää kun kauhea nuorisoparvi huutamassa espanjaksi ja Irmakaan ei osannut niiden kanssa puhua. Mutta ai niin, ne osti mulle lahjaksi KAMERAN! semmoisen pienen ja punaisen, tosi pikkuisen, joka on tosi kätevä ottaa joka paikkaan mukaan. Jospa taas tulisi kuvattua enemmän…:D

Illalla menin sitten taas ekaan kotiin illalliselle, missä paistettiin kokonaista porsasta asado grillissä. Ja oli myös paljon väkeä, tuttavapariskuntia, isoäiti, serkku, Sloane, aino ja markku, jne. Ja syötiin hyvin ja jälkkäriksi oli chocotortaaaaa jota rakastan mut en voinu syödä paljoa, koska olin jo tankannu kauheesti ekoilla synttärijuhlimisilla. No Sitten siinä ööö kahdentoistako maissa palasin kotiin laittautumaan Lauran kanssa ja sit lähdettiin me kolme vaihtaria ulos, Laura mä ja Sloane. Mutta ai niin, sitä ennen piti hyvästellä Aino ja Markku. Koska niillä oli lento aamulla varhain seuraavana päivänä. Kyllähän siinä mulla itku tuli…Mutta pian me taas nähdään! Haluan vielä täälläkin sanoa, kuinka paljon arvostan sitä että ne tuli tänne asti! Ja kuinka kiva musta oli nähdä niitä! Kiitos <3

Yöllä mentiin yhteen baariin, El Gatoon, mutta kaikki oltiin aika väsyksissä että vaan istuskeltiin ja juteltiin, mä taisin olla ainut jota olis vähä huvittanut lähtee tanssimaankin. Ja siis hei, mä täytin 18 vuotta!!!! Oli aika jännä olo, silleen miettiä, että olen jo täysi ikäinen, wau. Mutta ei mitään kauheen suuria muutoksia kyllä ainakaan itse havainnut.

Voi tää mun teksti paisuu ja paisuu vaan. Okei sitten nopeesti mun viimeisimmästä lomamatkastani. Eli synttärien jälkeen muutaman päivän päästä piti pakata ja lähdettiin perheen kanssa kolmeksi viikoksi Cordobaan, yhteen toiseen provissiin pohjosemmassa. Ja siellä semmoseen pieneen vuoristokylään, Los Hornillos. Koska mun uuden isän vanhemmilla on siellä semmoinen kesämökki ja uima allas! Kylä oli tosi kaunis ja rauhallinen ja kaikki tunsi kaikki, semmoinen 3000 henkeä, vähän niin kuin Jurva meininkiä :D Ilmasto oli tosi kuuma ja kostea, välillä ei ollut energiaa tehdä yhtään mitään koska oli niin kuuma. Alku viikosta oltiin vaa perheen kesken, sitten tuli isovanhemmatkin ja lopulta Laura (hollanti). Lauran kanssa käytiin pari kertaa ulkona läheisessä kaupungissa linkkarilla J Ja siellä kaupungissa käytiin myös sofian kanssa kattomassa pelle showta ja syömässä jäätelöä ja kattomassa käsityötoreja. Tehtiin myös paljon kävelyretkiä iltapäivisin tai aamuisin kun ei ollut niin kuuma.

Yhtenä viikonloppuna mentiin Cordoba Capitaliin, toiseksi suurimpaan kaupunkiin Argentiinassa, isovanhempien kotitaloon. Siellä tutustuin mun 4 sisarukseen, koska iskällä siis on 4 lasta ekasta avioliitosta siellä. Ja Lauran kanssa oltiin kunnon turisteja, käytiin museoissa ja vanhoissa kirkoissa ja ostoskeskuksissa ja käsityöferiassa ja käveltiin kaupungilla ja lähdettiin yöllä ulos ja tehtiin siis vaikka ja mitä! Aika kiva kaupunki, tykkäsin paljon! Vaikka aikas iso se onkin. Ja ainiin, tosi kuuluisa sen yliopistoista joita myös käytiin kattomassa. Ei tiedä, jos vaikka jotain yliopistovaihtoa harkittis sinne ;P

Kerron tästä reissusta nyt tälleen hyvin suurin piirtein, koska oikeesti tehtiin niin paljon. Mutta paljon myös vaan oltiin ja nukuttiin ja syötiin! Kaikenkaikkiaan ihana loma!! Olisin voinu jäädä pitemmäksiki aikaan. Mutta kesä loppuu, pitää alottaa koulu ja vanhempien työt ja kaikkee, eli lopulta palattiin. Ja nyt mä oon viettänyt semmoisen viikon rauhallista lomailua Cipossa, nähnyt kavereita, ollu siskon kanssa, käyny kävelyillä jne. Perjantaina alkaa koulu taas, että nyt pitäis ettiä viimeisiä juttuja koulu varten ja pestä ja lyhentää koulupuvun uudet housut jaaa jotain semmosta. Ja opiskella niitä juttuja suomen koulua varten! Mutta nyt oon vihdoin saanu jotain päivitettyä jeee,tästä lähtien yritän taas vähäsen useammin laittaa jotain. Mutta siis aika menee kauheen nopeesti, ja enää 4 j puol kuukautta ja on jo kotiinlähdön paikka! En voi uskoa että oon ollut täällä jo 6 kuukautta!!! 

Lauran kanssa <3

Jouluuuuuu

Estoy feliiiiiiiz :) Oon iloinen!!! En tiedä miksi, ja itseäkin hämmästyttää, kun ei mitään suurta ikävämasennuspuuskaa oo iskenyt, vaikka jouluaatto on huomenna! Mutta ehkä se johtuu siitä, että ei tämä joululta tunnu...Tai siitä että mulla on täälläkin aikas rakkaita ja ihania ihmisiä! <3 En tiedä, tää viikko on mennyt nopeasti, puoliksi Neuquenissa hollantilaisen Lauran kotona! Siitä on tullut tosi tärkeä ystävä mulle! Ja sen perhe on tosi mukava! Mun sisko ja velikin on nyt tullut kotiin :) Saan hetken aikaa kokeilla miltä tuntuu, kun on isosisko ja isoveli :D

Huomenna siis jouluaatto, aika jännää tässä kuumuudessa. Vaikka eilen ja tänään on ollu kummallisen viileetä, ihan laitoin farkut jalkaan tänään! :D Jajajaj ent iedä asteita mutta varmaan jotain 20 pintaan. Tänään tapaan suomalaisen tytön,. joka oli tässä kaupungissa vaihdossa joku parisen vuotta sitten, ja tuli nyt perheensä luo joulua viettämään! Ja se sen perhe on mun kolmas perhe! Odotan innolla sen tytön tapaamista!!! :)

Mulla on joululahjaksi mun vanhemmille sellainen valokuvakehysjuttu! Jaaa kalenteri ja karkkia suomesta! Toivottavatsi se on tarpeeksi...Ja korttia en oo hommannu. Ja lahjoja kavereile ei oo. Toivonmukaan se ei oo tapana täällä. Kauheen stressin osaan ottaa aina kaikesta, ja tämän takia yritän nyt olla stressaamatta liikoja. Tulee mitä tulee, tapahtuu mitä tapahtuu! Mä oon kuitenkin täällä ja tapaan ihmisiä ja koen uusia asioita ja oon iloinen! Oon vaan jotenkin niin kauheen iloinen ja onnellinen tällä hetkellä!

Mutta joo, oikein hyvää ja ihanaa joulua kaikille! Lämpöiset jouluhalit <3

Mulla on ULKOILMASAUNA joulukuussa :P

Tuhannet anteeksi pyynnöt taas kun oon ollut näin laiska päivittelijä jo pitemmän aikaa. Yritän saada siihen parannusta, luulis että olis vaan enemmän aikaa kirjoitella nyt kun oon kesälomalla, mut hups, jonnekin tuo aika on vaan ihan yhtäkkiä karannut! Ihan järkyttävää kattoa tuota mun minikokoista luukkujoulukalenteria josta on nyt melkein jo kaikki luukut auki! Viikko jouluun, vau! Ei kyllä yhtään tunnu siltä. Ja suoraan sanottuna se on tosi hyvä juttu! Muuten vois tulla vähäsen enemmän ikävä...

Mutta siis tällä hetkellä fiilikset on yllättävän hyvät! Ensinnäkin, oon jotenkin kauheen yllättynyt ja iloinen ja järkyttynyt ja ylpee ja kauhistunut ja surullinenkin jopa siitä, että oikeesti oon jo joulussa, oon oikeesti ollut täällä jo 4 kuukautta ja että oon oikeesti selvinnyt näistä 4 kuukaudesta paremmin ja helpommin kuin luulin! Nojoo, ei tää ihan ruusuilla tanssimistakaan oo ollut, ja välillä on ollu oikeesti aika vaikeeta!! Ja ei se vieläkään mitenkää helppoa ehkä oo, ja kyllä mun tunteet vieläkin silleen vaihtelee tosi paljon hetkistä ja päivistä riippuen. Mutta yleisfiilis nyt justiin on tosi hyvä ja iloinen!

Mulla ei silleen oo mitään kauheen suurta ohjelmaa mun päivissäni, ja välillä on ihan suoraan sanottuna ollu tylsäää! Mut melki joka iltapäivä oon ollu joitteki kavereiden kanssa uima-altaalla tai ihan muuten vain hengaillu, ja vaikka (jostain ihme syystä) melkein aina tuntuu ensin et ei huvittaisi mennä, tai et oon sit kuitenki vaan hiljaa siellä tms, niin aina loppujen lopuksi oon ollu osi ilonen et oon menny! Mä oon vaihtari, mun velvollisuus aika lailla on sanoa kyllä melkein kaikkeen ja sitä mä oon yrittäny tehdä. Siis sanoa kyllä kaikkiin kutsuihin ja ehdotuksiin, nähdä ihmisiä, yrittää olla mahsollisimman sosiaalinen ja saada hyviä kavereita! Ja aina joka kerran jälkeen se rupee olemaan helpompaa ja rennompaa ja hauskempaa! Tänään esimerkiksi mulla oli tosi mukava iltapäivä Camin kotona semmosen mukavan kokoisen porukan kanssa! Ja eilen Carlan ja Sofian kanssa yhden Polin läksiäis fiestassa, johon meno jänskätti aika paljon, koska kaikki muut oli Fatiman (toinen koulu) 5 luokan lopettaneita ihmisiä, joita en siis tuntenut. Mutta oli hauskaa, yritin ottaa rennosti ja jutella ja hymyillä vaan iloisesti kun jutut meni liika vauhdikkaiksi mun ymmärrettäviksi :D

Kaveriporukkani joka muodostuu argentiinalaisista ihmisistä on laaja, mutta ainakaan vielä ei mikään älyttömän läheinen. Tai silleen, ne ei aina ihan ehkä pysty ymmärtämään miltä musta tuntuu tms, ja muutenkin koska ne on ollut kavereita aina ja mä oon vieläki silleen, uusi. Ja tietty kielimuurikin vielä pikkuisen vaikuttaa. Tätä aukkoa paikkaamassa mulla on onneksi Sloane(USAsta) ja Laura (hollannista) tässä lähellä. On ihan uskomattoman ihanaa puhua niitten kanssa, koska se on kuin peiliin kattomista, meillä on niin samanlaisia fiiliksiä ja ajatuksia ja kokemuksia! Ehkä vielä enemmän Lauran kanssa yhteisiä, ollaan kuitenkin molemmat tuolta "kylmemmästä" euroopasta, Sloane on kuitenkin pikkuisen jotenkin (ehkä sosiaalisuudessa) lähempänä tätä latino kulttuuria, amerikasta kun ovat kaikki :D Mutta siis pointti on se, että noiden kahden tytsylin kanssa on tullut vietettyä muutamia ihana juttuhetkiä, ja huomenna olis tarkotus mun ja sloanen mennä neuqueniin lauran luo yöksi!

Ja siis Laurahan oli mun kanssa siellä Monte Hermosossa, rantakaupungissa, jossa mun perhe omistaa pienenpienen asunnon. Oltiin siellä 3 yötä ja rakastuin paikkaan. Tai siis rakastuin ainakin siihen rantaan. Meressä vaan on jotain mikä vetoaa muhun! Säät oli vähän mitä oli, mut nämä kaksi eurooppalaista uiskenteli silti innokkaasti! Ja iloinen ylläri oli se, että Ale ja Cris sano reissun jälkeen, et ne vaikuttu siitä kuinka aidosti mä kuulemma nautin siitä merestä ym, että ne haluaa kutsua mut uudestaan niitten kanssa kun ne menee 1.1-15.1. sinne lomailemaan Sloanen kanssa. Koska siis 30.12. vaihdetaan perheitä. Obs, mtähän sloane on mieltä, meikäläinen saa nyt vähäsen monta lomaa...Mutta oon kyl tosi kiitollinen, tykkään varmasti ja eiköhän meillä Sloanen kanssa oo kivaa!

Maanantaina saan vihdoin tutustua mun siskoon, Romina tulee kotiin. Perjantaina Andreskin tulee, eli saan tutustua veljeenikin! :) Joulu vietetään täällä ja joulupäivänä 25 kaikki me "lapset" ja mami lähdetään telttailemaan vuoristoon! papi jää kotiin tekemään töitä, raukka.

Jaa mitähän vielä...Äääää hirveen kuuma on ruvennu olemaan, aina ainaki se 30 astetta lämmintä päivisin ja tänään oli 39!!! Ja kauheen kuiva ilma, ja vaikka tuuleeki jonki verran, se on semmonen kuuma tuuli joka kuljettaa hiekkaa silmiin...nice. Onneksi on uima-allas! Tuun varmaan mun kakkosperheestä joka päivä tänne ekaan perheeseen a) koska mun huoneessa on ilmastointi ja b) koska täällä on uima-allas ja tietty c) koska cristina on niin ihana <3 ja alekin on aiva mukava, jostain syystä se vaan on ihan pikkuisen ruvennu ottamaan päähän, ainakin aina välillä, jotkut asiat... Mutta on se kuitenkin hyvä tyyppi!

Mun tyypillinen päivä tällä viikolla on ollu silleen, et heräilen siinä about 11 aikoihin, joskus ennemiin, joskus myöhemmin :D Sit meen alakertaan, jossa Mabel on siivoamassa ( siis se siivoojanainen). Musta tuntuu aina pahalta ku se on just tyyliin saanu keittiön siistiksi ja sit meikäläinen menee sotkemaan ja tekemään aamupalaa...Mut joo siis sit yleensä keitän kahvin itelleni ja syön jotain, paahtoleipää, muroja tai hedelmiä. Yritän vähän rajoittaa tätä mun syömistä ja onneksi kuumuus auttaa siinä, et ei oo niin nälkä! Ja sit katon telkkaria samalla ku syön, yleensä WB:n kanavalta Frendejä tai leffakanvoilta jotain elokuvaa hetkisen. Sitten saatan pulahtaa uima-altaaseen tai pelkästään käyn suihkussa ja puen päälleni. Sitten se yleensä menee tietokoneeksi loppu aamupäivä. Facebookkkkk...Pitäisi opiskella maantietoa kröhm...Yhtenä aamuna leivoin pipareita! Mutta jotain rentoilua koko aamupäivä siihen asti että vanhemmat tulee kotiin. Sit syödään lounas jaa sit sen jälkeen hieman lisää löysäilyä ja yleensä siinä 5 aikoihin oon sit aina lampsinu jonnekin, jonkun kaverin luo tai jotain. Yleensä ollaan kokoonnuttu porukalla jonkun uima-altaalle ja otetaan terereä (eli matea mehun kanssa, siitä tykkään <3). Se tässä kulttuurissa on ihanaa et kesäloma on ihan oikeesti LOMA, otetaan rennosti! Mutta myös ottaa päähän, kun aina saan tietä suunnitelmista vähän viime hetkellä ja mitään ei oikeestaa edes suunnitella kauheen hyvin ja kaikki aikataulut aina venyy...-.- ja ihmiet tekee "lupauksia" joita ei oo tarkotettukaa pidettäviksi. Esim joku sanoo sulle et mennään sit joku päivä jäätelölle tms, se on vaa ihan silleen ystävällisyyden osoitus, se ei tarkota et oltais heti oikeesti menossa. Tämän asian oppiminen on vähän...prosessissa. Jajaja mua aina ärsyttää kun en tiedä mitä tapahtuu ja koska ja kuinka!

Mutta siis kesälomaaaaa vietän täällä ja tosi tyytyväinen olen :) Edessä on paljon reissuja ja ohjelmaa, että luultavasti mun kesä ihan hurhataa ohi ja sitten onkin enää muutama kuukausi koulua ja kotiin paluu kääks! Mutta ei mietitä sitä vielä! Besos!! <3



Patagonia Part 1 :)

Syvät anteeksi pyynnöt, että mulla on nyt ollut tälläinen pitkä katkos tässä satuilussa! On vaan ollut taas kauheasti ohjelmaa tuon rotary matkan takia, ja sen jälkeen oon ollut vähän laiskalla tuulella, kun en oo millään saanut aloitettua tätä massiivista mammuttipostausta. Nyt sen kuitenkin aloitin ja saa nähdä, että pääsenkö loppuun asti tänään, vai joudutteko vieläkin odottamaan...:D

En edes muista kunnolla, että mitä kaikkea on tapahtunut, kai tässä pääasiassa on nämä kaksi reissua joista voisin selittää. Eeelii lähdinpä luokkani ja rinnakkaisluokan kanssa San Martin de los andes nimiseen kaupunkiin tuolla lähellä Chilen rajaa vuoristossa (kuten nyt jo vähän nimestäkin voi päätellä, jos on yhtään tietoinen maantiedosta ja andit nimisestä vuoristosta :P). Lähdettiin muistaakseni tiistai (8.11.)aamuna kuuden aikaan linkkarilla. Meininki linkkarissa oli melkos argentiinalainen; musiikki pauhasi, ihmiset istu korkeintaan 10 minuttia samalla paikalla, kaikki puhu kovaäänisesti yhtäaikaa ja tietenkin syötiin kaikenlaisia keksejä ym naposteltavia :D Mä ehdin siinä aina välillä ihailla maisemaakin, joka siis oli ihan puutonta ja sileää pampaa, aroa. Se tuntu niin oudolta, kun ei ollut MITÄÄN! Koko päivä oli matkustamista, koska tehtiin 2 stoppia semmosilla vesivoimaloilla. Mua ei kiinnostanu kauheesti, mut samapa tuo.

San Martiniin saavuttiin joskus kuuden aikaan illalla. Meidän hostelli oli aivan mukava, likoilla oli 2 ja kolmen hengen huoneita, pojilla 3 ja neljän, likoilla oli joka huoneessa oma vessa, pojilla oli 4 yhteistä vessaa ja suihkua :P likoilla oli huoneissa telkkarit, pojilla ei :D tasa-arvoa, aaah :P Mut siis tosi siistit ja mukavat majoitustilat! Ja ruoka oli tosi hyvää ja lihottavaa, voih...

Kerron nyt vaan lyhyesti yleispiirteisesti ja selkeästi (tuttuun tapaani siis :P) tästä reissusta, enkä mee silleen minuuttikerrallaan, tai yritän ainakin...Koska tämän retken jälkeen mun olis tarkotus saada kerrottua vielä 16 päivän rotary matkasta ja herranestas jos mä nyt 20 päivästä kerron päivä kerrallaan niin mun koneparkani varmaan tilttaa!

No San Martinissa sää oli sateinen ja kylmä. Tehtiin kaks vaellusta, toinen lyhyempi pikku kukkulalle, toinen pitempi lähes koko päivän retki lumihuippuiselle vuorelle melkein huipulle asti! Se oli aika hieno kokemus ja sai oikeesti vähä ponnistella että jaksoi loppuun asti! Lisäksi tehtiin veneretki järvellä ja ihalitiin kauuuniita vuorisia maisemia! Ja tehtiin kävelyretki pienille vesiputouksille luonnonpuistossa jossa myös yksi Mapuche tyyppi (mapuchet on siis alkuperäiskansaa täällä ja chilessä) kertoi vähän niitten kulttuurista. Harmittaa vaan, että sitä poikaparkaa tais jännittää ja se puhui niin hiljaa, etten kuullut puoliakaan sanoista. Se siis vaikeutti HIEMAN ymmärtämistä, enkä siis tajunnut mitään xD

Lisäksi meidän piti noilla retkillä ettiä kaikenlaisia oksia tms joista tehtäisiin lahjat salaiselle ystävälle! Tehtiin siis sellainen salainen ystävä juttu, mitä aina riparilla ja ala asteella on, että saa lapulla jonkun nimen, jolle pitää kirjottaa kirjeitä ja toinen yrittää sit arvata et kuka se on. Ja meidän piti vielä tehdä sille joku lahja. Ja nimenomaan tehdä, eikä ostaa. Mun salainen ystävä oli yks Aldi toiselta neloselta, ja mun kaverit autto mua kirjottamaan kirjeet, ettei tulis virheitä josita se heti arvais :D Ja voii Santi, yks tosi mukava poika kans toiselta kurssilta autto mua tekemään mun lahjan, semmoisen puunpalan johon kaiversin linkkuveitsellä sanan "YSTÄVÄ" siis suomeksi ja sit viel tein langoista semmosen ripustusnarun. Aika kökkö siitä tuli, mut nojaa :D Ajatus on tärkein.

Viimesenä iltana oli semmonen, iltaohjelman tyyppinen juttu, johon jotkut pukeutui oikein hienosti johonki naamiaisasuun! Mulla ei ollu mitään enkä halunnutkaa mitää ihmeellistä, mut kasvomaaleilla Sofia sit teki mulle pienen argentiinan ja suomen lipun poskiin :D Siellä iltaohjelmassa sitten paljastettiin ystävät ja avattiin lahjat ja sit oltiin ryhmissä suunniteltu jotain ohjelmaa! Kaikki vaan oli tosi väsyksissä. Mut jotenki kuitenki mulla oli hyvä mieli, olin lähenytynyt tosi paljon niitten kaikkien kanssa!

Ainiin, tiistainako vai keskiviikkona tapahtui sitten hirmuinen yllätys! MUn pitää nyt vähäsen pohjustaa sitä kertomalla ensin, että Rotaryt järjestää meidän piirissä kaks matkaa vaihtareille, etelä Argentiinan kiertomatkan ja toisen pohjoiseen. Ne on hirmuisen kalliita ja olin päättäny et meen vain pohjoiseen, joka on sitten keväällä. Etelässähän mä jo tavallaan asun. No siis, kun olin tuolla San Martinissa, Cris soitti mulle ja kerto että ROTARY LAHJOITTAA MULLE ETELÄN MATKAN!!!!! En meinannu millään tajuta sitä, enkä vieläkää ihan ymmärrä että miksi miksi minä mitä ihmettä!!??? Ja vielä isompi juttu oli kuitenki se, että lähtö tolle matkalle olis sillon pe-la välisenä yönä, jolloin mä palaan tältä toiselta matkalta :D Aika kiire mulla tuli sitten siinä pakkaamisessa, tulin siis kotiin 11 aikaan illalla, ja yhden aikaan bussin oli tarkoitus lähteä (se oli sit argentiinalaiseen tapaaan 3 tuntia myöhässä, mut kuitenkin). Tulin kotiin väsyneenä, ja kahdessa tunnissa nakkelin laukkuun kaikkee mahdollista talvivaatetta ym 16 päiväksi ja kekrkesinpä siinä vielä syödä ja suihkussakin käydä! Oon aika nopee :P

No sitteeeeen pääsin siinä puolen päivän aikoihin Puerto Madryniin, rannalla olevaan aurinkoiseen kaupunkiin. Siellä majoittauduin tosi mukavaan hotelliin (jouduin ranskalaisten kanssa samaan kämppään, joka oli pieni miinus, sillä käytännössä ne puhuu keskenään ranskaa eikä edes vilkase muhun). Paikalla oli paljon tuttuja omasta districtistä ja myös paljon uusia naamoja tuolta pohjoisen districtistä. Muistaakseni käytiin siinä ekan päivän aikana kävelemässä meren rannalla ja sitten jollain kaupunkikiertoajelulla ja tutustuttiin muihin ja silleen. Illalla olin tosi väsyksissä ja halusin vaa mennä nukkumaan. ihanasti tietysti ranskalaiset halus bilettää ja heräsin yhden aikaan musiikkiin ja hälinään kun puolet porukasta oli meidän kämpässä partyparty...Tämä on nyt tämmöistä muistikuvien varassa kertomista ja vähän sekavaa ehkä, en millään muista mitä tapahtui minäkin päivänä. Mutta siis Puerto Madrynissa oltiin 3 yötä. Tuona aikana käytiin yhden päivän bussiajelulla jolloin mentiin Puerto Piramideille. Se oli kaunis pikku ranta ja siellä laitettiin päälle oranssit pelastusliivit ja hypättiin veneeseen. Se oli aika unohtumaton kokemus! Valaat! Niitä tuli paljon ja yllättävän lähelle venettä! En oo ikinä ennen nähny ja olin aiva haltioissani. Aika hyviä kuviakin niistä sain.

Muita eläinihmetyksiä Puerto Madrynissä oli pingviinit ja quanagot (semmosia laamannäkösiä otuksia). Ja mitäs muuta, vaatteet päällä käytiin uimassa meressä ja Lauran (hollantilaisen vaihtarin) kanssa ostettiin yhdestä panaderiasta TUMMA leipä!!! Oltiin ihan hulluja meidän leivän kanssa, muttakun tämän pullamössövalkoisenleivän kanssa täällä joutuu elämään vatsa paisuksissa koko ajan, niin kyllä sitä vähäsen saa hullaantua kun eteen ilmaantuu oikeesti tummatumma leipä <3

Se oli myös semmoista tutustumista vielä noina ekoina päivinä, mutta musta tuntuu että tosi äkkiä oltiin yks iso porukka (jonka sisällä kyllä oli sitten pienempiä porukoita, myönnetään, kröhm *ranskalaiset* kröhm). Puerto Madrynista siirryttiin kohti Calafatea isolla kakskerroksisella linkkarilla. Koko päivä ja yö siinä melkein linkassa istuttiin että huhhuuijaaa vaan :D Comodorassa pysähdyttiin syömään illallista yhteen supermercadoon ja tietysti oli pitkät kassajonot ja meikäläinen yhdessä parin muun tytön kanssa oltiin vähän myöhässä eikä millään sitten meinattu löytää linkkaria :D Löyty kuitenki ja jatkettiin matkaa. Se yö oli yks elämäni ´hirveimmistä! En jostain syystä ollu osannu varautua kunnolla tarpeeksi lämpösillä vaatteilla, koska en tienny että sen ilmastoinnin piti puhaltaa KOKO YÖN! Oltiin pienemmällä porukalla alakerrassa (jossa ilmeisesti oli kylmempi) ja kaikki tietty puhu ym kauan ja sit yritettiin ruveta nukkumaan. Osa nukku hyvin, mut mä ja Emily ja Kathi ja muutama muu heräiltiin ja pyörittiin hampaat kalisten kun oli niin kylmä. Mulla oli pitkät housut ja sukat ja villasukat ja pitkähihanen paita ja huppari. Ja olin ihan jäässä. Lopuksi sain Lauralta hollannin lipun peitoksi ja sain nukuttua pikkuisen :)

Calafate oli tosi mukava pikkukaupunki vuorien keskellä! Ja me nukuttiin siellä semmosissa tosi kivoissa mökeissä!!! Ja tällä kertaa jaoin mökin Marie-Loun (ranskalainen, mut ei kuulunu siihen ranskalaisporukkaan, oikein ihana ihminen, meistä tuli loppujen lopuksi lähestulkoon parhaat ystävät!), Ana-paulan (Brazil), Lauran (Hollanti) ja Levken ja Merlen (saksa) kanssa. Calafatessa oltiiiiin muistaakseni silleen et kun tultiin niin oli hetki vapaa aikaa kaupungilla ja sitten mentiin syömään. Ja se ravintola, oih! Siellä oli seisova pöytä täynnä kaikkea tooosi hyvää (varsinkin jälkkärien osalta! :D) Ja oltiin siellä 3 yötä ja melkein kaikki lounaat ja kaikki illalliset syötiin siellä, voih...

Nojoo, sitten oli vuorossa jäätikköpäivä! Mentiin siis Perito Moreno nimiselle jäätikölle! Siellä se oli, valtava jääkimpale, lautta, vuorien keskellä! Oli kyllä tosi uskomaton ja kaunis! Ja ei silleen edes ollu kylmä!!! Mentiin myös semmoinen minitrekking, eli minivaellus siellä jäätikön päällä. Laitettiin semmoiset piikkijutut kenkiin, jotka oli aika painavat ja joilla oli hassu kävellä. Mutta pitivät hyvin siinä jäässä! Jää oli tosi sinistä! Ja siellä täällä oli semmoisia pienmiä puroja ja putouksia. Lopuksi korkealla jään päällä oli pienet pöydät joilla oli whiskeya (aikuisille, rotarynainen ei antanu meille muuta ku vettä) ja alfajoreja. Me vedettiin sit niitä alfajoreja oikein urakalla wiskin sijaan jajajaj :D eipä mua haittaa, kyllä suklaa mulle kelpaa!

Calafaten kaupungissa törmättiin yhteen AFS vaihtariin norjasta ja illalla kun mentiin vähän ulos porukalla törmättiin siihen ja sen kavereihin uudestaan. Seuraava päivä oli silleen vapaapäivä, et oli vapaaehtoinen museoretki. Ja meitä oli ehkä 8 jotka meni museoon. Mutta niin se oli melki hauskempaa! Ei se museo mikään kauheen kiinnostava ollu, mutta kuitenkin. Se oli siis jäästä ja jäätiköstä ja ilmastonlämpenemisestä yms. Iltapäivällä meidän piti kokata ite mökeissä lounas ja mä ja Marie-Lou ratkastiin juttu silleen et ostettiin pizzeriasta pizza ja syötiin se kadulla jajajaj :D Yhden iiiiison kulkukoiran kanssa! Ja lopuksi siihen tuli vielä Sam (USA) ja Jeppe (Tanska) syömään meidän viimeiset palat! Iltapäivällä mentiin pienemmällä porukalla kävelemään järven rannalle, jonne ei sitten päästykään koska oli joku tietyömää mutta käveltiin kuitenkin :D Ja siinä matkalla yhden suklaapuodin pihassa oli kokkihattuisia tyttöjä ja yks nainen tekemässä jotain ja se näytti niin hauskalta et mentiin sit kysymään et saadaanko ottaa kuva ymym. Ja nehän nyt toki innostui ja halus kuvia meidän kanssa kun kuulivat et ollaan ulkomaalaisia ym. On jotenkin niin hauskaa vaan mennä ja jutella ihmisten kanssa tai tehdä jotain muuta tollasta spontaania! :) Calafatesta tykkäsin tosi paljon!

Nyt päätän tehdä tälleen, et jaan tämän reissun kirjottamisen osiin, koska en muuten koskaan´julkastua tätä! Eli tässä on nyt matkan alkuosa, loput kirjottelen kun ehdin! Tähän loppuun laitan vähän tilanne päivitystä nykyhetkestä. Eli oon kesälomalla, vaikka mun pitääkin aika kovasti nyt opiskella lukion, siis suomen lukion juttuja netissä (plääh). Mutta keskiviikkona lähden vanhempien ja Lauran kanssa yhdelle rannalle, siis ihan meren rantaan 4 päivän lomalle!!! Ihanaa!!! yritän nyt tässä tämän illan ja huomisen päivän aikana saada urakoitua psykolgiaa... Osa kavereista käy vielä koulussa, koska ei päässyt läpi joistakin aineista. Ja osalla on englanti, se ylimääräinen englanti. Joten en oo ihan kauheesti ehtiny olla kavereitteni kanssa ja pari kertaa tällä ekalla lomaviikolla on jopa ehtinyt tulla tylsyyden tunne. No nyt on ainakin täksi viikoksi ohjelmaa! Palaan lauantaina, kai ja lauantai iltana ehkä lähden ulos kavereiden kanssa. Saa nyt nähdä sitten. Oon tosi ilonen että Laura tulee meidän kanssa Montermosooon, sinne rannalle siis, koska en muuten tietäisi mitä mä siellä yksin vanhempien kanssa tekisin! Hui huomenna pitää pakata ja silleen. Tein muuten tuossa äsken piparitaikinan! Että vähän tulisi joulun tuntua. Mutta ei nyt silleen mitenkään jouluiselta tunnu, koska on +30 astettaa lämmintä ja silleen :D

Mutta nyt jatkan opiskelua, yritän päivitellä mahdollisimman pian lisää matkasta ym. Anteeksi kirjotusvirheet! Besos

 

Tätä biisiä kuunneltiin paljon paljon Marie-Loun kanssa matkalla <3 Je t'aime mi amiga!!!