Nyt on jostain syystä vähän ambivalenttiset fiilikset :D Tää hieno psykan termi suomennettuna meinaa ristiriitaista. Ja vaikka käytän kaiken psykan tiedon mitä tänään yritin itteeni imeä lukemalla vitos kirjan loppuun, en osaa analysoida että miks musta tuntuu tältä! Ehkä joku tiedostamaton lapsuuden trauma, alitajuntainen halu tai pelko tai ehkä mulla on alkamassa joku psykoosi tai ehkä mulle vaan iski stressi kirjotuksista!
Viimenen kappale tossa kirjassa kerto persoonallisuuden vahvuuksista, myönteisyyden voimasta. Ihan yllätti tuo teksti ja tutkimustulokset! Opitimistisuuden on todettu tutkimuksilla pidentävän elinikää ja suojaavan jopa sairastumiselta!!! Noh, ainakin jossain määrin. Mä oon ite aina uskonu olevani jonkin sortin optimisti, ainakin yleensä. Kai sitä voi olla optimisti jolla on toisinaan huonoja päiviä?
Onnellisuus merkitsee niin monia eri asioita eri ihmisille. Ja ihmiset kokee kaikki asiat omalla tavallaan, toisen maailma romahtaa ja samasta asiasta toinen vaa saa lisää intoa ponnistella eteenpäin. En tiiä vaikuttaako enemmän oma tietoinen asennoituminen vai synnynnäinen temperamentti...Mutta hui mikä psykan essee tästä meinaa tulla?! :D
Omasta kokemuksesta voin sanoa että positiivisuus oikeesti kannattaa! Kun uskoo että asiat menee hyvin, käyttäytyy sen mukaisesti ja edistää sitä, että ne asiat ihan oikeesti meneekin odotetulla tavalla! Ainakin joskus. Ei aina xD Mutta positiivisuudella voi onnistua näkemään kaikki epäonnistumisetkin hyvinä, vahvistavina kokemuksina joista oppii jotain. Ja jos yrittää löytää joka tilnateesta jotain iloittavaa, niin tulee huomattua monia asioita joita kaikki ei ehkä huomaakaan! Pienet asiat on tärkeitä! :)
Nyt asennoidun myönteisesti kirjotuksiinkin! Oon lukenu ehkä ihan liian vähän, mut aion tehä parhaani ja se saa luvan riittää, mörr! Ja otan jotain tosi hyvää syötävää evääksi sitte psykan kirjotuksiin! Onpahan sitten ainaki joku asia josta iloita sielläkin ;)
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
You are only young once, but you can be immature for a lifetime!
Huh, onko siitä muka oikeesti jo melkein 5 kuukautta kun viimeksi tänne kirjoitin? Lyhyellä matikallani semmoisen tuloksen sain ja järkytyin :D Mun kommentti viime postauksessa siitä, että mun elämä olis aika kiireellistä, on osoittautunu tottakin todemmaksi...Mitä vanhemmaksi sitä tulee nii sitä nopeempaa aika menee! Tai sit ne vuodet ja rypyt tuo vaan mukanaan niin paljo uusia asioita että niitten perässä vaan ei pieni ihminen meinaa pysyä..:O
Anyways, mulla on näinä kuukausina ollut kyllä semmonen kirjoitusolo monta kertaa, mutta hupsista, aina se on jotenkin jäänyt...Saamaton mikä saamaton xD Mutta nyt ihmiset, NYT oon lukuLOMALLA, eli mullahan ei käytännössä ole muuta kuin aikaa! ;) Eli jospa nyt rupeis tulemaan vähän enemmän tekstiä tänne! Noh, en rupee mitään lupailemaan, koska luultavatsi taas tämänki postauksen jälkeen tulee uus puolen vuoden tauko ja sen jälkeen oon taas tällä selittämässä miten kiiiiiiireinen taas oon ollut...voivoi...
Kattelin tossa lentojen hintoja. Ensi jouluksi. Argentiinaan. Sitten vertasin hintoja mun suunnattomaan omaisuuteeni. Masennuin. Miksi kaikki on niin kallista, mörrr?? Noh, mutta löytyi sieltä ihan kohtuu hintaisiakin kun tarpeeksi etsi ja vähän jousti päivissä! Jopa alle tonnin :) hui... Mutta niin, yli puoli vuotta oltu suomessa ja oikeesti ihan kauhee hinku jo takaisin tuonne mun kakkoskotiin! Vaikka en niin usein tämän mun kiiiiireisen elämäni aikana ehdikään sitä ikävää ym miettimäänkään, niin aina välillä nekin puuskat iskee kimppuun! Varsinkin kuvia katellessa, tai jutellessa Argentiinan ihmisille!
Suomen Rotaryvaihtarit on nyt saaneet tietää tulevat maansa! Aika siistiä. Ja haikeeta. Yhyyy, mäkin haluan taas olla se paniikkinen pikkutyttö joka ei tiedä mitä pakata ja joka itkee joka toinen yö sitä kuinka ei uskalla lähteä ja joka toinen yö pomppii onnesta ja tarkistaa sähköpostinsa tuhat kertaa päivässä, siltä varalta että tuleva host perhe olis sattunut laittamaan viestiä! Se odotus oli ihanaa ja kamalaa aikaa. Ja se vuosi oli samanlaista, mutta vaan kymmenenkertaisena!
Mä huomaan koko ajan uusia positiivisia asioita joita vaihtovuosi mulle antoi. Tai ainakin haluan laittaa kaiken sen vuoden ansioiksi :D Enemmän rohkeutta ja hulluutta ja avoimuutta se mulle antoi! Opin että oikeastaan joka asialle voi löytää valoisanki puolen :) Ja se, että olin vuoden poissa, autto mua huomaamaan monia uusia asioita täältä kotosuomestakin! Tai näkemään asiat vähän erilailla. Hihih, yks tärkein tämmönen huomaaminen oli mun nykyinen kullanmuruseni <3 Oltiin oltu samassa koulussa ja samalla luokallakin aikas kauan, mutta huomattiin toisemme vasta kun palasin kotiin. Kuka tietää olisko näin käyny jos en olisi lähteny :O Hassua miten pienistä asioista monet loppujen lopuksi tosi isot asiat on kiinni! Tossa edellisessä postauksessa mainitsemani lukiopippalot oli semmonen alotushetki meille, ja pianhan tässä tulee 4 kuukautta yhdessä täyteen :)
Nää kuukaudet on menneet ihan supernopeesti ja oikeesti voin sanoo että hymy on ollut huulilla koko ajan kirjaimellisesti! :) muutamaa poikkeusta lukuunottamatta of courseee...Viimenen lukiovuosi saatiin aikalailla päätökseen, edellisviikolle mahtui potkijaiset, penkkarit, vanhojen tanssit ja vielä abiristeilykin!!! En aikonut tanssia vanhoja muttaah toisin kävi :) Onneksi! Olihan se aika ihana prinsessapäivä, vaikken omasta mielestä mikään superprinsessa yleensä ookkaan...Penkkaritkin onnistui aikas hyvin, vaikka niiden takia asuinkin koko tammikuun koululla! Noh, penkkarien ja Kaunotar ja Hirviö - näytelmän takia :D Meillä tosiaan oli esitykset tammikuussa, sain lyllertää lavalla ihanassa kaappikello-puvussani aahhh :D Rakastan teatteria ja näyttelemistä! lavalla tulee vaan niin ihana tunne, en osaa selittää sitä! Ja porukan kanssa kaikki yhdessä tekeminen ja yhteiset kokemukset ja kommellukset ja naurut ja hermoilut ja kyyneleetkin on jotain niin upeaa! Tulee semmonen superihanainen yhteenkuuluvuuden tunne :)
Juups, hyppelen taas ihan aiheesta toiseen...Ei mulla taas tainnu olla mitään pointtia tässä tekstissä...Ihailen niitä ihmisiä, jotka kirjottaa blogiaan silleen SELKEESTI, niin et niillä on oikeesti joku IDEA siinä :D Mutta, ehkä mä teen tätä enemmän itteni kuin muiden takia, joskus on vaan ihanan vapauttavaa kirjottaa kaikkia ajatuksiaan ihan EPÄLOOGISESTI ylös...Ei kaiken tarvi olla niin loogista ja järkevää! Ja nyt mun tekee erittäin epäloogisesti mieli TANSSIA xD vaikka sitä kyllä viime yönäkin jo tuli tehtyä suht paljoooon...x)
Tuossa äsken yritin lukea psykaa...Tosiaan ne kirjoitukset on tulossa, ja aikas piankin huuuiii :o Viikon päästä mulla on psykan tentti, ja siitä viikon päästä ihan oikeat kirjotukset alkaa, tai siis jatkuu, oonhan mä jo jotain kirjottanutkin :D Muttah, jotenki vaan en kauheesti stressaa kirjotuksia, enemmänki stressaa tulevat pääsykokeet ja yleensäki se minne hakee jne jne. Mutta en nyt aloita puhumaan jatko-opinnoista nyt! Ne vaatii varmaan ihan oman postauksen joskus. Sen verran tulevaisuudesta voisin sanoa, että erilaisia työhakemuksia oon tänäänkin lähetellyt ja myös vähän epävirallisempiakin "hakemuksia" puhunut tuttujen kanssa vähän sinne sun tänne ympäri eurooppaa ehhehh :D Tunnustan myös että selailin au pair sivustoja kauan tänään. Niin se vaan vissiin on, että kun matkakuumeen kerran saa niin se tulee jäädäkseen! Ja mikä olis ihanampaa kuin yhdistää matkailu ja työnteko?!
Mutta, mähän tottakai voisin jatkaa höpöttelyä vielä viiskymmentä kappaletta lisää, mut ehkäpä pitäis lopettaa tähän. Katotaan nyt miten tää blogin elvytys onnistuu :D Buenas noches, cariños! :) Besitos!
Anyways, mulla on näinä kuukausina ollut kyllä semmonen kirjoitusolo monta kertaa, mutta hupsista, aina se on jotenkin jäänyt...Saamaton mikä saamaton xD Mutta nyt ihmiset, NYT oon lukuLOMALLA, eli mullahan ei käytännössä ole muuta kuin aikaa! ;) Eli jospa nyt rupeis tulemaan vähän enemmän tekstiä tänne! Noh, en rupee mitään lupailemaan, koska luultavatsi taas tämänki postauksen jälkeen tulee uus puolen vuoden tauko ja sen jälkeen oon taas tällä selittämässä miten kiiiiiiireinen taas oon ollut...voivoi...
Kattelin tossa lentojen hintoja. Ensi jouluksi. Argentiinaan. Sitten vertasin hintoja mun suunnattomaan omaisuuteeni. Masennuin. Miksi kaikki on niin kallista, mörrr?? Noh, mutta löytyi sieltä ihan kohtuu hintaisiakin kun tarpeeksi etsi ja vähän jousti päivissä! Jopa alle tonnin :) hui... Mutta niin, yli puoli vuotta oltu suomessa ja oikeesti ihan kauhee hinku jo takaisin tuonne mun kakkoskotiin! Vaikka en niin usein tämän mun kiiiiireisen elämäni aikana ehdikään sitä ikävää ym miettimäänkään, niin aina välillä nekin puuskat iskee kimppuun! Varsinkin kuvia katellessa, tai jutellessa Argentiinan ihmisille!
Suomen Rotaryvaihtarit on nyt saaneet tietää tulevat maansa! Aika siistiä. Ja haikeeta. Yhyyy, mäkin haluan taas olla se paniikkinen pikkutyttö joka ei tiedä mitä pakata ja joka itkee joka toinen yö sitä kuinka ei uskalla lähteä ja joka toinen yö pomppii onnesta ja tarkistaa sähköpostinsa tuhat kertaa päivässä, siltä varalta että tuleva host perhe olis sattunut laittamaan viestiä! Se odotus oli ihanaa ja kamalaa aikaa. Ja se vuosi oli samanlaista, mutta vaan kymmenenkertaisena!
Mä huomaan koko ajan uusia positiivisia asioita joita vaihtovuosi mulle antoi. Tai ainakin haluan laittaa kaiken sen vuoden ansioiksi :D Enemmän rohkeutta ja hulluutta ja avoimuutta se mulle antoi! Opin että oikeastaan joka asialle voi löytää valoisanki puolen :) Ja se, että olin vuoden poissa, autto mua huomaamaan monia uusia asioita täältä kotosuomestakin! Tai näkemään asiat vähän erilailla. Hihih, yks tärkein tämmönen huomaaminen oli mun nykyinen kullanmuruseni <3 Oltiin oltu samassa koulussa ja samalla luokallakin aikas kauan, mutta huomattiin toisemme vasta kun palasin kotiin. Kuka tietää olisko näin käyny jos en olisi lähteny :O Hassua miten pienistä asioista monet loppujen lopuksi tosi isot asiat on kiinni! Tossa edellisessä postauksessa mainitsemani lukiopippalot oli semmonen alotushetki meille, ja pianhan tässä tulee 4 kuukautta yhdessä täyteen :)
Nää kuukaudet on menneet ihan supernopeesti ja oikeesti voin sanoo että hymy on ollut huulilla koko ajan kirjaimellisesti! :) muutamaa poikkeusta lukuunottamatta of courseee...Viimenen lukiovuosi saatiin aikalailla päätökseen, edellisviikolle mahtui potkijaiset, penkkarit, vanhojen tanssit ja vielä abiristeilykin!!! En aikonut tanssia vanhoja muttaah toisin kävi :) Onneksi! Olihan se aika ihana prinsessapäivä, vaikken omasta mielestä mikään superprinsessa yleensä ookkaan...Penkkaritkin onnistui aikas hyvin, vaikka niiden takia asuinkin koko tammikuun koululla! Noh, penkkarien ja Kaunotar ja Hirviö - näytelmän takia :D Meillä tosiaan oli esitykset tammikuussa, sain lyllertää lavalla ihanassa kaappikello-puvussani aahhh :D Rakastan teatteria ja näyttelemistä! lavalla tulee vaan niin ihana tunne, en osaa selittää sitä! Ja porukan kanssa kaikki yhdessä tekeminen ja yhteiset kokemukset ja kommellukset ja naurut ja hermoilut ja kyyneleetkin on jotain niin upeaa! Tulee semmonen superihanainen yhteenkuuluvuuden tunne :)
 |
| K&H :) |
 |
| Mekin siellä <3 |
 |
| Penkkariasu...ja väsynyt naama...xD |
 |
Juups, hyppelen taas ihan aiheesta toiseen...Ei mulla taas tainnu olla mitään pointtia tässä tekstissä...Ihailen niitä ihmisiä, jotka kirjottaa blogiaan silleen SELKEESTI, niin et niillä on oikeesti joku IDEA siinä :D Mutta, ehkä mä teen tätä enemmän itteni kuin muiden takia, joskus on vaan ihanan vapauttavaa kirjottaa kaikkia ajatuksiaan ihan EPÄLOOGISESTI ylös...Ei kaiken tarvi olla niin loogista ja järkevää! Ja nyt mun tekee erittäin epäloogisesti mieli TANSSIA xD vaikka sitä kyllä viime yönäkin jo tuli tehtyä suht paljoooon...x)
Mutta, mähän tottakai voisin jatkaa höpöttelyä vielä viiskymmentä kappaletta lisää, mut ehkäpä pitäis lopettaa tähän. Katotaan nyt miten tää blogin elvytys onnistuu :D Buenas noches, cariños! :) Besitos!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Jokainen päivä on yksi elämä
Mun blogi on jotenki kuollu sen jälkeen kun palasin Suomeen. Tai no, oikeestaan vähän ennenkin jo...Viimeiset päivät Argentiinassa ja ekat KUUKAUDET Suomessa on vaan hurahtanu ohi ihan jollain pikakelauksella :O Järkyttävää...
Tämän oli alunperin tarkotus olla vaa blogi tuon vaihtovuoden ajan, mutta nyt tuli sellanen olo, et voisin kirjotella tänne nyt täällä Suomessakin. Ainakin aina joskus, kun ehdin. Koska musta tuntuu et mun elämä on kauheen kiireistä taas...Tai vähän niinkuin tää uus blogin nimi, joka siis suomeksi tarkoittaa et "jokainen päivä on yksi pieni elämä". Mun mielestä kauheen hyvin sanottu. Siten tää elämä tulis elää, ottaa jokainen päivä ihan niinku yhtenä elämänä, nauttia siitä täysillä!:)
No ihan lyhyesti yritän päivittää mun elämäni tähän. Lähtö Argentiinasta oli yks maailman vaikeimmista asioista! En oo varmaan ikinä itkeny niin paljon. Siellä oli mun koko luokka ja kaikki perheet ym linkkariasemalla hyvästelemässä mua ja ne vielä juoksi linkkarin perässäkin jonkin matkaa...Kamalaa...Niin ne teki mulle yllätysläksiäisetkin!Ja siis no ihan lyhyesti sain järkyttävän tärkeitä ja hyviä ystäviä sieltä, ja perheitäkin vielä kolme kappaletta ja niitä kaikkia on älyttömän ikävä koko ajan! <3 mutta onneksi on facebook ja skype! me tapellaan aikaeroa vastaan ja selvitään tästä.
Samalla oli kuitenkin aika ihanainen tunne suomeutua. Vaikka mulla olikin matkalla pari mutkaa, sillä Pariisissa myöhästyin koneesta ja jouduin sinne vielä järkkäämään itelleni yösijan ja silleen...Olin pitkien lentojen jälkeen tosi väsyksissä ja jotenki vaan itketti koko ajan, koska olin henkisesti valmistautunu pääsemään kotiin jo sillon, mut en sitten päässytkään...Mutta jokainen kokemus opettaa, opin selviämään tilanteesta kuin tilanteesta:) Siinä vaiheessa kyyneleet oli taas silmissä kun vuoden jälkeen sai taas halata äitiä ja iskää ja veljeä ja siskoa ja muita rakkaita <3 Voin kertoa et se tunne oli aika sanoinkuvaamaton.
Sitten alkoi kotimatka ja semmoinen jännä totutteleminen. Monet on kyselly et miltä nyt tuntuu olla suomessa takaisin. Ja no mun vastaus on semmoinen...että kaikki on samalla tosi normaalia ja tavallista ja samanlaista kuin vuosi sitten ja samalla tuntuu et kaikki on ihan erilailla! Kai se isoin muutos on tapahtunu mussa itessäni? Tämän vuoden kokemukset on varmasti aikuistanu ja muuttanu mun ajatusmaailmaa, maailmankatsomusta, itsetuntoa ym. sellaista jos nyt yritetään käyttää psykologisia termejä ;) Vaihtovuosi antaa vaan niiiiiiin paljon, suosittelen KAIKILLE!!! :)
Musta tuntuu et oon aiva ruosteessa tämän blogin kirjotuksen kanssa...Tästä tulee sellanen tynkä, kaikesta sanon vaa ihan vähän...Musta tuntuu et olis liikaa asioita kerrottavana!!! Mutta jos nyt kirjottelis useemmin nii vois saada kaikki sanottua:D Tähän loppuun voisin heittää ihan vaa pari randomia juttua, kuten sen että 4 päivää suomeen paluun jälkeen menin isoseksi pikkusiskon riparille ja oli huippu leiri! Ja sitten alkoi koulu ja abivuosi ja ylimääräisten kurssin vääntäminen jatkuu...Ja KIRJOITUKSET! Kirjotan espanjan nyt syksyllä ja itseasiassa HUOMENNA on se kirjallinen osuus, kuuntelut meni jo! Jaaa mitäs muuta, lisäksi oon mukana Kaunotar ja Hirviö näytelmässä, Könni-kellona. Ja meidän kotona on meksikolainen vaihtarityttö Caro joka on aivan ihana <3 Jaaah ööö äiti opettaa mua ajamaan, kirjallisista muuten pääsin jo läpi, enää puuttuu inssi ja sitten saisin vaarantaa liikennettä ihan virallisesti:) Ja nyt meillä oli eilen illalla ihan super kivat lukion bileet :) No tässä oli muutama random juttu, kirjotan pian toivonmukaan, uudestaan! Jos ehdin...toisaalta kamalaa mut toisaalta hyvä juttu et on päivät näin täynnä kaikkea, varsinkin kun suurin osa asioista on kuitenkin KIVOJA! :)
Ja heii, ihanaa että mun rakkaat ystävät on pysyneet<3 Meillä jatkui juttu siitä mihin se vuosi sitten jäikin! Tämä on todellista ystävyyttä!
Tämän oli alunperin tarkotus olla vaa blogi tuon vaihtovuoden ajan, mutta nyt tuli sellanen olo, et voisin kirjotella tänne nyt täällä Suomessakin. Ainakin aina joskus, kun ehdin. Koska musta tuntuu et mun elämä on kauheen kiireistä taas...Tai vähän niinkuin tää uus blogin nimi, joka siis suomeksi tarkoittaa et "jokainen päivä on yksi pieni elämä". Mun mielestä kauheen hyvin sanottu. Siten tää elämä tulis elää, ottaa jokainen päivä ihan niinku yhtenä elämänä, nauttia siitä täysillä!:)
No ihan lyhyesti yritän päivittää mun elämäni tähän. Lähtö Argentiinasta oli yks maailman vaikeimmista asioista! En oo varmaan ikinä itkeny niin paljon. Siellä oli mun koko luokka ja kaikki perheet ym linkkariasemalla hyvästelemässä mua ja ne vielä juoksi linkkarin perässäkin jonkin matkaa...Kamalaa...Niin ne teki mulle yllätysläksiäisetkin!Ja siis no ihan lyhyesti sain järkyttävän tärkeitä ja hyviä ystäviä sieltä, ja perheitäkin vielä kolme kappaletta ja niitä kaikkia on älyttömän ikävä koko ajan! <3 mutta onneksi on facebook ja skype! me tapellaan aikaeroa vastaan ja selvitään tästä.
Samalla oli kuitenkin aika ihanainen tunne suomeutua. Vaikka mulla olikin matkalla pari mutkaa, sillä Pariisissa myöhästyin koneesta ja jouduin sinne vielä järkkäämään itelleni yösijan ja silleen...Olin pitkien lentojen jälkeen tosi väsyksissä ja jotenki vaan itketti koko ajan, koska olin henkisesti valmistautunu pääsemään kotiin jo sillon, mut en sitten päässytkään...Mutta jokainen kokemus opettaa, opin selviämään tilanteesta kuin tilanteesta:) Siinä vaiheessa kyyneleet oli taas silmissä kun vuoden jälkeen sai taas halata äitiä ja iskää ja veljeä ja siskoa ja muita rakkaita <3 Voin kertoa et se tunne oli aika sanoinkuvaamaton.
Sitten alkoi kotimatka ja semmoinen jännä totutteleminen. Monet on kyselly et miltä nyt tuntuu olla suomessa takaisin. Ja no mun vastaus on semmoinen...että kaikki on samalla tosi normaalia ja tavallista ja samanlaista kuin vuosi sitten ja samalla tuntuu et kaikki on ihan erilailla! Kai se isoin muutos on tapahtunu mussa itessäni? Tämän vuoden kokemukset on varmasti aikuistanu ja muuttanu mun ajatusmaailmaa, maailmankatsomusta, itsetuntoa ym. sellaista jos nyt yritetään käyttää psykologisia termejä ;) Vaihtovuosi antaa vaan niiiiiiin paljon, suosittelen KAIKILLE!!! :)
Musta tuntuu et oon aiva ruosteessa tämän blogin kirjotuksen kanssa...Tästä tulee sellanen tynkä, kaikesta sanon vaa ihan vähän...Musta tuntuu et olis liikaa asioita kerrottavana!!! Mutta jos nyt kirjottelis useemmin nii vois saada kaikki sanottua:D Tähän loppuun voisin heittää ihan vaa pari randomia juttua, kuten sen että 4 päivää suomeen paluun jälkeen menin isoseksi pikkusiskon riparille ja oli huippu leiri! Ja sitten alkoi koulu ja abivuosi ja ylimääräisten kurssin vääntäminen jatkuu...Ja KIRJOITUKSET! Kirjotan espanjan nyt syksyllä ja itseasiassa HUOMENNA on se kirjallinen osuus, kuuntelut meni jo! Jaaa mitäs muuta, lisäksi oon mukana Kaunotar ja Hirviö näytelmässä, Könni-kellona. Ja meidän kotona on meksikolainen vaihtarityttö Caro joka on aivan ihana <3 Jaaah ööö äiti opettaa mua ajamaan, kirjallisista muuten pääsin jo läpi, enää puuttuu inssi ja sitten saisin vaarantaa liikennettä ihan virallisesti:) Ja nyt meillä oli eilen illalla ihan super kivat lukion bileet :) No tässä oli muutama random juttu, kirjotan pian toivonmukaan, uudestaan! Jos ehdin...toisaalta kamalaa mut toisaalta hyvä juttu et on päivät näin täynnä kaikkea, varsinkin kun suurin osa asioista on kuitenkin KIVOJA! :)
Ja heii, ihanaa että mun rakkaat ystävät on pysyneet<3 Meillä jatkui juttu siitä mihin se vuosi sitten jäikin! Tämä on todellista ystävyyttä!
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Viimeistä viedään, viikkoa siis :(
Käykö teille ikinä silleen, että olis ihan kauheetsi kaikkia juttuja mitä pitäis tehdä, ja ajattelee että nyt kun on kerran vapaapäivä, niin teen sit kerralla kaiken oikein ajan kanssa, ja sitten alkaa miettiä että mistä aloittaa ja kuorma tuntuu niin isolta ettei tiedäkkään mistä alottaa ja sitten loppujen lopuksi päädyt koneelle etkä tee yhtään mitään niistä asioista jotka oli tarkotus hoitaa? :D mulle käy, kävi tänään esimerkiksi. Tai no melkein, JOOOTAIN mä sentään sain aikaseksi, kuten chilen matkalaukun purkamisen, huoneen järkkäsin jotenkuten, alotin kaverien jäähyväiskirjeet (3/13, puuttuu 10 + perheille ym, että saa ainaki kirjotella) ja alotin tokaa historian esseetä (2/5...voih...)! Et kivasti alotin kaikkee mut mitään en saanut loppuun Ai niin ja ihan lisäbonuksena, ostin kivat kengät, joita olin jo jonkin aikaa miettiny...idiooti kun olin, niin ostin ne...koska siis nyt mun pitäis olla heittelemässä turhia tavaroita pois ja pakkailemassa jo mun laukkuja, mut ei, neiti menee ostamaan vaa lisää kamaa että tästä pakkaussessiosta tulis vielä vähä vaikeempi! ihme muija, etten sanoisi :D Tänään ei siis ollut koulua, koska opettajilla oli mikälie kokouspäivä tms. Mutta huomenna on, joten mä en saa nyt istua tässä kirjottamassa kauaa. Mut hei, blogin kirjotuskin oli mun listalla, eli taas tulee yks asia hoidetuksi, tai ainaki aloitetuksi XD
Olin tuossa viime viikolla Chilessä. Tasan viikko sitte tiistaina lähdin aamulla varhain bussilla matkaan. Matka venyi vähän pitemmäksi ku se 10 tuntia, ei onneksi muuta ku kolmisen tuntia! Koska siis rajalla oli sähköt poikki ja kaikenlisäksi vielä joku lakkokin...-.-Mutta matka meni suht nopeetsi jutustellessa ihmisten kanssa, kaikki oli tosi mukavia ja autto mua kaikessa siellä tullissa jne. Bussiasemalla näin sitten Nooran piiiiiiiiiiitkästä aikaa, tyyliin 8 vuoden jälkeen! Me siis oltiin hyviä kavereita ala-asteella, mut sit Noora muutti pois eikä vaan jotenki enää pidetty yhteyttä...harmi...oikeesti, menetettiin niin monta vuotta!!! Koska siis tultiin ihan yli hyvin juttuun ja lähennytiinkin niiden kolmen päivän aikana aika paljon! Ja tottakai oli aika kiva nähdä joku suomalainenkin piitkästä aikaa ja puhua ihan SUOMEA! ihan hassua!
Nooran kanssa tutustuttiin Los Angeles nimiseen kaupunkiin, siis sen kotikaupunkiin. Noora on siis Chilessä vaihdossa ja menin sen perheen luo kylään. Oli oikein mukava se perhekin! Ja tykkäsin kaupungista, se oli silleen just hyvän kokonen! Ja ilma oli paljo kosteempi, elikkäs oli paljo enemmän vihreetä ku Cipossa. Käytiin mm ostarilla ja elokuvateatterissa ja syötiiin ja SYÖTIIN :D Ja sit mentiin käymään Concepcion nimisessä vähä isommassa kaupungissa, jossa päädyttiin yhen Nooran perheen sukulaispojan kanssa kattomaan jalkapallo Argentiina-Chile peliä yhteen baariin sen kaverien kanssa. Ei me paljon kaupunkia nähty, mutta oli kivaa kuitenkin. Ja ainaki tosi lattarihenkinen kokemus sekin, siellä baarissa oli nimittäin niin kova huuto ja laulu että! ja minä yksin siellä argentiinan puolella...no tasapeliin se sit loppui loppujen lopuksi, ihan hyvä silleen...:D Tutustuin Chilessä myös sitten pariin muuhun vaihtariin, yhdysvaltalaiseen Philiin ja itävaltalaiseen Johannaan. Olivat tosi mukavia. Vaikka olinkin vaan muutaman päivän siellä, meillä oli tosi hauskaa ja varmaan se pääasia oli nähdä noora ja pikkusen sitä sen elämää siellä! Joskus toiste teen kunnon turistimatkan Chilen nähtävyyksiin! Ai niin ja vielä pakko mainita siitä kielestä, että ne puhuu niin erilailla espanjaa siellä että huhhuh meinas naurattaa aluksi aina kun joku siellä avas suunsa! Ja ainaki kaikki kysyi et oonko argentiinasta, kun mulla oli argentiinalainen aksentti, jee! Tulin niin ylpeeksi!!! :) Ja kotimatka bussissa sujui ilman ongelmia, piteni taas semmoset 3-4 tuntia koska rajalla oli lunta ja jouduttiin kiertää pitemmän kautta, mut ei voi mitään. Juttelin poliisipojan kanssa ja se lahjotti mulle sen pipon ?!? o.O nojoo eipä siitä sen enempää...
Okeii tuota alkua kirjotin pari päivää sitten mut en ikinä saanu tekstiä loppuun, niin et jatkanpa nyt tänään. Eli mitähän mä nyt sanoisin...nyt on vajaa viikko siihen, etä lähdne täältä Ciposta. Mun tunteet menee semmosta vuoristorataa; iloinen, jännittynyt, supersurullinen, pelokas, innokas palaamaan kotiin, mitääntajuamaton ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Jotenki en oo vieläkään kunnolla tajunnu, että tässä ollaan oikeesti lähdössä pian, että pian mä en ookkaa enää täällä, pian mä en enää meekkää tuonne kouluun, pian mä en enää nääkkää mun kavereita, mun perheitä! Kaikki muuttuu taas...Toisaalta tiedän et palaan sinne Suomeen mun suomen elämään ja totta kai oon super innoissani et nään taas kaikki ihmiset siellä! Mut toisaalta pelottaa sekin, koska mä tiedän et moni asia on muuttunu tai tulee muuttumaan, MÄ oon muuttunu täällä...Ja pelottaa sekin, kun ei tiedä, että koska mä nään näitä ihmisiä täältä uudestaan?! Koska mä pääsen palaamaan tänne?! jooh ehkä tässä päällimäisenä on just se alakuloisuus siitä et pian mun pitää lähteä..
Mut tässä on vielä viikko aikaa! Tehdä asioita! mulla on kauhee lista asioita joita pitää tehdä, ihmisiä joita pitää hyvästellä jne. Pakkaamisen aion alottaa HUOMENNA! pakko oikeesti, ei tästä muuten nyt tuu yhtään mitään. hissan esseitä tein tossa just äsken, eli enää puuttuu yks!!! ja niitä kirjeitä mun pitäis kirjotella, tänä iltana aion vähintää yhdne kirjottaa, tai enemmänkin! murrr!
Ja noniin, tää oli mun viimenen kokonainen viikonloppu enkä oikeestaan nukkunu kauheesti. Perjantaina kokoonnuttiin yhen luokkakaverin luona semmosella suht pienellä porukalla, vaan about 15 henkee. Ja muutenki tosi rauhallinen ilta ja lopetettiin varhain, jo kolmen aikaan lähdettiin kotia kohti!!! Tai siis mä menin nanun ja sofian ja carlan kanssa carlan kotiin koska jäin sinne sit yöksi! sit mut haettiin aaamulla suht varhain kotiin koska meidän piti mennä yhdne tädin synttäreille neuqueniin. Syötiin paljon. Sieltä matka kohti Lauran kotia jossa nukuin siestan lauran sängyssä XD Lopulta se kuitenki kiskoi mut ylös, koska meidän piti mennä keskustaan...oli tosi vaikee herätä, mut pakotin itteni hereille ja lähdettiin kävelemään keskustaan. Siellä meillä oli nimittäin operaatio viimeisten lahjojen ja tuliaisten hankinta + viimeisten bilevaatteiden etsiminen mun VIIMEISEEN boliche yöhön! Ja onnistuttiin aika hyvin loppujen lopuksi! Sit juostiin takaisin koska meidän piti vielä käydä molmepien suihkussa yms ennen 10 ja kello oli jo vähä yli 9 :D Koska lauralla oli sen läksiäisjuhlat sen ekan perheen kodissa. Hyvin ehdittiin :D ja sit nokka kohti läksiäisjuhlia!
Juhlat oli aivan kivat, siellä oli lauran perhettä ja ystäväperheitä yms ja kaikki toi jotain ruokaa, vähä niinku nyyttärimeiningillä. Ja oli yli ihana nähdä vielä kerta se sen eka perhe, koska tosiaan vietin siellä talossa aikas paljon aikaa kesällä!!! Mä lähdin kuitenki aika varhain sieltä jo cipoon koska tosiaan kokoonnuttiin kavereiden kanssa bilettämistä varten, koska oli tosiaan mun viimeinen lauantai...:( Lähdettiin viimestä kertaa Meetiin ja siis oli tosi hauska ilta!!! eipä siitä muuta.
Ja tänään viimeinen sunnuntai asado!!! Aika haikeeta sekin... olin kuitenkin aika unella ja vaan nuokuin siellä :D ja sit kun päästiin kotiin niin nukuin siestan ja sit istuuduin koneelle tekemään hissan esseitä! ja nyt olis vielä yks jäljellä, mutta ei oikein huvittais ruveta sitä väsäämään. Lisäksi päässä pyörii tai jotenki stressaa mun läksiäiset, koska ei oikein tunnu löytyvän paikkaa tai mitään ja en tiiä mitä me tehdään. Mutta kai me jotain keksitään! :)
Nooran kanssa tutustuttiin Los Angeles nimiseen kaupunkiin, siis sen kotikaupunkiin. Noora on siis Chilessä vaihdossa ja menin sen perheen luo kylään. Oli oikein mukava se perhekin! Ja tykkäsin kaupungista, se oli silleen just hyvän kokonen! Ja ilma oli paljo kosteempi, elikkäs oli paljo enemmän vihreetä ku Cipossa. Käytiin mm ostarilla ja elokuvateatterissa ja syötiiin ja SYÖTIIN :D Ja sit mentiin käymään Concepcion nimisessä vähä isommassa kaupungissa, jossa päädyttiin yhen Nooran perheen sukulaispojan kanssa kattomaan jalkapallo Argentiina-Chile peliä yhteen baariin sen kaverien kanssa. Ei me paljon kaupunkia nähty, mutta oli kivaa kuitenkin. Ja ainaki tosi lattarihenkinen kokemus sekin, siellä baarissa oli nimittäin niin kova huuto ja laulu että! ja minä yksin siellä argentiinan puolella...no tasapeliin se sit loppui loppujen lopuksi, ihan hyvä silleen...:D Tutustuin Chilessä myös sitten pariin muuhun vaihtariin, yhdysvaltalaiseen Philiin ja itävaltalaiseen Johannaan. Olivat tosi mukavia. Vaikka olinkin vaan muutaman päivän siellä, meillä oli tosi hauskaa ja varmaan se pääasia oli nähdä noora ja pikkusen sitä sen elämää siellä! Joskus toiste teen kunnon turistimatkan Chilen nähtävyyksiin! Ai niin ja vielä pakko mainita siitä kielestä, että ne puhuu niin erilailla espanjaa siellä että huhhuh meinas naurattaa aluksi aina kun joku siellä avas suunsa! Ja ainaki kaikki kysyi et oonko argentiinasta, kun mulla oli argentiinalainen aksentti, jee! Tulin niin ylpeeksi!!! :) Ja kotimatka bussissa sujui ilman ongelmia, piteni taas semmoset 3-4 tuntia koska rajalla oli lunta ja jouduttiin kiertää pitemmän kautta, mut ei voi mitään. Juttelin poliisipojan kanssa ja se lahjotti mulle sen pipon ?!? o.O nojoo eipä siitä sen enempää...
Okeii tuota alkua kirjotin pari päivää sitten mut en ikinä saanu tekstiä loppuun, niin et jatkanpa nyt tänään. Eli mitähän mä nyt sanoisin...nyt on vajaa viikko siihen, etä lähdne täältä Ciposta. Mun tunteet menee semmosta vuoristorataa; iloinen, jännittynyt, supersurullinen, pelokas, innokas palaamaan kotiin, mitääntajuamaton ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Jotenki en oo vieläkään kunnolla tajunnu, että tässä ollaan oikeesti lähdössä pian, että pian mä en ookkaa enää täällä, pian mä en enää meekkää tuonne kouluun, pian mä en enää nääkkää mun kavereita, mun perheitä! Kaikki muuttuu taas...Toisaalta tiedän et palaan sinne Suomeen mun suomen elämään ja totta kai oon super innoissani et nään taas kaikki ihmiset siellä! Mut toisaalta pelottaa sekin, koska mä tiedän et moni asia on muuttunu tai tulee muuttumaan, MÄ oon muuttunu täällä...Ja pelottaa sekin, kun ei tiedä, että koska mä nään näitä ihmisiä täältä uudestaan?! Koska mä pääsen palaamaan tänne?! jooh ehkä tässä päällimäisenä on just se alakuloisuus siitä et pian mun pitää lähteä..
Mut tässä on vielä viikko aikaa! Tehdä asioita! mulla on kauhee lista asioita joita pitää tehdä, ihmisiä joita pitää hyvästellä jne. Pakkaamisen aion alottaa HUOMENNA! pakko oikeesti, ei tästä muuten nyt tuu yhtään mitään. hissan esseitä tein tossa just äsken, eli enää puuttuu yks!!! ja niitä kirjeitä mun pitäis kirjotella, tänä iltana aion vähintää yhdne kirjottaa, tai enemmänkin! murrr!
Ja noniin, tää oli mun viimenen kokonainen viikonloppu enkä oikeestaan nukkunu kauheesti. Perjantaina kokoonnuttiin yhen luokkakaverin luona semmosella suht pienellä porukalla, vaan about 15 henkee. Ja muutenki tosi rauhallinen ilta ja lopetettiin varhain, jo kolmen aikaan lähdettiin kotia kohti!!! Tai siis mä menin nanun ja sofian ja carlan kanssa carlan kotiin koska jäin sinne sit yöksi! sit mut haettiin aaamulla suht varhain kotiin koska meidän piti mennä yhdne tädin synttäreille neuqueniin. Syötiin paljon. Sieltä matka kohti Lauran kotia jossa nukuin siestan lauran sängyssä XD Lopulta se kuitenki kiskoi mut ylös, koska meidän piti mennä keskustaan...oli tosi vaikee herätä, mut pakotin itteni hereille ja lähdettiin kävelemään keskustaan. Siellä meillä oli nimittäin operaatio viimeisten lahjojen ja tuliaisten hankinta + viimeisten bilevaatteiden etsiminen mun VIIMEISEEN boliche yöhön! Ja onnistuttiin aika hyvin loppujen lopuksi! Sit juostiin takaisin koska meidän piti vielä käydä molmepien suihkussa yms ennen 10 ja kello oli jo vähä yli 9 :D Koska lauralla oli sen läksiäisjuhlat sen ekan perheen kodissa. Hyvin ehdittiin :D ja sit nokka kohti läksiäisjuhlia!
Juhlat oli aivan kivat, siellä oli lauran perhettä ja ystäväperheitä yms ja kaikki toi jotain ruokaa, vähä niinku nyyttärimeiningillä. Ja oli yli ihana nähdä vielä kerta se sen eka perhe, koska tosiaan vietin siellä talossa aikas paljon aikaa kesällä!!! Mä lähdin kuitenki aika varhain sieltä jo cipoon koska tosiaan kokoonnuttiin kavereiden kanssa bilettämistä varten, koska oli tosiaan mun viimeinen lauantai...:( Lähdettiin viimestä kertaa Meetiin ja siis oli tosi hauska ilta!!! eipä siitä muuta.
Ja tänään viimeinen sunnuntai asado!!! Aika haikeeta sekin... olin kuitenkin aika unella ja vaan nuokuin siellä :D ja sit kun päästiin kotiin niin nukuin siestan ja sit istuuduin koneelle tekemään hissan esseitä! ja nyt olis vielä yks jäljellä, mutta ei oikein huvittais ruveta sitä väsäämään. Lisäksi päässä pyörii tai jotenki stressaa mun läksiäiset, koska ei oikein tunnu löytyvän paikkaa tai mitään ja en tiiä mitä me tehdään. Mutta kai me jotain keksitään! :)
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Tonight we are young
Maanantaina muuten oli silleen tosi kiva päivä, vaikka mulla oli maantiedossa esitelmä enkä oikein tiiä et menikö kauheen hyvin...no iltapäivä oli huippu, koska menin bussilla Neuqueniin ja Lauran ja Lean (saksalainen vaihtari) kanssa mentiin syömään subwayhin. ja sen jälkeen mentiin superiin ja ostettiin hiusväri lauralle ja värkit brownieseihin. (tosin semmonen valmispakkaus...)ja sit mentiin lauran kotiin, pistettiin musiikki soimaan, häärättiin browniet uuniin ja ruvettiin värjäämään lauran tukkaa. ei se muuttunu paljoa, mutt pikkusen punasävyistä! ja se halus kokeilla, kun ei oo koskaan aiemmin värjänny! browneit oli aika herkkua nam!
Yhen asian haluan kuitenkin tarkentaa. Oon siis saanu täällä tosi paljon tosi tärkeitä ystäviä, mutta se ei tarkota yhtään pienintäkään pätkän vertaa että mun suomen ystävyyssuhteet olis jotenkin heikentyny. Päinvastoin, musta tuntuu, että jos me selvittiin tästä vuoden erosta, niin MIERDA meidänb ystävyys kestää vaikka mitä!!! ehkä se vain vahvistaa sitä ystävyyttä, kun huomaa kuinka ikävöi toista. ja samalla mä en halua ajatella että uudet ystävät jotenkin "syrjäyttäis" tms vanhat ystävät, ei ollenkaan!!!mulla on vain hieman enemmän ihmisiä rakastettavana, mutta sitä piisaa ihan kaikille! Juurikin eilen puhuin Lauran ja Emman (kun se lopulta ehti poikakaveriltaan tulla mulle jotain sanomaan ;D) kanssa skypessä ja kuten aina, olishan sitä juttua voinu jatkaa paljon pitempäänkin, mutta jossain vaiheessa pitää lopettaa. Ne lähtee nyt matkalle Amerikkaan ja ai niin Sofia siskoni lähtee englantiin. Tuun muuten kotiin ennen sofiaa :P
Hypin kivasti aiheesta toiseen, oon vähän sekavalla päällä. Tänä viikonloppuna en nukkunu kunnon yöunia. Pe-la yön oltiin Camilan kotona pienellä porukalla ja laulettiin karaokea ja pelattiin twisteriä johonki puoli kuuteen asti aamulla. ja sitten herättiin yhdeksän aikaan ihmettelemään LUMISADETTA!!! joka siis on tosi harvinaista herkkua täällä! ei se lumi kyllä sitten jäänyt maahan tai mitään, mutta silti oli ihana kävellä kun tunsi lumihiutaleet naamalla! aih kun sitä oli ikävä! no ja takaisin tapahtumiin. Lauantaina sitten illalla tyttösiä tuli meille syömäään kun jäin yksin kotiin aj tein niille sitten suomalaista makaroonilaatikkoa!!! ja jälkkäriksi toi Lula kääretorttua jossa tottakai oli dulce de lecheä (johon oon muuten vähän kyllästyny) :D Ja sitten oli kauheaa soutaamista ja huoaamista ja puhumista että ketkä lähtee bolicheen bilettämään ja ketkä ei ja missä tehdää previa jne. Ja loppujen lopuksi sitten mä lähdin Carlan kanssa (kun kaikki muut oli kotiutunu) taksilla ettimään Nanun kaverin taloa. Ja tokihan nanu nyt sanoi osoitteen väärin ja oltiin sitten keskellä yötä jollain syrjäisellä kadulla tuijottamassa pimeetä taloa ja soittamassa nanulle vihaisia puheluita joihin se ei aluksi vastannu...nice...Carla oli ihan hermona, pääasiassa vihanen Nanulle ja kai sitä vähän pelottikin, koska alue kuulemma oli aika vaarallista...kahdelle tytölle...yksin...keskellä yötä...Mä en kuitenkaan jostain syystä tapani mukaan osannu pelätä kauheetsi ja keskityin vaan rauhottelemaan Carlaa ja soittamaan uudesta Nanulle, jolle Car löi luurin korvaan, ja kysymään sitä oikeeta osoitetta ja sit soitin uuden taksin meille ja lopuksi kaikki meni hyvin. Rahaa vain kului vähän enemmän. Ja kyl Carlaki sit rauhottui ja yö meni hyvin Meetissä. Mun ihana isäpappani tuli sitten kuudelta meitä hakemaan.
Ja tänä aamuna heräsin ennen yhtä koska meidän piti mennä isoäidin luo lounaalle, kuten tavallista. ja nyt kun palattiin sieltä niin puhuin skypessä perheen kanssa, ehkä viimeistä kertaa ennen kotiinpaluuta, ja sen jälkeen menin nukkumaan kahdeksi tunniksi myöhäistä siestaa ja taisin sillä varmistaa et tänäkään yönä uni ei tuu varhain...fiksua. Mutta hheeeiii muistatteko sen mun tuskaileman maantiedon kokeen? siitä tuli 9,5!!! meni paremmin kuin monilla luokkakavereilla! olin ihan o.O whaaat? hihhhiii eli jotenkin kai tuo kirjoittaminenkin sujuu :D ehkä mä niistä espanjan kirjoituksista läpi pääsen syksyllä. Sillä syksyllä olisi sitten jo kirjoitukset edessä hui.
Torstaina mulla oli puhe rotaryssa ja se meni yllättävän hyvin! yleensä aina jännitän ihan kauheesti tollaisia puhetilaisuuksia, mut nyt en edes kattonu mun muistiinpanoja ja sainpa ne papparaiset oikein nauramaan ja herkistymäänkin pari kertaa! siinä siis muuten toinen asia jonka oon huomannu! mulla on oikeesti enemmän rohkeutta! ja itsevarmuutta! sitä mä toivoinkin saavani tänä vuonna ja kyllä nää kaikenmaailman kokemukset pakosti on opettanu ja antanu paljon! on niin hassua ajatella sitä 7 vuotiasta itteäni, itkemässä, koska en halunnu aloittaa ekaaluokkaa koulussa, koska mua pelotti niin kauheesti kaikki ne uudet ihmiset ym. ja verrata tähän päivään, oon argentiinassa pitämässä puhetta 30 vanhalle miehellä espanjaksi. En ehkä ihan heti olisi kuvitellu että tuun tekemään tommosta!
Nyt tein ja on aika ihana tunne ajatella, että oikeesti selvisin tästä vaihtovuodesta ja toisaalta ihan kamala tunne että se oikeesti on ihan kohta ohi. joka tapauksessa pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä päivistä!!!
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
We like to sleep all day and party all night...
Kello on jo puoli yks yöllä, ja jooh huomenna on koulua je herätyksen laitoin just valmiiksi kello 06.40. eli kaiken järjen mukaan mun pitäis mennä nukkumaan NYT. varsinkin kun ottaa huomioon että huomenna mun pitäis tehdä maantiedon koe, siis ihan paikallisella kielellä! Opettaja mulle ilmoitti kivasti torstaina että joo sunki pitää tehdä se koe, eikä auttanu vaikka kuinka sille jankkasin että mun ei tarvi tehdä kokeita ja että se tulee menemään ihan päin mäntyä koska en tajua kunnolla jne. Ei. Se vaan sano et sunki pitää tehdä se, eli alappa opiskelemaan vkonlopun aikana...-.- oon nyt sitten lukenu nuo 22 kopiopaperia suurella tuskalla ja ponnistuksella google kääntäjän, sanakirjan ja pikkusiskon avustuksella xD ja siis ei siinä nyt kauheesti ollu luettavaa, mut ainut on se tekstin taso, et se ei oo ihan semmosta kieltä ja sanoja mitä käytetään jokapäiväses elämäs tai jossain romaanissa mitä oon lukenu jne. Kun ne on kaikenlaisia ihme sivistyssanoja ja nimityksiä, joita en tuu huomenna muistamaan millään, vaikka asian ymmärränkin! Mutta toisaalta en ees tiiä et miksi opiskelin, kun kokeen tuloksella ei oo kuitenkaan yhtään mitään vaikutusta! Teen sen kai enemmän ns. luetunymmärrystehtävänä tai jotain...:D
Mulla oli jotain mistä piti kertoa, mutta en nyt taas muista että mikä se oli...Ai niin, viikko sitten vkonlopun vietin Comodoro Rivadaviassa. Meidän chairman eli semmonen rotary tyyppi joka on vastuussa kaikista patagoniassa olevista vaihtareista, kutsui meidät sen kotiin vkonlopuksi. Meitä oli siis melki 25 vaihtaria siellä, jajaja nukuttiin autotallin lattialla makuupusseissa ja Ramiron vaimo Andrea kokkas koko porukalle mm pizzaa ja hampurilaisia! Aikas iso homma sanoisin. Mut oli ihna et ne teki sen, että saatiin nähdä toisemme vielä viimeisen kerran ennen ku kaikki palaa maihinsa. Oli tosi kiva vkonloppu, vaikka sää olikin ihan kökkö, satoi vettä ja tuuli ja oli kylmä, tiistaina tuli pikkusen luntakin (tää oli siis paljo etelämmässä tää kaupunki, eli on paljo viileempi sää). Mitään ohjelmaa meillä ei ollu, oltiin vaan ja mentiin ulos ja silleen xD Ja sunnuntaina kivasti itkettiin...Vihaan jäähyväisiä niin kauheesti! Ja nää ihmiset on melkein kuin perhe, ja nyt ei tiedä koska taas nähdään. Vaikka jotain pientä tapaamista ollaan jo suunnittelemassa ens vuodeksi Saksaan! toivottavasti onnistuu!!!
Mitäs muuta, eli mulla oli siis tosi lyhyt 2 päivän kouluviikko tällä viikolla, koska tosiaan tiistaina lähdettiin paluumatkalle Lauran kanssa ja keskiviikko illalla kotiuduttiin...semmoiset 20 tuntia linkkaria, nam! Mut ei se silleen enää tunnu niin pitkältä, hassua! ja sitten joo nää pari päivää koulussa, mitäs mä tein, en kai mitään kovin jännää, ei ainakaan kauheesti oo mielikuvia! Ui semmonen yksityiskohta, et nyt on yhtäkkiä vessat ruvennu olemaan paremmassa kunnossa vessassa! oon ollu ihan että what, kun on jo monta viikkoa ollu aina paperia ja oviin on jopa laitettu haat et ne saa oikeesti kiinni!? ja yhden päivän ajan oli jopa käsipaperia!!! luksusta!!! ja hypin nyt ihan aiheesta toiseen mutta siis torstaina kukaan ei ilmottanu mulle et koulu alkaa myöhemmin ja menin sit kasilta tavalliseen tapaan ja ei, rinnakkaisluokan tyypit mulle sano et lauuu, teillä alkaa myöhemmin! olin sit niitten luokassa aamun :)
Uii ja perjantaina sain kutsun rinnakkaisluokan järkkäämiin bileisiin Martina nimiseen bolicheen. Päätettiin sit Lauran kanssa mennä, mut sitä ennen mentiin Unica nimiseen resto-bariin, koska oltiin aina haluttu mennä kattomaan et millanen se on...mentiin huonona päivänä, kuulemma vaan lauantaisin se on hyvä paikka. Nyt se oli täynnä vanhoja...siis oikeesti mummoja ja papparaisia. Varsinkin vanhoja äijiä! Mut oli meillä silti hauskaa, kuinkas muutenkaan. Ja se olikin vaan previa, sen jälkeen siinä kahden aikaan käveltiin Martinaan ja koska ne oli mun kavereita saatiiin sisäänpääsy puoleen hintaan :D Ei ollu ihan hirveesti väkeä, mutta oli tosi kivaa! Tanssittiin ja silleen kunnes vessaan mentyäni kadotin Lauran. Sen löysin lopulta DJn kämpästä, jonne jäätiinkin juttelemaan DJn ja parin muun tyypin kanssa :D Kotiin tultiin ihan suht ajoissa, puol 7 taidettiin jo päästä sänkyyn! Laura halus kattoa hetken taru sormusten herrsata leffaa ja alotettiinkin se ja hyvä jos minuutin ehdittiin kattoa niin Lau nukahti...Mä sit sammutin leffan ja nukuttiin molemmat. Aamu kahteentoista asti, jolloin mä kiskoin itteni ylös puhumaan skypessä kotiväen kanssa <3
Lauantaina en sit paljon muuta tainnutkaan tehdä, luin vähän maantietoa ja silleen ja sitten illalla vältyin tylsiltä 50-v synttäreiltä kun mun kaverit just sopivasti ysin jälkeen laitto viestiä et kokoonnutaan Pablon kotona syömään! Menin sit sinne ja oli ihan huippu ilta! Paiklla oli suurin piirtein melkein kaikki mun läheisimmät kaverit, oltiin semmonen pieni 10 hengen poppoo! Pablo ja Agus teki pastaa, siis teki teki, ihan taikinasta lähtien ja tuli tosi hyviä! Mä muistin jopa kamerankin jee! Ja sit ruuan jälkeen juteltiin ja hömppäiltiin ja sit pelattiin pari erää Pictionarya!!! Yllätin ihan kaikki, itsenikin kun oikeesti arvasin sanoja, joita kröhöm mun espanjaa äidinkielenään puhuvat joukkuekaveritkaa ei arvannu!!! xD Mut tosiaan ei menty ulos, koska kaikkien piti lukee kokeiisiin, eli lopetettiin ilta varhain ja lähdettiin kotiin siinä kolmen jälkiin yöllä! Kotiovella jouduin sit soittamaan mamille, koska ne oli laittanu hälytyksen päälle ja mulla ei tietenkään ollut sitä kaukosäädintä jolla sen saa sammutettua. Onneksi huomasin että se oli päällä ennen kuin menin sisälle, olisin saanu koko naapuruston hereille sillä metelillä :D Mami sit sammutti sen hienosti puhelimella, en tiedä miten. Ne oli siis vielä siellä synttäreillä.
Sunnuntaina mentiin lounaalle mummun luo ja sen jälkeen oonki lukenu kokeisiin ja dataillu kunnes mentiin ulos yhteen ravintolaan illalliselle. Ja ai niin Juan, mun hoste veli tuli vkonlopuksi kotiin. Se on siis 19 v ja opiskelee Buenos Airesissa. Lauantai aamuna säikähdin sitä kauheesti vessasta tullessani, koska en muistanu et se on jo tullu :D Eli Juan ja Sofi, sen tyttöystävä on nyt ollu täällä koko vkonlopun ja kai ne on ihan tiistaihin asti :)
Huomenna Laura tulee ehkä koulun jälkeen meille. Meillä on 10 asian lista, asioista jotka meidän pitää tehdä yhdessä ennen paluuta! Mm kattoa ne Sormusten Herra leffat :D Eli huomenna kai yritetään jotain niistä kattoa. Musta tuntuu että mulla on kauheesti asioita joita pitää tehdä ennen lähtöä, ja samalla tuntuu etten saa mitään aikaseksi...Oon jotenkin ihan selvästi laiskistunu ja se ärsyttää mua murrrr. Mutta huomenna alkaa uusi viikko, otan itteäni niskasta kiinni ja rupeen tekemään kaikkia asioita joita pitää tehdä oikein urakalla :D Mutta niin, ei tosiaan oo enää paljon jäljellä, about kuukausi! Ja se tulee meneään tosi nopeesti!
mut nyt oikeesti meen nukkumaan, eihän tästä mitään tuu jos mä kuukin kaiket yöt ja sit just tajusin että huomenna jos laura tulee koulun jälkeen, niin en voi nukkua siestaakaaan!
Adios, besito :)
Mulla oli jotain mistä piti kertoa, mutta en nyt taas muista että mikä se oli...Ai niin, viikko sitten vkonlopun vietin Comodoro Rivadaviassa. Meidän chairman eli semmonen rotary tyyppi joka on vastuussa kaikista patagoniassa olevista vaihtareista, kutsui meidät sen kotiin vkonlopuksi. Meitä oli siis melki 25 vaihtaria siellä, jajaja nukuttiin autotallin lattialla makuupusseissa ja Ramiron vaimo Andrea kokkas koko porukalle mm pizzaa ja hampurilaisia! Aikas iso homma sanoisin. Mut oli ihna et ne teki sen, että saatiin nähdä toisemme vielä viimeisen kerran ennen ku kaikki palaa maihinsa. Oli tosi kiva vkonloppu, vaikka sää olikin ihan kökkö, satoi vettä ja tuuli ja oli kylmä, tiistaina tuli pikkusen luntakin (tää oli siis paljo etelämmässä tää kaupunki, eli on paljo viileempi sää). Mitään ohjelmaa meillä ei ollu, oltiin vaan ja mentiin ulos ja silleen xD Ja sunnuntaina kivasti itkettiin...Vihaan jäähyväisiä niin kauheesti! Ja nää ihmiset on melkein kuin perhe, ja nyt ei tiedä koska taas nähdään. Vaikka jotain pientä tapaamista ollaan jo suunnittelemassa ens vuodeksi Saksaan! toivottavasti onnistuu!!!
Mitäs muuta, eli mulla oli siis tosi lyhyt 2 päivän kouluviikko tällä viikolla, koska tosiaan tiistaina lähdettiin paluumatkalle Lauran kanssa ja keskiviikko illalla kotiuduttiin...semmoiset 20 tuntia linkkaria, nam! Mut ei se silleen enää tunnu niin pitkältä, hassua! ja sitten joo nää pari päivää koulussa, mitäs mä tein, en kai mitään kovin jännää, ei ainakaan kauheesti oo mielikuvia! Ui semmonen yksityiskohta, et nyt on yhtäkkiä vessat ruvennu olemaan paremmassa kunnossa vessassa! oon ollu ihan että what, kun on jo monta viikkoa ollu aina paperia ja oviin on jopa laitettu haat et ne saa oikeesti kiinni!? ja yhden päivän ajan oli jopa käsipaperia!!! luksusta!!! ja hypin nyt ihan aiheesta toiseen mutta siis torstaina kukaan ei ilmottanu mulle et koulu alkaa myöhemmin ja menin sit kasilta tavalliseen tapaan ja ei, rinnakkaisluokan tyypit mulle sano et lauuu, teillä alkaa myöhemmin! olin sit niitten luokassa aamun :)
Uii ja perjantaina sain kutsun rinnakkaisluokan järkkäämiin bileisiin Martina nimiseen bolicheen. Päätettiin sit Lauran kanssa mennä, mut sitä ennen mentiin Unica nimiseen resto-bariin, koska oltiin aina haluttu mennä kattomaan et millanen se on...mentiin huonona päivänä, kuulemma vaan lauantaisin se on hyvä paikka. Nyt se oli täynnä vanhoja...siis oikeesti mummoja ja papparaisia. Varsinkin vanhoja äijiä! Mut oli meillä silti hauskaa, kuinkas muutenkaan. Ja se olikin vaan previa, sen jälkeen siinä kahden aikaan käveltiin Martinaan ja koska ne oli mun kavereita saatiiin sisäänpääsy puoleen hintaan :D Ei ollu ihan hirveesti väkeä, mutta oli tosi kivaa! Tanssittiin ja silleen kunnes vessaan mentyäni kadotin Lauran. Sen löysin lopulta DJn kämpästä, jonne jäätiinkin juttelemaan DJn ja parin muun tyypin kanssa :D Kotiin tultiin ihan suht ajoissa, puol 7 taidettiin jo päästä sänkyyn! Laura halus kattoa hetken taru sormusten herrsata leffaa ja alotettiinkin se ja hyvä jos minuutin ehdittiin kattoa niin Lau nukahti...Mä sit sammutin leffan ja nukuttiin molemmat. Aamu kahteentoista asti, jolloin mä kiskoin itteni ylös puhumaan skypessä kotiväen kanssa <3
Lauantaina en sit paljon muuta tainnutkaan tehdä, luin vähän maantietoa ja silleen ja sitten illalla vältyin tylsiltä 50-v synttäreiltä kun mun kaverit just sopivasti ysin jälkeen laitto viestiä et kokoonnutaan Pablon kotona syömään! Menin sit sinne ja oli ihan huippu ilta! Paiklla oli suurin piirtein melkein kaikki mun läheisimmät kaverit, oltiin semmonen pieni 10 hengen poppoo! Pablo ja Agus teki pastaa, siis teki teki, ihan taikinasta lähtien ja tuli tosi hyviä! Mä muistin jopa kamerankin jee! Ja sit ruuan jälkeen juteltiin ja hömppäiltiin ja sit pelattiin pari erää Pictionarya!!! Yllätin ihan kaikki, itsenikin kun oikeesti arvasin sanoja, joita kröhöm mun espanjaa äidinkielenään puhuvat joukkuekaveritkaa ei arvannu!!! xD Mut tosiaan ei menty ulos, koska kaikkien piti lukee kokeiisiin, eli lopetettiin ilta varhain ja lähdettiin kotiin siinä kolmen jälkiin yöllä! Kotiovella jouduin sit soittamaan mamille, koska ne oli laittanu hälytyksen päälle ja mulla ei tietenkään ollut sitä kaukosäädintä jolla sen saa sammutettua. Onneksi huomasin että se oli päällä ennen kuin menin sisälle, olisin saanu koko naapuruston hereille sillä metelillä :D Mami sit sammutti sen hienosti puhelimella, en tiedä miten. Ne oli siis vielä siellä synttäreillä.
Sunnuntaina mentiin lounaalle mummun luo ja sen jälkeen oonki lukenu kokeisiin ja dataillu kunnes mentiin ulos yhteen ravintolaan illalliselle. Ja ai niin Juan, mun hoste veli tuli vkonlopuksi kotiin. Se on siis 19 v ja opiskelee Buenos Airesissa. Lauantai aamuna säikähdin sitä kauheesti vessasta tullessani, koska en muistanu et se on jo tullu :D Eli Juan ja Sofi, sen tyttöystävä on nyt ollu täällä koko vkonlopun ja kai ne on ihan tiistaihin asti :)
Huomenna Laura tulee ehkä koulun jälkeen meille. Meillä on 10 asian lista, asioista jotka meidän pitää tehdä yhdessä ennen paluuta! Mm kattoa ne Sormusten Herra leffat :D Eli huomenna kai yritetään jotain niistä kattoa. Musta tuntuu että mulla on kauheesti asioita joita pitää tehdä ennen lähtöä, ja samalla tuntuu etten saa mitään aikaseksi...Oon jotenkin ihan selvästi laiskistunu ja se ärsyttää mua murrrr. Mutta huomenna alkaa uusi viikko, otan itteäni niskasta kiinni ja rupeen tekemään kaikkia asioita joita pitää tehdä oikein urakalla :D Mutta niin, ei tosiaan oo enää paljon jäljellä, about kuukausi! Ja se tulee meneään tosi nopeesti!
mut nyt oikeesti meen nukkumaan, eihän tästä mitään tuu jos mä kuukin kaiket yöt ja sit just tajusin että huomenna jos laura tulee koulun jälkeen, niin en voi nukkua siestaakaaan!
Adios, besito :)
lauantai 19. toukokuuta 2012
Así que corre corre corre corazón...
Holis! Täällä tylsistyneenä päätin nyt kirjoittaa taas tätä blogia... :D Ja jostain syystä ajauduin perheen koneelle, eli yritän lisailla ään pisteitä mutta ne varmaan jää koska tää on aikamoista nappuloilla säätämistä :D Etta ehka ymmarratte vaikka en laitakaan noita pisteita?
Nyt on jo matkasta kulunut 2 viikkoa. Ihan hassua kuinka se aika taas menee! Vaikka toisaalta tuntuu etta se on menny aika hitaastikin, ainakin valilla. Mulla on ollut nyt naina viikkoina semmoinen tos ristiriitainen ja janna olo. (nyt isi varoitus tulee taas tunteiden pohdintaa xD iska ihmetteli yks paiva et onko mun vaihto pelkkaa tunteiden myllakkaa kun mun pitaa niista koko ajan puhua! ja sit rupesin oikeesti miettimaan, etta onko se vaan sita, etta mulla on nyte enemman aikaa pohtia milta musta oikeesti tuntuu vai olisinko vaan vahan muuttunu argentiinalaisempaan avoimempaan suuntaan? Ehka siina on vahan molempia, en tiia...) Mutta siis mun ristiriitainen janna oloni. Ensinnakin, oon periaattees tosi tosi iloinen taalla ja mulla on hyvia kavereita ja oon oikeesti jo onnistunu tulemaan tosi laheiseksi niitten kanssa. Ja on semmoinen aaaks apua pian mun pitaa hyvastella kaikki jne, eli en siis halua lahtea! Mutta sitten samalla oon huomannu etta hups, oon oikeesti ollu jo 9 kuukautta taalla ja nyt vois oikeesti jo olla vahan ikava monia ihmisia ja asioita sielta suomesta. ja etta oikeestaan tekiskin jo mieli palata. Samaan aikaan siis toivon etta aika menis nopeesti ja paasisin jo kotiin ja etta aika menis kauheen hitaasti ja ehtisin viela nauttia taysilla argentiinasta. Huh, kyllapas ma oon hankala.
Nyt talla viikolla on ollu myos yks semmonen surullinenhko asia menossa, nimittain Sloane, se amerikkalainen vaihtarikaverini joka asui taalla Cipossa kans, lahti kotiin. Se ei jaksanu enaa. Silla oli ikava ja se oli kuulemma masentunu ja silla ei ollu kavereita koulussa jne. Kurjaa :( ymmarran, tai ainaki yritan ymmartaa sita. Ite en kyl enaa tassa vaiheessa olisi luovuttanu, tai aio luovuttaa! Vaikka on se mun tilanne varmaan vaha eri, koska mulla kuitenkin on kavereita koulussa ja ihan oikeesti tykkaanki kayda koulussa. No Sloane on kuitenki naiden kuukausien aikana tullu aika laheiseksi mulle ja nyt yhtakkia se piti hyvastella, niin kyllahan siina itku tuli. En ollutkaa itekny pitkiin aikoihin, niin etta siina sit purkautui varmaan kaikki, koska itkin siis ihan hirveesti siella bussiasemalla...ja seuraavana paivana kaikki paikalla olleet multa kyseli etta oonko okei jne :D
Mutta elama jatkuu, mun pitaa nyt keskittya naihin mun muihin kavereihin ja nauttia niiden seurasta kaikki mahdollinen aika kun vaan voin! Ja heheh, ens viikonloppuna on taas edessa pieni matka :D Me mennaan Comodoro Rivadavia nimiseen kaupunkiin meidan distriton Rotaryvaihto tyypin Ramiron kotiin, siis kaikki me patagonian vaihtarit, jotka pystytaan. Viimeinen viikonloppu yhdessa! Odotan sita aika paljon, koska ollaan kuitenki aika laheisia kaikkien niitten about 25 vaihtarin kanssa. ja taa ei sinansa oo mikaan virallinen rotary konferenssi, eli siis vaan mennaan sinne pitamaan hauskaa porukalla! :D Mun paikalliset kaverit on vahan silleen plaaah, miks sa koko ajan meet jonneki...Eli kai se tarkoittaa et ne oikeesti musta valittaa! (koska mulla on vielaki joskus sellanen, luultavasti kuviteltu, tunne et ne olis mun kavereita vaan pakosta, tai et olisin jonkinlainen taakka...)
Nyt on luultavasti aika rauhallinen viikonloppu. On ollu jo aika monta semmoista, en oo varmaan ainakaan kuukauteen menny minnekaa bilettamaan, jos ei jotain pienta silla pohjoisen matkalla lasketa :D Etta melkein tekis mieli lahtee bolicheen tai jonneki, just nyt kun vissiin kaikki mun kaverit on tylsia ja vasyneita eika kai meinaa tehda mitaan... Mutta saa nyt nahda. Taalla aina tehdaan nuo suunnitelmat 5 minuuttia ennen tapahtumahetkea, etta voi ollakin etta tehdaankin jotain jonkun kanssa! Ja huomenna lounaalle mut kutsuttiin Carlan, yhden luokkakaverin kotiin asadolle. Voih kun kivaa :) Pitaa vain viela puhua perheen kanssa, koska niilla on ylensa suunnitelmia sunnuntaille, mutta ehkapa ne antaa mun menna.
Mun perhen on tosi mukava! ne on paljon menossa ja tekemassa jotain koko ajan :D Etta vaikutan varmaan aika laiskeliinilta niiden mielesta mutta toisaalta ei ne ainakaa mitaan oo mulle ikina sanonu. Ja ne on tosi ihania oikeesti, tuntuu etta ne valittaa oikeesti. Ja kohtelee palvelijoita tosi hyvin, nekin on melkein kuin perheen jasenia. makin aina juttelen niitten kans kun tuun koulusta tms, varsinkin Monin, joka tulee aamuisin. Ja aina naille vanhemmille voin kertoo kaiken ja jutellaan paljo kaikkea siskonkin kanssa. ja oikeestaan kaikkien perheiden kanssa tykkaan olla. kayn usein mun tokan perheen luona kylassa ja voi jeronimo mun vauva veli on jo niin iso kaveleva kiharapaa <3 ja nyt kun mun eka perhekin tuli kotiin euroopan matkalta niin menin sitten eilen sinne ja jain illalliselle. Meita oli semmoiset 13 henkee syomassa :D Ja cris teki ihanaa pizzaansa! oon vielaki sita mielta etta se tekee varmaan maailman parhaimmat pizzat, anteeksi nyt kaikille!
Mun opiskelumotivaatio on jossain hukassa, tai silla on oikeestaan paivia jolloin se iskee ja oikeesti tekee mieli tehda kaikkee ja sit taas valilla ei yhtaan mitaan. Kylla musta tuntuu et oon lepsuuntunu ja laiskistunu taman vuoden aikana melkoisesti. Mutta yritan rauhoitella itteani miettimalla etta taa on mun lepovuosi, pitaa ottaa kaikki irti, ens vuonna sitten paahdan taysilla etta saan kirjotukset menemaan hyvin ja naytettya lukiolle etta pystyinpas siihen :P eli ehka tassa nyt oikein lauantai illan kunniaksi rupeen tekemaan psykan tehtavia tai hissan esseita ;D jos ei muuta ohjelmaa tuu!
Saa on muuttunu jo tosi paljo syksyisemmaksi. Enaa korkeintaan 10-15 astetta paivisin ja oisin saatta jo menna nollan alapuolellekin! Hui! ja melkein kaikki lehdetkin on jo tippunu puista. Joinakin paivina on niin kaunista kun kavelen koulusta kotiin ja aurinko paistaa ja lehdet on oransseja ja ruskeita ja on semmonen kirpee ilma! Tykkaan syksysta paljon! Nyt mun pitais vaan saada itteani niskasta kiinni ja lahtea ottamaan kuvia tuolla mun uhmaikaisella jarkkarila, joka siis toimii silloin talloin :D
Pitais ottaa se oikein kouluun mukaan, etta saisin oikein kuvia koulusta ja meidan hienoista luokkahuppareista jotak on niin hienot, sun muusta! Ens viikolla otan, lupaan sen!
Listalla asioita joita pitais tehda: mun puhe rotaryyn! En tiia yhtaan koska sen pidan, mutat koska Ruben, mun rotary vaihtoasiamies on mita on, niin se saattaa vaan yhtakkia sanoa mulle et hei, voisitko tanaan tulla puhumaan! Ja vaikka rentoutunu oonkin paljon taman vuoden aikana, ei musta kuitenkaa oo ihan puhumaan ihan tuosta vaan niin isolle yleisolle. Jotenki haluan siihen valmistautua. Eli arkoitus olis kai kertoa jotain perusjuttuja suomesta ja mun kodista ym ja sitten tasta vuodestani. Voisin kysya etta onko mahdollisuutta nayttaa kuvia esim powerpointilla. En jotenki usko, mutta katotaan :D Ui lisaksi oon luvannu puhua koko koululle mun viimeisena koulupaivana, jonka paivamaaraa en viela tieda, riippuu ihan siita, etta mina paivana meen Buenos Airesiin. koska tarkoitus olis etta meen muutamaa paivaa ennen mun lentoa, jotta nakisin paakaupunginkin!
Nyt on jo matkasta kulunut 2 viikkoa. Ihan hassua kuinka se aika taas menee! Vaikka toisaalta tuntuu etta se on menny aika hitaastikin, ainakin valilla. Mulla on ollut nyt naina viikkoina semmoinen tos ristiriitainen ja janna olo. (nyt isi varoitus tulee taas tunteiden pohdintaa xD iska ihmetteli yks paiva et onko mun vaihto pelkkaa tunteiden myllakkaa kun mun pitaa niista koko ajan puhua! ja sit rupesin oikeesti miettimaan, etta onko se vaan sita, etta mulla on nyte enemman aikaa pohtia milta musta oikeesti tuntuu vai olisinko vaan vahan muuttunu argentiinalaisempaan avoimempaan suuntaan? Ehka siina on vahan molempia, en tiia...) Mutta siis mun ristiriitainen janna oloni. Ensinnakin, oon periaattees tosi tosi iloinen taalla ja mulla on hyvia kavereita ja oon oikeesti jo onnistunu tulemaan tosi laheiseksi niitten kanssa. Ja on semmoinen aaaks apua pian mun pitaa hyvastella kaikki jne, eli en siis halua lahtea! Mutta sitten samalla oon huomannu etta hups, oon oikeesti ollu jo 9 kuukautta taalla ja nyt vois oikeesti jo olla vahan ikava monia ihmisia ja asioita sielta suomesta. ja etta oikeestaan tekiskin jo mieli palata. Samaan aikaan siis toivon etta aika menis nopeesti ja paasisin jo kotiin ja etta aika menis kauheen hitaasti ja ehtisin viela nauttia taysilla argentiinasta. Huh, kyllapas ma oon hankala.
Nyt talla viikolla on ollu myos yks semmonen surullinenhko asia menossa, nimittain Sloane, se amerikkalainen vaihtarikaverini joka asui taalla Cipossa kans, lahti kotiin. Se ei jaksanu enaa. Silla oli ikava ja se oli kuulemma masentunu ja silla ei ollu kavereita koulussa jne. Kurjaa :( ymmarran, tai ainaki yritan ymmartaa sita. Ite en kyl enaa tassa vaiheessa olisi luovuttanu, tai aio luovuttaa! Vaikka on se mun tilanne varmaan vaha eri, koska mulla kuitenkin on kavereita koulussa ja ihan oikeesti tykkaanki kayda koulussa. No Sloane on kuitenki naiden kuukausien aikana tullu aika laheiseksi mulle ja nyt yhtakkia se piti hyvastella, niin kyllahan siina itku tuli. En ollutkaa itekny pitkiin aikoihin, niin etta siina sit purkautui varmaan kaikki, koska itkin siis ihan hirveesti siella bussiasemalla...ja seuraavana paivana kaikki paikalla olleet multa kyseli etta oonko okei jne :D
Mutta elama jatkuu, mun pitaa nyt keskittya naihin mun muihin kavereihin ja nauttia niiden seurasta kaikki mahdollinen aika kun vaan voin! Ja heheh, ens viikonloppuna on taas edessa pieni matka :D Me mennaan Comodoro Rivadavia nimiseen kaupunkiin meidan distriton Rotaryvaihto tyypin Ramiron kotiin, siis kaikki me patagonian vaihtarit, jotka pystytaan. Viimeinen viikonloppu yhdessa! Odotan sita aika paljon, koska ollaan kuitenki aika laheisia kaikkien niitten about 25 vaihtarin kanssa. ja taa ei sinansa oo mikaan virallinen rotary konferenssi, eli siis vaan mennaan sinne pitamaan hauskaa porukalla! :D Mun paikalliset kaverit on vahan silleen plaaah, miks sa koko ajan meet jonneki...Eli kai se tarkoittaa et ne oikeesti musta valittaa! (koska mulla on vielaki joskus sellanen, luultavasti kuviteltu, tunne et ne olis mun kavereita vaan pakosta, tai et olisin jonkinlainen taakka...)
Nyt on luultavasti aika rauhallinen viikonloppu. On ollu jo aika monta semmoista, en oo varmaan ainakaan kuukauteen menny minnekaa bilettamaan, jos ei jotain pienta silla pohjoisen matkalla lasketa :D Etta melkein tekis mieli lahtee bolicheen tai jonneki, just nyt kun vissiin kaikki mun kaverit on tylsia ja vasyneita eika kai meinaa tehda mitaan... Mutta saa nyt nahda. Taalla aina tehdaan nuo suunnitelmat 5 minuuttia ennen tapahtumahetkea, etta voi ollakin etta tehdaankin jotain jonkun kanssa! Ja huomenna lounaalle mut kutsuttiin Carlan, yhden luokkakaverin kotiin asadolle. Voih kun kivaa :) Pitaa vain viela puhua perheen kanssa, koska niilla on ylensa suunnitelmia sunnuntaille, mutta ehkapa ne antaa mun menna.
Mun perhen on tosi mukava! ne on paljon menossa ja tekemassa jotain koko ajan :D Etta vaikutan varmaan aika laiskeliinilta niiden mielesta mutta toisaalta ei ne ainakaa mitaan oo mulle ikina sanonu. Ja ne on tosi ihania oikeesti, tuntuu etta ne valittaa oikeesti. Ja kohtelee palvelijoita tosi hyvin, nekin on melkein kuin perheen jasenia. makin aina juttelen niitten kans kun tuun koulusta tms, varsinkin Monin, joka tulee aamuisin. Ja aina naille vanhemmille voin kertoo kaiken ja jutellaan paljo kaikkea siskonkin kanssa. ja oikeestaan kaikkien perheiden kanssa tykkaan olla. kayn usein mun tokan perheen luona kylassa ja voi jeronimo mun vauva veli on jo niin iso kaveleva kiharapaa <3 ja nyt kun mun eka perhekin tuli kotiin euroopan matkalta niin menin sitten eilen sinne ja jain illalliselle. Meita oli semmoiset 13 henkee syomassa :D Ja cris teki ihanaa pizzaansa! oon vielaki sita mielta etta se tekee varmaan maailman parhaimmat pizzat, anteeksi nyt kaikille!
Mun opiskelumotivaatio on jossain hukassa, tai silla on oikeestaan paivia jolloin se iskee ja oikeesti tekee mieli tehda kaikkee ja sit taas valilla ei yhtaan mitaan. Kylla musta tuntuu et oon lepsuuntunu ja laiskistunu taman vuoden aikana melkoisesti. Mutta yritan rauhoitella itteani miettimalla etta taa on mun lepovuosi, pitaa ottaa kaikki irti, ens vuonna sitten paahdan taysilla etta saan kirjotukset menemaan hyvin ja naytettya lukiolle etta pystyinpas siihen :P eli ehka tassa nyt oikein lauantai illan kunniaksi rupeen tekemaan psykan tehtavia tai hissan esseita ;D jos ei muuta ohjelmaa tuu!
Saa on muuttunu jo tosi paljo syksyisemmaksi. Enaa korkeintaan 10-15 astetta paivisin ja oisin saatta jo menna nollan alapuolellekin! Hui! ja melkein kaikki lehdetkin on jo tippunu puista. Joinakin paivina on niin kaunista kun kavelen koulusta kotiin ja aurinko paistaa ja lehdet on oransseja ja ruskeita ja on semmonen kirpee ilma! Tykkaan syksysta paljon! Nyt mun pitais vaan saada itteani niskasta kiinni ja lahtea ottamaan kuvia tuolla mun uhmaikaisella jarkkarila, joka siis toimii silloin talloin :D
Pitais ottaa se oikein kouluun mukaan, etta saisin oikein kuvia koulusta ja meidan hienoista luokkahuppareista jotak on niin hienot, sun muusta! Ens viikolla otan, lupaan sen!
Listalla asioita joita pitais tehda: mun puhe rotaryyn! En tiia yhtaan koska sen pidan, mutat koska Ruben, mun rotary vaihtoasiamies on mita on, niin se saattaa vaan yhtakkia sanoa mulle et hei, voisitko tanaan tulla puhumaan! Ja vaikka rentoutunu oonkin paljon taman vuoden aikana, ei musta kuitenkaa oo ihan puhumaan ihan tuosta vaan niin isolle yleisolle. Jotenki haluan siihen valmistautua. Eli arkoitus olis kai kertoa jotain perusjuttuja suomesta ja mun kodista ym ja sitten tasta vuodestani. Voisin kysya etta onko mahdollisuutta nayttaa kuvia esim powerpointilla. En jotenki usko, mutta katotaan :D Ui lisaksi oon luvannu puhua koko koululle mun viimeisena koulupaivana, jonka paivamaaraa en viela tieda, riippuu ihan siita, etta mina paivana meen Buenos Airesiin. koska tarkoitus olis etta meen muutamaa paivaa ennen mun lentoa, jotta nakisin paakaupunginkin!
Tanaan oon jutellu skypessa parin parhaan suomi ystavan kanssa seka pikku hetkisen pikkusiskoni kanssa myos <3 ihan hassua sinansa puhua kaikkien kanssa, koska toisaalta tuntuu etta kaikki on kuitenki aika samalla lailla ja etta ihan hetki sitten ma lahdin. ja samlla myos niin moni asia on muuttunu... oon ollu muuten aika tylsa ja huono vaihtari, kattonu teeveta ja konettanu. sitte otin pitkan kuuman suihkun ja ajelin oiken saaretkin pitkasta aikaa! ja soin jugurtin myslin kanssa nam <3 nyt odottelen etta nuo mun kaverit sais paatettya etta tehdaanko jotain tanaan vai ei ja jos ei niin varmaan pidan ittekseni leffaillan kattoen The Lord of the Ringsin :D
Nyt viela loppuun jaan teille yhden ihananihanan biisin jota on tullu kuunneltua paljon ja joka saa mut aina melkein itkemaan <3 ihanaa viikonloppua kaikile! jos oiken laskin, niin enaa 7 viikonloppua jaljella ja tuun takasin!!! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)