Elämää maailman toisella puolen

Nyt oon ollu täällä 11 päivää.  Yli viikko! Tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo paljon kauemmin, jotenkin. Jotkut ihmisetkin tuntuu jo niin tutuilta, niinku olisin tuntenu ne aina! Ajattelin nyt yrittää kertoo kaikkea mahdollista mun elämästä täällä. Musta tuntuu et olis kauheen paljon kaikkee sanottavaa, että ihan VAROITUS, tästä tulee PITKÄ teksti :D Luultavasti… laitan väliotsikoiksi kysymyksiä, joihin oon saanu vastailla ja varmasti tuun vielä vastailemaan mooooooonta kertaa täällä!

1. Mistä oot kotoisin? Miksi valitsit Argentiinan?

No joo, Suomesta. Sillon kaikki on aina silleen et , wau se on aika kaukana, ja wau onko siellä kylmä! Ja joo, kyllähän suomen talvi on kylmempi ku täällä. Nyt on talvi, ja sää on semmoinen suomen syksy. Viileää mutta ei kylmää. Ihmiset kulkee toppatakit päällä ja talvikengät jalassa ja mä meen kesätakilla ja tennareilla. Hyvin pärjää niillä! Ainut juttu mikä tekee säästä vähemmän kivan, on tuuli. Täällä on välillä tosi kova tuuli ja sen mukana silmiin lentää kaikenlaista moskaa.

 Argentiinan valitsin, koska Latinalainen Amerikka kiinnostaa mua, se kulttuuri, espanjan kieli kaikki! Argentiina on kaukana, erilainen, maa, josta en tiennyt oikeestaan paljoakaan. En mä vieläkää kyllä voi kutsuu itteäni  miksikään Argentiina asiantuntijaksi, mutta enemmän osaan sanoa kuin 12 päivää sitten :D Kielestä sen verran, että Espanjalaiset tuskin kutsuis koko kieltä edes espanjaksi. Eikä täällä sanotakaa ”español” vaan ” castellano”. Jotkut sanat ja ääänteet on ihan erilaisia kuin esim Espanjassa. Ja sen vähän espanjan jonka oon opiskellu koulussa, oon oppinu espanjalaisittain. Eli verbien taivutuksista erilaisiin äänteisiin on pitäny ruveta opettelemaan uudestaan täällä. Mutta eiköhän se tästä. meillä on koulussa yksi opettaja, psykologian ope, joka on Espanjasta kotoisin ja kaikki inhoaa sitä. ilmeisesti suurrimmaks osaks siksi, että se puhuu niin ” oudosti”… Mutta espanjan, tai castellanon aion oppia! Se on mun suurin tavoite tän vuoden aikana. Oppia puhumaan sujuvasti espanjaa. Vielä siihen tuntuu olevan ihan hitsin pitkä matka… Onneksi kaikki auttaa mua tosi paljon, ja rupeen ehkä pian käymään iltapäivisin semmosella espanjakurssilla, kahdestaan jonku opettajan kanssa, et oppisin nopeammin.

2. Mitä mieltä oot koulusta?

Koulu, sí me gusta la escuela aqá! Tykkään koulusta. Ainaki suurimmaks osaksi. Koulupuku on meidän koulussa, eli Estacion Limayssa tosi rento, ja silleen se on aiva kiva juttu. Helpottaa suuresti mun aamuja täällä. Aamuisin meinaa muutenki tulla aina niin kiire jostain syystä. Ehkä siksi, että kotona (suomessa siis) oon tottunu siihen et meen vaa aamulla keittiöön ottamaan jotain aamupalaa silloin ku haluan, mut täällä syödään yhdessä, aika tiukalla aikataululla. Aamupalaksi on kahvia tai teetä, paahtoleipää dulce de lechen tai juuston ja hillon kanssa, nam! Nää ei silleen syö paljoa yleensä aamuisin. Nojoo, mut mun piti nyt puhua koulusta ja eksyin puhumaan ruuasta…Ihme ja kumma :P

Nojoo, koulu alkaa joka päivä kaheksalta semmoisella kokoontumisella juhlasalissa. Siellä mennään jonoihin ja jotkut oppilaat nostaa lipun. Oppitunnit on joko 40 minuuttia tai 80 minuuttia, päivän aikana on kaks 10 minuutin välituntia. Eli esim tänään mulla oli aamusta 2 tuntia, eli 80 min Literaturaa eli kirjallisuutta ja sitten oli välitunti ja no sitten olis pitäny olla italiaa ja ranskaa, mutta niitten opettajat oli poissa eli meillä oli vapaata. Semmosta sattuu kuulemma tosi usein, et opettaja ei tuu. Mulla esim ei oo vielä ollut italiaa ollenkaan. Tänään vapaa tunneilla me pelattiin semmosta pallojuttua pihalla. Olin ihan surkee, mut ei se vissiin haitannu. Musta on niin tosi kiva kun tämä luokka on semmoinen yksi iso äänekäs perhe. Kaikilla on hauskaa yhdessä. Ja ainaki vielä ne on ottanu mut vastaan tosi hyvin… Toisaalta mua pelottaa et kaikki on niin ystävällisiä siksi, että oon uus ja erikoinen, vielä. Mutta entäs sitten vaikka öö kahden kuukauden päästä. Kiinnostaako niitä siltikin viettää aikaa mun kanssa? Toivotaan niin. Mutta siis tällä hetkellä tykkäilen kovasti luokkakavereista, joiden nimet muistan jo kaikki!

Oppitunneilla em tee paljoakaan, luen espanjaa mun kirjoista joille luokkakaverit naureskelee… Tai kyselen joitain sanoja tai nauran muille ku ne selailee mun sanakirjaa jne. Historiassa kopioin aina muistiinpanot ja yritän kääntää niitä, ja matikassa yritän tajuta myös… Mutta en tajua. Englanti on ainut aine jossa teen just samat asiat ku muutkin. Se on silleen suht helppoa ollut ainakin tähän asti. Mutta opettajat ei odota multa kauheesti, kun en kerta ymmärrä, ja kun häärään sanakirjani kanssa siellä jotain niin ne on tyytyväisiä. Niistä mun espanjan kirjoista on kyllä hyötyä, mutta kuitenkin ehkä parhaiten opin silleen käytännössä, et joku näyttää esim kaulahuivia ja sanoo mikä se on ja mä toistan ja sit ehkä katon sanakirjasta että miten se kirjoitetaan.

Koulussa ei syödä, niinkun oon tainnu sanooki. Eli eväät tai kotiin syömään, riippuen päivästä. Tänään tulin kotiin syömään, ja iltapäivällä mulla on tuneja 20 vaille neljästä 20 yli kuuteen. Se on aika väsyttävää, että on oppitunteja tolleen iltapäivälläki noin myöhään, mutta sitä varten pitäiskin nukkua siesta päivällä kun tullaan kotiin. Mä oon nukkunut muutaman kerran, mutta jotenkin en vaan meinaa osata nukkua keskellä päivää.

3. Mitä tykkäät Cipolletista?

Tykkään paljon. Kaupunki ei ehkä oo mikään maailman kaunein, ei, mutta jotenkin siinä on oma viehätyksensä. Aika ns ränsistyneen tai rähjäisenkin näköstä täällä on monin paikoin, ja roskia kaduilla ym, mutta silti tää on semmoinen kiva kaupunki. En osaa vieläkään liikkua kaduilla, oon aina aiva eksyksissä :D Tänään kävelin ENSIMMÄISEN KERRAN IHAN YKSIN kadulla!!! Kauppaan! Toivottavasti mun paikalliset kaverit ei lue tätä, koska ”No Laura, you CAN’T walk ALONE!” . Yks päivä olin yhden Lulan luona yötä ja aamulla aioin kävellä kotiin, koska reitti oli aika yksinkertainen. Mutta ei. Ne kuulemma asuu vähän huonommalla alueella, jossa yksin käveleminen, varsinkin vielä kun en osaa erottaa ”hyviä tyyppejä” ja ”pahoja tyyppejä” enkä osaa kieltä… Samoin tänään, kun aioin kävellä koulusta kotiin yksin, Cami ei suostunu. Varsinkin tytön, varsinkin MUN (murr…) on kuulemma vaarallista liikkua tietyillä alueilla YKSIN. Mun host perheen mukaan keskustassa päivällä voi mennä yksin, mutta yöllä pitää porukallakin kävelessä varoa vähän missä kävelee. Voi mulla on vielä niin kauheesti opittavaa, koska Jurva on niin pieni tuppukylä, ja varmaan Suomi ihan yleensäki on turvallisempi kuin tää… Mutta siis ei mulla mitään hätää oo, kunhan opin nää asiat. Ai niin, maanantaina Facu, yks poika mun luokalla, tuli kouluun käsi paketissa, mustelmilla ja hammas murtuneena, koska la-su välisenä yönä jotkut tyypit oli käyny sen ja sen serkun kimppuun ja yrittäny kuulemma ryöstää ne. Olin vähäsen järkyttynyt siitä, varsinki ku Facu oli vaan silleen et mitäs pienistä, ei oo iso juttu… Mutta äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen!!! Tänäänkin kun kävelin kauppaan niin katoin tarkasti ympärilleni jne. Ja jos oon yksin kotona niin en päästä ketään, ketä en tunne niin sisälle.

Täällä on semmosia Super Mercadoja eli semmosia kauppoja niinku esim joku K market suomessa ja sitten kaikkia pieniä niinku esim Panaderia, josta saa leipää, tai jotain muita, esim lihaa, kalaa, juustoja kaikkee. Ihania! Keskustassa on muutama puisto, joissa on aina paljon ihmisiä! Kerran yhessä puistossa oli joitain poikia soittamassa rilaisia rumpuja ja sit paljon ihmisiä tanssimassa silleen hauskasti. Ja aina paljon ihmisiä istumassa ja juomassa matea. Mate. Yök. Legendaarinen argentiinalainen juoma. Vähän niin kuin tee muttei kuitenkaan. Juodaan semmosella pillillä hassusta kupista. Maistuu ihan kamalalta! Ja sitä juodaan silleen et isolla porukalla on tyyliin yks mate ”muki” joka kiertää kaikilla. Se on semmonen kaikkia yhdistävä tekijä… Semmoinen juttu, et munki on varmaan pakko opetella juomaan matea, silon kuuluu paremmin porukkaan.

Täällä illallinen tosiaan syödään siinä yheksän kymmenen aikoihin ja on ihan tavallista, että joku yhtäkkiä tupsahtaa kylään joskus sillon illalla. Täällä ei soiteta etukäteen jos tulee kylään, ainakaa aina. Mun pitää kuulemma opetella se, yks nainen selitti mulle että se on aivan normaalia että menee kylään soittamatta, ja että munki pitää mennä vaan käymää mun kaverien luona jne. Tuntuu oudolta, mutta ehkä se tästä. J

5. Ikävöitkö kotiin?

Just eilen puhuttiin Sloanen, toisen Cipolletissa asuvan vaihtarin kanssa tästä aiheesta. Ei silleen oo vielä kerinny kauheeta ikävää tulla, ja tavallaan sitä yrittää ihan välttääkin ajattelemasta kotia ja perhettä ja kaverieta ym, jottei tulisi sitä ikävää. Enemmänkin välillä ikävän sijaan on semmoinen yksinäisyys. Yksinäisyys ihmisten keskellä. Se, kun ei ymmärrä mistä toiset puhuu, voi olla tosi rasittavaa välillä. Ja sitten, en tiedä, kun on vaihtari, sun odotetaan olevan aina iloinen, aina kiinnostunut, aina innostunut, aina ystävällinen. Varsinkin nyt alussa. Pitää antaa hyvä kuva. Pitää kokeilla kaikkea. Ja kaikki tuo sekä se että yrittää ymmärtää ja oppia uutta kieltä VÄSYTTÄÄ. Se on loppujen lopuksi melko rankkaa, silleen henkisesti ja fyysisesti. Niin paljon uusia asioita yhtä aikaa. Välillä tulee semmoinen ”YLIKUORMITUS” olo. Oli ihana puhua tästä Sloanen kanssa, koska sillä oli just samanlaisia fiiliksiä, se tiesi just mistä puhuin.

Mutta kaikesta huolimatta oon ihan superiloinen että oon täällä! Mä oon Argentiinassa! J

+ Koirat. Paljon koiria kaduilla, kodeissa, kaikkialla. Koiria. Muchos perros :D

     ++ Kuvia. Loppuun laitan kuvia :D

Mun sänky

Katua Cipolletissa

Minä ja äiti Cristina <3

Koulupuku

Con amigaaaas <3 Lula, Flor, Cami y yo

Pizzaaaaaa

Ei tästä sen enempää...:D

Tyttöjeniltaa; Carla, yo, Sofi y Carla. Ja Lulan sormet.

Tyttöjen iltaa, Carla, minä, Lula, Sofi ja Carla :)

Twister ;D

Mi casa, mun koti :)

Perico <3

Los perros, Perico, Jaime ja Amy takana <3