Pakkauskriisi

Kuukausi jäljellä, tasan. Alkaa jo vähäsen pelottaa. Varsinkin tuo laukkutouhu :D Mulla saakin olla vain yksi laukku ruumassa, joka painaa 23 kg ja sit yks laukku koneessa, paino 12 kg yhteensä käsilaukun kanssa...Ehehhe, olin varautunu siihen että saan ottaa KAKSI 23 kg laukkua...:D No, tässä testataan mun pakkaustaitoja, ja varsinkin karsimiskykyjä! Eihän mulla tunnetusti ikinä oo liikaa tavaraa mukana missään. Mitä nyt miljoona pussia ja laukkua viikonloppumatkalle yms xD Tein testipakkauksen tuossa äsken ja yllättävän hyvin se onnistui...Toisaalta kaikki tuliaiset ja monet muut asiat puuttui vielä, että tilanne muuttuu aikas paljon vielä tästä! Luultavasti tähän suuntaan...xD

 

 

Ja lopputulos näyttää ehkä tältä...

 

Mulla on liput!!!

Mun paperit tuli perjantaina!!! on odoteltu jotain vahvistuspapereita argentiinasta jo vaikka kuinka kauan ja nyt ne tuli jeeee!!! Ja pistettiin sitte heti toimeksi kun ne tuli, tai äiti pisti. Se soitteli kauheesti puheluja ja niin vaa saatiin mulle lentoliput ja aika notaarille seinäjoelle ja aika argentiinan suurlähetystöön tai mikä se paikka ikinä onkaan (se mistä viisumia haetaan xD). Lento lähtee 18. elokuuta Helsingistä!!! pariisin kautta Buenos airesiin!!! ja siellä luultavasti yövytään Emmin (toinen suomalainen joka lähtee argentiinaan) kanssa rotarien järkkäämässä paikassa ja seuraavana päivänä sitten olisi vielä lento Neuqueniin joka on mun kotikaupunki Cipollettin naapurikaupunki! Voi vitsit kun on jännä tunne kun kaikki alkaa vihdoin olla totta! Silleen oikeesti! Kun on lentoliput ja kaikki!

Lähtöfiiliksissä ollaan muutenkin koska Dana, mun amerikkalainen ihana host siskoni lähtee ihan parin päivän päästä...:( maanantaina lähdetään viemään sitä helsinkiin ja varhainvarhain tiistaiaamuna sen kone lähtee ja me jäädään rääkymään kentälle...vihaan jäähyväisiä...ihan jännää ajatella ettää oon kohta ite se joka menee siiihen koneeseen ja jättää (luultavasti xD) ihmisiä itkemään kentälle...

Liian helposti me alistumme, päiviin arkisiin ja harmaisiin...

Kuva USAn matkalta lentokoneesta,
kertoo aika paljon tämän hetken tunnelmista...

Juuri nyt tuntuu aika raskaalta...En muista, oonko ennemmin maininnut, mutta teen siis tässä samalla lukion kakkosluokkaakin, sillä tarkoituksena olisi kirjoittaa ylioppilaaksi oman luokkani kanssa vaihdosta huolimatta. Tämä viimeinen jakso on ollut jo muutenkin rankka, ja kun siihen lisätään vielä kolme ylimääräistä kurssia, mun päivät näyttää suoraan sanottuna melko täysiltä. Mutta en siis valita...Tai en saisi. Sehän on oma valinta. Ja kyllä mä sitä haluankin. Mutta just nyt on semmoinen valitusolo, semmoinen, että tuntuu ettei jaksa mitään.


Koeviikko lähestyy, pitäisi tehdä valtavasti kaikkea. Positiivista tässä on se, että koulua on enää 2 ja puoli viikkoa jäljellä. Toisaalta alkaa tajuntaan pikku hiljaa hiipiä se ajatus, että en sitten palaakaan syksyllä tänne kouluun. Nää luokat saa ja ihmiset ja opettajat, liitutaulut, piirtoheittimet, oppikirjat, lyijykynät, ruokalan tarjottimet - kaikki saa pärjätä ensi vuoden ilman mua! Ja varmasti pärjääkin. Kaikki jatkuu ihan samalla lailla. Mun kohdalla vain hieman erilailla. Jännää.


Mulla oli viikonloppuna Lahdessa vaihtarikoulutuspäivä, joka oli ihan mielenkiintoinen ja pitkä ja rankkakin. Sääntöjä siellä pääasiassa käytiin, ja vähän sekavasti ja moneen kertaan. Ja viisumin hakemisesta yms. Mutta jotenkin nämä lentoasiat ym jäi mulle vähän epäselviksi. Mutta syksyyn on vielä aikaa, eiköhän ne ehditä hoitaa. Meitä lähtee täältä Suomesta 4 tyttöä Argentiinaan. Toivon mukaan saadaan lentää yhdessä, olisin ihan hukassa jos aivan yksin pitäisi lentää ja vaihtaa konetta ym. Mutta, kuten sanottu, siihen on vielä aikaa ja muutenkin mun pitäis vähentää tätä asioiden stressaamista. Oon nykyään tosi väsynyt, nukun päikkäreitä usein. Taidan olla aika tympeää seuraakin välillä, ja se ottaa mua päähän, koska yleensä oon aika iloinen. Ja ruokahalukin on pikkuisen ollut kateissa. Voisikohan kaikki tuo johtua vain liiasta stressistä? Luultavasti.


Kaikesta tästä valituksesta huolimatta, oon tosi iloinen ja jotenkin varmempi nyt tästä mun lähdöstä. oon puhunut host perheen kanssa ja kaikki tuntuu niin ihanalta! En malta odottaa!


Ja tämä mun blogini tuntuu olevan tämmöistä samanlaista jaaritusta mun lähdöstä jne. Anteeksi. Kirjoitan vain tänne kaikkia ajatuksia, ja ilmeisesti mun päässä ei liiku montaakaan ajatusta, joka ei jollain tapaa liittyisi ensi vuoteen...xD


Mutta vaikka tämä arki nyt vähän onkin väsyttävää ja rankkaa ja kurjaa ja stressaavaa, niin silti löytyy monia asioita, jotka aina onnistuu piristämään mun päivät ja auttaa mua jaksamaan aamuisin kun pitää nousta ylös sängystä.

Unelmatalo Tukholma-matkalta <3

"Vaikka mustavalkoinen ois maailma
Silti oikeus on meillä kaikilla
Nähdä sateenkaaren värisiä unia"

Tämä on totta!

Hihiiiii!!!! Oon tosi iloinen ja onnessa ja innoissani! Nyt tää on jo totta! Nyt tää tuntuu TODELLISELTA! Sain eilen illalla facebookissa viestiä tulevan isäntäperheen veljeltä! Nyt on kaupunki ja eka perhe tiedossa, ainakin joten kuten, en vielä kauheesti tiedä yksityiskohtia, mutta eiköhän niitä tässä kerkeä oppimaan xD
    Eli, vanhemmat ovat ilmeisesti molemmat lääkäreitä! Kolme lasta, vanhin poika on 24 vuotias ja sisko on 22 ja kumpikin asuu jossain about 10 tunnin ajomatkan päässä mun kotikapungista, että niitä ei ehkä näe niin kovin usein. Ja vielä vähemmän tätä mun ikästä veljeä, joka mulle kirjotti, koska se lähtee myös vaihtoon, tosin Hollantiin. Eli tuun ilmeisesti olemaan ainut lapsi, mikä on outoa...Mutta ehkä se on vaa kivaa, saan kaiken huomion, aah! Olisin kyl toisaalta toivonu että mulla olis ollu sisaruksia kotona, lasten kanssa on jotenki mun mielestä helpompi tulla juttuun...No, eläimiä perheellä kuulemma on, jos oikein ymmärsin niin ainakin 4 koiraa ja muutama kissa ja vissiin kilpikonnakin! Eli niistä nyt sitten ainakin on seuraa! Ja luulisi että ei tarvi huolehtia sairastumisista kun perheen molemmat vanhemmat on LÄÄKÄREITÄ. En oo vielä laittanut vanhemmille s-postia, mutta ikomus olisi hyvin pian ottaa yhteyttä ja yrittää muutenkin tehdä lähempää tuttavuutta! Toivonmukaan saan pian tietää tulevasta koulustakin jotain! Aah, mulla olisi niin paljon kysymyksiä!
    Mutta siis, en muistanut vissiin mainita kaupunkia vielä!!! Se on siis Patagonian alueella, Río Negron provinssissa, kapunki nimeltä Cipolletti. http://en.wikipedia.org/wiki/Cipolletti about 75000 asukasta, eli semmonen just sopiva! Ei mikään miljoona kaupunki, muttei mikään tuppukyläkään! Ihanaa! Nyt yritän kuumeisesti googlettaa kaiken mitä irti saa paikasta!Jotenkin ihan mieletöntä ajatella, että tuolla mä tuun asumaan ens vuoden!
     Tänään hoidin lähtövalmisteluja sen verran, että kävin rokotuksista taas puhumassa terkkarin kanssa, ja lavantauti tabletteihin sain reseptin ja kotona pitää keskustella, että halutaanko varooksi ottaa myös keltakuumepiiki. Hepatiitti-sarjan kolmesta rokotuksesta kaksi on otettu ja viimeinen tulee sitten kesällä vähän enne lähtöä. Ja malaria lääkityksen hommaan sitten paikan päällä JOS joudun matkustamaan pohjoiseen malaria alueelle, mikä ei kyllä kovin todennäköiseltä vaikuta. Hui, en haluaisi. Malaria jotenkin pelottaa mua...
      Sitten vielä ihan vähän tästä vaihtaritouhusta, elikkäs viikonloppuna on Lahden koulutus. Koko lauantai päivä siellä menee, mutta mua oikeasti huvittaa tosi kovaa mennä sinne. Sinne tulee kaikki suomen lähtevät vaihtarit, eli meitä tulee olemaan paljon! Ja siellä kerrotaan ihan kaikki vakuutuksista ja viisumeista ja lentolipuista ja säännöistä ja sairastumisista ja rotary-takeista ja pinsseistä ja no kaikesta! Osan kyllä varmaan tiedänkin, mutta silti ihan mielenkiintoista kuulla. Ja sitten sinne tulee kai entisiä vaihtareita kertomaan kokemuksista ja se ainakin kiinnostaa!
      Tänään tuskailin oman naamakuvieni kanssa...Pitäisi saada kohtuu hyvät kuvat käyntikortteihin (jotka pitää kaikilla vaihtareilla olla...) mutta ei poka onnistu millään! Passikuvatkin mun pitäisi käydä valokuvaamossa otattamassa, jotta saan hommattua kuvallisen henkilökortin (eli vähän niinkuin ajokortti ilman minkäänlaisia ajo-oikeuksia xD).


    Jooh, tämmöisiä tällä kertaa! yritän päivitellä tänne aina vähän näistä mun lähtövalmisteluista ym mitä vain vaihtoon ja matkailuun tulee mieleen! Tärkein pointti tänään oli kuitenkin se, että MÄ TIEDÄN MINNE OON MENOSSA!!!!! :)

Höpsötyksiä Sverigessä ;D

Hej och hälsningar från Stockholm! :)
Juuh ja melkeinpä siihen loppui tämän likan ruotsin taidot...xD Siellä toisen kotimaisen kielemme kotimaassa seikkailemassa oli pieni ryhmä jurvalaisia nuoria parilla opettaja vahvistuksella viime viikolla. Koulussa oli VASU-viikko (eli jonkin sortin vapaasti suunniteltava viikko) ja lukion matkakerhon poppoon kanssa oltiin koko vuosi kerätty rahaa mm. makkaraa ja wc-paperia myymällä tätä odotettua reissua varten! Ja täytyy sanoa, että kyllä se hikisessä ja kuumassa makkaranmyyntikojussa tuntikausia istuminen viime kesänä kannatti! Oli nimittäin niin ikimuistoinen matka, että en tiedä osaanko edes sanoin kuvailla. Yritetään nyt kuitenkin.

PÄIVÄ 1.

Matkaan lähdettiin epäinhimillisen aikaisin, mutta muutamalla kahvikupillisella (HUOMHUOM, pyysin RUOTSIN KIELELLÄ lentokoneessa!!!) ja kolmen tunnin "virkistävillä" yöunilla seikkailu alkoi pirteissä ja TÄRISEVISSÄ merkeissä. Lentomatka oli yllättävän lyhyt, vain tunti ja sitten oltiinkin jo Tukholman Arlanda lentokentällä.Siellä ensimmäisenä tietty etsimään vessaa...Se taisi muutenkin olla aika iso osa meikäläisen reissua - siis vessan metsästys! Tärkeää, hei! Nojoo, syötiin ja vaihdettiin rahaa ja odoteltiin jonkin aikaa siellä kentällä ja saatiin likkojen kanssa heti mukava ensivaikutelma ruotsalaisista miehistä kahvilan hauskojen tyyppien pyöritellessä vesipulloja ;)
     Ekana päivänä käytiin Globenilla (eli semmoinen pallonmuotoinen iso valkoinen talo) jonka katolle päästiin hissillä. Joitakin pikkuisen jännitti, ei minua! Ylhäältä oli oikein kivat näkymät koko kaupunkiin. Meidän heiluessa siellä yläilmoissa, rakennuksen eteen tuli oikein ambulanssi paikalle. Vähän mietitytti, että tuliko se ihan varta vasten odottamaan meitä, että tiputaanko me nyt alas hirveellä vauhdilla tai jotain. Hengissä selvittiin, kuten ehkä jotkut fiksuimmat saattoi pääetllä esim. siitä että olen tässä nyt kirjoittamassa tätä romaania...:D
      Pallotalo seikkailun jälkeen oli lounaan vuoro, joka minun the best matkaseurani (Emma + Laura + Meri) kanssa nautittiin ostoskeskuksen penkillä ja joka sisälsi valmissalaatteja ja patonkia + vettä. Ja oli kuulkaa aika loistava lounas! Muovihaarukoiden metsästys vain vähän kesti kauan...Ne haarukat sitten säästettiin tarkasti laukkuihin vastaisen varalle. Ruokateemalla jatketaan, sillä myöhemmin päivällä käveltiin semmoiseen iiiihanaan vaaleanpunaiseen puistoon. Tai siellä olevissa kirsikkapuissa oli ihanat pinkit kukat, koko puisto oli niin kaunis ja toki täynnä ihmisiä. Siellä syötiin tyttöjen kanssa pehmikset ja tuskailtiin kuumia farkkuja, sillä sää oli uskomattoman ihana ja lämmin.
    Myöhemmin mentiin laivalla Vaxholm nimiseen saareen, vai kaupunkiko se oli(?). No anyway, laivalla mentiin ja tämä paikka oli ihana, pieni paikka täynnä maailman söpöimpiä puutaloja. Semmoisia vanhoja ja vaikka minkä värisiä. Ihanini tietysti oli vaaleanpunainen unelmatalo (kuva toivonmukaan mun tekniikkataidoista riippuen lopussa :D). Saarelta päästiin hotellille bussilla ja silloin meillä meni lievästi sanottuna lujaa! Väsymys ja suklaa yhdessä ei ilmeisesti ole oikein hyvä yhdistelmä, tulipahan sekin testattua! Hotellilla osalla porukasta oli vaikeuksia huoneiden ovien kanssa. Avainkortit ei toiminut! Oltiin  väsyneitä ja nälkäisiä ja vain VALTAVASUUNNATONPOHJATONHIRVEÄKIDUTTAVA NÄLKÄ ajoi meidät vielä hetkeksi ulos hotellista epäilyttävän näköiseen pizzeriaan. Sen jälkeen nukkumaan, ja kovasta sängystä huolimatta uni tuli varmaan viidessä minuutissa ja siitä nukuinkin sikeästi aamuun asti!

PÄIVÄ 2.
Aamulla koettiin odotettu aamupala! Ananasta hamstrasivat ainakin eräät melkoisesti. Ei sitten kuitenkaan ihan saksalaisia leikitty (eli hamsrtattu eväitä mukaan) koska jääkaapissa oli jäätynyttä pizzaa :D jotai ei kyllä sitäkään mukaan otettu...Aamusta putputeltiin jollain mukavalla paatilla jonnekin missä sijaitsi Vasa-museo. Laiva matkalla tehtiin vähän tuttavuutta mukavan perheen/perheiden kanssa ( ei olla ihan varmoja olivatko nämä kakasi miestä pariskunta vai ei xD). Näihin tuttavuuksiin törmättiin uudestaan samana päivänä Kungliga slottetissa. Mutta siis Vasa-laiva oli tosi hieno ja ISO!!! 
     Myöhemmin meillä oli tarkoitus olla opastettu kierros Gamla Stanissa (vanha kaupunki) mutta joku oli ilmeisesti nukkunut pommiin tai ottanut omaa lomaa, sillä opasta ei ikinä ilmaantunut paikalle...Kierrettiin sitten omillamme jonkin aikaa ja sitten meidän neljän hengen poppoo lähti vapaa-ajalla tutustumaan kuninkaan linnaan ihan omatoimisesti. Kyllä sai opettajat olla ylpeitä! Kuninkaan linnan hienoudet oli kyllä aika hienoja! Ja jäykkänä seisovat sotilaat sinisissä puvuissa ja kypärissä oli aika hassuja. xD Kuninkaan linnan jälkeen meidän porukalla meni taas monta tuntia ruokapaikan metsäsytksessä, mutta löydettiin kyllä aikas loistava paikka: Epäheteropaikka! (oikee nimi oli Chockladkoppen, ristittiin paikka vähän uusiksi kokin takia :P). Pieni ja söpö kahvila, jonka terassilla ihmiset istuskeli viltteihin kääriytyneinä ja me juntit suomalaiset tungettiin sisälle istumaan. Söin aika namia keittoa ja taustalla soi tämän vuoden euroviisubiisit! Laulettiin sitten tyttöjen kanssa suureen ääneen Paradise Oskaria! Tokasta päivästä vielä sen verran että käytiin illalla elokuvissa katsomassa No strings attached, tai jotain sinne päin. Semmoinen komedia, jonka katsomossa oltiin melko kovaäänisiä...

PÄIVÄ 3. 
Aamulla oli vuorossa Drottningholm, kuninkaan hemma ;D Sinne mentiin metrolla ja junalla ja bussilla...Se oli älyttömän kaunis linna ja se puutarha oli hieno, varmaan vielä upeampi kesällä! Sisälle me ei päästykään, kun ei tultu viikonloppuna...Mutta puutarhassa riitti näkemistä ja käveltiin siellä koko aamupäivä.
    Linnavierailun jälkeen sovittiin että kaikki saa mennä vähän omia polkujaan, kun mitään suurempaa yhteistä intressiä ei tuntunut löytyvän. Me ykköset päätettiin metsästää ruokaa, vaihteeksi :P Syötiin lounas (eli salaattia ja jälkkärimansikoita) torilla ja oli ihanan lämmin taas kerran! Syömisen jälkeen käytiin sivistämässä itseämme Medeltids museossa eli keskiaikaisessa museossa. Sen jälkeen oli hyvä sivistää masuja jäätelöllä puistossa :P
    Illalla käveltiin koko ryhmällä Södermalmilla ja kaikkien jalat oli KUOLLEET!!! Oltiin suoraan sanottuna aika väsynyttä sakkia. Piristyttiin sitten kun mentiin syömään yhdessä ruotsalaiseen ravintolaan, jossa ruokien kanssa tuli vain muutama pieni ylläri.Tykkäsin kovasti :) nam. Jälkkärille mentiin kaakaolle yhteen kahvilaan, jossa suloinen tyyppi teki niitä meidän kaakaoita varmaan 10 minuuttia. Huolellisesti! :D Mutta oli ne kyllä hyviä! Ja sitten saatiin osaksemme pullisetula ja aikas häiritseviä katseita parilta meitä huomattavasti vanhemmilta herroilta...Hihi, ja meillä oli hauskaa, naurettiin suureen ääneen suomeksi pälättäen.
  Viimeisen illan kunniaksi vähän tuli valvottua tyttöjen kanssa hotellilla myöhempään ja pelleiltiin kameran kanssa.

PÄIVÄ 4.
Viimeinen päivä...Aamulla väsytti. Pakattiin kamat ja aamupalan jälkeen jätettiin hyvästit hotellille. Junalla matkattiin T-centraleniin jonne jätettiin laukut jänniin säilytyslokeroihin joiden lukitusysteemejä osattiin käyttää ERITTÄIN hyvin! xD Tässä vaiheessa meikäläinen kaipaili jo vessaa...vaihteeksi...:D
    Porukalla käveltiin keskustaan Drottningatanille, eli suurelle ostoskadulle. Siitä alkoi sitten useamman tunnin vapaa-aika. Tämän päivän meidän neljän hengen porukka oli varannut shoppailulle, kun muina päivinä tutustuttiin tehokkaasti kulttuuriin ja RUOKAAN. Ja kyllä me varmaan ainakin neljä kauppaa kerittiin kiertää ennen kuin nälkä yllätti! (HUOM, kaupat oli tosi valtavia, H&M:n kiertämisessä meni kauan!) Miestä jokainen osti kengät! Ja itse vaihdoin uudet lemmikkini heti jalkaan, toivoen että ne vähän helpottaisivat jalkojen särkyä...Väärässä olin taas. Rakkoja tuli uusista kengistä saman tien melkoisesti!
    Juuri kun seisottiin keskellä katua miettien minne mentäisiin syömään, törmättiin Danaan (mun amerikkalainen host sisko) ja kahteen jätkään. Pojat oli Danan tuttuja, vaihtareita siellä Ruotsissa, toinen Amerikasta ja toinen Brasiliasta. Mentiin sitten porukalla syömään Burger Kingiin. Meillä oli tosi hauskaa, ja oli älyttömän kiva jutella muidenkin vaihtareiden kanssa ja käyttää englantia ja muutenkin vaikuttivat tosi kivoilta ihmisiltä! :) Siihen meidän shoppailu sitten loppuikin, kun liityttiin loppu päiväksi Danan porukkaan ja kierreltiin sitten ympäri vanhaa kapunkia välillä etsimässä vessaa ja välillä jäätelö, jota kukaan ei sitten halunnutkaan! :D Hauskaa oli, ja lähtö tuli liian nopeesti.
     Iltapäivällä tungettiin hiostavan kuumaan linja-autoon jossa yritin epätoivoisesti laittaa rakkolaastareita jalkoihin. Lentokentällä kaikki sujui hyvin, EN PIIPANNUT! :D Ja sitten oltiin jo koneessa...Oli vähän masentava fiilis. Olisi voinut jäädä pitemmäksi aikaa!!! Lentomatka kotiin meni mun osalta aika torkkuvissa tunnelmissa, sillä oli hirvee väsy! Ja sitten oltiin KYLMÄSSÄ Suomessa...

Uuups...tästä tuli ihan hirvee romaani, säälin ja onnittelen niitä jotak tänne asti kahlas läpi mun sekavat selitykset. Olin ajatellut kertoa silleen lyhyesti reissusta, mutta ilmeisesti en tunne sanaa LYHYT...Jos yritän Argentiinastakin kirjoittaa aina tämmöisiä mammuttitekstejä, te täällä suomessa ette kerkiä muuta tekemäänkään kuin lukea xD

Oikeastaan en nyt jaksa olla tekniikan ihmelapsi, tai ei ole aikaa ja kärsivällisyyttä ladata kuvia...olen pahoillani...mutta ehkä kuvailin asiat tarpeeksi hyvin xD

Elämä kulkee, mut se kulkee liian nopeasti...

Aika menee ihan liian nopeesti eteenpäin...Tässä ihan pieni ihminen hämmentyy! Toisaalta toivon et se menee nopeesti ja odotan jo kauheella innolla kesää ja kaikkea, mutta sitten taas toisaalta toivoo, että olis joku keino, jolla voisi hidastaa tai jopa pysäyttääkin aikaa joskus! 
   "Joko jännittää? Onkos espanjaa jo opeteltu paljon? Kuinka sä uskallat? Niin missäs Argentiina taas olikaan? Milloin sä lähdet?jne." Kysymyksiä, joita kuulee niin usein, kun ihmiset saa tietää mun lähdöstä. Varsinkin tuota ekaa ihmiset jaksaa hokea. Ja mä yleensä vastaan, että ei mua, ainakaa paljon. Ainakaan vielä. Ei se tunnu todelliselta. Vielä. Ehkä sitten lentokentällä. Väännän sen vitsiksi. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin oikeesti mua jännittää. Ja paljon. Ei aina. Koko kevään mulla on ollut käynnissä semmoinen tunnemyllerrys. Välillä on päiviä, jolloin suunnittelen ja haaveilen ja odotan ihan älyttömän malttamattomana ja innokkaana ens vuotta. Oon niin onnellinen, että mulla on tää tilaisuus ja toivoisin jo että se vuosi alkais jo. Ja näin mä sen aika monelle selitän, jos ne kysyy että miltä musta tuntuu. Usein jätän mainitsemasta ne toiset päivät. Ne itkupotkuhämmennyspaniikkihetket. Sillä joskus mulle tulee sellaisia kohtauksia, että itkettää ja pelottaa ja miettii, että MITÄ IHMETTÄ SÄ LIKKA OIKEIN MEINAAT?! että en mä pysty, en uskalla, en voi, en halua... Mietityttää, että mistä kukkapenkistä mä oikein kaivan sen kaiken rohkeuden, jota mä tarvin. Miten mä osaan olla tarpeeksi ulospäinsuuntautunu, fiksu, positiivinen, rohkee, itsenäinen, aktiivinen ja kaikkee muuta, mitä multa odotetaan?! Ja miten mä pystyn jättämään mun läheiset ihmiset? Yleensä pieni vollotus, pala suklaakakkua tai kenties juttelu jonkuin mun kullan tai toisen vaihtariksi lähtevän kanssa on aika hyviä lääkkeitä tälläsiin kohtauksiin, eikä ne kestä kauan. Pian tulee taas se innostus. Ja yleensä oon sitä mieltä et oon tehny oikeian valinnan ja ratkaisun. Yleensä.
     Mutta mistä sen oikeestaan voi tietää, että mikä valinta on oikee tai väärä? Mun elämä muuttuu tästä vuodesta varmasti. Mut muuttuuko se hyvään vai huonoon suuntaan? Vaikeeta sanoa tässä vaiheessa, mutta just nyt mulla on hyvä tunne, (ikuisena optimisitina!) että jotain hyvää siitä tulee :)
     Mun rakas siskoni ja äiti on tehny jonkin verran pinssejä mulle. Rotary vaihtarit vaihtaa keskenään oman maansa pinssejä ja kerää niitä sellaseen rotary takkiin. Tarvin niitä TOOOSI paljon. Nää mun pinssit on oikeestaan aika hienoja. Niitä vaan pitäis tehdä vielä paljon lisää. Ehkä mä järjestän jotkut pinssinväsäämisjuhlat joku päivä ;D Muita valmisteluja tässä on ollu mm. Suomi-esitelmän tekemistä...Tai olis pitäny olla, en oo sitä kauheesti tehnyt ja nyt alkaa siitä kehittyä pieni paniikki. Mun pitää siis pitää semmonen Suomesta kertova esitelmä englanniksi seuraavassa vaihtarikoulutuksessa 5.5. Mutta ehkä se menee hyvin...Tuliaisia isäntä perheille pitäis ruveta ettimään, ja käyntikortteja tilata. Heti kun saan tiedot siiitä minne nyt oon  muuttamassa. Joka päivä tarkistan sähköpostin ja toivon että nyt olsi tullu tiedot isäntäperheestä ja kaupungista. Vielä ei oo tullu, muuta kuin että Patagoniaan ollaan menossa! http://fi.wikipedia.org/wiki/Patagonia tuosta kartasta kun katotte, nii huomaatte varmaan, että aika laaja alue vielä...:D
     Mutta juu, en nyt kovin ahkera kirjottelija oo vielä ollut, mutta sitten kun oikeesti pääsen tuonne maailman toiselle puolelle nii sitten (jos on aikaa ja netti käytössä!) toivon mukaan tulee enemmän ja useemmin juttua! Ja toivonmukaan jotain vähän mielenkiintoisempiaki juttuja..:D

Argentina, baby!!! ;)

Joo heips vaan kaikki!!! En oo nyt tänne blogiin kirjotellu, kun tosiaan Amerikasta kotiuduin jo aikaa sitten ja tämän oli tarkotus aluksi olla vain sen matkan ajan pidettävä blogi. Sain sen oikein opettajalta tehtäväksi, ja siitä syystä kirjottelin loistavalla enkun taidoillani :D Mutta nyt tuli sellanen olo että minäpä haluan kirjottaa tänne ihan muuten vaan ja vieläpä ihan omalla äidinkielelläni!!! Ja kun näitä loistavia ajatuksia tuntuu löytyvän niinkin paljon että äiti tänään mulle tokaisi että " Älä sitten vaa ikinä rupee stand up -koomikoksi!" Oli vissiin niin älykkäitä juttuja...Mutta yritän nyt elvyttää tätä blogiani näillä EIstandupkomiikkajutuilla... Katsotaan nyt mitä siitäkin tulee :D
    Ja hei, matka aiheessa pysytään, tavallaan ainakin! Nimittäin nyt kevään aikana rupean valmistautumaan pikku hiljaa Argentiinaa varten! Sillä jokin aika sitten sain tiedon että tuolla Atlantin toisella puolella odotteleekin uusi kotini! Ainakin siis vuoden ajan! Rotarien kautta olen lähdössä vaihtariksi ja täytyy sanoa että päätös tuli vähän yllättäen ja puskista ja silleen, mutta tähän mennessä aika hyvältä päätökseltä se on tuntunut!!! Odotan ihan älyttömän innoissani ja jännittyneenä että saisin tietoa alueesta ja isäntäperheestä, mutta ne tiedot tuleepi vasta keväämmällä. Eli ei tässä oikein muu auta tässä vaiheessa, kuin yrittää päntätä tuota españolia päähän...Helpommin sanottu kuin tehty! :P Nytkin espanjan kappale papattelee tuolla taustalla epätoivoisesti, mutta luulen että aika heikosti ymmärrän argentiinalaisia syksyllä...Kaikesta tästä opiskelusta huolimatta, sillä en ole kauaa kerinnyt kieltä opiskella, oikein toinen kurssi vasta menossa lukiossa! Mutta hiljaa hyvä tulee! Ja paikanpäällä sitä varmaan ihan vahingossa tulee opittua! ;D
     Kävin myös tuossa eilen tyhjäämässä Jurvan suunnattoman kirjaston hyllyt kaikesta mahdollisesta Argentiinasta kertovasta kirjallisuudesta! Aion nyt ainakin ottaa tämän tosissani! :D Mukaan kyllä tarttui kirjaston hyllyiltä muutama nuottikirjakin, jos tulisi välillä soitettua pianolla jotain muutakin kuin noita samoja kappaleita koko ajan! Varsinkin kun suunnitelmissa olisi ns. soittaa varastoon ennen ensi vuotta, kun ei oikein voi olettaa että mun isäntäperheellä olis oma flyygeli mua odottamassa :P
     Muutenkin yritän koko ajan ottaa tavallaan kaikesta kaiken irti. Tai tavallaan painaa kaikki Suomen ihanat asiat mieleen! Oon aivan innoissani nauttinu näistä lumisista keleistä! Oikeesti, vaikka valitankin aina välillä...:D Pulkkamäki varsinkin on erittäin kypsää ja sopivaa ja suomalaista ajanvietettä! Suosittelen lämpimästi kaikille!
   No nyt tästä ekasta in Finnish kirjotuksesta tulikin niin sekava että onnittelen kaikkia, jotka tännekin asti selvisivät hengissä! Voisin yrittää luvata että seuraavissa (jos niitä tulee :D) teksteissä on enemmän päätä ja häntää tai edes toista niistä!!! Kiitos ja hyviä öitä :)