Nyt on jostain syystä vähän ambivalenttiset fiilikset :D Tää hieno psykan termi suomennettuna meinaa ristiriitaista. Ja vaikka käytän kaiken psykan tiedon mitä tänään yritin itteeni imeä lukemalla vitos kirjan loppuun, en osaa analysoida että miks musta tuntuu tältä! Ehkä joku tiedostamaton lapsuuden trauma, alitajuntainen halu tai pelko tai ehkä mulla on alkamassa joku psykoosi tai ehkä mulle vaan iski stressi kirjotuksista!
Viimenen kappale tossa kirjassa kerto persoonallisuuden vahvuuksista, myönteisyyden voimasta. Ihan yllätti tuo teksti ja tutkimustulokset! Opitimistisuuden on todettu tutkimuksilla pidentävän elinikää ja suojaavan jopa sairastumiselta!!! Noh, ainakin jossain määrin. Mä oon ite aina uskonu olevani jonkin sortin optimisti, ainakin yleensä. Kai sitä voi olla optimisti jolla on toisinaan huonoja päiviä?
Onnellisuus merkitsee niin monia eri asioita eri ihmisille. Ja ihmiset kokee kaikki asiat omalla tavallaan, toisen maailma romahtaa ja samasta asiasta toinen vaa saa lisää intoa ponnistella eteenpäin. En tiiä vaikuttaako enemmän oma tietoinen asennoituminen vai synnynnäinen temperamentti...Mutta hui mikä psykan essee tästä meinaa tulla?! :D
Omasta kokemuksesta voin sanoa että positiivisuus oikeesti kannattaa! Kun uskoo että asiat menee hyvin, käyttäytyy sen mukaisesti ja edistää sitä, että ne asiat ihan oikeesti meneekin odotetulla tavalla! Ainakin joskus. Ei aina xD Mutta positiivisuudella voi onnistua näkemään kaikki epäonnistumisetkin hyvinä, vahvistavina kokemuksina joista oppii jotain. Ja jos yrittää löytää joka tilnateesta jotain iloittavaa, niin tulee huomattua monia asioita joita kaikki ei ehkä huomaakaan! Pienet asiat on tärkeitä! :)
Nyt asennoidun myönteisesti kirjotuksiinkin! Oon lukenu ehkä ihan liian vähän, mut aion tehä parhaani ja se saa luvan riittää, mörr! Ja otan jotain tosi hyvää syötävää evääksi sitte psykan kirjotuksiin! Onpahan sitten ainaki joku asia josta iloita sielläkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti