torstai 29. syyskuuta 2011

Extranjera extraña

Voiii taas on kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Ja aika kuluu muutenkin, yllättävän nopeesti! Riippuu ihan hetkestä, että millä fiiliksellä oon ajankulun nopeudesta. (olipas oudosti muotoiltu lause...nojaa) Aina välillä toivon et aika menis pikkusen nopeempaa ja välillä taas et se menis hitaampaa. Kumpikaan toive ei kuitenkaa voi toteutua, täytyy siis tyytyä tähän nopeuteen. Joka siis on yllättävän nopea. Tänään tuli täyteen 6 viikkoa reissussa oloa! Huomenna 6 viikkoa täällä Cipollettissa. Mun elämä tuntuu suht normaalilta täällä, vaikka ehkä vieläkin on semmoinen pieni "turisti" olo. Oon extranjera extraña :D outo ulkomaalainen. Paikallisten silmissä. Mun silmissä tää maailma on extraño, ja mä oon ainut normaali XD hahaha no ei nyt ihan niinkään, mutta melkein kuitenkin. Mun pointtini siis oli kai se, että vaikka oon jo aika tottunu kaikkeen, kotiin, ihmisiin, kouluun, ruokaan ym niin silti samalla en oo vielä tottunu - kunnolla ainakaan. Usein oon vielä ihan hukassa monessa jutussa. Ja enemmän on vielä semmoinen olo et oon vaan matkalla tutustumassa uuteen paikkaan, enkä asumassa täällä vuotta.En nyt saa puettua tätä tunnetilaa sanoiksi kunnolla, joten ehkä mä vaan siirryn selostamaan viikonloppua :D

Viime viikonloppu oli suht rauhallinen, ei menty bolicheen tai mihinkään, koska suurin osa meidän porukasta oli jossain matkustamassa. Ja mun kaveriporukka (vaikka onkin argentiinalainen) on semmonen suht rauhallinen, ettei ne joka vkonloppu haluakaa mennä ulos. Ja se oikeestaan sopii mulle hyvin, koska muutenkin tämä maailman meno meinaa vähäsen väsyttää. Noniin, nyt ei ihan rehellisesti sanottuna oo mitään muistikuvaa perjantaista, kotona taisin olla vaan...No lauantai aamuna lähdin Guillen kanssa Neuqueniin Feriaan. Se oli siis semmoinen iiiiiisoo torijuttu, niinku markkinat. ISOT! Myyjinä oli pääasiassa bolivialaisia, pieniä ja vähän tummempia ja pukeutumistyylikin oli erilainen kuin argentiinalaisilla. Ilosempia värejä, käsityövaatteita, vauvoja selässä huivilla sidottuna jne. Ja koko feria oli siis semmoinenkin sekamelska että! Vihanneksia, hedelmiä, leivonnaisia, laittomia elokuvia (tooosi paljon) ja cdtä, vaatteita, kenkiä, kirjoja, krääsää, koruja, alusvaatteita, kenkiä, lisää vihanneksia, kojuja joissa tehtiin ruokaa semmosella iiiisolla levykattilajutulla ja myytiin annoksia jne. Ja ihmisiä tosi paljon, vaikka kuulemma oli hiljasta ku mentiin aamusta nii ei ollu paljoa ihmisiä...Ja joka puolella musiikkia, cumbia pääasiassa ja volyymit täysillä tietysti.Oli oikein mielenkiintoinen kokemus!

Kotimatkalla pysähdyttiin pieneen kauppaan jossa mun piti hoitaa ostokset pullaa varten. Guille halus että mä puhun. Ja jotenkin se kai hoitui, myyjä oli tosi ystävällinen! Kotona sitten hihat heilumaan ja väänsin siinä sitten pullataikinan ja laitoin viestiä kavereille että pulla olis tulossa, tehtäiskö jotain. Aioittiin mennä puistoon, mutta loppujen lopuksi ei sitten mentykään, vaan oltiin Lulan kotona vaan koko iltapäivä. Syötiin kakkua ja pullaa ja juotiiin tererea ja oltiin vaan. Ja kuunneltiin musiikkia ja lopuksi ruvettiin pelaamaan trugoa. Se on tosi monimutkainen korttipeli (jota pelataan omilla korteilla) ja mua on opetettu jo monta kertaa enkä vaan tajua sitä...:D mut aion oppia!!!

Illalla, tai yöllä, mentiin sitten Guillen ja Rubenin kanssa Neuqueniin syömään. Pizzaa. Se oli aika vaikuttavaa, paikka ei sinänsä ollu mitenkää erikoisen näkönen tai mitään, mutta sinen piti jonottaa jonkin aikaa et pääsi sisälle. Koska pizza on kuulemma niin hyvää. Ja olihan se. Keittiöön oli iso ikkuna ja siitä näki kuinka ne pizzat paistetaan oikeessa leivinuunissa jossa on tuli! Oli aika herkkua!

Sunnuntainaaa kävelin kotiin kotiin ja siellä sitten pesin pyykkiä ja puhuin oikein kunnolla skypessä kotiväen ja Emman ja Lauran kanssa <3 Ja söin dulce de lecheä ja muroja ja omenaa samalla :D Oli ihana jutella piiiitkästä aikaa!!! Koska olin muutenkin ollu koko sen viikon vähä sekavissa fiiliksissä ja ikäväkin oli iskenyt useampaan otteeseen!

Maanantaina oli ihana nähdä koulussa taas kaikkia kavereita jotka oli ollu laskettelureissussa tai muualla!!! Koulussa oli jotenkin tosi kivaa, vaikka aamulla meinasin myöhästyä, kiitos Rubenin...-.- Koulun jälkeen kävelin ite sinne julkiseen kouluun jossa opetetaan Carlun kanssa enkkua. Ja se ei tosiaankaa oo hyvällä seudulla...niin että vähän pelotti, mutta hyvin meni :) Carlan ja Sofin kanssa käveltiin sitten opetuksien jälkeen Camilan (Antoninin) kotiin, jonne meidät oli kutsuttu. Tehtiin lättyjä ja niinku pirtelön tyyppistä juttua banaaneista, licuadoa :) Oli kivaaaaa ja hyväää <3 meitä oli paikalla 8 tyttöä. Mutta Camilla on valtava keittiö!

Maanantai iltana oakkailin tavarani ja Cris tuli sitten odottelun jälkeen hakemaan. Ruben ja Guille oli ihania kun ne ei kuulemma olis halunnu päästää mua lähtemään. Ja kyllä mun pitää niitä käydä moikkaamassa! Oli ne niin ihania loppujen lopuksi! Sillon tuntu siltä, etten halua palata kotiin ollenkaan, olin just ruvennu tottumaan elämään siellä, ja sit taa spiti palata ´toisiin rutiineihin. Mietin sillon et toisaalta tää perheiden vaihtaminen on aika tyhmä juttukin, joka siis kuuluu rotary vaihto ohjelmaan. Kun aina kun ehtii tottu yhteen perheeseen niin sitten pitää muuttaa. Mutta, se oli hetkellinen tunnetila, ja nyt on taas tämän perheen elämä arkipäivää ja huomasin kuinka nopeesti sitä tottuukaan. Ja kuinka hyvä juttu tää vaihtelu on, kun näkee monia erilaisia juttuja!

Tää viikko on sitte mennyt aika nopsaan, tiistaina oli pitkä koulupäivä ja keskiviikkona myös ja sen jälkeen menin vielä pilatekseen ja illalliselle mentiin mun perheen ystävien luo. Siellä oli niitten lapselapsetkin, Camila ja Fran, joidne kanssa oon leikkiny ennenkin. Ne on niin suloisia! Leikittiin piilosta ja avaimenpiilotusta ja hippaa ja vaikka mitä jatehtiin paperilennokkeja ja jaja :D Ja kello on tyyliin 10 illalla!!! XD Mä taisin nelivuotiaana olla jo tuohon aikaan nukkumassa...Illalliseksi oli ñokeja (en oo ihan varma kirjoitusasusta) jotka oli tehty ite. Ihania!!! Söin taas ihan liikaa. Aioin ehdottomasti oppia tekemään niitä!!! Ja jälkkäriksi tyypillistä, säilykepersikkoja ja dulce de lecheä :) aah mi amor dulce de leche! No oli tosi kiva päivä keskiviikko siis, kokonaisuudessaan, olin vaan toooosi väsynyt!! kotona oltiin 20 vaille 12. Ja aamulla oli siis koulua klo 8...

Ihme ja kumma mua ei tänään kuitenkaa ihan niin hirveesti väsyttäny aamulla ja nouseminen sillon 06.30 ei ollut niin suurta tuskaa kuin yleensä! Hyvällä tuulella oon ollu koko päivän, ja koulussa sain yllättävän paljon aikaan, luin pari sivua yhtä lastenkirjaa (11 vuotiaille XD) ja kaks kappaletta espanjankirjassa kävin läpiu ja tein jopa tehtäviä aika paljon! Olihan siinä aikaa kun muilla oli fysiikan koe :P Koulusta kävelin sitten keskipäivällä, niinku muuten joka päivä tällä viikolla!!! Se oli niin hyvä juttu et asuin Fiorinin talossa viikon,koska sain enemmän itsenäisyyttä, kun kävelin kaikkialle!!! Nyt kun mun kaveritkin tietää että tiedän reitin, niin ne antaa mun kävellä!!! Enkä edes kävele koko matkaa yksin, vaa alkumatkasta kuljen Nanun kanssa :) Mutta oon vaan niin iloinen kun saan kävellä koulusta kotiin!!! Matka kestää semmoiset reilu puol tuntia, mutta edes vähän lisäliikuntaa mun päiväjärjestykseen!!!  Ja tänään liikuntatunti oli yhtä tuskaa niinku se nykyään on...Aurinko paistaa, kauheen kuuma, tomuavalla kentällä auringonpaisteessa juostaan jotain typerää ympyrää tai isketään pareittain lentopalloa...Mutta äkkiä sekin meni :) Koulun jälkeen mä sitten ajelin sääret oikein kunnolla ja lakkasin kynent punasiksi ja join vadelmateetä ja söin pari keksiä! Pientä hemmottelua! Ja hyräilin vaan koko ajan kun olin niin iloinen. Sitten tein uskonnon tehtäviä ja vähän facetin ja sit katoin telkkarista melkein kokonaan Enkelit ja Demonit. Hengasin siis yksin iltapäivän. Ja nyt vanhemmat tuli kotiin ja Ale lähti Rotaryyn ja Cris laittaa ruokaa ja Alen veljenpoika Lucas tulee pian. Se tulee joka viikko syömään meille ja jää siis aina yhdeksi yöksi. En oikein tiiä miksi, tiiän et sen vanhemmat on eronnu ja näin...Se on siis mun ikänen, mut vaikuttaa vähä ujommalta (verrattuna muihin argentiinalaisiin) tai ainaki ujommalta puhumaan mun kanssa. Niin ei olla kauheasti keskusteltu ikinä...Kun se puhuu niin nopeesti ja epäselvästi etten meinaa ymmärtää XD

Nojoo mitähän vielä. Musta tuntuu että joku juttu oli, mutta eikai tässä mitään tärkeää. Huomenna vielä kouluun ja launatiana sitten kunnon biletystä Lulan synttäreiden merkeissä! Ja pullan leipomista. Ja  aamulla shoppailua. Tarvin vaatteita. Besos! Chau.

1 kommentti:

  1. Hihii, truco on super vaikea oppia, mutta kyllä se oppii. Nimimerkki, kokemusta on. Mua auttoi se, että pelasin aina "yksin" mukana ja joku mun "jengiläisistä" aina sano minkä kortin laitan pöytään.. helpottaa kun osaa ne "salamerkit", niin voi kertoa omat kortit. Osaan kyllä pelaa, mutta en vieläkään oikeen tajuu niitä pisteitä ja "cantoja" aina. :D Mut yks kaveri teki mulle listan korteista parhaimmasta huonompaan ja se autto kans. Tsemppiä!

    VastaaPoista